lauantai 22. joulukuuta 2012

Tälläinen ihastuttava kaunotar riipp...mikä ihmeen sana olisi nyt parempi kuin riippuu?
Millään ei mollaa, että kirjoittaisin kaunotar riippuu katossa.
Ei liioin sovi killuu-verbi, eikä roikkuu nyt senkään vertaa...
Täytyy keksiä itse.
Katossamme HIIMEILEE tälläinen ihastuttava kaunotar.
Toisena verbivaihtoehtona tuli mieleeni HÖHHÄILEE, mutta sekään ei nyt tuntunut kyllin kauniilta tässä nimenomaisessa tapauksessa.
Kuvassa köökkimme katossa hiimeilevän himmelin haimme eilen Nikolainkaupunkimatkallamme Paun luota.
Hän on ihan itse sen tehnyt ja on kaiken kukkuraksi ensimmäinen lajiaan.
Paffilaatikkoon varovasti pakattuna, (sielläkin se hiimeili) saimme kun saimmekin sen, ihan ehyenä viimmosta olkipilliä myöden, roudattua tänne Hälvälandiaan.

Toinen erikoinen ilonaihe vanhan sydämeni päälle sattui myös muutama päivä sitten.
Postin kiikuttamasta kirjekuoresta putkahti esiin ihkaoikea timantti! Ekotimantti!
Harmi, että en saa tähän joulunalusreportaasiini kuvaa rintapielestäni, johon heti timantin kiinni tumuloin.
Tai kuvan kyllä saisin, mutta en tänne bittieetteriin.
Kuvankäsittelijämme otti ja meni loikoolemahan, ku oli heränny jo viireltä. Käski mennessänsä kattua, pönttöuuninpesähän ja sulukia pellit, jos näyttää pesä pimiältä.
(Täytyypä muuten mennä suorittamaan annettu tehtävä).

Siitä timantista vielä piti kirjoittamani (ja laitan kyllä kuvankin ensi vuonna) :
Lähettäjänä oli joulupukki :D
Kirjoitin oitis eräälle blogisti-ystävälleni (rohkenen ihan näin väkevästi häntä tituleerata), että minullapa on nyt samanlainen stimanki kuin hänellä.
Hänen blogistaan tuosta timankibriljantista luinkin. Kerroin silloin vuolaasti, kuinka minä olin aikoinani hukannut elämäni ensimmäisen (ja kuten silloin vielä luulin, myös viimmosen) timanttisormuksen. Se maksoikin ainakin parisataa euroa ja hyvällä säällä sen saattoi kolmen luupin avulla nähdäkkin.
Mainitsin, että koskaan en enää timanttia itselleni hanki, enkä anna toistenkaan itselleni hankkia. (Koskaanhan ei tiedä, vaikka Magnus olisi käsittämättömässä rakkaudenpuuskassaan sellaista intaantunut murulleen hankkimaan).
Mutta (kirjoitin siis aikoinani blogiystävälleni) tuollaisen ekotimantin voisin ostaakkin, jos eteen pökähtäisi.
Hintakin kun vaikutti passelilta: 2 (kaksi) euroa. Timantin tarkasteluunkaan ei tarvitsisi yhtäkään luuppia. Se erottuu hienosti  paaaaaljon suuremmasta kuin kahdeneuron kokoisesta rintanapista. Mitä, kun piirtäjänä ja kuvaajana on asialla ollut ammattilaiset, niin tietäähän sen.
Niinpä siis sain tuon timantin eräänä kauniina kuulaana joulunaluspäivänä.
Kiitin blogiystävää, kun Joulupukille oli vihjeen antanna ;)
Timanttipäivänä minua pakkasi väkisin hymyilyttämään ja ihailuttamaan, kuinka ihmeellinen tämä blogimaailma joskus on.

