keskiviikko 19. tammikuuta 2011

_______________________________












_______________________________







Yllä taas itse suunnittelema kuva maisemasta, jonkalaiselta Runoilijattaren polulla näyttää tälläkin hetkellä.
Lumen peitossa maa...lumen peitossa kaikki on vaan.
En saa kuvia tällä koneella laitettua, koska ovat kaikki toisessa läppärissä.
Tämä miniläppäri on muutenkin hiukan TOTUTTELUA vaativa, näemmä.
Kun olen innosta pakrottavin poskin jokunsen aikaa kirjoittanut ja pysähdyn ihailemaan suoltamaani tekstiä, voi tulos olla tälläistä: hhhhhhhhhhhei kaikkkki rakkkkkkkkkkkkaaaaaaaaaaat ja sulossöööööppöt yltttymmmpär muuualllimaa...

Minun pulleroiset sormeni ja aaltoilevat ajatukseni ovat liian hitait näille megapikseille.
Hohhoi!E i ole kivaa, kun aikaa ajaa kaikki sun ohi :(
Pulleroisuudesta puheenollen, löysin joulun alla mieluisan läningin itselleni eräästä lähiseudun kaupasta.
Hamosessani on muodikas (!) pallohelma ja vettoketjuja ja taskuja ylt´ympäriinsä.Niihin juhliin, joihin sen ostin, ei KIINNITYS-vetoketju vielä mennyt lähellekkään toista KIINNITYSvetoketjun syrjää, joten pidin sitä uutta hamostani liivinä, mutta nyt saan sen kinnattua jo umpeen (olemalla päällepuettaessa hengittämättä ja littaamalla mahaa selkäpiitä pitkin).
Iloisena sanoin Magnukselle, että vien tämän puvun pienennettäväksi, jahka se tulee liian löysäksi. " Tämä on mieluisin vaate ikinä, koko kuuskytneljävuotisen kolttu-urani aikana. Viis siitä, vaikka se on miellyttänyt useita muitakin kuntamme naisihmisiä sielä rekkitangolla", revittelin innoisani.
" Joo, mutta siihen menöö viälä aikaa, ku piänentelöhön tarttoo alaata", sade Magnus, ollen ehkä taas liiankin oikeassa.
Puolentoistakuukauden liikkumattomuus on vaikuttanut painon nousua, semmingin, kun leuat eivät ole olleet liikkumatta.
Kuitenkin 4 jouluista kilogrammaa on nyt taas sulanut pois ja siitä innostuneena menin ja ryynihieroin naamatauluani ja laitoin kuolleenmeren mutaa päälle. Ajattelin, että on hyvä satsata taas vähän tuohon ulkoiseenkin habitukseen.
Eilen ajoin itse myös ensimmäistä kertaa, sitten katkeran kompurointini, Ooppel Rytyllä kauppaan.
Ajaminen onnistui, joten karautin illalla myös kirjoituspiiriin Östermyyran Ylistaroon.
Toissapäivänä olin myös fysikaalisessa KÄSITTELYSSÄ ensimmäistä kertaa krukoomin jälkeen.
Ajaattelet varmaan, että nuinko hyvin Kaiskee on parantunut.
Vastaus : EN OLE OLLENKAAN HYVIN PARANTUNUT :(
Kaikki kädellä tekeminen ottaa niin kipiää, että tekis mieleni heittäytyä nojatuoliin ja mörniä esiin vasta juhannuksena.
Tuskaisena olen miettinyt, että kuuluuko tuntua vielä siltä, kuin "polttokuumennettua naskalia hierrettäis veristen jänteiden" seassa?
" KUULUU!" vastasi fysioterapeutti. Oli muuten mahdottoman miellyttävä terapeutti ja AINOASTAAN HÄNEN TAKIAAN tein jumppaliikkeitä kotonakin ikenet irvessä ja silmät vesikaljamalla.
Kättä en saa nostettua sivulle edes vaakatasoon, vaikka pitäisi kuulemma jo olla ISOMMAT LIIKERADAT, muuten jää käsi ikuisest näin täälä maan päällä :(
Jos jaksoit ruikutustani tänne saakka, kiitän siitä. Sitäpaitsi nyt seuraa osion iloisempi osa.
:)
Postijakeluautosta jätettiin aamulla postilaatikkoomme minulle osoitettu lohdutuspalkinto arvauskilpailusta.
Palkinto oli ihan Norjasta saakka (olen aika kansainvälinen näissä arvausjutuissani) ja se sisälsi ihanan pläjäyksen norjalaisia chocolaadeja.
Maistuivat hyvin makoisilta suussani . Tietysti myös Magnuksen suussa, vaikka yritin ykyttää, että hänen pitäisi itse hankkia omilla arvauksillaan omat suklaansa.

Olin (ja olimme) Ystävyydenkulmassa seuroissa ,täälä Tervajoella viime sunnuntaina.
Lausuin samassa "Rajoja"- runossa viilinsyömisestä, naapurisovusta ja kuntaliitoksista, päättyen ilmestyskirjan seitsemänteen lukuun, sen 9 ja 10 jae.
Illalla sitten yöpuulla ajattelin, että en koskaan enää mene mihinkään, enkä lausu mitään.


Olen yrittänyt muutamana ilta asettua yöpuulle entiseen tuttuun paikkaan: vinttikammariin omaa pehmoiseen kutjuuni, Magnuksen viereen, mutta ei...
Käsi äityy niin kaameeksi, että pakko on vääntäytyä alakerran lepolasseen.
Siis, että buranaa? Niitähän minä syön, kuin Lontoonrakeita!

Tähän loppuun taas sarjassa "Poliittisia runovärssyjä" on nyt vuorossa USKONTO (edellinenhän käsitteli tätä koti-tematiikkaa).
Uskontoruno. Kirjoittanut Kaisa J. (rykäys ja kurkun perkaaminen):


Niitähän on miljoonia.
Miljoonia kaikkia uskontoja ja jumalia.
Mistä niistä tietää, mikä nappaa? Mikä muka on oikea?
Sas se!
Seteleitä, rahoja on myös liikenteessä aikamoiset
nivaskat
ja kasat.
Mistä niistä tietää, mikä on oikeaa,
mikä väärää
valuuttaa?
Sas se!
Opettele tuntemaan aito seteli nipukasta
näppyyn,
niin erotat oitis, pikimmiten
sen väärennetyn.

Uskontoon ja jumaliin pätee sama ohje
sama orteri.
Aloita tutkimus ja vertailu Raamatusta.
Kuis niin? Sanonet.

Miksi et niin tekisi?
Voitat aikaa ja säästät tupakkaa.

(End)
Ps. en ole tupakkanainen, mutta loppusointu oli niin hyvä. Sitäpaitsi sauhuttelun voi aina lopettaa ;)


Psalmi 19 jae 10 ja alku 11:sta
Herran sana on puhdas ja aito, se pysyyy iäti.
Herran säädökset ovat lujat,
ne ovat oikeita kaikki.
Ne ovat kalliimmat, kuin puhdas kulta
kalliimmat, kuin kullan paljous.

T: Kaisa Kallentytär Savipää

7 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Hiano kuva valkeasta maisemasta. Se miniläppärikin on varmaan valkoinen :)

Rosina kirjoitti...

"En koskaan enää mene mihinkään, enkä puhu mitään".
Tuttua, niin tuttua, otan osaa. :)
Onko sinulle kukaan kertonut, että sitä Buranaa ei pidä käyttää kuin 10-14 vrk kuuri kerralla?
Minulla on tömäkämpi kipulääke käytössä, kun selkä äityy pahaksi. (Laitan e-mailin).

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Ittekkin oikein onnittelin itseäni.
Kerrankin osui maisemallinen ja taiteellinen vaikutelma valotuksineen ja rajauksineen KNAPPIIN.

Ei ole uusi läppäri valkoinen. En yleensäkkään hanki huusholliimme mitään valkoista, koska
joku aika kun mennään eteenpäin, niin valkonen on ns. ent. valkonen.
(Ovenpielet ja kripojen ympärykset ovat tästä varoittavana esimerkkinä).
Kyllähän se niin naisellinen ja kaunis oli se valpas tiekkari sielä putiikissa, mutta...

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Eipä sanonut, eikä varottanut lääkäri mistään aikarajoitteista.
Juurikin hain 100 kapsellin buranapurkin apteekista.
Itse kyllä olen hieman ajatellut, kuinka nuo suolenpätkät sisuksissa kestävät tuon LÄÄKEHYÖKKÄYKSEN.
Vielä ei kuitenkaan ole ollut sivuvaikutuksia, mutta eipä ole liioin kivutkaan tiessään, tiposta puhumattakaan :(

pau kirjoitti...

Kaisa. Tuo runo oli jotenkin yliveto: ja tuo lopputupakka jotenkin oli sellainen napakka loppuhuipennus. Jatka vaan. Sas se vaan, kuni mielessäs muhii.

Arvaan että ortesi on liian pehmyt, peitto kaita ja tyyny möykkyinen. PARHAAT PÄIVÄSI OVAT EDESSÄPÄIN, joten katse sinne, siskokulta. Sitä tässä itellekin tolokutan ja yritän uskoa kans. Sillä tottahan se on, kun Raamattu niin sanoo.
"Kaikki yhdessä vaikuttaa meidän parhaaksemme."
Siis tympiät kivut kans ja muut orrella istumista vaikeuttavat asiat.
Palaamme, jahka KIRJAasiat edistyvät. Mitä toivomme ja odotamme HARTAUVELLA.

pau kirjoitti...

Jk. Maisemakuvassasi on tällä kertaa ERITYISTÄ SYVYYTTÄ. Jotenkin POHJATONTA VALKEUTTA tai jotain. Mitä suurempi taiteilija, sen vaatimattomammat vedot. Jatka vaan:D

pau kirjoitti...

Kaisa. Odotan kirjoituksiasi toisten kavereittesi kera.
Toivottavasti saat koneen kuntoon pian, jos se pikkarainenkin on alkanut temppuilla! Vai käsikö on häjynä?
Ajatuksin, rukouksin, Espoosta :)

Palataan!