Tästä lähtee metsäinen polku meidän Kaksi Kertaa Kahdenhehtaarin Metsään.
KKHM ei sitten ole yhtä metsäinen, kun mitä kuvassa näkyy.
Ei! Itse asiassa metsäsessämme ei ole puita lintusten jalkoja leputella.
Puut hakattiin jo ennenkö minä ja Magnus tulimme Hälvän mutkille asumaankaan.
Jo ennemmin, ennenkö edes kuvittelimme asuvamme missään muualla, kuin Nikolainkaupungissa.
Minä aina kuvittelin, että lähden Asevelikylästä köysissä tai laudoissa.
Eipä pitänyt kuvitelmat paikkojaan.
Täällä sitä ollaan ja oltiin välillä jopa kerrostalossakin, mikä sekään ei ollut yhtään hassumpaa.
Täällä Letkutiellä toivoisin voivani asua vielä pitkään.
Sitten vajaa satavuotiaana, kun ei enää päästä Magnuksen kaa kampeamaan vinnin päällyställe nukkumaan, haluaisin muuttaa Nik...
tai johonkin.
Kirjoittelen blogia ylimääräisesti tänä iltana.
Magnuksella on palaveri alakerrassa huomista kirkkoneuvoston kokousta silmälläpitäen.
KYLLÄ, KYLLÄ minä saisin olla mukana.
En vain sattuneesta syystä halua olla, koska en pysty olemaan sekaantumatta joka asiaan.
En pysty olemaan karjahtelematta omia huippu kannanottojani pointtin, kuin pointtiin.
En pysty olemaan äänekkäästi kihisemättä, elleivät muut ole samaa mieltä (varsinkin Magnus). Joskus olen jopa eri mieltä itseni kanssa.
Nimittäin kokouksen alussa voin esittää kärkeviä kannanottoja ja kokouksen loppupuolella toppuuttelen ja silittelen sanomisiani.
Jaa, että olisi syytä huoleen?
Ei ollenkaan. Aikoinani, kun olin työelämässä, siellä testattiin meidät tiimiläiset oikein ammattitestaajilla.
Tuloksena oli, että olen LUOVA, DIPLOMAATTINEN ja sitten vielä joitakin analyyssejä, jotka eivät jääneet mieleen. Alan ammattisanastoa tietenkin.
Ja, kuten jo aiemmassa kirjoituksessani mainitsin TESTIT ovat aina luotettavia.
Olin tänään jumppaamassa ja nyt tuntuu krupissa joka SÄIE.
Lenkkirutiinit ovat olleet tekemättä parin päivän ajan, mutta jahka tästä taas innostun, niin saavat risut ja männynkävyt huutia.
Tämä blogi luiskahti eetteriin liian aikaisin.
VAIKKA EN TEHNYT MITÄÄN!
Tarkistelin ja lueskelin muutamia toisten kirjoittamia blogistoja (en niitä tavanomaisia seuraamiani) ja ihmettelin erästä seikkaa.
Vaikka heillä oli nimimerkki ja kuvana joku kaalinlehdistä kyhätty boltsi, niin kommentteja oli vähintäin sata joka kirjoituksen perään ja lukijoita about satatuhatta.
Teinköhän virheen, kun kirjoitan omalla nimellä ja laitoin tekojakarihymy kuvankin kaiken kansan katsottavaksi?
Mene ja tiedä.
Nyt täytyy JULKAISTA tämä loppulitaniakin.
Jätän runon kihelmöivään odotukseen, sillä huomenissa menen Aune-tädin luokse, että en silloinkaan voi ilahuttaa (haloo Charles) teittiä hengen tuotoksillani.
Rakas Nikolaajevitsin kaupunti! Täältä tullaan!
Täältä tullaan myös torstaina! Haloo Anita! : )
Taidan mennä alakertaan "kokoukseen" kuuntelemaan, ovatko yhtään yhtämieltä kanssani.
5 kommenttia:
Kivaa iltalukemista oli jälleen ;)
Torstaina tullaan bussilla ja Kaisa tulet junalla ja nähdään keskellä toria...haloo kuuliko Kaisa? Varmaan kuuli.
Huomenta, Kaisa ja co.
Kiitos jutustasi. Minusta on reilua ja rehtiä, että kirjoitat omalla nimelläsi (oma lehmä ojassa, juu nou). Se sopii sinun kuten minunkin tyyliini. Ymmärrän senkin, että ihmiset kirjoittavat nimimerkillä.
Kun aikoinaan rupesin kirjoittamaan Pohjalaiseen oikein urakalla (ilman palkkaa, ja julkaistiin jos julkaistiin, lyhennettiin jos liikaa Jeesus-asiaa, mutta useimmiten ovat julkaisseet, mistä kiitos Mielipidepalstan toimittajille, joita olen välillä myös muistanut nuhdella, ojentaa ja ohjailla joskin joskus kiittääkin, kun ovat ottaneet huomioon) Olipa lauseHIRVIÖ.
Niin - lause jatkuu - minun oli päätettävä itseni kanssa, laitanko nimimerkin vai nimen. Kova tsemppi oli. Päätin laittaa nimen ja niin olen tehnyt. Tosi hikisiä hetkiä, kun juttu on sitten tullut lehteen.
Mutta nyt on aika heittää Tero kaupunkiin samalla, kun itse pluikahdan vesille Hietasaaren koivujen katveeseen(runollista, eikö! Pakko sanoa noin, vaikka loiskautankin laiturin päästä mereen).
Tänään töihin, eilen hoitelin pääparkaani, joka onneksi on paikallaan edelleen :)
Siunausta matkapäivillesi, ja muista kirjoittaa siinä välissä: me uskolliset odotamme kirjoituksiasi. Eihän se lukijoiden MÄÄRÄ ole oleellista, vaan se LAATU :D vai mitä!
(Kiitollinen olen mahdottomasti JOKA IKISESTÄ lukijastani, joka suvaitsee lukaista tekstejäni!)
Onneksi kirjoitat nimellä, että tietää onnitella KAISAN-päivänä, onneaonnea! Aune-täti on aina yhtä piristynyt sun käynneistäsi. Sen ääni on iloisempi puhelimessakin monta päivää. Kertoi onnessaan tärkeänä uutisena, että Kaisa TULEE vielä ennen joulua...
Voi Kaisa: ONNEA!Tälle päivälle on niin monta merkkihenkilöä, että melkein jokaisen olen unohtanut samaisesta syystä.
Mutta nyt sen liisabee kirjoitti ja muistutti tuossa, joten vielä kerran onnea, sekä Jumalan armoa ja rauhaa sinulle, rakas sisko.
Ha haa, mahtavaa itteironiaa. Ja niin hauskasti kirijootettuna. Tykkään!
Lähetä kommentti