En viitsi kirjoittaa, että taas on viikko vierähtänyt, koska kaikki kynnellekykenevät tietävät sen kirjoittamattakin, että vierähtänyt on.

Edellismaanantaina vietimme surakuntatalolla mukavaa päivähetkeä kaffikupposen ja jäätelön ääressä, me, jotka käymme pitämässä Virsipiiriä palvelutalolla.
Kerroimme itsekukin millä tavoin vedämme sen neljäkymmenviis-minuuttisen, jonka tuo hetki kestää.
Minä kerroin, kuinka aluksi aina lausuin vanhuksille kovalla äänellä ja mikrofooni tutisten runojani. Kerroin myös, että lopetin, kun ei kukaan kuunnellut (paitsi tietenkin Magnus).
Vierastin oikeastaan enempi sitä, kun piti niin ylettömästi karjua runojansa (tai siltä se ainakin tuntui) en niinkään sitä, että yleisö koki alkaa talvisotamuistelot aina samalla hetkellä.
" TAIVAANRANNASSA JYLHIEN HONKAIN RAKOSISTA KUU KELMEÄÄ LOISTETTAAN HEITTÄÄ NIITTYVILLAIN LOMAAN" ei kuulosta karjuiltuna vakuuttavalta.
Kaikki meistä olivat tietenkin sitä mieltä, että Virsipiiriä jatketaan vähintäin yhtä innokkaasti kuin tähänkin asti.
Illaksi menimme Vaasaan Asevelikylän koululle Viviannin kevätjuhliin.
Neiti ja kolme muuta tyttöstä lausui runon.
Tanssiesitystä oli myös hiottu viimeiset viikot ankarasti.Ohjelmaa oli runsaasti ja hyvää, mutta suvivirttä jäin kovasti kaipaamaan. Siitäkin huolimatta, että se tuo aina julmetut angstit mieleeni kun muistan ne kauheat todistukset, joita aina jouduin kotiin kevätjuhlista hilaamaan :(

Tiistaina olin Helluntaiseurakunnassa yhteiskristillisessä rukoushetkessä täällä Isossakyrössä.
Rukoilimme kaikkien, about viidentuhannen, isokyröläisen puolesta, sekä meidän naapurikuntalaisten puolesta tietenkin myös.
Ei nyt tietenkään erikseen, vaan yhtenä kokonaisuutena ja SAMASSA sopuisassa nipussa tietenkin kaikki muutkin asiat.
Hyvä ja siunattu oli ilta ja kahden kuukauden kuluttua päätettiin laittaa homma uusiksi.

Bocciaa käväisin pelaamassa keskiviikkona.
En tiedä osuinko yhtään mihinkään koko pelisession aikana. Yhtenään minulle piti myös muistuttaa, että nyt on minun vuoroni sihdata palloa kentälle.
Häiräännyin luvattoman usein seuraamaan vierusjoukkueiden paiskomista. Niillä oli niin upean väriset pallotkin: keltaiset ja syklaaminväriset!

Helatorstaina olimme kirkossa. Uusi kirkkoherramme vihittiin oikein piispan voimin virkaansa.
Päälle juotiin seurakuntasalilla lakkatäytekakkukahvit ja pidettiin kunnon seurat ja puheet. Juhlakalu kehuttiin maasta taivaaseen juuri niin kuin kuuluukin ja virsiä laulettiin niin, että kattolaudat nouseskelivat ja räystäskourut ryskyivät.

Perjantaina aamulla Magnus sitten lähetti hennolla etusormen hipaisulla viimeisen päälle valmiin runokirjani painatukseen alkulauseineen, kuvineen kaikkineen.
Tänään jo tuli malli kansista ja sisuksesta sellaisena kun ne lopullisessa versiossa näyttäisivät.
Ehkä KIRJA sana on hiukan liian juhlallinen ilmaus tässä tapauksessa, mutta...
Siinä se kumminkin nyt on ja jatkoa seuraa!
Laitan KIRJASTA sitten kuvan blogiini, jahka saan ensimmäisen kiiltäväkantisen yksilön paksujen kätösteni väliin.

Lauantaina lähdimme aamulla anivarhain yo-juhliin Heinolaan.
Magnus, Eerikki, Maikku ja mä.
Olimme yötä Äkun ja Tyllerön luona Sysmässä.
Minulla särki hammasta ja jouduin narskuttelemaan Buranaa aina täytekakkujaen ja lusikkaleipien välillä.
Tilasin heti hammaslääkärin kun tänään heräsin kotikolossamme. Sainkin ajan kello kaksitoista!
Minulta oli irronnut vaihteeksi paikanpalanen purukalustostani. Lääkäri sanoi, että ei nuin pieni lohkeama voi vaikuttaa sellaisia tuntemuksia, että aivan kuin toisesta poskesta ja korvasta jykerrettäisi kuumennetulla tylsällä Morapuukolla paloja irti ja lyötäis hehkuvaa kiilaa tilalle!
Odotussalissa istui potilas, jolla oli ollut suurinpiirtein samoihin osuvia särkykohtauksia kuin minulla, mikä todisti, että kyllä kaikki on mahdollista.
Hän sanoi juoneensa maharottomasti viinaa ja selvinneensä sillä siihen asti.
Minä en absolutistina olisi voinut tehdä samoin, eikä meillä olisi ollut värkkiäkään.
Hammas paikattiin, mutta kipu ei ottanut hellittääkseen. Menen nyt huomen- aamusella uudestaan vastaanotolle ja leukarustingista otetaan kuva. Saadaan selville MISSÄ MÄTTÄÄ.

Heinolassa vietettiin myös kummityttömme kihlajaisia. Magnus sanoi ex-temporepuheessaan, että olemme olleet huonoja kummeja.
Esitin mielessäni hiljaisesti haisevan vastalauseen.
Muistammehan ihanaa kummityttöstämme rukouksin harva se päivä (ja tietenkin viittä muutakin upeaa kummilastamme) ja sitäpaitsi nuin kauniilla ja fiksulla likalla ei voi olla kovin surkeita kummeja ;)
No joo, myönnetään, että enemmän pitäisi kirjoitella ja yhteyksiä pidellä.
Onnea vaan kihlaparille runsaasti ja Jumalan siunausta!

Tämä päivä on mennyt ihmetellessä ja viikonlopun eri vaiheita maiskutellessa. Muunmuassa mölkkymatsit Sysmän ihanalla pihatantereella naurattavat vieläkin. Ensi vuonna otetaan revanssi ja KATTOTAHAN MISTÄ HIIRI KUSOO, kuten Pohjanmaalla pruukatahan sanua.

Matkaselostuksessani olen tullut nyt viimmoseen päivään, eli sunnuntaihin.
Kuvasarjassa näkyy (jos näkyy) fläppitaulu, johon on kirjoitettu ohjelma.
Minun ei tarvitse siis siitä sen enempää kirjoittaa.
Hiljaisen ja kiitollisena istuin linja-autossa ja ahmin silmilläni kaikkia kauniita ja suloisia maisemia.
" Herra siunatkoon sinua Israel ja varjelkoon sinua. Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen."

Ehkä vielä joskus saan kamarallasi astella, sitä toivon ja rukoilen.
T: Kaisa Ontelo-Nirhake.

----------------------------------------------
Käskyt 6-10

6. Älä tee huorin.
7. Älä varasta.
8. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta.
10.Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, palvelijoita, karjaa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa.