maanantai 27. kesäkuuta 2011


Kirjoitan vielä tänne blogiini, vaikkahan mätänis ja vaikka yö on jo alkanut ja pitkälle kulunut.
Tiedän, että useat lukijani kihisevät (!) kuulla tapahtumia näiltä nurkilta ainakin näin viikon välein.

Ensinnäkin tähän alkuun: kuvakkeissa saunan alla olevassa Keiju-purkissa on meille kasvamassa taatelipuu.
Magnus istutti ne taannoin Israelista tuomistamme taatelinsiemenistä. (Olimme tietenkin syöneet siemenenten ympäriltä itse taatelit)
Tässä päivänä muutamana Magnus sanoi hivenen möyhineensä multaa ja huomanneensa, notta taatelin siämenet olivat jo turpuamassa hyvää vauhtia.
Sanoin, että olen kuullut, että siemeniä ei kovin saisi mennä mullan alle lurkkailemaan. Jatkoin, että meitä ainakin kakarana varoiteltiin, kun rai-ruohoa istutimme, että multaa ei saa pemottaa.
"Kyllä niitä ny pikkuusen saa kattua aina välillä, ku ei kovin useen aijjoon pemajuta."
Mikäs minä olen vastaan vänkäämään. Kaupunkilaislikka. Magnus on sentään maajussin vanhin poika.
"Mihinkä me sitte paamma sen taatelipalamun?"kyseli Magnus.
Niin, siinä sitä onkin miettimistä. Joka paikka on niin täynnä tavaraa ja tilpehööriä, että palmu ei taida sopia enää mihinkään. Ensimmäiset kaksikymmentävuotta se tosin varmaan mahtuu hyvin elelemään tuossa Keiju-purnukassa.
Olisihan se somaa napsia taateleita omasta puusta kiikkutuolissa istuen :)

Ylimmäisessä kuvassa on kuva meidän puutarhamme kasveista. Niittyleinikkiä pitäisi kuvassa näkymän runsaasti, mutta valotukset eivät osuneet oikein kohdilleen.
Pihassamme kasvaa luonnonkukkia enempi kuin ns.jalokasveja.
Esimerkiksi piharatamoa ihailin viimeksi tänään istuskellessani nauttien auringonkilosta pihassamme.
Minulle tulee aina mummuni tilkuista neuloma räsymatto mieleen piharatamoplänteistä.
Ihmettelen sitä, että on nähty vaivaa ja kulutettu energiaa kehittämällä "kasvinsuojeluaine", joka tappaa nimenomaa juuri piharatamon.
Minulle ei tulisi uniinikaan hävittää nyt "laastarikukkaa". Kakarana aina laitettiin jonkun pikku verisen nyrhimän päälle piharatamon lehti. Se auttoi kummasti.

Sarjakuvaston alin kuva on ns. mäyrä-kuva.
Eräänä ihanana aamuna viimeviikolla Magnus oli tapansa mukaan herännyt, ennenkö naapurin possut olivat saaneet pyrstöyskää ja nähnyt hämmästyksekseen ihan köökkimme ikkunan alla MÄYRÄN.
Kuvaa katsellessani sanoin, että tuo karvamassikka ei ole ikinä edes nähnyt mäyrää.
"Mäyrällä on valkoset posket", sanoin tietäväisesti.
"Silloli niin märkä naama, ettei ne sentähäre näyttäny valakoosilta", vakuutteli Magnus muka tietävämmin.
Kyllä hänkin siihen tulokseen tuli, että kyseessä oli supikoira. Ei kuitenkaan olisi ollut ihan maankaato mahdottomuus, etteikö plantaasillamme olisi könynnyt mäyrä. Olemme sellaisen nimittäin puolenkilsan päästä tupasestamme maantiellä bonganneet.
Harmi, ettei elukka kuitenkin ollut mäyrä ja harmimpi, että ehdimme tiedottaa asiasta suvulle, naapureille ja muutamiin blogeihinkin laitoin väärää eläintieteellistä infoa. Tulkoon asia tässä nyt oikealle tolalleen saatetuksi.

Runokirjaani olen jo myynyt 3 (tre) kappaletta. Yhden kirja olen lähettänyt palkinnoksi järjestämäni arvauskilpailun voittajalle :)
Kilpailusta vielä senverran, että yksikään osanottaja (ja yksi epä-osanottaja) ei arvannut, eikä tiennyt oikeaa vastausta.
Tästä vedin sen johtopäätöksen, että painimme samassa sarjassa Y. Jylhän kanssa tässä runorustauksessa.
No, okei, okei. Minä olen rustaaja ja Jylhän Yrjö runoilija. Kyllä se niin on.
Minulla on kymmenisen uutta runoa munklattuna ja muutamia kymmeniä jonossa odottamassa käsittelyä toista kirjaani varten.
Mitähän äitini sanoisi, jos eläisi? Hän nimittäin kirjoitteli myös runoja. Hän sai hirveän negatiivisen hepulin, kun joku oli tituleerannut häntä Vuorikodin (palvelutalon) ruokajonossa RUNOTYTÖKSI.
Minä en hepuloi, jos runotytöksi mainitaan. Korkeintaan punastun mielihyvästä ja "vaatimattomasti" estelen moisia loihe lausumasta.

Juhannuksen vietimme Magnuksen kaa kahestaan ihanasti.
Teimme hautausmaakierroksen aattona, sekä Isossakyrössä, että Vaasasssa. Ihmeeksemme huomasimme, että moni muu vietti aaton samalla sapluunalla. Iltamyöhällä kotiin palattuamme kannoimme upouuden pallogrillimme (a 15euroa) lipputangon viereen ja grillasimme kananpalasia.
Magnus sanoi, että palaset olivat liian änkyrästi maustettuja hänen herkille makuhermoollensa.
Sanoin, että kyseessä ei ole mikään uusi tulinen mauste, vaan GRILLINESTE.
Ihanat kananfileet maistuivat niin grillinesteeltä, että niillä olisi autokin kulkenut monta metriä, jos ne tankkiin olisi tunkenut.
Magnushan ei myöntänyt asiaa ja söi miehekkäästi oman osuutensa, vaikka muuten on aika silkkisuoli.
Tänään grillasimme makkaroita, jotka maistuivat ihan itseltään. Magnus sanoi käyttäneensä tuohta sytykkeenä ja vahingosta viisastuneena.

Olin aamusesta heti hammaslääkärissä poistattamassa hammaskiveä :(
Yritin ykyttää hygienistille, että pitää hieroa puudutusgeeliä kaulaa myöten PAKSU KERROS, mutta hän ei kunnolla antanut edes suunvuoroa.
"Katsotaan nyt ensiksi", hän napautti topakasti.
Mitäs siinä sitten paljon katsot, kun suu on täynnä pursottimia ja imureita, "pyöräilijän lasit" päässä ja paperinen kuolalappu kurkun ympärillä.Hhmpf...
Hienosti kuitenkin meni ja lupasin tulla vuoden kuluttua uudestaan jos eletään ja maapallo pyörii ja hampaita on jokunenkaan jäljellä.
Olen myös pessyt kaikki alakerran ovet tänä päivänä. Sanoin Magnukselle, että jokainen painomustepeukunjälki, joka tästä päivästä lukien ilmestyy ovien kamanoihin ON HÄNEN SORMISTAAN JA SITEN MYÖS HÄNEN POIS PYYHKÄISTÄVISSÄÄN.
Minä olen jo jonkun aikaa nimittäin koskenut vain ja ainoastaan kripoihin. Olen oikein systemaattisesti opetellut siihen. Painomusteisia sormenjälkiä ei saa kuin dynamiittipötkyillä pois. (Konetiskiaine vastaa 1/3 osaa d-pötköä). Mutta ei silläkään voi jatkuvasti vanhoja ovia jynssätä. Siinä lähtee aina maaliakin hippunen joukossa. Siis ainoa keino on käyttää kripoja!

Haukotus! T: Kaisa Tatinainen-Pielonen
-------------------------------------------------------
Matteuksen evankelimin 3:s luku jakeesta 1, jakeeseen 3

Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaasa: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!"
Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana:
" Ääni huutaa autiomaassa: "Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!"

7 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Niittyleinikki eli ranunculus acer on nätti kasvi.
En muistanutkaan, että se on myrkyllinen! Googlasin vielä varmistaakseni asian.
Kesäiset luonnonkukat ja -kasvit kuuluvat suosikkeihini.
Se piharatamo kasvoi myös lapsuudenkotini pihamaalla.
Sen lehtiä kun nykäisi maasta, näki esiintulevista lehtiruodeista, montako kertaa päivässä oli jo valehdellut. :))

isopeikko kirjoitti...

Eikös olisi hyvä jos ottaisi ovet pois? Ei tulisi niihin jälkiä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Tuo valhettelutesti ei ollut meillä käytössä ;)
Minä muistan muutenvaan joskus kertoneeni kavereille "muunneltua totuutta".
Muun muassa eräänkin kerran muistan, kun pesin sukkapyykkiä lavuaarissamme, sanoin niiden kuuluvan eräälle tuntemattomalle tytölle. Vieressä seisonut Anne-ystäväni uskoi jutun.
Sukista tuli nimittäin niin musta vesi, etten kehdannut tunnustaa, että ne olivat minun sukkasiani :D
Ikää meillä oli 11-vuotta.

kaisa jouppi kirjoitti...

Edellinen vastauskommentsuuni oli tietenkin Rosinan kommenttiin.

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Sitäkin mahdollisuutta on väläytelty aika-ajoin, mutta se ei onnistu!
Jos ei olisi ovia, niin mustat käpälänjäljet olisivat ovenpielissä :(
Siitä ne leviäisivät satavarmasti tapetin puolelle.
Sitäpaitsi lumi ei pysähtyisi ovenpieleen, eikä kaupustelijoilla olisi paikkaa, kuhunka koputtaa.
Myöskään mikään ei olisi koskaan enää levällään. Ovenpielet eivät ainakaan ole levällään ikinä. Vain ovet!

pau kirjoitti...

Rosina: meillä kans valeet paljastettiin ratamon avulla. Haavojakin hoideltiin, sitten vähän aikuisempana.
Kerroit, Kaisa, hampaistasi, ja siirryit puhumaan alakerran ovien pesuista. Lukaisin ensin, että olet pessyt alarivin hampaat :D No, varmaan olet tehnyt sen perusteellisesti estääksesi hammaskiveä enää IKUNA ilmaantumasta.
Kuten siivotut laatikotkin aion pitää AINA hyvässä siivossa TÄSTÄ LÄHTIEN.
Olet kai lauantaina kirjoinesi Seinäjoella heilumassa, jotta voin ostaa kirjasiasi? Jännittää oikein. Laita nyt kuvanen kannesta sivullesi!
Onnea vielä Runotytölle :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Juuri sain paistettua sämpylät (ettei jää viimetippaan, kun huomenna tulee vieraita).
Vielä pitää odottaa pyykkikoneen loppuhölskötyksiä, että saa puhtaat vaatteet niskaansa huomenna.
Joo, sielä minä kyyhötän kirjakasani vieressä kaikki juhlapäivät.
Nähdään :)