maanantai 21. toukokuuta 2012



Sarjassa "kodissamme siellä&täällä liihoittevia enkeleitä", vuorossa köökinkarteekissa (suom. keittiönverhossa) riippuva teräs-enkeli.
Sen on Eerikki-vävymme tehnyt ja se on kovin kaunis ja sopii kohtaansa kuin nenä päähän.
Enkelikuvan alapuolella on ensimmäinen kuva uudesta alkavasta "vaivaisukot plus akat, kautta Suomenniemen"-sarjasta.
Tuo kuva on tosiaan ensimmäinen, vaikka olen bongannut kymmeniä ukkoja ja ainakin yhden akan, kirkoissa kulkeissain.
Minulla vaan ei ole koskaan kameraa mukana.
Olisikin oikeastaan parempi, ettei minulla olisi kameraa olemassakaan. Niin paljon mainittu kapistus on mieliharmia tuottanut ollessaan peilikaapin vasemmassa laatikossa, eikä käsväskys följys.
Minulla on myös kolmas kuvakulma-projekti hyvällä alulla.
Nimittäin " kastemaljat kirkoissa kautta aikain"-projekti.
On olemassa jo kolme kuvaakin albuumissa ja läväytän niitäkin esille aina, kun aika tulee.

Tänään tarkenin toisen kerran ulos kahvia ryystämään tämän kevään aikana.
12 astetta celssiusta näytti mittari, mutta saunan seinämän edessä oli kyllä ainakin kymmenen kappaletta enemmän, mitä asteisiin tulee.
Kaikki plantaasimme pask...ötökät ovat heränneet talvihorteesta. Sekä ulkona, että sisällä.
En tiedä, olenko väärässä, mutta tänä vuonna surriaiset, kusiaiset, koppakuoriaiset, kärpäset, ampparit, kasiaiset, kiiltomadot jne. ovat isompia kuin ikinä ennen.
(Täytyy tunnustaa, että kiiltomatoja en näillä seuduin ole vielä bongannut. Kovasti kyllä toivon joskus niin tekeväni).
Meille pränkäsi sisälle huoneisiin, kahtena eri päivänä, valehtelematta kananmunanpuoliskan kokoinen amppari.
Magnus vei ampparin hellästi, kylpypyyhkeeseen kiedottuna, ulos.
Eiköhän sama jouttisonsari röhissyt taas puolipökerryksissä vintinrappusissamme seuraavana päivänä?
Sama pyyhe kehiin ja "kananmunanpuolikas" ulos ovesta.
Tänään puolestaan, kahvilla ollessani, se amppari pörhälsi siivet sätkien ohitseni. Se vaikutti tyytyväiseltä elämäänsä ja kevääseen pyyhekuljetuksista huolimatta.
Ai, siis kuinkako tiedän, että kyseessä on sama pörreliöösi?
Kyllä kuulkaa kaikki pistävät tyypit toisensa tuntevat.
Ja on nimittäin tosiaan kyse KANANMUNANPUOLIKKAASTA.
Kun kerran näkee lentävän kananmunanpuolikkaan ja kuulee sen hyminän, tuntee sen vaikka unissaan.

On meillä tuullutkin viime viikolla aikalailla.
Se ei sinänsä ole mikään ihme, koska näillä leveysasteilla tuulee aina.
Männä viikolla tuuli kuitenkin näetsen NIIN kovaa, että olen
maanantain kohdalle kalenteriinkin huitaissut lennokkaalla käsialalla: katto lentoon.
Pikkaraisen rintamamiestalon vuorilaudat naksahtelivat ja sahajauhot pömisivät luultavasti uuteen järjestykseen tuulen kieppeissä ollessaan.
Magnus onneksi kuuli tarkoilla korvillaan muunlaistakin pöminää.
Hän kertoi myöhemmin asiaa setviessämme ja hämmästellessämme ajatelleensa, jotta ny ei oo kaikki reiras. Johonaki kartanolla lonksuttaa siihen sähtihin, jotta lähempi tarkastelu on kohorallaan.
Ja aivan oikein! Autotallin katto oli jo yhden pellillisen irti ja lisää oli iloisesti irtoilemassa.
Magnus kiipesi katolle ja sanoi taukuroonehensa saralla kruuvilla pellit kattoparruuhin kiinni (siis saralla kruuvilla neliyä kohori).
Rakeitakin satoi eräänä päivänä, mutta Maikulta ja Rosinalta saamamme orvokkien naamataulut säilyivät onneksi ehjinä.

