maanantai 17. lokakuuta 2011


Kävin tänään kuvaamassa sienet, joiden nimeä en tiedä.
Ovat muuten jo väljähtyneet väriltään ja levinneet laidoiltaan. Yksikään ötökkä ei ole niistä palastakaan maistanut, elikkä kyseessä on luultavasti joku alalaji seitikkien sankasta suvusta.
Harmittaa, kun en osaa käyttää fotograaffikonettani ollenkaan. Kuvat ovat aina kuin lievähkössä sumussa otettuja ja värit kuin meikäläisen kirjopyykki (kulahtanutta ja värit väljähtäneitä).
Ensi vuonna menen taatusti fotograaffikurssille, vaikka sitten pitäisi ajaa Nikolainkaupunkiin, tai Östermyyraan asti.
Väriskaalaan on tultava muutos!

Mutta mitä minun silmäni näkivätkään kun avasin blogini alkaakseni päivitystä pränttäämään?
Ihka uusi lukija taas. Lumero 27 oli kuin olikin 28.
Sydämellisesti tervetuloa Jussi Marttala sivustoilleni :)
Uudet lukijat (ja kaikki te ihanat entiset) olette nimenomaa se luja, tukeva niitti plakaattiin, jossa lukee: JATKA KAISASENI BLOGGAILUA, VAIKKA IKENET IRVIS JA VAIKKA SYDÄN MÄRKÄNIS!
No minun nyt ei tarvitse noin raskaasti tätä kirjoittamista suorittaa, eikä sydänkään ole märkänemässä, mutta ymmärrättehän, mitä ajan takaa?

Maanantain kohdalla kalendäärissäni lukee Posti Tele ja kulik.
Toisen merkinnän ymmärrän. Posti Telen eläkeläisten kohtaaminen olisi ollut Nikolainkaupungissa.
En mennyt sinne. Johtuiko se sitten tuosta KULIK:sta? Mene ja tiedä.
Mikä ihmeen kulik?
Hiukan ehkä uumoilen jo asian laidan, mutta on se niin vähäpätöinen, että en kirjoita siitä ollenkaan.
Turhaa ei Magnus hirvittele käsialaani. Kauppalappua on turha hänelle kirjoittaa mukaan, koska hän joutuu soittamaan ja suomennuttamaan joka rivin kumminkin.
En muista, olenko kertonut, että rakastan kirjoittaa itselleni mukaan kauppalappuja? Paitsi, että ne ovat elintärkeitä, koska en muuten muistaisi mitään, niin todenteolla rakastan niiden kirjuuttamista.
Laitan tähän esimerkin kuvitellusta, mutta sangen tavanomaisesta lapusta:

2 l mjöltsiniä
mööriä 1/2 kg
2kg puunuuta
munni 1pkt.
kaakkipussi
rörpetonkia purkki
2 punaista änkitiä

Minua viehättää ajatus, että kauppalappuni putoaisi ja salaperäinen kauppalappubongaaja löytäisi sen ja pitäisi lappua erikoisaarteenaan lopun elämäänsä.
Hän lukisi ja lukisi lappua, eikä hänelle selviäisi, mitä ihmettä siinä on kaupasta lähdetty hakemaan.
Kerran, kauan sitten, eksyin tälläisen kauppalappukeräilijän blogisivulle. Harmi vain, etten heti lisännyt sitä seuraamiini blogeihin. En enää ole löytänyt häntä etsiskelyistäni huolimatta.
Löytämänsä kauppalaput oli oikein kuvattunakin hänen blogissaan. Monia erilaisia!

Minä luen aina kauppakärrystä löytämäni toisten ostosmuistilaput, mutta en ole ymmärtänyt alkaa säästämään niitä.
Minulle on tuottanut hirveitä vaikeuksia olla nostamatta maasta, tai lattialta ylös valkoista paperilappua, jonka olen varmasti tiennyt olevan KAUPPALAPPUMUISTIO. (Alaa harrastanut erottaa sadanmetrin päähän kauppamuistilapun erotukseksi muista lappusista).
Olen pelännyt, että joku näkee ja luulee, että minä luulin, että kyseessä on aarrekartta, tai ihan paperiraha.
Kärryihin jäänyt lappu on helppo nakki noukkia ja lukea huomaamattomasti.
Täst´edespäin en enää pelkää, enkä luule mitään. Nostan kylmästi lappusen hellävaraisesti ylös ja luettuani SÄÄSTÄN sen.
Että tällästä.

Torstaina leivoin leipää ja sämpylöitä.Muistin mennä leipomusten välissä runokerhoonkin kirjastoon.
Leipien ja sämpylöiden leipominen on haastavaa pussikuurin aikana.
On sanoinkuvaamattoman vaikeaa stopata tuoreen leivän ja sämpylän moheltamista vain kynnenmustuaisen kokoiseen palaan.
Aika hyvin onnistuin.
Selitin tosin itselleni, että kysymyksessä oli jättiläisen kynsi ja sen mustuainen. Silti ennen pussidieettiä söin hulppeesti melkein koko leivän ja vähintäin kaksi sämpylää.
Tästä kieltäymisinnosta voit tehdä ihan oikean johtopäätöksen: puntarin viisari värähtää edelleen yhä alemmissa lukemissa. (Helpolla ei puntari silti pääse vieläkään).

Perjantaina jatkoin leipomisia. Nyt pyöräyttelin korvapuusteja ja leivoin omenapiirakan.
Pystyin urheasti voittamaan haluni syödä pellillinen puusteja leivinpaperi kyytipoikana. Omenatortustakin väkersin ihan pikkuisen palasen vain maistaakseni, kehtaako sitä tarjota vieraille.
Eve ja Matthew tulivat näet meille ja hioskelimme sitä Järviradion programmia minutti minutilta.
Muistanette, että ohjelma tulee suorana lähetyksenä Järviradiosta 24 päivä lokakuuta klo 18.00-21.00?
Meitä on Magnus, minä, Eve, Matthew ja Charles, jotka laitamme itsemme likoon, kuten niin vetävästi nykyään kaikesta tekemisestä sanotaan.
Haluaisin ohjelman aikana soittaa omana valintanani välimusiikiksi The Roadin ihkauudelta äänitteeltä sen nimikappaleen, mutta en muista, mikä sen nimi oli :(
Kuulin kappaleen radio Deistä ajellessani Punaisella vauhtihirmullani (siis Ruttu-Ooppelillani) tässä yhtenä päivänä.
JOS joku sankasta lukijakunnastani on taas jaksanut tähän pisteeseen saakka ja tietää ko. kappaleen nimen, niin otan ylionnellisena tiedon vastaan!
Saimme illanmittaan ohjelmakoosteen hyvin koostettua ja kahviakin kiitettävästi ryystettyä.
Sinä, joka puolestasi olet jaksanut TÄHÄN pisteeseen voit kernaasti rukoilla koosteen ja lähetyksen puolesta :)

Lauantaina olimme Alavudella Kansanlähetyksen vastuunkantajapäivässä.
Strategioista ja kaikista soluista ja Alfoista puhuimme ja kirjoittelimme lapuille ankarasti ja innokkaasti eri ehdotelmia.
Kysymys on tietenkin loppulopuksi siitä, kuinka saisimme evankeliumin ilosanomaa vietyä etiäppäin tässä matoisessa maailmassa.
Mietin vastuunkantajapäivän mittaan ja aikana, kuinka minä aikoinani kuulin Jeesuksesta.
Koulussa.
Koulussa minä kuulin ja karttatelineeseen laitettiin uskontotunnilla aina pääsiäisen aikaan iso pahvinen kuva, jossa Jeesus riippui ristillä.
Saiko pieni kolmasluokkalainen tyttö traumoja?
Ei saanut. Uskoin lujasti ja turvallisesti, mitä ope sanoi: Meidän ihmisten syntien takia. Meidän ihmisten iankaikkisen elämän puolesta.
VANHEMPANA sitten minulle kertasi asiaa työkaverini. Hän pyysi mukaansa jopa hengellisiin tilaisuuksiinkin.
Aikani vastaan krahnattuani menin, "kun se työkaveri on niin mukava, eikä aina kehtaa kieltääkkään".
Tässä sitä nyt ollaan pestyine kauloineen. Suosittelen lakata krahnaamasta vastaan ;)

