Kammarimme komistus kuvattuna muutama päivä taakseppäin.
Laitoin sen kunniapaikalle, kun saimme Maikun ja Eerikin vieraiksemme eilen iltana.
Olen saanut kaktuksen serkkutytöltäni Elizabethyltä jo vuosia vuosia sitten.
Elizabethy saa kasvihuoneensa tukikepitkin viitävaille kukkimaan, eikä Maikun ja Eerikinkään viherpeukalot ole keskellä kämmentä, kuten meikäläisillä pakkaa olemaan.
Kuvan kaktus ei ilmeisesti huomannut ilmastonmuutosta joutuessaan meille, koskapa se on jatkanut kukkeiluaan parikin kertaa vuodessa.
Minä, jolla ei ikinä kuki mikään muu, paitsi leuka, nenä ja otsa, olen hyvin onnellinen.
Kun kuvan kaktus kukkii, muistan aina Elizabethyä ylimääräisellä rukouksella sen päivittäisen lisäksi
Eilen tosin unohdin hänen nimipäivänsä ja näihinaikoihin unohdan aina hänen syntymäpäivänsä!
Pääasia kuitenkin, että Elisabethy yleensä on syntynyt!


Jos ihmisen pääkopasta nousisi savua, kun hän on hermostuksissaan, niin tänään olisi nuppi röyhynnyt.
En nimittäin päässyt Nikolainkaupunkiin erääseen tilaisuuteen!
Magnus sanoi, että SENKUS LÄHÄRET. OOPPELISSA TARTTI PÄÄLLE, YKKÖNEN SILIMÄÄN JA RARIO RUATTIIN!
Mutta minä en tykkää ajella pimeellä, ja Magnus kehtas sanoa, että hän ei JÄMÄHRÄ HÄLÄVÄLTÄ MIHINKÄÄN, VAIKKAHAN MÄTÄNIS!

No, minä sanoin, että menen koisille (kello oli 15.00),ja että herättämään voi tulla seuraavana aamuna yhdeksän pintaan höyryävän kahvikupin kanssa.
En saanut kuitenkaan hornattua, kuin knaftin tunnin.
Murjottaakkaan ei oikein kannattanut, kun sain tänään kuulla, että Laihian missiologoehdotukseni oli hyväksytty.
Hieman siihen oli korjausta tehty, mitä kuvan henkilön rintavarustukseen tulee.
Rintarustinkia oli varovaisesti HÄIVYTETTY olematomimmiksi.
Ehkä ne minun piirtämät olivat vähä niinkuin ajokoiran korvat. Myönnettäköön.

Tein koirista puheen ollen Iltiksen testin, mimmoisen koiran meikäläisen kannattaisi ottaa, jos joskus vielä koiran ottais.
Täytin kaikki kohdat huolellisen rehellisesti.
Jos muistan oikein, kruksailin kohtia, että ei saa olla karvoja, pitää olla suuri, mutta mieluusti myös pieni, vaan ei mikään Naffin rusina, vähähkön lenkkiä tarvitseva, tottelevainen, puhetta ymmärtävä, hiljainen, eloisa, villikäs, rauhaarakastava, kaikkiruokainen...jne...jne...

Vastaus oli: BEAGLE.
Minunkaltaiseni ailahtelevainen mössykkä persoonallisuus tarvitsee egonsa pönkittämiseen beaglen!
Olin iloinen, koska muistin, että ihailemani sarjakuvasankari Ressu on rodultaan beagle.
Itse olin ajatellut, että tulokseksi tulee Maltan taskukoira, tai Irlannin susikoira, jotka ovat myös ihailemiani kunniakkaita koiranpoikia ja tyttöjä.
Kiinalaista harjakoiraa tulosvastauksena en oikein olisi purematta niellyt, vaikka toiveenani olikin KARVATON koira, mutta NIIN karvatonta en sentään tarkoita.
Tietenkin, jos TESTItulos niin olisi näyttänyt, niin olisi pitänyt antaa periaatteistaan periksi.
Testithän ovat tunnetusti aina oikeassa.
Muistan töissä ollessani, kuinka eräs asiakas lätkäisi tiskille sellaisen nahkaisen kasan, joka varovaisen tiedustelun jälkeen osoittautui kiinalaiseksi harjakoiraksi (en tiedä, onko tuo rotunimike ihan OIKEAAN osunut, mutta tiedätte, mitä ajan takaa).
Omistaja kehoitti ystävällisesti SILITTÄMÄÄN "Nappaa" (oma keksimäni nimi sille koiralle).
Ei onnistunut siloittelu ajattelemallani tavalla, koska koiraparalle oli laitettu aurinkovoidetta!
Sitä kuulemma pitää sille rodulle kesäisin laittaa, muuten se kärventyy.
Talvellahan se ei rasvausta tartte, kun se ei tarkene uloskaan.
Mutta koiraahan meidän savuumme ei voi ottaa (vierailijoita lukuunottamatta).
Magnus valittaa oitis, että NOUKKA ALKAA VUOTAMAAN.


Sain taas mieluisen piirustustehtävän:
joulurunoni kylkeen saan piirtää Marian, Joosefin ja Jeesuksen.
Seimiasetelman siis.
Minulla on kaikkinainen sympatiseeraus muutoinkin seimiasetelmaan.
Minulla ja Magnuksella nimittäin oli yksi vuosi kunnia saada olla Joosefina ja Mariana kaksi kertaa saman Joulun aikana.
Molemmilta TAHOILTA pyydettiin täysin toisistaan tietämättä meitä tähän tehtävään.
Ajattelin, että noinkohan oltiin mualiman iäkkäimmät Joosef ja Maria?
Oltiin about kuuskymmentä silloin.
Ainakin Huutoniemen vanhinmmat oltiin ja ainakin SILLÄ HETKELLÄ.
Minua meinasi hymyilyttää, vaikka yleensä hymyilen harvoin.
(Tänään hymyilin, kun sain riisipuuroa ja paasasin kanelia niinpaljon, kun purkista mahtu tulemaan. Kanelihan on nyt todettu vaaralliseksi. Jokseenkin yhden puustin puolessa vuodessa suosittelevat varovaisesti nautitsemaan, muuten maksa on sökönä).

Jos hyvin käy, niin seimi-aihe piirustus julkaistaan sitten aikanaan myös Pohpiipelissä.
Aionkin aloittaa piirtämisen kohta pian, kun syödäkkään en enää saa(mmmhuphah..)
Oikeammin en saisi syödä vielä huomennakaan.

Luin aamusella Raamatusta psalmin kohdan, jonka pränttään tähän loppuun. Ole taas hyvä ja ajattele, että se on sinulle juuri.
Psalmista 118:


Ahdingossani minä huusin Herraa.
Hän kuuli ja avasi tien.
Kun Herra on minun kanssani,
en minä mitään pelkää.
Mitä voivat ihmiset silloin?
Kun Herra on minun kanssani,
hän tuo minulle avun ja pelotta katson vihollisiani.
On parempi turvata Herraan, kun luottaa ihmisen apuun.


Ötyä kaikille mahdollisille lukijakunnilleni ja Jeesuksen turvaa elohon.