Huomaatteko , miten oikeaoppinen asento minulla on boccian tuoksinassa?

Itse asiassa kuva on aikalailla lavastettu.

Ei ollut minun vuoroni paiskia pallukkaa ja liekö tuo sininen pallokaan ollut minun.

Pyrin aina ottamaan punaiset pallot, koska ne sointuvat fleece-takkiini söpöisästi.

Nythän sitten on AVOIMET boccia turnaukset täällä Isonkyrön kirkolla viides joulukuuta. Minäkin aion mennä AVOIMIN sydämin AVOIMEEN boccia kilpailuun mukaan.

Kilpailuissa ei saakkaan valita pallon väriä itse, vaan se arvotaan.

Kysyin Maikulta minua askarruttavista muistakin kilpa-asioista, kuten ONKO SIELLÄ RUOKAA?

Maikku sanoi, että eväät pitää ottaa itte, jos syödä aikoo.

Ajattelin heti termospullollista kahvia, energiajuomaa pari pottua, ruisleipiä välissä ALADOOPIA, kevytkalkkunaviipaleita, keitettyjä munia, metsästäjäleikkelettä (suomeksi:sipulimakkaraa) ja pari, kolme suolakurkkua jos oikein alkaa hiukomaan ja yksi sokerimunkkikaan ei olisi pahitteeksi, jos vaikka veren sokeri lähtee luisumaan alas.

" Ei siellä paljoa eväitä tartte, kun meidän joukkueen peli voi jäädä aika lyhyeksi" sanoi Ässä.

Toivottavasti Ässä ei osunut oikeaan!

"Kyllä niin pitää taistella, että eväitä joituu syömään!" sanoin ja yritin nostattaa bocciakamppailu -kuumetta korkeammalle.

Tänään on Kaisan päivä. Kiitos onnitteluista, sähkösanomista ja pikkupaketeista.

Maikku lauloi minulle onnittelulaulua bocciaharjoitusten alkaessa. Melkein kaikkien boccianaispelaajien kuullen.

Arvostin sen hyvin korkialle.

Tyttäremme Catherinekin onnitteli. Minäkin onnittelin puolestani häntä, koska hänenkin nimensä on tämän päivän sankarilistassa.

Catherinella ei ole muuta nimeä, kuin CATHERINE.

Pikkasena tyttönä hän tuli kesken leikkien sisälle tiedustamaan, mikä hänen toinen nimensä on.

Sanoimme Magnuksen kanssa, että hän on paljas Catherine. Ei ole muuta.

Tyttö juoksi ulos ilmoittamaan, että hänen koko nimensä on PALJAS -CATHERINE, loppukaneetti oli jäänyt kuulematta.

Olin eilen sitten suunnitelmien mukaan Nikolainkaupungissa.

Ennen junaan nousua ehdin käydä kutomatuvalla (ent. Tervajoen asemarakennus) ihailemassa tekeillä olevia mattoja ja poppanoita.

Maikkukin kutoa paukuttaa isoa mattoa kammarin lattialle.

Tosi kaunis matto oli tulollansa.

En täysin pystynyt peittelemään kateutta kysyessäni, että NOINKO HÄN AIKOO JOULUKSI UUDEN MATON LATTIALLE SAADA?

Valmiiksi saamisesta ei ollut epäilystä, mutta siitä, että viittiikö pestä lattian, niin siitä riippui laitetaanko matto plaattialle, vai ei.

Aune-tädin luona oli taas hyvä olla.

Tunnit hurahtivat praatatessa, niinkuin siivillä.

A. Touhulan leivät olivat taas ylihyviä, kuten muukin tarjoilu, mutta paras oli tietenkin täti itse.

Minulle on kertynyt persoonallisia tätejä molemmilta puolilta. Toivonkin, että minuun olisi pikkasenkaan tarttunut samankaltaista geenistöä, kuin heihin.

Kävin vielä Nikolainkaupungin Vöyrinkaupungin osassa kyläilemässä monivuotisen ystäväni tykönä.

Nykyään minulla ei paljoa olisi menemistä sinne ilman Lyllania, mutta kyllä ystäväni sitten ymmärtää, etten voi kävellä Asevelikylään hakeen ja taas viemään ja taas junalle.

Asemaravintolassa söin kevyen salaattiannoksen, koska muistin, että jääkaapissa oli vain Eveltä saatu mehupurkki.

Salaattiannos osoittautui todella kevyeksi sitä moheltaessani: joka lusikallinen putosi joko pöydälle (ei voinut enää syödä) tai rinnuksille (keräsin ympärille vilkuillen ne suuhuni).

Junassa pelkäsin taas tuttuun tapaan TÖRKEETÄ (100km/h) vauhtia.

Pääsin, kuin pääsinkin ehjin nahoin Letkutielle ja niin oli päivä punkassa.

Tänään oli haikeahko kirjoittajakerhon viimmonen tapaaminen.

Osoittautui, että porukka olisi valmista kamaa myös NÄYTELMÄpiiriin.

Mitä kaikkea luovuutta ja lahjoja ihmisistä löytyykään, kun he pistävät itsensä likoon!

Minä sain lukea viimekerralla annetun kotitehtävän.

Meille sanottiin, että saamme kirjoittaa mitä vaan.

Kirjoitin kirjeen lapsuuteni henkilöille.

Sain oikein luvan kanssa todistaa pikkasen Jeesuksestakin.

Tämä päivä on nyt myös jo punkassa (vai sanotaanko se, että PULKASSA?)

On ollut hyvä päivä onnitteluineen ja lauluineen, näytelmineen ja lukemisineen.

Edessäni on raamatun välissä säilyttämäni äitienpäiväonnittelukortti.

Siinä lukee: ONNEA ÄITIENPÄIVÄNÄ!

CHARLES JOUPPI

Kuvassa on pihlajanmarjoja.

Painetut sanat kortissa ovat: "Minun turvani on ikiaikojen Jumala, minua kannattavat iankaikkiset käsivarret".

Näin saat sinäkin uskoa, kun uskot.