Kuvassa näyttää siltä, kuin Magnus ajaisi tien väärää laitaa ja ilman kypärää. Näyttäisi myös siltä että tiessä olisi mutka.

Kaikki havainnot pitävät paikkansa.

Magnus kääntyy tosin vasemmalle tuon siintävän valkoisen kepakon kohdalta ja kypärä ei kuulemma sovi päähän, kun pitää pitää paksua PIPUA.

( Aion ostaa joululahjaksi sellaisen kypäräpipon, jonkalaisen tänään näin eräällä immeisellä).

Tuosta mutkasta senverran, että olen aina luullut, että HÄLÄVÄNMUTKA on juuri tuossa.

Magnus sanoi, että EI OO!

Kysyin tuohtuneena, että missä se on sitten?

" EI SELLAASTA OO OLEMASSAKAAN, KU HÄLÄVÄNMUTKA.

SOON TÄYSIN SUN OMAA KEKSINTYÄ!

Olin hivenen hämmästynyt.

Aina olen ollut marmattamassa, kun täälläpäin on joka metrille oma nimi, ja nyt paljastui, että olen myös itse ollut vaikuttamassa asiantilaan.

Lauantaina aloitimme korttien myyntiä Magnuksen kaa.

Samalla ajattelin katsella, josko löytyisi uudet erikoiskauniit, mutta superhalvat jouluikkunaverhot naapurikunnan verhokaupasta.

Kummassakaan asiassa ei lykästänyt.

Minulla on toki punaiset jouluverhot, mutta kun niissä ei ole RIMSSURYPPYÄ.

Viisitoistavuotta olen kärsinyt siitä r-rypyttömyydestä ja nyt se on loppu!

Kerroin Maikulle, että en ole niinä viitenätoista vuotena tehnyt jouluverhoilleni mitään.

(Muutakuin tietenkin silittänyt pahimmat vollit suoriksi).

Mitä niitä pesemään, kun ei niihin ole ruiskinut mitään kinkunliemiä, eikä rosollin paloja.

Verhothan ovat YLHÄÄLLÄ. KATONRAJASSA todistelin Maikulle, joka puolestaan sanoi aina pesevänsä ja silauttavansa verhot käytön jälkeen.

Ajattelin kauhulla JOULUliinaani, jonka olin söösännyt kaapinperälle plätteineen päivineen.

Ei puhettakaan pesuista.

No ne tulee niin KÄYTETYN näköiseksi, kun niitä pesee ja puunaa!!!

Eilen myöskin piirsin sitä kuvaa siihen runooni.

Taaskin olivat kaikki mustat tussit kuin pullasuteja ja jouduin kaluamaan Kyrön kaupat lävitse saadakseni yksittäisiä OHUITA tussikyniä.

En onnistunut siinäkään ihan täydellisesti.

Nyt sitten taiteellinen vaikutelma ei ole piirroksessani läheskään sellainen, kuin haluaisin.

Itentiteettini (taiteellinen) on nyt kovilla.

Muukin teettini on aikamoisessa käymistilassa.

Näin nimittäin taas vaihteeksi painajaisunta viime yönä.

Joku kaukomuistinen lukijani varmaan muistaa, miten valitin näkeväni aina painajaisunia.

Tänään lehdestä onneksi luin, että ovat TARKKOJEN ja SEIKKAPERÄISTEN tutkimusten kautta saaneet selvyyteen, että unosilla ei ole mitään yhteyttä ihmisen psyykeen, alitajuntaan, eikä muuhunkaan tajuntaan.

Huoasin helpotuksesta.

Olimme tänään kirkossa messussa.

Kirkkoon oli kutsuttu kaikki jossain pienpiirissä käyvät ja tietysti kaikki muutkin olivat tervetulleita.

Seurakuntatalolla oli kahvit ja hyvät tarjoilut.

Minäkin olisin saanut lausua runon, jos niitä olisi "sattunut" laukunsivutaskussa olemaan, (kuten usein sattuu).

Harmi! Olin juuri tyhjentänyt laukustani kolme arkillista runoa, kun kukaan ei ollut hetkeen ymmärtänyt pyytää niitä lausumaan.

Ulkoa en osaa, vaikka sitä on vaikea saada ketään uskomaan.

Pitäisikin joskus antaa oikein todiste siitä livenä:

On kaun...

pilv................sat.....kylm....

pakk....ööö....yyyy.....täht..........läht....(niisk....byääääh)

Eräs ihminen kehoitti kahvitilaisuuden aikana KEKSIMÄÄN uuden runon. Noin vaan, samalla kun lausun.

Hän sanoi, että joudunhan minä MUUTENKIN keksimään ne. Miksei nyt sitten onnistuisi?

Sitäkin olisi mielenkiintoista joskus koittaa.

Siis:

Miks elon polkut niin vaikialta joskus tuntuu ?

Raastaa syöntä kaikki asiat niin mahdottoman tuntusest.

Vettä aakkunaan yössä silkkaa lotisee.

Katsannan luon vieruspenkkiin naamaan tosi totiseen.

Ah missä oon?

Kussa kuljeskelen öiseen aikaan

yksikseni yskiskelen?

Vahti huutaa luukusta: onks kaikki hyvin?

Kaikki hyvin, jos laantuis loske

ja kalske suussa hampaiden...(kuulijat painavat oven perässään hiljaa kiinni..)

Meillä oli seurat tänään Ystävyydenkulmassa.

Sain olla kahvinkeittäjänä. Laalaa oli leiponut nisua, Eve toi mehua ja kaffeppööniä.

Kortesmaan Kalevi piti tosi hyvän puheen ja "Vaimojen Ääni" lauloi sydämeen saakka.

Konserttikorttejakin saatiin myytyä. Hyvä ilta kaikenkaikkiaan.

Hyvä päivä kaikenkaikkiaan!

Huomenna aion leipoa pulleroisia ja mennä jumppaamaan.

Tähän loppuun sopii jouluevankeliumi:

Jesaja 9 1

Kansa joka pimeydssä vaeltaa, näkee suuren valon.

Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.