Eräänä kauniina päivänä viime viikolla tulivat Rosina ja Pau minun luokseni Hälvänmutkalle oikein kylään.
Meillä on traditiona kokoontua sopivin väliajoin toinen toistemme tykö.
Rosinan orvokit jo tuli mainittua ja Pau antoi minulle tuliaisena Daim´in päällyspaperista tehdyn ja neulotun pussukan.
Ostin vielä häneltä Marianne-papereista tehdyn makeuppi-pussukan ja pikkaraisen lääkepillereitä (!) varten väsätyn pussukan.
Lääkepillereitä tarvitsen aina muutaman matkalle mukaan.
Ei ole mukavaa, jos ei ole troppia ja joku paikka äyskähtää kipeäksi.
Matkalla on käytännöllistä, kun on sellainen pillerirasia mukana, jossa ei tabletit hölsky, eivätkä kolise.
Silloin ei kukaan pääse ajattelemaan, että mikä ihmeen muori tuo oikein on, kun sillä hölskyy kaikenmaailman tabletit?
En ole itse ikinä tälläiseen hölsky-muoriin törmännyt, mutta en liioin tahdo olla itse ensimmäinen sellainen, johon törmään.

Laitoimme me siskokset (Pau, Rosina ja minä) paljon asioita ordninkiin siinä syödessämme ja kahvia ryystäessämme ja toppatuoleilla istuissamme.
Seuraava tapaamisemme on Paun tykönä Nikolainkaupungissa ja aloin sitä tapaamista heti samana iltana jo outtamaan.
Joskus syksyllä odotus palkitaan :D

Helatorstaina olimme kirkossa, kuten aina helatorstaisin olemme 25 vuotta tavanneet olla.
Illalla sanottiin TV:uutisissa, että tänään (siis viime torstaina) vietämme helatorstaita, jota puolestaan vietetään Jeesuksen taivaaseen astumisen muistoksi.
Siis haloo? Olin vetäistä riisikakkua väärään kurkkuun.
Paras uutinen ikinä. Ja varmasti totta! :D


Perjantain kohdalla on kalenterissa siistillä käsialalla kirjoitettu KONEEN PESU.
Minua pikkusen melkein itketti. Tähänkö on tultu?
Kalenterissa merkintä PYYKIKONEEN PESU ja on kevät ja perjantai?
Toki voisihan kalenterissa lukea: MUMMUN PESUkin, joten kyllä pitää olla iloinen ja tehdä kuten kalenterissa seisoo.
Kukaan ei estä tekemästä muutakin, jos ei ole kaikiltaosin tyytyväinen kalenterinsa merkintöihin.
Tekemisien ja menemisien esteenä ei ole pieneläimet, eikä pikkulapset, eikä puutarhan hoitamiset, eikä siivoukset tms.
Leivoin sitten pari maatiaislimppua ja 8kpl ruisleipää, joista veimme lämpimäisiä Maikulle ja Eerikille, kun menimme luokseen iltakahville.


Lauantaina oli Nikolainkaupungissa urheilujuhlan tuntua, kun uimahallissa uitiin kilpaa.
Viviannikin oli kisassa mukana.
Neiti ui kuin salakka kahteenkin eri kertaan ja me hurrasimme molemmilla kerroilla.
Päätin taas kerran, että alan minäkin käydä uimahallissa, kun sellainen kerran meidänkin kirkolla löytyy.
En alkaa enää kilpauintia harrastelemaan, mutta MUUTEN.
Ensiksi vaan pitää ostaa uudet uikkarit, ottaa kestovärjäys ripsiin, laitattaa laminaattipinnoitteet hampaisiin, käydä Hälvbridgen luokkasarjat kunnialla loppuun, poistattaa suonikohjusolmukohdat, ottaa varvaskynsi-manikyyri&rakennekynnet...

Magnuksella on viuhahtanut 50 vuotta ripillepääsystä.
Oli niitä runsaasti muitakin, joille oli käynyt samalla lailla ja kokoontuminen oli Isonkyrön kirkossa ja sen jälkeen oli syöminen ja yhdessäoloa seurakuntatalolla.
Mihinkä on holahtanut viisköt vuotta?
Tulin kananlihalle, kun ajattelin, että Magnus on ollut minun HOTEISSANI 46 vuotta ripillepääsynsä jälkeen.(Nielaisu).
Onneksi en ole kyennyt nujertamaan hänen valoisaa luonnettaan, enkä muutenkaan saanut päätään kääntymään missään asiassa mihinkään suuntaan, ankarasta ja taukoamattomasta yrityksestä huolimatta.
"Rippikoululaiset" lauloivat kirkossa rippivirtensä yleisöönpäin kääntyneinä.
Mielestäni Magnus oli valtavan komea ja kiitin Jeesusta, että hän oli minulle tuollaisen aviomiehen järkännyt.
Ajattelin hetken herkistämänä, että yritän omasta puolestani tosissani vaikuttaa tulevaan viidenkymmenenvuoden rupeamaamme elämällä enämpi siipispankkojani myöten.
Osoittamalla rakkautta itse, enkä vain kaulin kädessä tivaamalla, josko rakkaudet mitenkä aviomiehen sydämessä leiskuvaa?

Kirkossa vietettiin, paitsi 50-vuotta sitten ripillepäässeiden juhlaa, myös Kaatuneitten muistopäivää.
Jumalanpalveluksen jälkeen keräännyttiin kirkon eteen ja Johanna (ei ole nimeä muutettu) piti juhlapuheen.
Nikolainkaupungista oli rippijuhlaan tullut myös koulukaverini Raija (nimeä ei liioin ole muutettu).
Raija ihmetteli, kun puhe ei kuulunut ollenkaan.
Lohdutin häntä sanomalla, ettei se ole ennenkään kuulunut.
Minä sain Johannalta puheen lapulle präntättynä ja luin sen Magnukselle kotona ääneen.
Puhe oli valtavan hyvä.
Mahtavaa, että tälläisiä nuoria tarmokkaita rouvia löytyy, jotka ajattelevat noin. Meikäläinen vanha ja kaikkea muuta kuin tarmokas rouva ilolla yhtyy joka sanaan.
Tulin oikein iloiseksi ja säästän puheen ja annan sen Raijalle, kun jossain nähdään.


Tänään, maanantaina, aion mennä kuntosalille viikon tauon jälkeen.
Kipeät paikat (vatsalaukku ja selkä) ovat osoittaneet tervehtymisen merkkejä, joten uskon, ettei kuntoilu enää niitä haittaa.
Samalla haen uuden Päätalo-tiiliskiven kirjastosta.
Lopetan raporttini "mielenkiintoisesta viikkotaipaleesta" rippijuhlassa kuulemaani upeaan lauseeseen:
- Katsokaamme rakkaudella sivuillemme,
kiitoksella taaksemme,
toivoen eteenpäin ja
uskoen ylöspäin.

T: Kaisa Rölsten-Rupson
-------------------------------------------------------
Herran siunaus:

Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan.
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.

12 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Juu, ei mua saa uimahallille - saati edes tuollaisiin vetreytyksiin, jotka tähtäisivät uimahallikuosin tavoitteluun. "Mua ei tarvita joukkopaikoos" niinku isäni tapaa sanoa, ja se sopii mullekin, mitä tulee uimahallikokoontumisiin. Työn puolesta käyn, onneksi ei tarvi olla uikkareissa silloin, kun altaan reunalta vahditaan ja komennetaan lapsia. Lainaan vielä toistakin suurta ajatusta (en nyt muista keltä): "Jos Jumala olisi tarkoittanut, että ihminen esiintyy ilman vaatteita, hän olisi luonut ihmisen alastomaksi."
Jos tarttet kuvan Saloisten kirkon vaivaisukosta, niin voisit saada meiltä - siinä tulee kyllä samassa kaupassa pari muutakin vaivaista, minä ja mieheni.
Jaa teilläkö ei kaatuneitten muistoäivän puhe kuulu sankarihaudalla? Äänentoistosta huolimatta? No, ei ole aina kuulunut meilläkään, joskus saattaa tuuli tehdä tepposet, mutta tänä vuonna kuului hyvin.

vilukissi kirjoitti...

Kyllä täälläkin lenteli tosi isoo öttiäinen, siis ulkosalla, oikeen mun piti väistää, solis muutoon tullu naamatauluhuni. Toki naamatauluni ei oo siitä kapiemmasta päästä, joten ei se varmahan keriinny ohittaa tai ei eres nähny naaman reunoja. Mäkin kuulin nuasta rippijuhliista, ton mun siipan tätikin oli siälä, Hilippa. Raija oli tosi tehokkaasti onnistunu saamaan porukan kokoon! Ei oo ihmekään, kun mun kalenterini on aina tyhyjä ja siltikään aika ei riitä mihkään, mä kammoksuusin, jos mun kalenteris lukis, notta imuroontipäivä. Seuraavana päivänä lukis, notta ookko imuroonu ja teksti sen kun vaan kiihtyys kiukkuhun asti! Tuasta tuulesta, mulla kiristyy aina hermot, ku määrätyllä tavalla tuuloo; sillä lailla, notta aurinko paistaa ja tuuli pauhaa puis...mä sanon sitä sirokkotuuleksi ja mä oon silloon pitelemätöön kiukusnani. Voi kauhiaa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Kyllä minä, tarkemmin asiaa ajateltuani, olen valmis hyppäämään liemen ilman mitään ylimääräisiä puleerauksia.
Pääasia on, että on terve ja pysyy veden pinnalla :D

Kiitos! Voit ilomielin lähettää vaivaisukkokuvan sivustoineen, mutta varsinaisena ideana oli minulla, että OLISIN KAIKKI UKOT NÄHNYT LIVENÄ!