Sunnuntaina menin kuiskaajaksi "Runo Tutuksi-tapahtumaan" Seinäjoelle.
Meidän Kirjaston Runopiiristä Kylli oli niin rohkea, että oli imoittautunut yksittäisesitykseen. Hän lausui sielä minun kirjoittamani runon "Onkos herätty?"
Esiintyjinä oli ryhmiä ja pienryhmiä eri maakunnista.
Yleisöä oli nytkin runsaasti. -Enempi kuin koskaan ennen, sanoi juontaja.
Olen ollut monta kertaa mukana ja aina sielä on ollut kiitettävästi osanottajia ja yleisöä.. Jonottaa on saanut, sekä hyysikkään, että ruokalaan, että kaffilaan.
Hienoja esityksiä oli paljon.
-Vaikeaa oli voittajaa joukosta nostaa, sanoi palautteenantaja ja tuomari, lausuntataiteilija ja näyttelijä Timo Kankainen.

Jos on suu kuivanut ja sydän poukkoillut itse esiintyessäni estraadeilla, niin nyt vasta hirvittävää oli.
Nyt kuivuivat, paitsi kielenkannat kitalakeen, niin silmänmunatkin niin, että tuskin pränttiä erotin.
Kuiskaamisesta olisi tuskin tullut mitään, jos kuiskata yleensä olisi pitänyt.
Kylli esitti runoni tosi hyvin, eikä edes pahemmin jännittänyt.
-Esitit runon juuri, kuten tekijä oli asiat sydämen sypyköissään ajatellut värssyjä luodessaan, vakuutin Kyllille.
Kylli oli tyytyväinen antamaani palautteeseen.
Emmekä me muuta kaivanneetkaan. Tiesimmehän itse, että kärkisijoille olisimme kuuluneet (kuten kaikki muutkin).

Tänään leivoin taas leipää.
Ei, emme me ole syöneet holtittomasti.
Meille tulee kolme muuta leivänsyöjää kylille keskiviikkona ja torstaina.
Charles, Joonathan ja Vivianni.
Viimeviikon ruisröötit eivät silloin riitä mihinkään.

Hyvää illanjatkoa kaikille ja Jumalan runsasta siunausta!
T: Kaisa Mustonen-Kynsiälä
------------------------------------

Ensimmäinen Mooseksen kirja, luvut 1-5

Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
Jumala sanoi:"Tulkoon valo!" Ja valo tuli.
Jumala näki, että valo oli hyvä.
Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi
ja pimeyden hän nimitti yöksi.
Tuli ilta ja tuli aamu,
näin meni ensimmäinen päivä.

19 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Kyllä sun ny tarttoo kertoa, mitä se KULIK oikein meinas. Enhän mä saa nukuttuakaa, kun sitä pitää funteerata!
Ei auttanu sienen kuva mua tunnistamahan (mutta se ei suinkaan johdu kuvan laadusta, tunnen kovin vähän sieniä). Ainakaa se ei siis ole mikään niistä syötävistä sienistä, jotka tunnen. Ajattelen, jotta ne joita en tunne, eivät (toistaiseksi) ole syötäviä.

