maanantai 27. kesäkuuta 2011


Kirjoitan vielä tänne blogiini, vaikkahan mätänis ja vaikka yö on jo alkanut ja pitkälle kulunut.
Tiedän, että useat lukijani kihisevät (!) kuulla tapahtumia näiltä nurkilta ainakin näin viikon välein.

Ensinnäkin tähän alkuun: kuvakkeissa saunan alla olevassa Keiju-purkissa on meille kasvamassa taatelipuu.
Magnus istutti ne taannoin Israelista tuomistamme taatelinsiemenistä. (Olimme tietenkin syöneet siemenenten ympäriltä itse taatelit)
Tässä päivänä muutamana Magnus sanoi hivenen möyhineensä multaa ja huomanneensa, notta taatelin siämenet olivat jo turpuamassa hyvää vauhtia.
Sanoin, että olen kuullut, että siemeniä ei kovin saisi mennä mullan alle lurkkailemaan. Jatkoin, että meitä ainakin kakarana varoiteltiin, kun rai-ruohoa istutimme, että multaa ei saa pemottaa.
"Kyllä niitä ny pikkuusen saa kattua aina välillä, ku ei kovin useen aijjoon pemajuta."
Mikäs minä olen vastaan vänkäämään. Kaupunkilaislikka. Magnus on sentään maajussin vanhin poika.
"Mihinkä me sitte paamma sen taatelipalamun?"kyseli Magnus.
Niin, siinä sitä onkin miettimistä. Joka paikka on niin täynnä tavaraa ja tilpehööriä, että palmu ei taida sopia enää mihinkään. Ensimmäiset kaksikymmentävuotta se tosin varmaan mahtuu hyvin elelemään tuossa Keiju-purnukassa.
Olisihan se somaa napsia taateleita omasta puusta kiikkutuolissa istuen :)

Ylimmäisessä kuvassa on kuva meidän puutarhamme kasveista. Niittyleinikkiä pitäisi kuvassa näkymän runsaasti, mutta valotukset eivät osuneet oikein kohdilleen.
Pihassamme kasvaa luonnonkukkia enempi kuin ns.jalokasveja.
Esimerkiksi piharatamoa ihailin viimeksi tänään istuskellessani nauttien auringonkilosta pihassamme.
Minulle tulee aina mummuni tilkuista neuloma räsymatto mieleen piharatamoplänteistä.
Ihmettelen sitä, että on nähty vaivaa ja kulutettu energiaa kehittämällä "kasvinsuojeluaine", joka tappaa nimenomaa juuri piharatamon.
Minulle ei tulisi uniinikaan hävittää nyt "laastarikukkaa". Kakarana aina laitettiin jonkun pikku verisen nyrhimän päälle piharatamon lehti. Se auttoi kummasti.

Sarjakuvaston alin kuva on ns. mäyrä-kuva.
Eräänä ihanana aamuna viimeviikolla Magnus oli tapansa mukaan herännyt, ennenkö naapurin possut olivat saaneet pyrstöyskää ja nähnyt hämmästyksekseen ihan köökkimme ikkunan alla MÄYRÄN.
Kuvaa katsellessani sanoin, että tuo karvamassikka ei ole ikinä edes nähnyt mäyrää.
"Mäyrällä on valkoset posket", sanoin tietäväisesti.
"Silloli niin märkä naama, ettei ne sentähäre näyttäny valakoosilta", vakuutteli Magnus muka tietävämmin.
Kyllä hänkin siihen tulokseen tuli, että kyseessä oli supikoira. Ei kuitenkaan olisi ollut ihan maankaato mahdottomuus, etteikö plantaasillamme olisi könynnyt mäyrä. Olemme sellaisen nimittäin puolenkilsan päästä tupasestamme maantiellä bonganneet.
Harmi, ettei elukka kuitenkin ollut mäyrä ja harmimpi, että ehdimme tiedottaa asiasta suvulle, naapureille ja muutamiin blogeihinkin laitoin väärää eläintieteellistä infoa. Tulkoon asia tässä nyt oikealle tolalleen saatetuksi.