Ei meinaa toistot pelata, ei :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Näkyy ja kuuluu, jotta se sun siippas tätyynen on nähäny ja kiärtäny muutaki ku tahkua.
Jos olisin karesluantoonen (!) niin olisin karehtinu sen orkaniseerauskykyä ja luannollista esiintymistaitua. Ei puhettakaa mistää kiälen lakehen tarttumisista ja sylyyn loppumisista.

Eihän jutinantähären sun kalenterissas voi olla eres pilikkua ylähä muistihin pistettynä, ku sä teet kaikenlaasta kaikenaikaa!
Ja kulijet viälä tyässä!
Mä muistan, jotta tyäelämä imi kyllä kaiken ylimäärääsen mahalan krupista ja miälestä.
Kaikenaikaa tuli muutosta ja olis pitäny olla kauhia myyntitykki.
Minen ollu lopuksi ku kauhia.

Rosina kirjoitti...

Minä luen sinutkin Kaisa siellä kodissasi liihottelevaksi enkeliksi. :))
Kiitokset!
Onpa hyvä lause tuo
"Katsokaamme rakkaudella sivuillemme,
kiitoksella taaksemme,
toivoen eteenpäin ja
uskoen ylöspäin."

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kiitosta vaan!
Kauneus on katsojan silmissä :D

Luulenpa, että tuo lause jäi päähäni soiskentelemaan kauan ja hartahasti.

Irene kirjoitti...

Kyllä sä eherit palijon päivän, viikon ja kuukauren aikana. Mä en saa nykyään oikeen mitään aikaaseksi, vaikka aikaa oliskin. Mullon allakas merkittynä kolome avaintehtävää, jokka mun pitää suorittaa joka arki päivä, jollei erityyset syyt muuta vaari. Ja mun täytyy surulla toreta, jotta mun päivä hupenoo kepoosesti noihin kolomehen avain tehtävähän.

kaisa jouppi kirjoitti...

Irene
Olen usiasti sanonu, jotta näin PAPERILLA ;) ja yhtehen tumulootuna, vähäkki ainoomiset näyttää palijolta.
Tuasta, ku mainittit sun päivittääset KOLOME avaintehtävää, nii minen kyllä oo varma seleviääsinkö mä niin monesta.
Joskus, ku on YKSIKI avaantehtävä päiväs (esimerkiksi karvarille meno) niin muut maharolliset avaamet jää kyllä taatusti lukussa vääntämäti.

isopeikko kirjoitti...

Peikko miättii miten niin puheita voi lukea paresilta, eikös ne ole silloin kirjoituksia?

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
No, katsoppas isopeikko, jos kirjottaa paperille PUHEEN, niin se ei ensihätään ole ollenkaan kirjoitus.
Jos sensijaan taas kirjoittaa paresille kirjoituksen, niin se on ehdottomasti myös sellainen.
Oikein hyvän kirjoituksen voi kyllä myös puhua, jos sopiva tanner ja puhujapönttö löytyy.
Isopeikko esimerkiksi miättii kaikenlaista.
Jos kaikenlaista kirjoittaa paresille, ne ovat sitten miätöksiä, eivätkä puheita (ainakaan pitkiä).

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Kaisa mukavasta maanantaiaamun lukuhetkestä. Mehän tavattiinkin lauantaina ruokapöydän ääressä ja olikin todella hyviä antimia keittiön väki pöytään saattanut.
Tulee aina niin iloiselle mielelle, kun saa lukea tätä ihanaa pohojammaan murretta, minä kun en sitä kunnolla osaa. Murresanat tuo tekstiin hurjasti elävyyttä, sitä aivan kuin näkee ja kuulee sen, mitä lukee.

Tervehdyksin yksi laihialainen

kaisa jouppi kirjoitti...

Anonyymi
Kiitos vaan kommentista.
Nyt, kun aloitit maanantain lukemalla blogiani, niin nyt voit myös päivän päätyttyäkin lukaista vielä färskin kirjoituksen :D

Tuosta murteesta puheenollen, ajattelen kirjoittavani aina TAVALLISTA kieltä, paitsi Magnuksen sanomiset.
On se 46 vuoden kielikylpy tehnyt tehtävänsä näköjään, vaikkei itse tiedä mitään ;)

Joo, hyvät oli syötävät ja hyvä oli ilta kaikinpuolin muutenkin!