Tälläisiä kortteja me väsäsimme 500kappaletta!
kortin sisällä on sitten konserttilippu.
Vaikka itse sanomme, niin yhtään ei tuotteemme häviä olevaisten ja tulevaisten korttien-ja konserttilippujen seassa.
Näitä saa sitten tilata minulta ja tiimiltä niin monta, kun haluaa. Kaikki tuotto menee lähetyksen hyväksi.
(Olen varmaan jo monta kertaa maininnut, että sen hyvän konsertin päälle on tarjolla vielä kaikenlisäksi hyvät nisukahvitkin).
Eli sillä vitosella saa kaikenlaista vielä sen hyvän mielenkin lisäksi.

Porkkanoiden kuorimisesta tuli palkkioksi (sen hyvän mielen lisäksi) laiha, mutta kipeä rakko peukaloon.
Sanot varmaan mielessäsi, että ei ne frouvat paljoa tartte...
VÄÄRIN SANOTTU!
Kuorimme kahdestaan erään rouvan kaa kolmekymmentä kiloa porkkanoita.
Okei, porkkanat tosin kyllä olivat ranskanleivän kokoisia, joten niitä oli hulppea kuoria,mutta kummiski.
Peukaloni oli jo valmiiksi sierettynyt siitä hirveästä sauvakävelystä, jota nykyään harrastan.
Sitten tehtävänämme oli porkkanoiden kuorimisen jälkeen kääräistä nahka pois ihanan pehmoisista, lämpimistä ja keitetyistä punajuurista.
Minun teki salaa mieleni puraista mehevää röödpetonkia suuni täyteen ja puristaa loput mössöksi sormien välissä!
Onneksi sain hillittyä itseni. Sanoin ääneen mieltymykseni suunnan kaverilleni ja hän kehoitti hiljaisella äänellä tekemään niin.
Huomasin kyllä pitkät mietteliäät katsannat aina silloin tällöin työmme tuoksinnan välissä.

Seuraavana aamuna menin jälleen talkoohommiin ja sain laittaa kaffikupit kahteen pöytään.
Niitä oli monta sataa (niitä kupposia) ja kolme kerrosta taiteilin aina päälletysten.
Korvat ja lusikat piti kuulemma sojottaa samaan suuntaan.
Kukaan ei olisi mielestäni huomannut, vaikka ne nyt hiukan olisivat siirottaneetkin, koska pöydässä oli sittemmein tarjolla kakkua, johon kaikkien silmät kiiluen kiinnittyivät (ainakin minun).
Menimme sitten tänään Isänpäivänä Magnuksen kanssa syömään sitä päivällistä seurakuntatalolle, jossa niin innokkaasti olin korteni kekoon kantanut.
Ruoka oli hyvää tietenkin ja porkkanat ja punajuuret hyvin kuorittuja rosollissa.
Kehoitin Magnusta myös tarkkailemaan kahvikuppien sotilaallista asentoa kahvia hakiessaan.

Magnus tuli siis kotiin perjantaina.
Tuntia ennen (noin klo 19.00) hän soitteli, että tulossa ollaan.
Kysyin, että noinko pitää kahvia keitellä?
Magnus sanoi:" En tiärä, mutta mullon KAUHIA näläkä! Laita perunat kropajamahan!"
Lausuin innottomasti, että en ollut varautunut mihinkään kauheisiin menuihin KESKIYÖLLÄ ja, että voisko hän mennä grillille lounehtiin?
Magnushan rakastaa grillejä ja niiden sapuskoita ja iloisesti lupasi toimia, niinkuin käskien olin kysynyt.
Magnus on aina Magnus!Ei ollut Turussa olo muuttanut hänen ihanaa luonnettaan: Hän toi minullekin ihanan kolmikerroksisen tuplalihashamburgerin kaikilla ökömönteillä.
Siinä me söimme kynttilänloimeessa niitä ja katselimme sen, minkä syömisiltä ehdimme toisiamme.
" Soot niinku nuarentunu...vähä!"sanoi Magnus.
Kiitin kohteliaisuudesta ja samalla hetkellä tiesin, mitä tuon itselleni tuliaisina Israelista: MUTATUUBEJA ja het monta!

Samana iltana sai huutia se kangistunut killerimötyskin, joka oli "hengittänyt" niskaani koko viikon.

Yhtäkään muuta hiirimötystä ei killereistä löytynyt, kuin tuo edellä mainitsemani.
Ja minä, kun luulin, että kaikk ipaikat tursuivat noita talttahampaita!
Talon naskuminenkin loppui, jos lie naskunutkaan. Minullahan on tunnetusti surkea kuulo ja kuulen myös paljon OMIANI.

Isänpäivän aamuna könysin ennen Magnusta alakertaan keittämään kahvia.
Laitoin hempeän unelmatorttusen pöytään ja kynttilän taas loimuamaan.
Kietaisin lahjaksi hankkimani sopivanpituiset kalsarit pakettiin ja huhuilin sankaria alakertaan.
"Mitä sä ny oot meinaallu? Enhän mäkään sulle osta lahajaa..ku...kuiskasi Magnus onnellisena.

" Et, koska sun ei tartte! Minä hoidan aina asiani niin, että mulla on uusia kalsareita vanhojen flusupulttujen tilalle.
Sinä se et mene kauppaan, vaikka ei olisi, kuin kumminauha vyötäröllä jäljellä.
Minä saan siksi loistaa aina SUURENA LAHJOJEN ANTAJANA.
Hyvää lasteni isän päivää rakas Magnus!"
Moiskaus.

Kirkossakäynnin ja sen päivällisen jälkeen ajelimme Vaasaan viettämään
juhlapäivän jatkoa.
Magnus sai kortteja ja lahjoja, kuten rakkaalle ja supersöpölle isälle ja faarille kuuluukin ja uskon, että hän on hyvin tyytyväinen ja iloinen päivän kulkuun ja menoon.

Kaikki kiitos myös Taivaalliselle Iskällemme ja Jeesukselle Kristukselle, meidän Herrallemme ja Pyhälle Hengelle.
Herra on hyvä! Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen. (Psalmista 100.)