Hiukan on valotus mennyt pieleen tässä otoksessa.
Kuvassa on taiteilijan (yks Koo Jouppi) näkemys Mariasta ja Jeesus vauvasta.
Otan kuvan aina esille näin joulun kynnyksellä.
Unohdin ottaa tekemiämme joulukonserttiortteja mukaani Naisten kesken-iltaan.
Ihmettelenkin tässä pitääkö asentaa kännykkä aina ennen joka lähtöä vinkumaan ja muistuttamaan: unehtuiko jotain?
Illassa oli muuten hyvä olla.
Hyvien puheiden ja hyvän musiikin parissa ja kynttilän valossa tuli hyvä mieli.
Missä kaksi tai kolme on koolla Jeesuksen nimessä, siellä Hän on läsnä.
Meitä oli lähemmäs kaksikymmentä.
Ajattelin, että minäkin voisin kodissamme pitää samanlaisen illan, jahka hieman tästä vielä tokenen.
Nyt tuntuu hyvältä mennä toisten järjestämiin iltoihin ja toisten leipomia suklaaunelmia maiskutteleen.
Tällä hetkellä en jaksa mitään. Tuskin kissiäkään sanoa, kuin karvaiseksi elukaksi.
Ehkä tällä ajankohdallakin (kymmenen yli kymmenen) on osuutta asiaan.


Sen viimeksi raportoimani hölskäyksen (hölkkäys lienee liian suurellinen ilmaus minun tapauksessa. HÖLSKÄYS on lähempänä totuutta ) kärvistelin vuoteessa ja ihmettelin, mikä vaivaa kulkuneuvojani.
Pakotti ja kiskoi ja kärvisteli.
Sitten välähti: suonikohjut ! Ne eivät ole tottuneet, että niiden kotikultiaan tömpötetään ja hölskytellään.
Kesällä meillä oli sellainen mukava sukukokous Magnuksen puolelta, tuolla Keskisuomessa jossain.
Sukukokouksissa aina saunotaan ja niin tuolla Keskisuomessakin tehtiin.
Naiset saivat luvan mennä ensiksi.
Minä punnersin viimeisenä lauteille muiden siellä jo nakottaessa ja punottaessa.
Ulriika sanoi, että SULLA ON TOLLASET KANS, JOKKA PITÄÄ OTTAA POIS.
Arvasin, että puhe ei koskenut kakkuloitani, jotka kyllä löivät höyryyn, kun ne nenälläni olivat.
Nyt puhuttiin alaraajojeni verisuonistosta.
Puheenaihe ei minua innostanut, mutta
löylynpunottamin naamoin sain vikistyä jotain uskaltamisesta, ja että kun pelkään ja että, kun ei lääkäri ole käskenyt ja että kun eivät vaivaa, ja että kun peittyvät aina lusupulttujen alle ja..ja..
Siinä lauteilla tuntui, että kintut olivat, kuin VR:n rautatiekartasto, kun niitä tarkemmin tutki.
En tiedä, mitä tohtorit sanoisivat jos uskaltaisin niistä puhua ja niitä näyttää.
LUULEN, että sanoisivat, että Kaisa-mummu ottaa nyt vaan rennosti kohjujensa kera! Odotetaan ja katsotaan mihinkä suuntaan ne alkavat suuntaamaan. Ylös, sivulle, vaiko alespäin.

Pohjalaisessakin (sanomalehti)oli juttua, siitä miten ovat alkaneet varautua meikäläisten suonikohjuikäkausiluokan tapahtumiin tässä parinkymmenen vuoden perioodilla: hautausmaita laajennetaan ja pappeja lisää tarvitaan ja lukkareita ja suntiota lisää palkataan.
"KAIKKEEN ON VARAUDUTTU!" iloitsi nuorekas kirkkoherra.
Vikise siinä sitten jostain kohjuista, kun tuntuu, että kuopatkin on jo valmiiksi kaivettu!


Psalmissa sanottiin eilen näin:Muistakaa hänen ihmetöitänsä, joita hän on tehnyt.
Minä näin eilen hölskälenkilläni ihmeen!
Kahdenkymmenen joutsenen auran!
Joutsenet lentävät kivasti aika matalalla. Niiden laskutelineetkin (lue räpylät) olivat säntillisesti pitkin mahanalustaa.
Aurasta ei kuulunut liiemmälti pulinoita. Olin kuulevinani, että vetäjäjoutsen silloin tällöin sanoi, että hyvin pyyhkii siskot ja veljet! Hälvän päällä mennään!
Rukoilin siinä ihastuksissani, että voi, kun näkisi joskus, kuinka joutsenet lähtevät lentoon.
Yksitellenkö, kun toisen räpylät vähänkin maasta irtoavat, vai parijonossa, kurkut suorina ylöspäin?
Eipä mennyt aikaakaan, kun kuului kumea kulputus ja ankara kurkkutorvien tööttäys:
Ainakin viisikymmentä joutsenta sekoili siivet takussa keskenään siinä pääni yläpuolella.
Vasen aurasiipi oli jo saanut joukkueen ojennukseen, mitä nyt muutama lintu kärkkyi kohtaa, johon olisi voinut KIILATA edelle, ja nujakointi ja
meteli oli melkoinen.
Kyllä ne varmaan jonkun ajan päästä löysivät oikean marssijärjestyksen.
Minulle tuli mieleen , että samalla lailla nuo joutsenet toimivat, kun me ihmiset...flunssapiikki jonossa.


Nyt menen viereiseen kammariin maate! Huomenna tulevat Vivianni ja Joonatan. Siis kaksi raamattupiiriläistä Magnuksen ja mun lisäksi on varmaa.
Jeesus teitä paljon, mutta runsaasti siunatkoon!