sunnuntai 30. joulukuuta 2012



Istun vuoden toiseksi viimmosta päivää peräkamarissamme läppärin ääressä.
Vieressäni tietenkin lepattava patterikynttilä ja rispaantunut kalenteri.
Kalenterin aukeamalla ei ole yhden yhtäkään merkintää (Ellei "koneen pesu"-örmintää oteta lukuun.)
Kalenterin valkoiset täpläpäivät eivät toki tietenkään tarkoita, ettei mitään olisi tapahtunut. Päinvastoin.

Jouluaatto valkeni ihanana ja lumisena. Jännää, että sitä lunta muka aina pitäisi olla vähintäänkin 1/2 sääreen, ennenkö tuntuu joululta. Kun olimme aikoinaan Betlehemissä, tismalleen silla paikalla, jossa Jeesus syntyi, ei lunta ollut yhtäkään hiutaletta missään ja jos olisi ollut, olisi se sulanut sihisten pois 30 asteen lämmössä.
(Siinä paikalla, jossa Jeesus syntyi, on nyt kirkko).
Saimme ottaa tämänvuotisen aattopäivän heti aamusta kumminkin rauhallisesti, koska olimme suorittaneet etukäteishommia ja aattoon kuuluvia traditioita jo päiviä aikaisemmin.
Esimerkiksi joulusaunassa kävimme aatonaatonaattona ja jouluriisryynipuuron, kanelilla ja sokerilla höystettynä, aatonaattona.
Siivoukset ja sensellaiset olimmehan tehneet jo kuukaustolkulla takaperin, ettei niistäkään ollut vaivaa. Takaisin juosseet villakoirat eivät kynntilöiden ja kuusenvalon loimeessa häirinneet paljoakaan.
Tavanomaisen joulukurmeeseemme kuuluvat lanttu/porkkanalaatikot, sekä jouluiset lihapallerot valmistin aatonaattona.
Jaa, siis että mimmosia ovat jouluiset lihapulla? No, ne ovat samanlaisia kuin vuoden kaikki muutkin lihapullat, mutta aika, jona lihapullia syödään, vaikuttaa nimeen.
Catherine&porukka&Lyllan saapuivat kahdeksitoista jouluaterialle tänne Letkikselle, kuten jo traditioon on muutamat vuodet kuulunut.
-Ei kai vaan taas lihapullia?, kysyi Vivianni, ennenkö oli vielä kunnolla tullut autosta uloskaan.
-Kyllä ja viljapossukinkku, rosollia ja rajakarjalan paistia, minä vastasin aurinkoisesti.
Jouluna ei puhuta kuin aurinkoisesti :D
Äitini sanoi eläessään oikeinkin aurinkoisesti, että minun karjalanpaistini ei oikeata karjalanpaistia ole ikinä nähnytkään. (Siitä juohtuu raja-lisäke ko. ruuan edessä).
Tuosta VILJApossukinkusta, Magnus maanviljelijän poikana, puolestaan ihmetteli, että eikös kaikki siat syä viljaa?Meillä kotona ennen vanahaan sioolle syätettihin ohoraa...
-Eivät!, tiesin minä 60 vuotta kaupungissa asuneena siellä syntyneenä ja siellä isä ja äiti syntyneenä.
-Niille, jotka eivät ole viljapossuja, niille syötetään kalaa.
Olen päätellyt asian ihan itsetykönäni siitä, että liha maistuu useahkosti silliltä, tai sen tapaiselta.
Minä en suinkaan tätä makuasiaa moiti, koska rakastan silliä. Ostin tänäkin jouluna ihan vaan itselleni ikioman sillipurkin.
Lipeäkalaa en voi ostaa lainkaan. En pienen pientä siparettakaan.
Kaikki muut sukukunnastani kun eivät halua olla lipeäkalan kanssa samassa huoneessakaan, saati syödä.

Jälkiruoaksi joulumenyyseemme  tein, kuten aina ennenkin, väskynäkiisseliä.
Sivukorvalla kuulin, että kiisseli on saanut uuden nimen: TUPUNTTI.
Nimi juohtunee luullakseni siitä, että teen väskynäkiisselin aina niin sakean, että ei ole väliä, vaikka tarjoiluvati laitettaisiin nurinperin pöydälle. Sisältö ei valu, leviä, eikä heilu mihinkään suuntaan.
Tupunttiannoksen päälle  kukin sai laittaa kermavaahtoa niin suuren klöntin, kun kehtasi.
Lullanille (josta komeat alkukuvatkin tällä kertaa) annettiin maksalaatikkoa. Olin ostanut m-laatikkoa sille ja itselleni sellaisen isomman loodan kaupan paapalta.

Yksi traditio jouluruokailustamme jäi tänä vuonna pois. Nimittäin Turun joulurauhan julistaminen, tai tietenkin sen kuunteleminen.
Televisiomme otti ja hajosi tuossa joulun alla ja radiokanavia en antanut höyryradiossamme vaihtaa :(
Kanavan uudelleen etsiminen kuluttaisi liikaa hermoratoja.
Pääasiahan onkin tietenki jouluevankeliumi, jonka Magnus meille juhlallisesti luki.

Rakkaat syömävieraamme lähtivät sitten, syötyämme ja juotuamme, tervehtimään toistapuolta sukuaan ja me otimme päivälevot.
Iltapäivällä, siinä viidentoista pintaan, lähdimme kohti Nikolainkaupungin  siunauskappelia ja hautausmaata.
Kappelihartauden jälkeen kiersimme haudoilla sytytellen hyvissä ajoin hankkimani hautakynnttelit ja ihailimme kaunista valomerta, joka Vaasan hautausmaalla, jouluaattona vuonna 2012, eteemme levittäytyi.
Jostain syystä tänä vuonna mietin oikein tosissani, sitä jätekasaa, joka hautakynttilöistä kertyy.
Mikä olisi viisasta? Olisivatko ne patterilliset tuikut parempi vaihtoehto? Niistä sitä ehkä tosi ongelmajätettä kertyisikin, niistä pattereista. Eivätkä ne toki loistakkaan yhtä kauniisti.
Mutta se on hyvin luultavaa, että tuosta kauniista tavasta ihmiset eivät varmaan sakonkaan uhalla luopuisi ;)
Minä puolustelen omia kynttelinviemisiäni sillä, että vien vaan kerran vuodessa ja...ja....
Eli:  EN MINÄ, MUTTA NUO MUUT... seli, seli.
Jos jokulla on antaa viisas ehdotus, niin lupaan harkita.

Ennen Nikolainkaupunkiin lähtöämme Magnus alkoi kaivelemaan pukinhynttyitä esille.
NIITÄ EI LÖYTYNYT. EI SIIS NIIN MISTÄÄN.
Pitkävartiset huopikkaat onneksi sentään olivat tallella vintin rappusten päässä. Ne ovat siinä aina. Kolmijalkasen rautapadan, isoisäni matka-askin ja puisen lastenpottakehikon vieressä.
Mutta rispaantunutta pumpulipartaa, vääntyneine silmälasisankoineen, vihreitä verkkareita, tonttulakkia ja tuskanpunaista tuulipuvuntakkia ei löytynyt.
-Noon varmahan Tuurmossenilla. Sinnehän meillä paasatahan kaikki tarpehellinenki...
No onneksi vähintäin yhtä komee parta ja yhtä vääntyneet silmälasisangathan Magnuksella on omastakin takaa.
Päähänsä otettiin mukaan yhteinen (!) tekokarvalakkimme ja punainen paksu villatakki saisi luvan kelvata pukinnutuksi.

Kun lapset illalla sitten kehoittivat kahvit hörpittyämme paappaa (so. Magnus) menemään pukemaan pukinvermeet päälle, että päästään asiaan, odotin kauhulla niitä haisevia vastalauseita, joita pukin hyvinkin normaali (!)asustekokonaisuus aiheuttaisi.
Turha pelko.
Ilmassa ei ollut minkäänlaista arvosteluhenkisyyttä aistittavissa.Ehkä niillä kolmella jätesäkillisellä lahjapaketteja oli oma vaikutuksensa asioihin.

Minä sain lahjaksi mm.kaksi (2) käsilaukkua, putkikaulahuivin ja turvenaamioputkilon.
Eilen illalla siinä 22 pintaan laitoin naamiot naamalleni. Siihen aikaan tuskin ketään enää tulisi kyläilemäänkään.
Täytyy sanoa, että naamion vaikutus oli melkoinen. Ainakin mitä tulee huushollimme kahden muun asujan naamatauluun. Ne äljähtivät kalpeiksi nähdessään minun mustankukertavan pärstävärkkini.
Uskon kumminkin, että turve vaikuttaa suotuisasti myös siihen, kuhunka se oli levitetty.
Aamulla vilkaistessani näytti ihan kuin muutama juomu olisi tasoittunut, vaikka valot eivät edes olleet päällä.

Nyt tämä juuri 7 vuotissynttäreitä viettänyt rakk...öh...koneeni piippailee siihen sähtiin, että on syytä lopettaa.
Paaaaaljon kaikenlaista, erittäin mielenkiintoisaa jäi nyt teille tietoon saattamatta, mutta ensi vuonna tavataan ja silloin on uudet kujeet kerrottavana.

Siunausta, ylenpalttista Jeesuksen siunausta, sinulle lukijani ja kaikkea hyvää vuodelle 2013!
T: Kaisa Nykujeet-Svartnäsa
-------------------------------------------------
Matteus 6, jae 26

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa
eivätkä kokoa aittoihin
ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne.

16 kommenttia:

Aila kirjoitti...

No kun oikeen eheroon taharoon eherotuksia pyyretähän, niin niitä piisaa, mitä tuloo ekolokiahan.
Mostin monta vuotta sitte alennusmyynnistä kaks sellaasta patterihautakynttilää. Non palanehet monena jouluna, nykki käytin koulus meirän jouluvaellukses. Kauan piisaa patteriis virta, jos ei jätä kynttilöötä hauralle koko kevähäksi. Ja sitte on sellaasia patteriaki, jokka on uurelleen larattavia. Minen ny tiä, mutta eikö ne siä ongelmajätelaitoksella kumminki käsittele ne ongelmat, ja jos patteriis on jotaki uusiokäyttöhön otettavaa, niin eikö ne peraata? Ongelma on se, jos ihimiset nakkeloo ongelmajätteesihin kuuluvat patterit sekajätteesihin, tai valakiahan...
Toinen hautakynttiläekolokiavinkki: Meirän hautuumaalla, se kun on saanu ympäristöriploomin, on jätteeren lajittelupiste. Harmi vaan, jottei ihimiset osaa lajitella, sekajätteesihin panevat nuota hautakynttilöötä, vaikka nolis energiajätettä. Moon eräänki kerran tonkinu sekajättehistä itteleni följyhyn puoliksi palanehia hautakynttilöötä. Tottahan ne viä syttyy ja palaa kauan. Jokku kun ovat sammunehet heti alakaappäälle. Jotta mee säki koholimahan roskista ens joulun hautakynttilät. Niin saat multa synninpäästön.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Nykkyllä minäkin meinaan niihin patterikynttilööhin siirtyä.
Minen ollenkaan oo hoksannu, jotta nehän voi toresta hakia poikes joulun (tai pyhäänmiästen päivän) jäläkihi ja viärä seuraavilla juhulilla uuremman kerran.
Kiitos hyvästä ireasta!

Siinähän soon nuaren lajittelupistehien kans, ku ei nourateta sääntöjä :(
Kahta kauhieet tyä sitte erootella jyvät akanoosta , niinku sanonta kuuluu.

Tuasta roskisryykkarin toimesta minen oikeen saanu tuulta purjeehin, mutten sentään sano, jotten koskaa siihen alakaasikkaa.

Hyvää Jeesuksen hoitua sullen ja perhekunnalles ens vuareksi!

Terttumarja kirjoitti...

Lyllan-koira on juuri niin hellyttävän näköinen, kuin sen olenkin ajatellut olevan.
Mukava, että teillä vielä leikitään sitä oikeaa Joulupukki-leikkiä!
Joulunahan me kaikki muutumme jälleen lapsiksi. :))

Aila kirjoitti...

Joo, siinä tarttoo vähä erikoosta luontua mennä sekaamahan roskapöntöölle. Kyllä mäki tarkoon kattelen ensi ympärille, ettei oo kukaa vahtaamas nenänvarttansa pitkin, ennen kun käyn kiinni. Yleensä siä on ollu hiljaasta ku... hautuumaalla.

pau kirjoitti...

Minä polo ostin isäni haudalle sellaisen patterikynttilän, vieläpä niin ovelan, että se syttyy vasta hämärässä ja sammuu päivän valolla.
Äiti sitä on kokeillu erään kerran pimiässä komerossa ja velipoika kans, mutta mitään eloa ei kynttilä:)arassa ole ollut.
Kehotin äitiä menemään valittamaan paikalliseen kauppaan, josta samaisesta haaraliikkeestä sen täältä ostin.
Yritys oli hyvä kuitenkin!