Runokirjaani olen jo myynyt 3 (tre) kappaletta. Yhden kirja olen lähettänyt palkinnoksi järjestämäni arvauskilpailun voittajalle :)
Kilpailusta vielä senverran, että yksikään osanottaja (ja yksi epä-osanottaja) ei arvannut, eikä tiennyt oikeaa vastausta.
Tästä vedin sen johtopäätöksen, että painimme samassa sarjassa Y. Jylhän kanssa tässä runorustauksessa.
No, okei, okei. Minä olen rustaaja ja Jylhän Yrjö runoilija. Kyllä se niin on.
Minulla on kymmenisen uutta runoa munklattuna ja muutamia kymmeniä jonossa odottamassa käsittelyä toista kirjaani varten.
Mitähän äitini sanoisi, jos eläisi? Hän nimittäin kirjoitteli myös runoja. Hän sai hirveän negatiivisen hepulin, kun joku oli tituleerannut häntä Vuorikodin (palvelutalon) ruokajonossa RUNOTYTÖKSI.
Minä en hepuloi, jos runotytöksi mainitaan. Korkeintaan punastun mielihyvästä ja "vaatimattomasti" estelen moisia loihe lausumasta.

Juhannuksen vietimme Magnuksen kaa kahestaan ihanasti.
Teimme hautausmaakierroksen aattona, sekä Isossakyrössä, että Vaasasssa. Ihmeeksemme huomasimme, että moni muu vietti aaton samalla sapluunalla. Iltamyöhällä kotiin palattuamme kannoimme upouuden pallogrillimme (a 15euroa) lipputangon viereen ja grillasimme kananpalasia.
Magnus sanoi, että palaset olivat liian änkyrästi maustettuja hänen herkille makuhermoollensa.
Sanoin, että kyseessä ei ole mikään uusi tulinen mauste, vaan GRILLINESTE.
Ihanat kananfileet maistuivat niin grillinesteeltä, että niillä olisi autokin kulkenut monta metriä, jos ne tankkiin olisi tunkenut.
Magnushan ei myöntänyt asiaa ja söi miehekkäästi oman osuutensa, vaikka muuten on aika silkkisuoli.
Tänään grillasimme makkaroita, jotka maistuivat ihan itseltään. Magnus sanoi käyttäneensä tuohta sytykkeenä ja vahingosta viisastuneena.

Olin aamusesta heti hammaslääkärissä poistattamassa hammaskiveä :(
Yritin ykyttää hygienistille, että pitää hieroa puudutusgeeliä kaulaa myöten PAKSU KERROS, mutta hän ei kunnolla antanut edes suunvuoroa.
"Katsotaan nyt ensiksi", hän napautti topakasti.
Mitäs siinä sitten paljon katsot, kun suu on täynnä pursottimia ja imureita, "pyöräilijän lasit" päässä ja paperinen kuolalappu kurkun ympärillä.Hhmpf...
Hienosti kuitenkin meni ja lupasin tulla vuoden kuluttua uudestaan jos eletään ja maapallo pyörii ja hampaita on jokunenkaan jäljellä.
Olen myös pessyt kaikki alakerran ovet tänä päivänä. Sanoin Magnukselle, että jokainen painomustepeukunjälki, joka tästä päivästä lukien ilmestyy ovien kamanoihin ON HÄNEN SORMISTAAN JA SITEN MYÖS HÄNEN POIS PYYHKÄISTÄVISSÄÄN.
Minä olen jo jonkun aikaa nimittäin koskenut vain ja ainoastaan kripoihin. Olen oikein systemaattisesti opetellut siihen. Painomusteisia sormenjälkiä ei saa kuin dynamiittipötkyillä pois. (Konetiskiaine vastaa 1/3 osaa d-pötköä). Mutta ei silläkään voi jatkuvasti vanhoja ovia jynssätä. Siinä lähtee aina maaliakin hippunen joukossa. Siis ainoa keino on käyttää kripoja!

Haukotus! T: Kaisa Tatinainen-Pielonen
-------------------------------------------------------
Matteuksen evankelimin 3:s luku jakeesta 1, jakeeseen 3

Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaasa: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!"
Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana:
" Ääni huutaa autiomaassa: "Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!"

