sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Odottelen tässä Lymmyysen kodan ovella myrskylyhtyseuroihin seuraväkeä.
Järjestelyt on tehty (huomaa roskapussi rappuaskelman vieressä) ja leoparttipipo vedetty trendikkäästi silmille.
Eilen aamulla jouduin vetämään ko. pipon heti aamusta päähän ja silmille, koska päätäni särki.
Lisäksi katselin huivia (määrättyä piponkiristepäällyshuivia), mutta en löytänyt.
Siitä on nimittäin tosi kauan, kun meikäläisen päänuppi on ollut kipeä.
Huivikin oli kerinnyt mennä hukkaan.
Minun täytyy heti, kun alkaa latauskeskusta ruimia, etsiä mahdollisimman kiree ja lämpönen pipo ja kiristää koko komeus tiukasti pääluuta vasten.
Kummastelen niitä, jotka jääpussin kanssa alkavat huseeraamaan.
Oudoksuin päänsärkyäni, koska en koko päivänä nokkaani ulos pistänyt, vaan kudoin etiooppialaista nuttua niskanappi krykyssä. Välillä join kaffia ja söin vahingossa puustinkin.Istuin vaan, enkä paljoa peesväristä kummempaa edes ajatellut.
Isoäidilläni Lyyli Amalialla oli konstina päänsärkyyn laittaa raakoja perunansiivuja otsalle ja märkä rätti päälle.
Liian työläs konsti meikäläiselle. Aina oli perunansiivut pitkin permantoa ja riveeliä (lue:rintamusta) ja rätti oli LIIAN KYLMÄ!
Parannuskeinon on oltava LÄMMIN!
Minä pidin nuoruudessani päässäni PANNUMYSSYÄ! Harmi, kun ei tullut säästeltyä niitä.
Sitä tietenkin vaan ajatteli, että kun on nuo moternit kahvinkeittimet, että myssytkin ovat tarpeettomia, enkä huomannut, että pää pysyy vanhanaikaisesti hartioilla loppuun asti.
Yksi oikein hieno kahvipannumyssykkä oli punainen. Siinä oli musta kissa kuvattuna kyljessä. Sillä myssyllä parani AINA pää.
Jopa niin, ettei lopuksi tuntenut, että oli päätä ollenkaan.
Myssy unohtui kerran päähänikin, kun kipu hellitti.
Innostuin siivoamaan ja pyrähdin verannalle puristelemaan mattoa.
Ihmettelin, mitä ihmiset viidentoistametrin päässä olevalla linja-autopysäkillä toljottavat.
Olisi oikein tiukeesti tehnyt mieli huutaa, että MIKÄ NAURATTAA?
Hyysikkää siivotessani huomasin peilistä myssyn ja mustan kissan paksut posket.
Enää ei olisi tarvinnut huutaa ja kysellä.
Eilinen päivä meni, niinkuin Magnus tapaa sanoa HIHAHAN.
Ei pukemista, ei tekemistä, ei pesuja jne...vain kertakaikkisen täydellistä laiskottelua ja oleilua. IHANAA!
Joskus on kiva niinkin. Tosin, jos OIKEIN rehellisiä ollaan, näitä laiskettelupäiviä on hiukan liiankin usein meikäläisellä
Tänään meillä oli pyhäkoulun lopettajaiset. Meidän pyhäkoulu on KESÄpyhäkoulu. Se alkaa pääsiäisenä ja loppuu mikkelinpäivänä.
Minä sain pitää hartauden. Luin lapsille lastenraamattua.
Saan lapset kuuntelemaan lukua, kun sanon, että KYSYN LOPUKSI KAIKILTA KYSYMYKSEN. JOS EI OSAA VASTATA JÄÄ LUOKALLE!!!
Selvennykseksi ja, ettei joutuisi tuomiorovastihiippakunnan tuomioistuimen eteen tähdennän, että aina on SELLAINENKIN, joka ei koko aikaa MALTA KUUNNELLA, tai ISTUA PENKILLÄ päässyt luokalta.
Niin tänäkin vuonna.
Jos mihinkään kysymykseen ei luetusta täkstistä saa vastausta, minulla on tapana kysyä, että onko ovatko lätyt a) hyviä b) oikein hyviä? ja aina on vastaus tullut.
Tämän vuoden lopettajaisissa oli minulle muukin ilonaihe paitsi, että kaikki pääsivät luokalta.
Kirjoitin aamusella runon, jonka luin lapsille hartaushetken lopuksi.
Lapset kuuntelivat tarkasti, vaikka en ollut muistanut uhkailla kysymyksellä.
Varsinkin eräs pikkuruinen tomera tyttö 3-4 vuoden välimaastosta.
Kun runo loppui, päästi tyttönen niin helakan naurun, että itteeki rupes naurattamaan.
Nauroimme koko porukka niin, että loppua ei meinannut tulla ollenkaan.
Autossakin vielä väänty meikäläisen suupielet ylöspäin, kun muistelin tapausta.
Laitan sen runon tähän loppuun ja sulkeudun suosioonne ja esirukouksiinne. Lähdemme Magnuksen kaa Jurvaan.
Mulla runo ja Magnuksella puhe.
ARSKA PYHÄKOULUSSA (olen kirjottanut Arskasta yhden runon ennestäänkin pyhäkouluun).
Sunnuntaina vaarihiiri toi lapsenhiirensä pyhäkouluun.
Sanoi hiirivaari, että tulee hakeen, kun loppuu.
Lapsihiiri, sen nimihän oli se Arska
vilkutti.
Alkoi sitten nakertaa virsikirjaa.
Pyhäkouluopettaja sanoi nätisti:
" Ei saa Arska jyystää veisuukirjaa
Siitä luetaan sanoja, kun veisataan!"
"Koska täällä syödään juustoa?" Arska kyseli.
" Kotona sitten saa syödä ja maiskuttaa" neuvoi opettaja
"Pyhäkoulussa nautitaan Jumalan sanasta.
Puhutaan Jeesuksesta ja rukoillaankin."
"Voidaanko rukoilla, että meillä olis joka päivä juustoa?"
Arska kysyi.
"Kyllä voidaan ja sitäkin, että Jeesus meitä siunaa!"
Vaarihiirulainen tuli hakemaan Arskaa.
Ne olivat iloisia.
Kotimatkalla lauloivat: Jumalan kämmenellä ei pelkää hiirikään!

2 kommenttia:

Anita kirjoitti...

Arska pyhäkoulussa-runo oli niin hellyyttävä,
otan talteen ja luen Sofia-tytölle kun hieman kasvaa ja varttuu...kiitos taas kivasta kirjoituksestasi Kaisa, Jumalan kämmenellä on hyvä ja turvallinen olla ;)

pau kirjoitti...

Kiitos, Kaisa, kirjoituksesta. Käypäs runoilemassa munkin sivuilla, se olisi piristävää : )
Mulla on sama lääke päänsärkyyn: lämmintä nuppiin. Joskus pääni on kuin synnytyskivuissa, samanlainen juimiminen. Paras peittää siis vintti vaan pipolla, leopard - tai muunlaisella.
Sivusi innostavat aina runoilemaan (taas meinasin kirjoittaa "rukoilemaan" - sekään ei ole huono asia)

Vintti kylmänä jos on mulla
kamala kipu iskee kyllä
sen takia pipoa nuppiin
ettei tule yrjötys kuppiin
tai muuta tauti ruppiin
(siis ruumiiseen, elävään sellaiseen)

Muutenkin villahousuihin jo siirryin
en tykkää palella ollenkaan
sitten hikisenä painan sauvat oikonaan
työpaikalle mä ylipuettuna
ja vaihdan paitaa monta kertaa
mummmotus vai mikä, sama se

Omat pipot ja pöksyt muut
kerran saamme jättää alakertaan
kun siirrymme yläkertaan
jossa ei ikinä palele
eikä päätä jyskytä
kultakatuja vaan kävellään
ja syödään omenia
joille nyt olen allerginen

Sitä odotellessa:
jos et löydä huivias
yks olis Puistikolla roikkumas
seinään sen laitoin,
liehumaan ruuviin
omistaja: hae omas pois!

Siunaamuksia runsain määrin teidän kirjoittajasukuun!