maanantai 20. kesäkuuta 2011


Olen aika lähellä sitä hetkeä, että saan omin silmin nähdä ja tuta yhden projektin (niitähän on kaikenkaikkiaan viisi kipaletta) totetumisen. Nimittäin voi olla ja onkin, että ensi kesänä plantaasillamme lainehtii uima-altaan aaltoset!
Catherinen ja heidän pihaansa hankittiin männäviikolla nimittäin sellainen, jonkalaisen minäkin tahdon. Minimanista.
Allas on melkein viisimetriä ympyrältään ja toistametriä "syvä".
Mahtuisin siis hyvin uiskentelemaan ja kelluskelemaan siinä nyt, kun pituuttanikin on kulunut neljä senttiä pois.
Ai, miksenkö hae kellupaljua heti? SEN SIJOITTMISPAIKASTA ON VIELÄ ANKARA ERIMIELISYYS.
Sitä ei tuoda Hälvälle kuin minun ruumiini yli, ellen saa tahtoani läpi, mitä sijotukseen tulee.
Kelpuuttamani paikka vaatii tasoituksia ja munklauksia muutenkin. Allas tulee nimittäin VILPOLAN (myös yksi niistä viidestä p:sta) viereen.
Siitäkös sitten asiat alkavat liplattaan.
Olimme kirkkokahveilla Laalaan ja Raymondin luona sunnuntaina ja he menivät oitis Magnuksen ehdottaman paikan puolelle. Magnus haluaisi, että allas lässäytettäisiin saunan viereen, josta on suora sihti viidenkymmenenmetrin päässä olevalle tielle :(
Magnus, Laalaa ja Raymond huusivat minulle, että altaalle on liian pitkä kipaista saunasta, jos minun ehdotustani noudatettaisiin.
Sanoin, että jos joku ei jaksa kävellä kolmeakymmentämetriä uima-altaalle, niin sellaista ei saa altaaseen päästääkkään, tai ainakin kellukkeet pitää olla vyötäisillä ja pelastusrengas päässä.
Alkukuvassa uima-altaassa muuten Vivianni, joka varmasti jaksaa juosta ne metrit meillä ollessaan, sivakoi yläradalla niissä kilpailuissa, joista viimeksi oli puhetta. Samoin Joonathan. Charlesista saan varmasti minun ehdotukseni luotettavan kannattajan, jahka hän asiasta kuulee ja tulee näihin maisemiin.
Kieli vyötäisillä odotan nyt sitten ensikesää ja hyväskiä uimailmoja.
Vyötäisistä puheenollen Magnus kysyi minulta, että onko tua sun kupus vähä lasehtinu viimeaikoona?
Minä voitonriemuisena vastasin, että kyllä on ja lisää lasehtii. On se sokerikolesterooliverenpainemittaus elokuussa. Tämä tyttö näyttää, kuinka arvot saadaan hyviksi, vaikka ne ei edes huonoja olleetkaan.

Torstaina olimme Lymmyysessä virsi-illassa. Oikein torvisoittokunta oli saatu paikalle virsiä säestämään ja esiintymään muutenkin. On juhlallista laulaa virsiä ja jytkyjuhlallista niitä on laulaa, kun torvisoittokunta säestää.
Uusi kirkkoherramme Artturi Kivineva oli myös paikalla perheineen kaikkineen.
Kun tuli hänen vuoronsa pitää puhe tuikkasi hän perheen 7kuukauden ikäisen pikkuneitikuopuksensa Magnuksen syliin.
Neiti tikitti hievahtamatta ja melkein räpyttelemättä Magnusta. Me seuraväki olisimme mielellämme maksaneet pennin, jos olisimme vauvaneidin ajatukset saaneet tietoomme.
Ne olivat varmasti ihan suosiollisia, koska yhtään ei neiti vierastanut.

Lauantaina kutsuimme itsemme savusaunaan Härmään.
"Oletteko kotona, meettekö johonkin, tuleeko teille joitakin?" kysyin parhaalta (ja ainoalta tuntemaltani) omalta tädiltäni.
"O-o-ollaan kotona, e-e-ei mennä mihinkään, e-e-e-ei tule ketään", vastasi Aija-Kanita ääni särkyen.
" Met tuumma!" vastasin reippaasti. Lupasin viedä omitekoisia pullia ja leivän mennessämme.
Olen ottanut opikseni niistä lehtikirjoituksista, joissa haukutaan maan putuihin sukulaiset, jotka hyökkivät huviloille kuin hierojat, eli kahtakättä heiluttaen.
Savusaunassa oli taas niin suloista, että siitäsiihen, ettei lauteille jäänyt vain märkä fläkki, kun melkein suli pelkästä onnesta ja vihdan fläiskeestä.
Onni = savusaunan pitkät ja maikeat löylykihaukset!
Päätin kutsua meidät vielä muulloinkin tämän kesän mittaan, mutta Aija-Kanitalle en sitä virkannut.
Lausuin kahvia juotuamme ja kaikki saunottuamme innokkaalle (!)kuulijakunnalle yhden runon tulevasta kirjastani.
Suksee oli hyvä ja taputuksista ei tahtinut tulla loppua ;)
Odottelemme täällä Letkutiellä Magnuksen kaa minä hetkenä hyvänsä kutsua tulla noutamaan uunituoreet kirjapullaset painosta.
Sitten suoritan sen jännittävän arvonnankin, jonka keväällä pystyyn panin ja johonka sain 3 tai neljä vastausta ja arvuuttelijaakin. Täytyy oikein kirjoista ja kansista tarkistaa asioiden oikeat määrät.

Lauantaina olin siinä LÄHETYMUOTINÄYTÖKSESSÄ, josta kutsun viimeblogiinkin laitoin.
Tosi mukava oli näytös ja kauniita vaatteita todellakin. Tuotto meni Namibiassa tehtävään lähetystyöhön. En ostanut yhtään puseroa, enkä paitaa, koska näyttivät meikäläiselle olevan hiukan knaftia kokoa ;)

Sunnuntaina olimme jumalanpalveluksessa kotikirkossamme.
Laalaa ja Raymond kutsuivat kirkkokahville kotiinsa. Laalaa oli leiponut niin hyviä pullia, että ajattelin, ettei sellaisia voi olla olemassakaan.
Menimme kotiin ja paistoin perunoita ja Magnus grillasi makkaraa.
Makkarasta kuulemma saa viimeisten ja luotettavien tietojen mukaan aivohalvauksen (varsinkin naiset).
Hyvä päivällinen se oli kumminkin ja vatsat sopivasti täyteläisinä lähdimme Asevelikylään Viviannin hätäsyntymäpäiville. 9v.
Viralliset juhlallisuudet kuulemma vietetään vasta heinäkuussa.
Veimme hätälahjan Viviannille ja Magnus sanoi, että Joonathanille pitää viärä kans lahaja ku kerta toisellekki viärään, vaikkei oo virallista touhua.
Minustakin se oli oikeus ja kohtuus ja niin vietiin molemmille lahjat.
Oikea virallinen lahja tulee sitten heinäkuussa olemaan snorkkeli. Edellinen on mennyt kahtia ja muutenkin hukkunut (kuulemma).

Tänään olin vaihteeksi taas hammaslääkärissä kysymässä, kuinka saisin viimeviikon veikkausriviä muistuttavan purukalustoni (kaksi ristiä ja loput peruutettu), enämpi helminauhan kaltaiseksi.
"Mitenkä olisi sellaiset porsliinikuoret?" köhisin pumpulituppo ja imuletku suupielessä roikkuen.
Lääkäri sanoi, että hän ei tekisi mitään. Tai siis, että kyllä HÄN tekee, mutta MINUNA hän ei nyt tekisi mitään.
No minä en nyt sitten tee mitään liioin. Tähänkään asti en ole ollut mikään leveästi hymyävä tyyppi, joten senkään puolen tartte....

Magnus vei Viviannin ja Joonathanin Donkkisleirille. Tai siis Östermyyraan, josta linkkari veisi kaikki 40 lasta lastenleirille. Vivianni tahtoi hyllystämme risaisen (luettu ahkerasti) lasten Raamatun mukaan matkalukemiseksi Östermyyraan asti.
Lämmitti kovasti sydänalustaa semmonen.
Jeesus runsaasti leiriläisiä siunatkoon ja kaikkia muitakin.

T: Kaisa Helminen-Hampaala
-----------------------------------------
Kalenterista noukittua: Apostolinen uskontunnustus.

Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan, eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.

8 kommenttia:

Kirlah kirjoitti...

Jaa että arpajaiset on vihdoin luvassa :) Olenkin jo kynnet käppyrällä ja helma hampaissa täällä odotellut, millloin arvotaan, ja luullut, että ne on pidetty jo aikoja sitten ja minulta salaa!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
Ehei täällä mitään tohuta salassa keltäkään :)
Huomenna, HUOMENNA saamme hakea kirjaset painotalosta ja illansuussa kissautan kahvit ja asetan arpalipukkeet (5 kappaletta, jonka lukumäärän vielä tarkistan vanhoista merkinnöistäni) ja arvon voittajan.
Elikkä perästä kuuluu, kuten eräs soittoniekka sanoi.

Rosina kirjoitti...

Hyvä idea kutsua itsensä kylään. :)
Me "onnettomat" emme vielä tiedä, mistä itsemme jussina löydämme.
Mikäli vettä sataa roimasti, pysyttelemme kotosalla, muuten emme.
Perässäkulkeva kesämökki on siivottu viimeisen päälle ja puuttuvia tarvikkeita metsästetty sieltä ja täältä. Tärkein vielä on hakusessa, sopiva vesisäiliö.
Rattoisaa Juhannusta teille!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kotona pysyttelemme mekin, jos sadetta pukkaa.
Grillaamme kotikuusten katveessa sadenutut niskassa ja menemme nukkumaan!
JOS ei sada, niin ajelemme ehkä Orisbergiin.

Voi, teillä on mukavaa, kun on katto pään päällä mukana koko ajan.
Minua ei haittaisi pikku sateetkaan, jos mökkyryinen olisi följyssä.
Siunattua juhannusretkeä teille.

pau kirjoitti...

Hyvä kun ehdin mukaan jännittämään arvontaa!
Siellä vissiin jo kirjaa luetaan ja arvontaa pidetään. Onnitteluja kovasti voittajalle, joka olen toivottavasti minä :D
Jos en, niin ostan sitten, myös äidille.

Hyvää juhannusviikon jatkoa!

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Suoritimme illalla arvonnan juhlallisesti kahvikultaamme samalla nauttien.
Arpa, jossa luki KIRLAH, voitti!
Olen jo ilmineerannut asiasta voittajalle.
Iloista oli kuitenkin lukea, että teikäläinen jokatapauksessa tahtoopi kirjan itselleen ja vielä äidilleenkin, (jolle taas myös runsaasti terveisiä) vaikka voittoa ei heruisikaan :D

Siunattua juhannusta.

isopeikko kirjoitti...

Peikko tulee sitten ja uimaan, paitsi jos tunteet kuumenee sen altaan ympärillä niin, että vesi rupeaa kiahumaan.

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Täällä Vähännevan aukeilla kuohahtaa aina, paitti veret, niin myäs tunteet. Joka paikassa kiahuu aiva lauree. Ui nys siinä sitte.