maanantai 20. kesäkuuta 2011


Olen aika lähellä sitä hetkeä, että saan omin silmin nähdä ja tuta yhden projektin (niitähän on kaikenkaikkiaan viisi kipaletta) totetumisen. Nimittäin voi olla ja onkin, että ensi kesänä plantaasillamme lainehtii uima-altaan aaltoset!
Catherinen ja heidän pihaansa hankittiin männäviikolla nimittäin sellainen, jonkalaisen minäkin tahdon. Minimanista.
Allas on melkein viisimetriä ympyrältään ja toistametriä "syvä".
Mahtuisin siis hyvin uiskentelemaan ja kelluskelemaan siinä nyt, kun pituuttanikin on kulunut neljä senttiä pois.
Ai, miksenkö hae kellupaljua heti? SEN SIJOITTMISPAIKASTA ON VIELÄ ANKARA ERIMIELISYYS.
Sitä ei tuoda Hälvälle kuin minun ruumiini yli, ellen saa tahtoani läpi, mitä sijotukseen tulee.
Kelpuuttamani paikka vaatii tasoituksia ja munklauksia muutenkin. Allas tulee nimittäin VILPOLAN (myös yksi niistä viidestä p:sta) viereen.
Siitäkös sitten asiat alkavat liplattaan.
Olimme kirkkokahveilla Laalaan ja Raymondin luona sunnuntaina ja he menivät oitis Magnuksen ehdottaman paikan puolelle. Magnus haluaisi, että allas lässäytettäisiin saunan viereen, josta on suora sihti viidenkymmenenmetrin päässä olevalle tielle :(
Magnus, Laalaa ja Raymond huusivat minulle, että altaalle on liian pitkä kipaista saunasta, jos minun ehdotustani noudatettaisiin.
Sanoin, että jos joku ei jaksa kävellä kolmeakymmentämetriä uima-altaalle, niin sellaista ei saa altaaseen päästääkkään, tai ainakin kellukkeet pitää olla vyötäisillä ja pelastusrengas päässä.
Alkukuvassa uima-altaassa muuten Vivianni, joka varmasti jaksaa juosta ne metrit meillä ollessaan, sivakoi yläradalla niissä kilpailuissa, joista viimeksi oli puhetta. Samoin Joonathan. Charlesista saan varmasti minun ehdotukseni luotettavan kannattajan, jahka hän asiasta kuulee ja tulee näihin maisemiin.
Kieli vyötäisillä odotan nyt sitten ensikesää ja hyväskiä uimailmoja.
Vyötäisistä puheenollen Magnus kysyi minulta, että onko tua sun kupus vähä lasehtinu viimeaikoona?
Minä voitonriemuisena vastasin, että kyllä on ja lisää lasehtii. On se sokerikolesterooliverenpainemittaus elokuussa. Tämä tyttö näyttää, kuinka arvot saadaan hyviksi, vaikka ne ei edes huonoja olleetkaan.

Torstaina olimme Lymmyysessä virsi-illassa. Oikein torvisoittokunta oli saatu paikalle virsiä säestämään ja esiintymään muutenkin. On juhlallista laulaa virsiä ja jytkyjuhlallista niitä on laulaa, kun torvisoittokunta säestää.
Uusi kirkkoherramme Artturi Kivineva oli myös paikalla perheineen kaikkineen.
Kun tuli hänen vuoronsa pitää puhe tuikkasi hän perheen 7kuukauden ikäisen pikkuneitikuopuksensa Magnuksen syliin.
Neiti tikitti hievahtamatta ja melkein räpyttelemättä Magnusta. Me seuraväki olisimme mielellämme maksaneet pennin, jos olisimme vauvaneidin ajatukset saaneet tietoomme.
Ne olivat varmasti ihan suosiollisia, koska yhtään ei neiti vierastanut.

Lauantaina kutsuimme itsemme savusaunaan Härmään.
"Oletteko kotona, meettekö johonkin, tuleeko teille joitakin?" kysyin parhaalta (ja ainoalta tuntemaltani) omalta tädiltäni.
"O-o-ollaan kotona, e-e-ei mennä mihinkään, e-e-e-ei tule ketään", vastasi Aija-Kanita ääni särkyen.
" Met tuumma!" vastasin reippaasti. Lupasin viedä omitekoisia pullia ja leivän mennessämme.
Olen ottanut opikseni niistä lehtikirjoituksista, joissa haukutaan maan putuihin sukulaiset, jotka hyökkivät huviloille kuin hierojat, eli kahtakättä heiluttaen.
Savusaunassa oli taas niin suloista, että siitäsiihen, ettei lauteille jäänyt vain märkä fläkki, kun melkein suli pelkästä onnesta ja vihdan fläiskeestä.
Onni = savusaunan pitkät ja maikeat löylykihaukset!
Päätin kutsua meidät vielä muulloinkin tämän kesän mittaan, mutta Aija-Kanitalle en sitä virkannut.
Lausuin kahvia juotuamme ja kaikki saunottuamme innokkaalle (!)kuulijakunnalle yhden runon tulevasta kirjastani.
Suksee oli hyvä ja taputuksista ei tahtinut tulla loppua ;)
Odottelemme täällä Letkutiellä Magnuksen kaa minä hetkenä hyvänsä kutsua tulla noutamaan uunituoreet kirjapullaset painosta.
Sitten suoritan sen jännittävän arvonnankin, jonka keväällä pystyyn panin ja johonka sain 3 tai neljä vastausta ja arvuuttelijaakin. Täytyy oikein kirjoista ja kansista tarkistaa asioiden oikeat määrät.

Lauantaina olin siinä LÄHETYMUOTINÄYTÖKSESSÄ, josta kutsun viimeblogiinkin laitoin.
Tosi mukava oli näytös ja kauniita vaatteita todellakin. Tuotto meni Namibiassa tehtävään lähetystyöhön. En ostanut yhtään puseroa, enkä paitaa, koska näyttivät meikäläiselle olevan hiukan knaftia kokoa ;)

Sunnuntaina olimme jumalanpalveluksessa kotikirkossamme.
Laalaa ja Raymond kutsuivat kirkkokahville kotiinsa. Laalaa oli leiponut niin hyviä pullia, että ajattelin, ettei sellaisia voi olla olemassakaan.
Menimme kotiin ja paistoin perunoita ja Magnus grillasi makkaraa.
Makkarasta kuulemma saa viimeisten ja luotettavien tietojen mukaan aivohalvauksen (varsinkin naiset).
Hyvä päivällinen se oli kumminkin ja vatsat sopivasti täyteläisinä lähdimme Asevelikylään Viviannin hätäsyntymäpäiville. 9v.
Viralliset juhlallisuudet kuulemma vietetään vasta heinäkuussa.
Veimme hätälahjan Viviannille ja Magnus sanoi, että Joonathanille pitää viärä kans lahaja ku kerta toisellekki viärään, vaikkei oo virallista touhua.
Minustakin se oli oikeus ja kohtuus ja niin vietiin molemmille lahjat.
Oikea virallinen lahja tulee sitten heinäkuussa olemaan snorkkeli. Edellinen on mennyt kahtia ja muutenkin hukkunut (kuulemma).

Tänään olin vaihteeksi taas hammaslääkärissä kysymässä, kuinka saisin viimeviikon veikkausriviä muistuttavan purukalustoni (kaksi ristiä ja loput peruutettu), enämpi helminauhan kaltaiseksi.
"Mitenkä olisi sellaiset porsliinikuoret?" köhisin pumpulituppo ja imuletku suupielessä roikkuen.
Lääkäri sanoi, että hän ei tekisi mitään. Tai siis, että kyllä HÄN tekee, mutta MINUNA hän ei nyt tekisi mitään.
No minä en nyt sitten tee mitään liioin. Tähänkään asti en ole ollut mikään leveästi hymyävä tyyppi, joten senkään puolen tartte....

Magnus vei Viviannin ja Joonathanin Donkkisleirille. Tai siis Östermyyraan, josta linkkari veisi kaikki 40 lasta lastenleirille. Vivianni tahtoi hyllystämme risaisen (luettu ahkerasti) lasten Raamatun mukaan matkalukemiseksi Östermyyraan asti.
Lämmitti kovasti sydänalustaa semmonen.
Jeesus runsaasti leiriläisiä siunatkoon ja kaikkia muitakin.

T: Kaisa Helminen-Hampaala
-----------------------------------------
Kalenterista noukittua: Apostolinen uskontunnustus.