Kuten tavallista aina raporteeratessani on nytkin  vieressäni kalenteri levällään.
Viime maanantain kohdalla lukee varmoin vedoin kirjoitettuna JUMPPA.
Minkäänsorttista  jumppaa en ole kyllä jumppaillut kolmeen viikkoon. Uhonnut kylläkin : (
Tautihan rajoitti sen sallitun kaksi viikkoa, mutta muuten olisin jo voinut aloittaa täydellä teholla.
Syömisen olen kyllä aloittanut oikeinkin täydellä teholla.
Pakkohan sitä on maistella leipomuksia ja ...
Olen leiponut "maailmanhelpoimpia" pötkyläpipareita. Pötkylä- sana tulee erotukseksi niihin enkeli/sydänmuotti pipareihin.
Tämä taikina leivotaan kolmeen (tai jos tekee tuplat, niin kuuteen) pötköön, jotka  uunista otettuna leikellään paloiksi.
JOS lukemassani ja löytämässäni ohjeessa on helppo-sana, heräävät epäilykseni välittömästi ja saavat yleensä vain vahvistusta leipomis-session aikana.
Nyt ohjeet ja adjektiivit pitivät kutinsa. Ohje ja kaikki muu oli todella helppo!
Laitan tähän reseptin , jos teissä tuhansissa ja taas tuhansissa lukijoissani sattuisi olemaan samanlaisia jauhopeuk...tai oikeammin jauhopäitä kuin minäkin.
Yhtään en muista mistä mistä reseptin nykäisin. Jonkun blogista se kyllä vissiin ehkä oli.
Laitan reseptin valmiiksi tuplana, koska en usko, että teissäkään löytyy sellaista, joka viitsisi kuutta (hiukan liioitellusti ilmaistuna) keksinpiperöä varten uunia lämmittää.

Siis:
200 gr voita
1dl sokeria
1 ruokalusikallinen (vajaahko) vaniljasokeria
1 teelusikallinen kanelia
1 rkl siirappia
5 dl vehnäjauhoja
2 teelusikallista leivinjauhetta

Sekoita kuivat aineet.
Lisää voiklöntti ja siirappi.
Vaivaa aineet tasaiseksi taikinaksi. Jaa kuuteen osaan. Pyörittele osat tangoiksi (siis pötköiksi).
Paista 175 asteessa 15 minuttia. (Minä paistoin kolme tankoa kerralla.)
Leikkaa tangot vinosti paloiksi heti uunista otettuasi mahdollisimman terävällä veitsellä.
Syö makoisina paloina ja anna muillekkin.

Keskiviikkona menin Isonkyrön pappilaan myömään ihmisten tekemiä käsitöitä ja leivonnaisia.
Tuotto menee lähetyksen ja diakonian hyväksi.
Sana oli kuulunut meidänkin korviimme ( ja varsinkin Magnuksen), että pappilassa myytävänä olisi myös 800 (åttahundra) lusikkaleipää. Oli oikein pidetty lusikkaleipätalkoot.
-Tuas on rahaa, nii ostat niitä lusikkaleipiä muutaman ropehellinen, jotta saamma herkutella.

Ennenkö ehdin pappilaan päästyäni oikein kunnolla edes päällystakkia niskasta naulakkoon laittamaan, kysyin hengästyneenä, että missä se lusikkaleipävuori on?

KAIKKI OLI MYYTY. JOK´IKINEN LUSIKKALEIPÄ. LOPPU, SLUT!

Meni hetki, ennenkö sain hengitykseni tasaantumaan.
Kuinka minä voisin mennä kotiin? Tyhjin käsin kuin hieroja?
Asiaa ei ainakaan varmaankaan auttaisi liioin sekään, että löysin pappilan myyntipöydältä aivan ihanan vetoketjukorun. Entisten vetoketjukorujen jatkoksi.
No, ensi vuonna olen skarppina. Tilaan jo edellisellä viikolla...ei, kun oikeastaan tilaan jo nyt tässä:
Voisiko saada muutaman  rasiallisen lusikkaleipää tänne Hälvänmutkalle? Noudetaan.