Onnellista uutta vuotta Kaisa ja koko letkutien suku!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Lyllan on kyllä harvinaisen fiksu koiraneiti :D
Valitettavasti se on joutunut täälä maaseudun rauhassakin eilen pikkasen pelkäämään rakettien ammuskelua.
Onneksi ei ollenkaan siinä mittakaavassa kuin Nikolainkaupungissa olisi joutunut tekemään.

Muksut ja me kaikki vähä vanhemmatkin otamme aina kaiken ilon irti Magnus-joulupukista.
Mukavaa, kun ei tarvitse yrittääkkään mitään muuta selittelyä poro/kilttilapsi/Korvatunturi/pukinmuori/tonttu/muurinedussukka-kategorioista.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Ei niihin pattereihin ole luottamista aina.
Ostin kuulokojeeseen uudet patterita, eikä kuulunut pihaustakaan. (Kuulokoje ottaa ja vingahtaa aina korvaan laitettaessa).
ensijaan sain ilmaiseksi samanlaisia pattereita, joissa vihoviimmonen käyttöpäivä oli jo ajanut ohi.
Pelasivat loistavasti!
Joskus sattuu eteen maanantaipatterihautakynttilöitä ja maanantaki korvakuulokepattereita.
Mutta ei se haittaa, kun sen tietää :D



Anitta kirjoitti...

Hautakynttilät on kyllä kauniita pimeässä palaessaan, mutta tuo roskauspuoli on ikävää. Osahan jättää jämät haudalle hamaan heinäkuuhun asti. Patterikynttilät voisivat olla melko hyvä ratkaisu.
Pitäisiköhän hautausmailla olla erikseen kynttiläroskis, niin ei ainakaan sekaroskikseen menisi.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Minä sain Ailalta idean, että vien patterikynttilän haudalle ja haen aina juhlan ohimentyä sen pois.
Taas sitten sama kynttilä uudelleen seuraavalla kerralla.

Enpä usko, että osuisivat oikeisiin roskiksiin kynttelit, vaikka niille oma looda olisikin :(

Kaisa kirjoitti...

Haa, minä herätin joskus omassa blogissani kysymyksen valkean joulun alkuperästä, kun eihän Betlehemissä sada lunta. Sain kuulla, että voi sataa! Hm... :) Ihanaa alkanutta vuotta!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kaisa
Tiedänpä minäkin näin käyneen.
Meillä on myös aina ollut villaröijjyä/pitkää kaliseria mukana kaikilla Israelin matkoillamme. (Kaikkia Israelin matkoja meillä on ollut tasan kaksi).

Ihastuttavaa tätä vuotta myös sinulle! :D

Deme kirjoitti...

Kerro Lyllanille että se on oikein komea koiruus.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Taatusti menee viesti perille. :D
Hau!

Ailakki kirjoitti...

Joo nua patterikynttilät on tosi hyviä viimmevuonna veimmä parillekin haudalle sellaiset niin ne hän paloivat monta kuukkautta.ja onhan se näin kotooloissakin tosi turvalliset kattos kun voi sattua että unohtuu helposti vaikka palamaan näistä ei aiheitu mitään suurempaa vahinkoa paristot vain loppuvat.oikeat sen sijaan saattavat tehdä paljon paljon suuremman vahigon vopi mennä koko huusholli kattos kun tällä ikää rupiaa tua rementtiakin jo vaivaamaan.mutta onhan sitä päästy jo hyvään alkuun tätä uutta vuotta uudenvuoden lupauksia ei vain tullut tehtyä kun ei tiedä mitä lupia tehdä tai olla tekemättä.mutta niinhän se on .joka aamu on armo uusi ja kiitos mieli siitä että saan tällaisen nousta tänääkin uuteen päivään.Siunausta teille tähän uuteen armon vuoteen täältä laaksosta..,,,

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Meillä on kotona 8 patterikynttilää, punaisia ja valkoisia. Olen ostellut niitä niillä kynttiläkutsuilla ollessani. Aion hankkia niitä vielä lisääkin.
Yksi "palava" kynttilä on ollut köökin pöydällä joulun aikaan.
Patterikynttilät on tosi käteviä.
Haudoille en ole vielä niitä hankkinut, mutta luulenpa niin tekeväni jatkossa.

Lupauksia tein vain hiljaa mielessäni. Onneksi! Ovat nimittäin jo pettäilleet monena päivänä. :D

Siunausta itsellesi ja sukukunnallesi.

Rautalintu kirjoitti...

Kyllä on niin väsähtänehen tyytyvääsen näköönen neliijalakaanen. Suloonen!