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan, eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

maanantai 13. kesäkuuta 2011



Oikein friskit ja freesit terveiset täältä Letkutieltä. Ulkona sataa tihuttaa ja tuulee suloisesti.
Huomasin jälleen, että saunamainen olo, oli sitten saunassa tahi ei, ei sovi meikäläiselle. Liekö johtunee ylimääräisistä lämpöeristysfylleistä kylkiluillani ja vyötäisilläni, mutta ylilämpöiset ilmat eivät vain sovi. Piste.
No lauantaina sitten televiitsionia myöden pelotel...ennustettiin ankaria ukoniilejä.
Aloitimme varotoimen- ja suojatoimenpiteet jo sunnuntaiaamuna ennenkö lähdimme kirkkoon. Kaikki töpselit irti seinistä ja kaikki luukut ja fönsterit umpeen.
Mitään uhkaavaa ei kuitenkaan taivaanrannalle päivänmittaan noussut, eikä näkyviin tullut, joten kaahasimme Nikolaistadiin pizzalle.Olisimme tosin kaahanneet joka tapauksessa, satoi, tai paistoi.
Kysäistiin Catherineltä olivatko he mahdollisesti jo kerinneet syödä ja josko tulisivat mukaan.
Eerikki oli kuulemma juuri sillä sekunnilla vasta laittanut lieden lämpiämään ja vettä kattilaan perunankeittämistä silmälläpitäen. Toimenpiteet keskeytettiin ja lupasivat ilmestyä Raxiin.
Meillä on ollut tapana lasten kevätjuhlista lähteä aina pizzalle ihmettelemään todistuksia ja alkavan lomankin kunniaksi.
Nyt tämä traditio oli katkolla, kun olimme Heinoloissa ja Sysmissä.
Lapsosilla oli hyvät todistukset jälleen. Ihmettelin keihin he oikein ovat tulleet?
Lyllanille vietiin Raxista lohdutukseksi ja tuliaisiksi pehmisjäätelön kuppi (keksinen siis).
Se kuulemma tietää odottaa sitä. MINULTA ei koskaan liikenisi keksipöttiä, koska syön sitä sitämukaa, kun kielellä lipaisen jäätelön pintaa matalammaksi. EI PUHETTAKAAN, että koirille säästelisin. Mieluimmin kävisin hakemassa piskille oman tikkujäätelön syyäkseen, jos en kestäisi sen syyttävää tuijotusta.
Tulimme sitten Magnuksen kaa Hälvälle hyvillä mielin, eikä vieläkään minkäänlaista kaukaistakaan kumua ukonilmoista kuulunut.
Varotoimenpiteenä, kaiken varalta, laitatutin Magnuksella tuskanpunaisen pussilakanan vintti-ikkunan eteen, etten näe salamoita, jos heitä yöllä ilmaantuu.
Ei ilmaantunut :)
En tiedä, pitäisikö mennä psykiatrille, kun tänä kesänä jo etukäteenkin on ruvennut ukkoset kauhistuttamaan? Ennen sentään riitti kauhujäykistely iilin aikana! No, mene ja tiedä. Ehkäpä olenkin, kuin fiilipytty, kun sellainen ilma kohille sattuu.
Rukoilen kyllä, että ei niinkään koskaan sattuisi.

Maanantaina tilasin ajan hammaslääkärille ja sainkin sellaisen kello kaksitoistaksi.
Minun piti sormella pidellä about 10 neliösentin kummipalaa suussa, kun otettiin röntgenkuva hampaasta, jossa ei mitään päällepäin näy ja kumminkin tuntuu kuin leukaluu putoais.
Selvishän siitä röntgenkuvasta, että vikaa, vikaa oli.
Selvis myös, kun puolimetriä oli porattu, että juurihoidot olivat tarpeen. No, onneksi toimenpiteet helpottivat olotilaa huomattavasti ja leukaperäkin tuntuu jo melkein omalta.

Olin maanantai-iltana Lähetystyön johtokunnan kokouksessa, johonka tärkeään instanssiin jäsenenä kuulun.
Kysyin puheenjohtajalta onko Lähetys- Soppeen (Nikolainkaupungissa oleva kauppa, jossa myydään käsitöitä lähetyksen hyväksi) myyjiä kuinka tungokseen asti tyrkyllä?
Ei kuulemma ole.
Lupauduin sellaiseksi jahka syksyllä taas alkavat ja kaupan avaavat. Sitten kauhistuin. Pitääkö myyjien osata myös myytävää tehdä?
Tokkopa putkilohameilla, joita ainoastaan osaan kutoa, kovasti kysyntää olisi. Etiopian nuttuja osaan tietysti myös väkertää, mutta ne lähetetään Etiopiaan!
Ei tarvitse osata kuulemma. Ne on toiset, kun vommustavat myytävää ja toiset kun myyvät.

Meillä täällä Isossakyrössä on tulevana lauantaina Kerhotuvalla ( Vanhankirkon vieressä) hieno muotinäytös. Africa Fasion-muotinäytös.Ei enempää, eikä vähempää!
Lisäksi myynnissä on namibialaisia tuotteita kaikenlaisia- ja näköisiä.
Mukana menossa on kaksi Namibian lähettiä Riitta ja Timo Lappalainen ja lauluduo Owamboland Singers. Nimi muistuttaa hivenen MAKADUO- singerssiä, joka kuuluisa "ruuo" esiintyi kerran Huutoniemen kirkossa. Ma=Mauno, Ka=kaisa. Eikä se sen kerran jälkeen ikinä ole esiintynytkään :(
Lähetystapahtuman järjestää Isonkyrön seurakunta yhdessä Afrikan Risti ry:n kanssa.
Tule siis Isoohinkyrööhin Vanhankirkon kupeeseen la klo 16.00, jos suinkin kerkiät ja ota kaikki mukaan, jokka tahtoo.

Tiistaina olimme Laihialla telttakokouksessa.
Kuvasarjassa on kuva puhuja"pöntöstä", jossa Magnus sai pitää puheen ja minä lausua runoja.
Lausuin yhden ihan uunituoreenkin runon, jonka tallennan TOISTA runokirjaani varten :)
Lausuminen meni hyvin, eikä kielenkuivumisista ollut tietoakaan. Ei, vaikka ilma oli kuin Saharassa ja teltassa lämpötila kuin laihialaisten saunassa (noin 34 astetta selssiusta).
Minulla oli varoiksi litran pottu karpalolla terästettyä wissyvettä laukussa mukana. Ei tarvinnut lausumisen aikana kertaakaan karpalolientä ryystää. Ihmeellistä. Ei ole kaukana ajat, kun jokaisen sanan jälkeen olisi hörpyt pitänyt ottaa ja silti kieli takertui kitalakeen kuin tarralenkkarin tarranauha :(
Alussa olevassa toisessa kvassa on puhujapönttöön kliistrattu minun piirtämäni kuva. Sama, joka oli myös jaettavissa ohjelmakutsuissa.

Keskiviikon ja torstain kohdalla minulla on kalenterissani jotain kirjoituksen tapaista jykerrystä, mutta en saa niistä kertakaikkisesti mitään selvää.Sen muistan, että ajattelin kirjata ylös avainsanat jostain kuningasajatuksesta, mutta kun ei saa selvää, niin ei saa selvää :(
Sen muistan, että missään en ole ollut. Siivonnut ja hionnut vaan kotona.
Ehkäpä olen kirjoittanut: Apua. Vettä. Jano. Kuuma. Help tms.

Joihinkin kokouslehtiöihin joskus ammoisina aikoina olin reunoihin kirjoitellut ainakin parikymmentä kertaa, että LOPPUIS NYT TÄMÄ. EN KESTÄ ENÄÄ PÄTKÄÄKÄÄN. KERTAKAIKKISESTI NIIN TYLYSÄÄ, NIIN TYLYSÄÄ ja oikein selvällä käsialalla.
Kokouksen vetäjä varmaan ajatteli, että onpa innokas osanottaja, kun kynä käryten muistiinpanoja ylös pränttäilee...;)
En tosiaankaan muista, missä kokouksessa olin. Ehhkä jossain työhöni liittyvässä, tai sellasessa. Yleensä olen elämässäni ollut hyvin mielenkiintoisissa kokouksissa, joissa ei ole marginaaleihin tarvinnut kirjoitella, tai täytellä oo-kirjaimia.

Tarkkaavainen lukijani varmaan huomasi kuvan ahkerasta matonpesijästä? Magnus pesaisi eteisen mattomme ja kaikki pikkumatot, joita kaiveltiin saunanverantoja myöden. Hän myös kokosi tuon nerokkaan "kuivamaapesupaikan", joista nykyään on lehtien palstoilla paljon kirjoitettu.
Mattojen lisäksi Magnus pesi kahdennukuttavan kakkostäkkimme, joka ei mahdu, kuin armeijan pesulan pyykkikoneeseen ja sellaista meillä ei ole.
Kakkostäkki tarkoittaa sitä, että talvella meilla on ko. täkki vielä tavanomaisten, eli ykköstäkkien päällä. Minulla on lisäksi villasukat (kuten kuulemma myös Helena Lindgrenilläkin) ja lämpökerrasto, joka on tehty rasvahäntälampaan häntäjouhista (tai jostain vähintäin yhtä jytkystä aineesta).
Magnus ihmettelee aina, että ku muut riisuu, niin hänen eukkonsa pukoo. Lisää vielä kysymyksen, että ookkohan sä vähä mommaantunu?
Näillä keleillä ei onneksi tarvitse pelätä mommaantumisia meikäläisenkään kohdalla.

Luettelin illalla päivän aikaansaanoksiani Catherinelle kännykkään: olen pessyt vintin- ja eteisen ikkunat, pessyt vintin rappuset, vaihtanut verhot, pyyhkinyt viidenvuoden pölyt seinistä, järjestellyt tavarat niille kuuluville paikoille = karkeajätepönikkä, keittänyt ruokaa ja ottanut päivätirsat...
"Yhy...kommentoi Catherine.
Niin se on, että laiska töitänsä luettelee. Pitää kutinsa meikäläisen kohdalla.
Ja Catherinellä on vielä käsi kipeäkin.

T: Kaisa Ylikarpalo-Tarranen
-------------------------------------
Kalenterista luettua:
Helluntai. Pyhän hengen vuodatus.
"Seurakunnan syntymäpäivä".

maanantai 6. kesäkuuta 2011



En viitsi kirjoittaa, että taas on viikko vierähtänyt, koska kaikki kynnellekykenevät tietävät sen kirjoittamattakin, että vierähtänyt on.

Edellismaanantaina vietimme surakuntatalolla mukavaa päivähetkeä kaffikupposen ja jäätelön ääressä, me, jotka käymme pitämässä Virsipiiriä palvelutalolla.
Kerroimme itsekukin millä tavoin vedämme sen neljäkymmenviis-minuuttisen, jonka tuo hetki kestää.
Minä kerroin, kuinka aluksi aina lausuin vanhuksille kovalla äänellä ja mikrofooni tutisten runojani. Kerroin myös, että lopetin, kun ei kukaan kuunnellut (paitsi tietenkin Magnus).
Vierastin oikeastaan enempi sitä, kun piti niin ylettömästi karjua runojansa (tai siltä se ainakin tuntui) en niinkään sitä, että yleisö koki alkaa talvisotamuistelot aina samalla hetkellä.
" TAIVAANRANNASSA JYLHIEN HONKAIN RAKOSISTA KUU KELMEÄÄ LOISTETTAAN HEITTÄÄ NIITTYVILLAIN LOMAAN" ei kuulosta karjuiltuna vakuuttavalta.
Kaikki meistä olivat tietenkin sitä mieltä, että Virsipiiriä jatketaan vähintäin yhtä innokkaasti kuin tähänkin asti.
Illaksi menimme Vaasaan Asevelikylän koululle Viviannin kevätjuhliin.
Neiti ja kolme muuta tyttöstä lausui runon.
Tanssiesitystä oli myös hiottu viimeiset viikot ankarasti.Ohjelmaa oli runsaasti ja hyvää, mutta suvivirttä jäin kovasti kaipaamaan. Siitäkin huolimatta, että se tuo aina julmetut angstit mieleeni kun muistan ne kauheat todistukset, joita aina jouduin kotiin kevätjuhlista hilaamaan :(

Tiistaina olin Helluntaiseurakunnassa yhteiskristillisessä rukoushetkessä täällä Isossakyrössä.
Rukoilimme kaikkien, about viidentuhannen, isokyröläisen puolesta, sekä meidän naapurikuntalaisten puolesta tietenkin myös.
Ei nyt tietenkään erikseen, vaan yhtenä kokonaisuutena ja SAMASSA sopuisassa nipussa tietenkin kaikki muutkin asiat.
Hyvä ja siunattu oli ilta ja kahden kuukauden kuluttua päätettiin laittaa homma uusiksi.

Bocciaa käväisin pelaamassa keskiviikkona.
En tiedä osuinko yhtään mihinkään koko pelisession aikana. Yhtenään minulle piti myös muistuttaa, että nyt on minun vuoroni sihdata palloa kentälle.
Häiräännyin luvattoman usein seuraamaan vierusjoukkueiden paiskomista. Niillä oli niin upean väriset pallotkin: keltaiset ja syklaaminväriset!

