Viimekesäinen krassikukkapenkki alkukukintavaiheessa.
Siis se, jota Magnus hoiteli.
Huomenna Magnus tulee kotiin.
Ajattelin yllättää hänet ja laitoin kasvoille Israelista tuomastani mutaputkilosta paksun naamion naamalleni.
On mukavaa, kun hän heti sisälle tullessaan ajattelee, että HETKINEN! VAIMOHAN ON KUIN MUTAKYLYVYN JÄLJILTÄ. HEHKIÄ, EIKÄ PÄIVÄÄKÄÄN YLI KUUSKYMMENTÄVUATIAHAN NÄKÖÖNEN!

Siis innostuneena paklasin kasvot Kuolleenmeren rantamistosta jalostetulla savella ja annoin vaikuttaa kunnolla.
Sen verran, kuin b:n englannilla pystyin solkkaamaan tuubin kyljestä, sitä piti pitää kaksi minuttia vaikuttamassa.
Ajattelin. että ohje on taatusti nuoremmalle, eikä paksunahkaisille kuuskytkolmevuotiaille.
Annoin sen vuoksi mönjän olla AIKA kauan.
Siinä vaikutuksia kuunnellessani katsoin itseäni peilistä.
HUH, HUH. Niin minä sanon, että Tutankhaamonin palssamointimestarit olisivat tulleet vihreiksi kateudesta!
Olin, kuin MUUMIOMAMMA.
Muistan, kun avioliittomme alkuaikoina laitoin samantapaisen naamion pärstävärkkiini ja syöksyin pahaa-aavistamattoman Magnuksen eteen silmänmunaskuut villisti pyörien.
Minua naurattaa vieläkin Magnuksen ilme ja reaktio:" Kyllä kaaamiaaa!"pystyi hän sokeltamaan.
Entäs silloin, kun asetin grillatun siankielen suuni eteen ja huusin Magnusta katsomaan.
" Kyllä törkiää!" sai hän sanotuksi, eikä paljon muuta koko iltanakaan
Niin kyllä olikin, myönnän kyllä.
Onneksi porsaan kieliä ei varmaan enää ole edes myytävänä.
Sianpääsylttyä ei luultavastikkaan enää myös saa mistään? Eipä silti, että erikoisemmin haluaisinkaan, mutta
kyseisellä syltyllä olen saanut muutaman irtopisteen appifaariltani, kun aikoinaan (yli neljäkymmentävuotta sitten) tulin sukuun.
Oli Joulun aika ja mumma oli tehnyt s-pääsylttyä.
Söin sitä tunnetulla hyvällä ruokahalullani. Appi sanoi, että mitäs Kaisa, kun mumma on pannu silimät, korvat karvooneen, hampahat ja peräpyörylän tuahon sylttyhyn?
"Ei haittaa, kun vaan on muusattu kunnolla!"vastasin (varmaankin tuoreen aviomiehenikin kauhuksi. Hän ei suostunut olemaan edes samassa HUONEESSA, missä sylttyvati sijaitsi).
Ei tienny appifaari, että MINÄ tiesin, kuinka sylttyä tehdään.
Olin sitä aikaisemminkin runsaasti maistellut ja hyväksi todennut.

Tänään en sitten lopultakaan ole tehnyt mitään, vaikka suunnitelmat olivat valtavat.
Lenkillä olin. Nyt eri suunnassa kun Kaksikertaa Puolenhehtaarin Metsä.
Mutta lenkkeilyhän kuuluu jo RUTIINEIHIN.

Naapurista käytiin myymässä Jouluviestilehti ja sen lukemisessa vierähti mukavasti aikaa.
Mukavasti vierähti aikaa myös koko torstaisen lehtinivaskan tavaamiseen.
En käsitä, miksi kaikkien aviisien pitää ilmestyä just torstaina?
Muina päivinä saa tavata maito-ja piimätölkkien tuoteselostuksia, kun ei ole lukemista.

Sitä joulurunoa olen myös yrittänyt TIIVISTÄÄ.
Se on ollut todella vaikeeta. Koko ajan sitä runoa kriittisesti tarkastellessani olen ajatellut, että olenpas taas saanut PAINAVASTI ja TUKEVAN TIIVIISTI tuntemuksiani paperille.
Pitkän harkinnan jälkeen poistin sanat : SEMMINGIN, NIINMUODOIN JA OLLETIKKIN (vaikka kovasti nyt tunnelma meni pilalle!).
No, tuo nyt oli pikkasen taas liioiteltua.
Ihan oikeesti, en saanut poistettua mitään! PÄINVASTOIN! Lisäsin vielä kohtia Jouluevankeliumista.
Voi olla, että runokkeeni ei ikinä ilmesty paikallisaviisissa. Mutta eipä hätiä!
Julkaisen sen sitten pikkasen ennen aattoa täällä blogissa!

Huomenna menen aamusta kuorimaan seurakuntatalolle porkkanoita.
Olen siitä varmaan jokaisessa bloginnurkassa muistanut sanoa.
Kamala tunne tuosta jo kertaalleen sanomisesta tuli myös päivällä, kun naapurista oltiin myymässä sitä lehteä.
Samat VALTAVAT MAANKAATOASIAT, kuten esimerkiksi,mitä Vivianni sanoi, kun hänen mielestään oli HÄNEN vuoronsa syödä ruokaserviisimme ainoalla luupäisellä haarukalla.
Toisena jokakertaisena asiana (kuin uutena) kerroin, mitä porukka teki, kun Joonathan ei vastannut kysymykseen, mitä koulussa tapahtui, kun...

Minulla on liian pienet pylpyrät!(Huokaus ja haukotus)
Olen näköjään mato repimään irti asiaa tyngästä, kuin tyngästä ja laajasti kertomaan ne kaikille ja moneen kertaan.

Yksi asia on jäänyt mieleeni tuosta "samasta asiasta moneen kertaan" kertomisesta.
Kun olimme tulleet uskoon ja meille tuli muita uskovia kylään, niin Charles aina ihmetteli jälkeenpäin suureen ääneen erästä asiaa.
Hän sanoi, että kun hän meni nukkumaan, niin huoneeseensa kantautui, kuinka me PAASATTIIN Jeesuksesta ja aina, kun hän heräsi yöllä, niin sama PAASAUS kuului.
Joka kerta sama juttu kuulemma: samasta miehestä ja samat jutut!!!
No nyt Charleskin "paasaa". Joskus ehkä ihan työkseen.

Luin raamatusta eilen tälläsen kohdan:
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi
ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Et pelkää yön kauhuja
etkä päivällä lentävää nuolta
et ruttoa, joka liikkuu pimeässä
et tautia, joka riehuu keskellä päivää.
.....
Sinun turvanasi on Herra,
sinun kotisi on Korkeimman suojassa.
Nämä kohdat olivat psalmista 91.
Siinä psalmissa on paljon muutakin, ja saat uskossa omia ne ittelles.

Hyvää yötä! Uskoo ja toivoo Kaisa Siloposki Jouppi.