Outo voisi luulla, että tässä riippuu kukkatelineessä pelargoonia.

Väärin! Tässä riippuu traktorin lumikengässä pelargoonia.

Itse traktori on Viron mehevillä viljapelloilla työn tohinassa, mutta onneksi kengät (niitä on kaksi) jäivät Suomen Vähällenevalle.

Magnus innostui viimekesänä hoitamaan tätä pelargooniaa ja krassipenkkiä ja olivatkin ne kukoistavampia, kun meikäläisen hoteissa ikinä.

Vaikka useita tuokioita vietin aurinkolepotuolissa tämänkin kukan katveessa, ei mieleen moljahtanut, että tarvitsee sitä juottaakkin joskus.

Magnus on kantanut goonian kaksin käsin sisälle ja vielä ovenraossa Turkuun lähtiessään muistutti: "kastele kukka!"

Tulkitsin sen suudelmaksi ja lupasin yrittää muistaa.

Tänään olen niin sanotusti REVENNYT kahteen paikkaan.

Se ei oikein tuntunut mukavalta. Päätinkin siinä revetessäni, että tämä ei tule toistumaan.

Olin kaffittamassa seuroissa Vähänkyrön Siltarannassa ja kun viimeinen seuravieras vielä pyyhkieli appelssiinijuustoa suupielistään (tarjosin karjalanpiirakoita ja appelsiinijuustoketta), niin minä jo kaahasin pakoputki ulvoen Isonkyrön suuntaan.

Oli tosi natku olo, kun piti lähteä.

MUTTA kun kirjoituspiiri loppuu, elleivät sen harvalukuiset osanottajat ole paikalla.

Sain kirjoittajapiirissä lukea kaksi uunituoretta joulurunoani, joista jompikumpi pääsee oikein paikallislehden sivustoille.

Kaikki muutkin piirin kirjoittajat saavat hengentuotteitaan lehteen kaiken kansan makusteltaviksi.

Minun runoni oli liian pitkä!

Kuulin radiosta tässä päivänä muutamana ohjeita kirjoittajalle.

Siinä kehoitettiin TIIVISTÄMÄÄN ja HIOMAAN sanottavaansa aina vain uudestaan ja uudestaan.

Muistan, miten minua otti ankarasti pattiin ko. ohje.

Jos olisin pakoitettu kirjoittamaan esim: "Väsyneenä koikkelehdin eteiseen ja heitin kiristävät kalossini komeron perälle. Avasin jääkaapin oven.

Kuten arvata saattaa, kenellekkään ja tässä nimenomaisessa tapauksessa aviomiehelleni, ei ollut kelvannut toissapäiväinen siskonmakkarasoppa. Oli pizzalle lähtenyt mokomakin ketales. Minulle s-makkarakeiton jättänyt".

Kuinka näin tärkeitä pointteja voi mennä tiivistelemään? Kokonaisuushan siinä kärsii.

Runossani oli jouluevankeliumista pätkiä. Siitä kehoittivat pois napsasemaan.

Sanoin, että evankeeliumista en ota piiruakaan pois, mutta sitä muuta, esim. laaja kuvaus kissankorvaisesta ( maton päät pystyssä, tiedättehän)

räsymatosta, sitä lupasin pitkin hampain HARKITA lyhenteleväni.

Minulla on vikana kirjoittaa asioista ehkä hivenen liian laajapohjaisesti, mutta...

Otsaani nousee nyppylöitä, kun sanotaan, että niin-ja niin monta MERKKIÄ saa olla kirjoituksessa.

Merkithän tulee täyteen jo alkulauseesta!

Rakastan tätä blogisivuani, kun ei tarvitse pihtailla merkkejä.

Lenkilläkin olin taas tänä päivänä.

Kaksikertaa Puolenhehtaarin Metsässä juoksaisin kolme (3)kertaa ylös ja alaisin.

Ei kyllä kannattais revitellä, kun Arto ja Saara ovat kävelleet 1000kilometriä.

Epäilyttää hiukan, onko metri siellä ulkomailla yhtä pitkä, kuin täällä Suomen jäyhillä poluilla?

Saara oli nähnyt pahan unen myöskin.

Muistanette, että kerroin tässä taannoin, että näen AINA pikku painajaisia?

Viime yönä nähtiin sellainenkin ihme, että näin suht`koht hauskan unen. Näin unta, että minusta leivottiin KULTTUURIMINISTERI! (Ei vähä mittään).

Olin hieman epäileväinen sopivuudestani pestiin. Sanoin unehuttavani sanoja ja nimiäkään en edes muista, ja nekin unohdan.

Ei kuulemma hätiä mitiä. Karpelan Tanjalta sai kuulemma tiukan paikan tullen tietoa.

Ihmettelen, mitä kaikkea näissä mun märjissä makarooninpätkissä tuola pääkopassa oikein tapahtuu. Varsinkin kuors...nukkumisen aikana.

Taidan ollakkin oikein kultturelli.

Että oikein kulttuuriministeri.

Olo tuntuu oikein metkalta ja ministerimäiseltä.

Olen nyt ollut yksin täällä Letkutien kainalossa muutaman päivän.

Olen pannut merkille, että ulkona on PIMEEMPÄÄ, kun silloin, kun Magnuksen kaa olen matkassa.

Lautainen talomme myös naskuu ja paukahtelee koko ajan, mitä se ei Magnuksen talossa ollessa tee.

Hiiren virnaleita pyöriskelee nurkissa enämpi, kuin muulloin.

Se johtuu siitä, että killerit ovat täyskansoitettuja.

EN PYSTY OTTAMAAN HIIRENRAATOJA POIS SATIMISTA.

Aion kysyä naapurilta niiden kollitilannetta.

Tietääkö kukaan, HAISTAVATKO hiiret kissan?

Jos ottais pari kattia ja ...tois ne aina pariksi tunniksi tänne vintti kammariin haisemaan.

Kulttuurista puheenollen olen myös piirtänyt logon Laihian tulevaan missioon ensi maaliskuussa.

Sinne tulee Kalevi Lehtinen ja tietenkin lukuisa joukko muitakin immeisiä.

Aiheena on VAPAUTEEN, RAUHAAN JA ILOON.

Piirrokseni on Laihian kirkontornin kukkoa vailla ja myös värittää aion taideteokseni.

Siitä tuli mielestäni ihan mukiinmenevä, joskin piirsin kuvan niin, että nimenä sopisi olla RAUHAAN, ILOON JA VAPAUTEEN!

Saa nähdä, mitä missiokomissio asiasta tykkää.

Rakkain terveisin kaikille lukijoilleni toivottaa nukkuministeri Kaisa ja

Jeesuksen runsasta huolenpitoa näinä tautisina aikoina.