Moon joskus kysäässyt Radio Deistä jonkun biisin nimeä tai esittäjää. Tai jos sanan pari muistaa, niin sitte googlettamaan. No, sä tierät jo paljo, jos tiedät että uuden levyn nimikappale.

pau kirjoitti...

Kiitos jälleen kirjoituksestasi, siskoseni. Tässä pikkarainen runo sinulle näin iltasen iloksi:

Hermot hirmut leipojalla
Runopolun rouvasella.
Leipoo vaan ei syö!
Eikä edes myö!
Vieraillensa syöttää vaan
itse kuolaa tuolissaan
Hermoja se kysyy, eiks jee?

Puntari on ihmeissään
kuka vaakaan hypähtää
kiloja on liian vähän
puntari on työtön tähän
leipoja syö pussiruokaa
suolet huokaa
mut ei ruokaa
vaan ilosta, joka kilosta

Täällä siskos vihertää
ei hällä YHTÄÄN itsehillintää
täytyy oottaa inspistä
kuin maalari uutta kevättä

Elämä onneksi on muutakin
kuin syömistä, ruokaa ja juomiakin
elämän leipä on itse Jeesus
joka antaa itsensä syötäväksi,
juotavaksi
ja täyttää sydämemme ilolla
silloin ei väliä kilolla
Kerran taivaassa huolet on poissa
Isän Kodissa


Hyvää yötä, Jeesus myötä
kirjoitteli
Rva Kilonen-Ilonen

Terttumarja kirjoitti...

Merkkasin oikein kalenteriini päivän, kun ohjelmanne tulee Järviradiosta.
Pitääkin etsiä kanava valmiiksi.
Kauppalappu on meilläkin kompastuskivi, en osaa laatia sitä niin hyvin, ettei jotain kysymistä aina löydy.
No, kiva kuitenkin, edes silloin puhelin soi. :))
Odotan puheluja, mutta harvoin soitan itse.:(

vilukissi kirjoitti...

Yritin hiljaa lukea postaustasi ja jouduin pidättelemään nauruani.Kulik? ...jestas mikä kauppalappukin..2 änkitiä? Puunuuta? shh...ei saa nauraa...Mulla on sama ongelma kuvien kanssa...syytän aina kameraani, se on muka rikki...ja pah...mun taitoni siinä rikki ovat! Laitoit matkaan uuden keräilyharrastuksen, Mä Haluan Löytää Sun Kauppalappujasi...mun on varmaan siirryttävä toiseen kauppaan???

Deme kirjoitti...

Valo oli hyvä. On vieläkin. Se valokuvaaja Robert jotakin Hiljaisista Silloista, se jota Eastwood näytteli kun naispääosassa oli Meryl Streep, se sanoi ettei se kuvaa esineitä vaan valoa jota esineet heijastavat. Minusta se oli hieno ajatus.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Minä tiedän nyt, mitä kulik tarkoitti, tai siis mitä olin itselleni muistiin yrittänyt kirjata.
Siinä lukee KAALIK
Olen kirjoittanut niin laihat aa:t, että se näyttää yhdeltä uu:lta.
Kaalik on lyhennys kaalikeitosta. Piste on jäänyt lopusta pois. Itselleni kun kirjoitan en laita mitään pisteitä, enkä pilkkuja mihinkään. Tottahan minä tiedän laittamattakin, että piste siinä olla kuuluu ;)
No, nyt en tiedä miksi kirjoitin kaalik:in.
Kai aioin tehdä soppaa autotallissa olevasta kaalinpäästä.

Tänään kuulin toivomuskappaleeni, mutta en ehtinyt kuulla nimeä :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Kiitos runosesta sisko.
Hymynkareet eivät meinanneet laantua lainkka :)
Onneksi luinkin sen vasta aamulla, jolloin olen aina melkoisella ärripurri mörkkismurffituulella.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Olen kuullut sellaisia puheita, että Järviradio ei kuuluisi näillä nurkilla!
Olisihan se epistä, kun ihan Helsingissä asti muuten kuuluvat.
Minunkin täytyy kaivaa asema esille.
Meillä nuo vastaanottimet ovat vaan valitettavasti hiukan Adamssonin aikuisia.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Käytän poikamme Charlesin ikiomia lapsuudenaikaisia sanoja myös kauppalapussa ;)
Suvun kesken puhumme myös vain puunuista ja änkiteistä.
Puunuu= peruna
Änkiti= kynttilä
Kaupanmuijja= kaupanmyyjä
Vou= vyö
Pankunki= kaupunki jne.

Kauppalapun mjöltsina= maito. Se sana taas tulee siitä ruotsinkielestä, jota syntymäkaupungissani niin ahkerasti praatattiin.
Olemme vaan Magnuksen kans kehitelleet ko. sanan sundominruattista.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Kaikki on niin hyvää, mitä Jumala on luonut.
Hän on antanut joillekin ihmisille myös hyviä luomislahjoja saada esiin kaikkea kaunista mm. elokuvienkin kautta.
Nimittäin, jos elokuvat vaan aiheiltaan ovat hyviä, tasokkaita ja laatuisia.
Olen aika kranttu elokuvien suhteen.
Oikeastaan oikeinkin naukuvan, piukean kranttu :(

isopeikko kirjoitti...

Peikosta on hassua, kun jotkut sienet näyttävät ihan itsestään keikahtavan metsässä ylösalaisin. Kummallista. Leipää se kyllä nyt huolisi sellaisen paksun viipaleksen.

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Ei sieni millään näyttänyt itsestänsä keikahtavan.
Kovasti piti kumpparinkärjellä avittaa.
Sittekkää ei aluksi oikein keikahtaa meinannu.
Sammaleet vaan sinkoili.

Viipaleksen leipää kun voisikin vielä tänään tääkin ottaa, mutta kun ei, niin ei :(

sissi kirjoitti...

Tiedoksi Kaisalle: The Roadin uusimman äänitteen nimi on "Sinun Käskystäsi". On hyvä biisi kuten myös bändikin, tykkään siitä, koska heillä on selkeä sanoma. Evankeliumi KUULUU hyvin huonokuuloisemmallekin. : )

sissi kirjoitti...

The Roadin uusimman levyn nimi on "Sinun käskystäsi". Heillä on hyviä biisejä, ja niin selkeä sanoma, että heikompikuuloisetkin sen kuulevat. : )

sissi kirjoitti...

ohoh, tulikohan kommenttini kaksi kertaa. Sorry, kun olen uusi täällä blogissa. Tykkään, Kaisa, sun kirijootuksistas. Oon niitä lukenu ja aivan äänehen nauranu monet kerrat.. : D

kaisa jouppi kirjoitti...

Sissi
Kiitos tiedosta niin paljon, että piisaa :)
TIESIN, että joku sen minulle vielä ilmineeraa.
Senköhän vuoksi biisi heti kolahti meikäläiseen, kun pakkaa tuo kuulo hieman sassaroimaan? ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Sissi
Ei se haittaa vaikka tuplasti kommentteja tulee :)
Se on tärkeetä, että niitä TULEE!
Sekin on mukavaa, että lukemisista tulee iloinen miäli.

Marja-Leena kirjoitti...

Minäkin olen pistänyt talteen löytämiäni kauppalappuja, mutta en ole vielä kuvannut niitä blogiini! =D

kaisa jouppi kirjoitti...

Marleena
Ylikivaa kuulla (siis lukea)toisestakin KAUPPALAPPUFANITTAJASTA :)
Muistin juuri tässä hetkessä lukeneeni (tai jopa ihan kuulleeni)
eräästäkin, joka löysi kauppalapun ja osti myös tavarat sen mukaan.
Osuivat kuulemmaasti ihan nappiin asiar ja tavarat siinä lappusessa!
Meitä on näköjään ja kuulojaan monta :D