Helatorstaina olimme kirkossa. Uusi kirkkoherramme vihittiin oikein piispan voimin virkaansa.
Päälle juotiin seurakuntasalilla lakkatäytekakkukahvit ja pidettiin kunnon seurat ja puheet. Juhlakalu kehuttiin maasta taivaaseen juuri niin kuin kuuluukin ja virsiä laulettiin niin, että kattolaudat nouseskelivat ja räystäskourut ryskyivät.

Perjantaina aamulla Magnus sitten lähetti hennolla etusormen hipaisulla viimeisen päälle valmiin runokirjani painatukseen alkulauseineen, kuvineen kaikkineen.
Tänään jo tuli malli kansista ja sisuksesta sellaisena kun ne lopullisessa versiossa näyttäisivät.
Ehkä KIRJA sana on hiukan liian juhlallinen ilmaus tässä tapauksessa, mutta...
Siinä se kumminkin nyt on ja jatkoa seuraa!
Laitan KIRJASTA sitten kuvan blogiini, jahka saan ensimmäisen kiiltäväkantisen yksilön paksujen kätösteni väliin.

Lauantaina lähdimme aamulla anivarhain yo-juhliin Heinolaan.
Magnus, Eerikki, Maikku ja mä.
Olimme yötä Äkun ja Tyllerön luona Sysmässä.
Minulla särki hammasta ja jouduin narskuttelemaan Buranaa aina täytekakkujaen ja lusikkaleipien välillä.
Tilasin heti hammaslääkärin kun tänään heräsin kotikolossamme. Sainkin ajan kello kaksitoista!
Minulta oli irronnut vaihteeksi paikanpalanen purukalustostani. Lääkäri sanoi, että ei nuin pieni lohkeama voi vaikuttaa sellaisia tuntemuksia, että aivan kuin toisesta poskesta ja korvasta jykerrettäisi kuumennetulla tylsällä Morapuukolla paloja irti ja lyötäis hehkuvaa kiilaa tilalle!
Odotussalissa istui potilas, jolla oli ollut suurinpiirtein samoihin osuvia särkykohtauksia kuin minulla, mikä todisti, että kyllä kaikki on mahdollista.
Hän sanoi juoneensa maharottomasti viinaa ja selvinneensä sillä siihen asti.
Minä en absolutistina olisi voinut tehdä samoin, eikä meillä olisi ollut värkkiäkään.
Hammas paikattiin, mutta kipu ei ottanut hellittääkseen. Menen nyt huomen- aamusella uudestaan vastaanotolle ja leukarustingista otetaan kuva. Saadaan selville MISSÄ MÄTTÄÄ.

Heinolassa vietettiin myös kummityttömme kihlajaisia. Magnus sanoi ex-temporepuheessaan, että olemme olleet huonoja kummeja.
Esitin mielessäni hiljaisesti haisevan vastalauseen.
Muistammehan ihanaa kummityttöstämme rukouksin harva se päivä (ja tietenkin viittä muutakin upeaa kummilastamme) ja sitäpaitsi nuin kauniilla ja fiksulla likalla ei voi olla kovin surkeita kummeja ;)
No joo, myönnetään, että enemmän pitäisi kirjoitella ja yhteyksiä pidellä.
Onnea vaan kihlaparille runsaasti ja Jumalan siunausta!

Tämä päivä on mennyt ihmetellessä ja viikonlopun eri vaiheita maiskutellessa. Muunmuassa mölkkymatsit Sysmän ihanalla pihatantereella naurattavat vieläkin. Ensi vuonna otetaan revanssi ja KATTOTAHAN MISTÄ HIIRI KUSOO, kuten Pohjanmaalla pruukatahan sanua.

Matkaselostuksessani olen tullut nyt viimmoseen päivään, eli sunnuntaihin.
Kuvasarjassa näkyy (jos näkyy) fläppitaulu, johon on kirjoitettu ohjelma.
Minun ei tarvitse siis siitä sen enempää kirjoittaa.
Hiljaisen ja kiitollisena istuin linja-autossa ja ahmin silmilläni kaikkia kauniita ja suloisia maisemia.
" Herra siunatkoon sinua Israel ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen."

Ehkä vielä joskus saan kamarallasi astella, sitä toivon ja rukoilen.
T: Kaisa Ontelo-Nirhake.

----------------------------------------------
Käskyt 6-10

6. Älä tee huorin.
7. Älä varasta.
8. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.
10.Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, palvelijoita, karjaa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa.