maanantai 15. elokuuta 2011


1700-luvun markkinoilla eilen ja toissapäivänä istui jalkapuussa iloinen nuori rouva, josta tämänkertaisessa kuvasarjassa ensimmäinen kuva.
Hymy ei häneltä hyytynyt koko aikana, vaikka joutuikin julkisella häpeäpaikalla istumaan tuntitolkulla ja vastailemaan lukuisiin kysymyksiin.
Sanoin hänelle, että valitettavasti en pääse häntä tuuraamaan, koska kulkuneuvoni eivät mahdu jalkapuun koloihin mistään kohdasta.
Joku kyllä neuvoi, että saranoita voi paksuuden mukaan aina höllätä. Katsoin kuitenkin parhaaksi myyskennellä vain leipomiani nisupulleroisia ihan pystyasennosta maalaismyyntipöytämme takana.
Jalkapuussa istujalla oli kotona kuulemma kaksi muksua. Toinen oli 3:n kuukauden VANHA ;)
Ihmettelin äidille, että missä välissä muksu kerkee sapuskaa imeskelemään? NNuori frouva heläytti nauraen vaavin olevan jo pulloruokinnalla.
Jatkoi vielä selvennykseksi, että eihän hän nyt jalkapuussa olisi kehdannut vauvelia syötelläkään.Itseasiassa hän ei olisi tullut lainkaan koko puuhun!!!
Magnus kertoi kovalla äänellä aikoinaan itse pyytäneensä junamatkalla (Tervajoki- Nikolainkaupunki) äidiltään TIITTIÄ (suom. rintamaitomatkaevästä), mutta äitinsä oli häveliäästi estellyt.
Magnus oli silloin noin 3-vuotias.
- Anna poijalle kikki suuhun, oli isänsä kuulemma kehoittanut vaimoaan välittömästi tekemään. (Olisikohan nälkäiseltä matkaajalta päässyt muuten pahat porut? Toim. huom.)
Joihinkin näihin aikoihin kikkaan oli sitten kuulemmaasti sidottu ruma karvalanganpätkä ja Magnukselle oli sanottu sen olevan KARVAMATO!
Siihen oli loppunut Magnuksen kohdalla rintaruokinta. Hän on aina ällönnyt nimenomaa rumia karvamatoja.
Markkinakuulijakunta poistui jalkapuun luota yhtä kertomusta rikkaampana. Hmpf!
Meidän myyntipöydässämme (sarjakuvan keskikuva) oli siis myytävänä pullaa, leipää, hyrriä, kouranpohja-autoja ja Runollisia kirjoja.
Kauppa kävi kuin solmuton siima. Aurinko läsötti ja ihmisiä oli liikkeellä rutkasti.
Magnukselle (alimmassa kuvakkeessa) käytiin hyvissä ajoin ennen markkinoita Laihialta ostamassa markkinahattu.
Tai siis tarkoituksena oli hattu ostaa, mutta iski nuukuus (Laihialla kun oltiin).Maksoivat lierihatut mokomat monta kymppiä, joten päädyimme kolmen euron lätsäkkeeseen (kuten kuvasta kolme käy ilmi).
Kun Magnus sitten lähti omalla vuorollaan markkinalihasopalle, otti hän lätsän tietenkin pois päästänsä, kuten syödessä vanhoina hyvinä aikoina oli tapana.
- Mikä musta vanne sulla on pääs ympärillä?, kysyi Catherine kiinnostuneena. Olivat hekin tulleet markkinoille palloilemaan muut, paitsi Joonathan ja Lyllan.
Lätsä oli päästänyt väriä vähintäinkin sen kolmen euron edestä Magnuksen otsanahalle.
- Se pakkaa olla nuas halavoos lakiis ja muiski asioos vähä sama, notta hyvä ja halapa ei ikänä kättä toisillensa nakkaa. (Näin loihe eräs isäntä meille lausumaan, kun hänelle asiasta kerrottiin).
- Tälläkertaa ei sanonta pitänyt paikkaansa. Lätsä maksoi peräti kolme euroa, sanoin minä, jonka pitää aina saada viimeinen sana sanottua joka asiaan.

Kovasti kehunkipeenä ihmisenä en malta olla kertomatta myös seuraavaa markkinajuttua.
Kolmen hengen iloinen porukka osti pöydästämme monta pussukkaa pullia ja rinkeleitä.
Jonkun ajan kuluttua he palasivat takaisin ja ostivat muutaman pussillisen lisää.
Eräs heistä viittelöi nisupullakoppaan ja kysyi, että KUKA NÄMÄ ON LEIPONU?
"Vaatimattomana" hypistelin kalastajalankalettiäni ja kuiskasin, että minä.
- Minä olen leipuri, siis ammatiltani oikea leipuri, enkä ymmärrä, kuinka näin maukkaita joku voi saada aikaseksi. (Seurasi valtaisa kehujen tulva ja määrä).
- Olen ne voihin tehny ja kokomaitoon sekoittanut ja...
Sitten muistin, että olin rukoillut, että nisusiin Herra antaisi oikein ylimääräisen pläjäyksen hyvää makua.
Oli pakko kertoa asioiden oikeat laidat. Sanoivat siihen hymyillen ne ihmiset ja se leipuri, että no nyt he ymmärtävät :)

Viime maanantaina vietimme Magnuksen syntymäpäiviä. Ne olivat tosin jo heinäkuussa, mutta ajanpuutteen vuoksi jäivät silloin fiiraamatta.
Vävyllämme Eerikillä sensijaan oli syntymäpäivä tismalleen viime maanantaina. He tulivat meille näihin yhteisiin bileisiin.
Lisäksi vieraikemme saapuivat Aija-Kanita ja Öpe.
He toivat synttärilahjaksi kotletteja, aladoopia ja pähkinäsaippuaa. Tosin ei tarvitse olla synttäreitä, eikä mitään, kun he tuovat meille juuri näitä samaisia herkkuja :)
Minä puolestani kaahasin lähikauppaan ostamaan Eerikille synttärilahjoja. Ostin mätitahnaputkilon ja hiuslakkapullon.
-Hyvä! Meillä olikin jo lakka loppu, ilahtui Catherine.
Eerikki muistutti, kenen nimi oli lahjapaketin päällä ja kenen synttärit yleensä oli kyseessä.
On muuten hyvä asia, että miehet ja vaimot voivat käyttää samoja fiksauspöniköitä.
Ostan jo suosista Magnukselle esimerkiksi dödöjä, joita itsekkin käyttäisin. Olen nimittäin sitä ehdotonta mieltä, että miesten deodorantit joskus tuoksahtavat enämpi metsäluteelta kuin joltain raikkaalta hikikarkotteelta. Siis ainakin nämä ns. vähän siedettävämmän hintaiset.
Kalliit tuotteet ovat asia erikseen. EHKÄ. Niitä en ole haistellut, enkä raaski ostaa, vaikka hiki kuinka haisis ja helmeilis.
Toisaalta, jos jonkun mielihaju on metsäluteen kaltainen hajuvana, niin mikä minä olen asioita muuttelemaan.
Olen kuitenkin päättänyt, että Magnus ei luteista tykkää ;)

Keskiviikkona matkustin Nikolainkaupunkiin ostamaan tekosilmäripsiä.
Niitä olin uutterasti kysellyt jo omasta- ja naapuripitäjästä, mutta turhaan.
Vierailin samalla kaupunkireissulla Bärttan ja Elitzabethyn tykönä, sekä käväisin Catherinen luona.
Joonathanille annoin kaksikymmpisen, jonka olin luvannut, jos leikkaa hiuksiaan.
Illalla kaasuttelin kotiin ja muistin äkkiä, että ripset olivat unohtuneet kokonaan ostamatta.Itse asiassa en ollut käynyt yhdessäkään putiikissa ostamassa yhtään mitään.
Kerroin Magnukselle unohduksestani.
- Sellaasiako meinasit, notta hankaavat rilliihin ku räpsähyttää silimiä? kysyi hän muka kiinnostuneena.
- Ei ollenkaan sellasia! Vaan sellaisia, jotka ovat niiiin pitkät, ettei rillejä voi pitää ollenkaan. Sellaiset ala Tukiaiset!
- Hyvä, notta unohrit, huoahti Magnus.

Torstaina oli meikäläisestä ja runokirjasta juttu paikallislehdessä ison kuvan kanssa.
Puolensivun (melkein) kuvassa posket ylettyivät reunasta reunaan. Ajattelinkin, että ei ole turhaa dieettejä pidellä.
Dieettirintamalle kuuluu hyvää. Kohta menen täydentämään pussivarastoani apteekkiin. Jos sitä Nutriletteä on vielä apteekkien hyllyillä.
olen huomannut, että ne ovat henkisenä tukena nuo pussukat. Sellaisen kun kietaisee vatsaansa, niin ainakin hetken luulee, ettei ole kurniva nälkä.

Tähän ymmärrän lopettaa tällä kertaa.
T: Kaisa Nutriainen-Kurnukka
----------------------------------------
Lasten virsikirjasta virsi numero 3

Älä turhaan luule, ettet osaa rukoilla.
Rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja.
Taivaan Isä kuulee pienen huokauksenkin.
Tarpeesi Hän tietää sinuakin paremmin.
Rukous on silta luokse Jumalan.
Rukous on polku luokse auttajan.
Rukous on lintu, joka lentää taivaaseen.
Rukous tuo rauhan sydämeen.





17 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Tekosilmäripsiä?
Mihin sinä niitä olisit tarvinnut?
Oot kyllä niin "pullamaakarin" näköönen, että voisi markkinaväki kelpuuttaa kuvasi seuraavaan 1700-luvun markkinakuvaan.
Taidanpa vihjata oikeaan suuntaan tässä lähiaikoina. :))

Kirlah kirjoitti...

Tekosilmäripsiä. Jaa, tottahan tekosilmiin pitää ripset olla, jos ei oo ripsiä tehtaassa laitettu.

mansikki kirjoitti...

Kyllä mun täytyy olla sokia, ku en oo teirän pöytää nähäny. Koska sä leivot taas yhtä hyviä, vinkkaa mulle ;))mä tuun ostoksille? Kehut jatkuu: se sun runollinen kirja on TOSI hyvä! Että joku osaa.

isopeikko kirjoitti...

Peikko kyllä luulee, että tua jalkapuu on vähän petkutusta.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Olisin laittanut räpsykät SILMÄLUOMIIN :)
Minulla oli kirkas näky pitkäripsisestä, punaposkisesta, lettipääpiikasesta (ehkä hiukkasen jo ikääntyneestä) joka kauppaa miehensä kanssa poskiensa kokoisia nisupulleroita.
Mutta pah! Noh, onneksi punaset pullaposket pitivät kutinsa.

Joo, kaikenlaiset vihjailut oikeisiin suuntiin hyväksytään ilaman muuta!

PS. Ei onnistunut kommentsuunit sinulle päin :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
Minulla oli aina nuorena tekoripset. Tekosilmiä en omistanut, mutta jos olisin omistanut, niin niihinkin olisin taatusti kliistrannut tekikset :)
Lisäksi vielä päänkukkuralla komeili peruukki. Asuna oli joskus mikrot ja maahan asti uulettuva liivi.
Eipä kumma, että työkavereilla oli joskus hauskaa kustannuksellani.
Magnus ei sanonut uuta, eikä aata. Antoi vaan eukon TOTEUTTAA itseään (josta seikasta erityisesti tykkään Magnuksessa).

kaisa jouppi kirjoitti...

Mansikki
Et sä sokia oo! Molimma vaan niin pikkuusia Maknuksen kans siinä pöytärarin ääres ;)

Seuraava pullanpyörityssessio on luultavasti joulumyyjäisissä sielä...mikä sen talon nimi nyt on sileä tykkien vieressä?
POHJANKYRÖTALOSSA. Nyt mä muistin.

Kiitos vaan maharottomasti nuasta vuolahista kehuusta :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Peikko
Vaikka sanotaankin, että luulo ei ole tiedon väärtti, niin tällä kertaa on pakko todeta, että kylläpäs on!
Peikko luulee ihan oikein.
Tuskinpa ennenmuinoin jalkapuusta sai lähteä ohrapuurolle ja kahville.
Tokkopa edes hyyskään.
Ja se on varmaa, että hymy oli tihkeempää, kuin kuvan jalkapuulaisella.

pau kirjoitti...

Minäkään en meinannut löytää Kaisukkaa miehineen. Juuri kun tälläsin sormea kännykkään soittaakseni, katseeni osui etuviistossa pöydän takana seisoskelevaan Runollisen kirjan myyjään.
Olin niin tärinässä menossa hääjuhlaan suoraan markkinoilta, etten hoksannut niitä pullia oikein ollenkaan. Mutta jospa toiste olen enemmän asialla :)

Rosina kirjoitti...

Kokeilepa vielä kerran sitä kommentointia. :)
Nyt on "nimetön"-mahdollisuuskin ellei muuten onnistu. :)
Kiitos kärsivällisyydestäsi.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
HURRAA :)
Kommentti onnistui, kuten varmaan tulet huomaamaan, ellet jo olekkin.
Illalla menin niin yömyöhäisellä sivuilleni, etten jaksanut sinulle ja Paulle vastailla.
Nyt on yö huilattu ja "virkeänä" kommenteerailen täällä rakkaille ystävättärilleni :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Joskus, kun saan itsestäni kaiken irti, otan ja tuon pari nisusta oikein livenä sinne Nikolainkaupunkiin :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi Kaisa-ihanainen

Minä niin tykkään lukea sun sepustuksiasi! Päivä oikein pakkaa iloiseksi muuttumaan niitä lukiessa. Tuo pullatarina oli ehdoton. Toki en tarkoita, etteikö se totta olisi, varmasti on. Sillä rukoillenhan ne asiat yleensä paranee - kuten pullatkin. Tosin tarvittiinhan siinä Kaisaakin taikinan teossa.
Kiitos ja oikein kovasti siunausta sinne Letkutielle.
toivotteleepi Hellevi Lepikon rannalta

kaisa jouppi kirjoitti...

Hellevi
Niin se vaan on, ettei millään voi KOKO kunniaa pulleroisista itselleen ottaa, vaikka se niin hyvin meikäläiseltä kyllä luontuisikin.

Mukavaa, että mun jutut mualimaasi ihan kirkastavat :)
Minäkin sain sinun sivuiltasi inspiksen ja hain apteekista Nutrilette-nyssykän.
Nyt vaan kuuluu mossahduksia kun läskit tippuu!

Anonyymi kirjoitti...

moikka on antoisaa käydä virkistymäs kun lukee sinun kirjotutksiasi niistä saa omaan päivään piristystä...

Anonyymi kirjoitti...

moikka on antoisaa käydä virkistymäs kun lukee sinun kirjotutksiasi niistä saa omaan päivään piristystä...

kaisa jouppi kirjoitti...

Anonyymi
No kiitos, kiitos :)
Minä se taas virkistyin noista kehuista ;)
Tulimme juuri Venäjältä ja luin juuri vasta nyt kaikki kommentit.