Kampaajalla kävin keskellä viikkoa.
Minulla on tämän pallonpuoliskon paras kampaaja. Hän saa joka kerta kuontalooni sellaisen efekti-vaikutelman kuin hiuksia olisi enempikin kuin ne kaksi, jotka aamulla päässä tölhöttävät.
Vein hänelle joulumuistamiseksi pikkaraisen rasian niitä sellaisia suklaapalloja. Mozartin kuulia, tiedättehän?
Siinähän ei ole mitään ihmeellistä, että kampaajalle kuulia viedään. Ei olenkaan.
Mutta siinä on, että pystyin viemään rasian, ilman että en syönyt niitä matkalla itse.
Mozartin chocolade-kuulat kuuluvat mielimälleihini. Niitähän on niin vähänkin siinä rasiassa, että yhdenkin kuulan kolo olisi heti paljastanut meikän ahneuden, enkä olisi rasiaa voinut ojentaa. Olisi siis pakko ollut syödä loputkin. Näin ei nyt päässyt käymään lujan ja määrätietoisen luonteeni takia ;)

Tänään aion mennä kirkolle. Haen myytävänä olleet kirjani (kaksi on myytykin) pois, ja ehkäpä käyn katsomassa onko Mozartteja vielä jäljellä kaupassa ;)
Huomenissa menemme tapamme mukaan kirkkoon. Olemmekin kirkolla oikein pitkän ja ihanan kaavan mukaan. Tarjolla on kirkkokaffitkin.
Huomenna teen myös, sitten illansuussa, laatikoita (lanttu ja porkkana) ja kuuntelen joulumusiikkia.
Jos aikaa jää makoilen soffalla ja tuijotan kattoon.
Televisiomme sanoi yhteistyösopimuksen irti, joten sitä ei voi tuijottaa. Kanavien vaihtokin ko. televiitsionin kohdalla oli jo muutaman viikon aikana kuulostanut lähinnä tykin ammuskelulta.
Nyt sitten ammuskeluun alkoi tulla hajuefektit mukaan, joten katsoin parhaaksi nykäistä töpselit seinästä.
Saas nähdä hankitaanko uutta?

Lopuksi tahdon sydämestäni toivottaa teille jok´ikiselle Siunattua Joulua.
Herramme Jeesus Kristus  elää.
Hänelle voimme murheemme ja ahdistuksemme kuin myös ilomme ja kiitollisuutemme kertoa.

T: Kaisa Skedbröd
--------------------------------------------------------------------------
Evankeliumista Luukkaan mukaan
2 luku, jakeet 15-20

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen:
" Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti."
He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.
Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli  lapsesta sanottu.
Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään.
Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut ja hän tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet.
Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.


16 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Kaunis himmeli hiimeilee hiljalleen.
Ekotimangeista oo kuullukkaan. Eikä juuri muitakaan ole ilmaantunut kiikaroitavaksi.Puuttuuko multa siis parhaat ystävät.
Pipariohje kuullostaa helpolta, mutta ei nyt satu olemaan siirappia. Jos joskus on ollutkin niin olen syönyt sen ruismarjapuuron silmänä.
Pitää kyllä laittaa ohje lapulla maustekaapin oveen (sisäpuolelle) missä mulla roikkuu muutkin suosikkiohjeet. Ne kun nääs pitää olla heti esillä kun inspis iskee.
Lusikkaleivät ovat näköjään olleet suosiossa. Vävypojan suvussa on ollut vanha isotäti, joka on tehnyt hyviä lusikkaleipiä. Voin piti olla just määrätyn meijerin ja se piti kirkastaa ennen leipomista. Pitääkin pyytää lainaksi se tädin muisteluskirja, jos se resepti olis siinä.

Sokea kana kirjoitti...

Komea himmeli! Kiilto taitaa olla oljen eikä spaghetin, jota tv:ssä suositeltiin.
Annan aina Suomen kielen perussanakirjan ratkaista synonyymiongelmat. Tämäkin ratkeaa: himmeli riipp…= himmeli "on kiinni katossa siten, että painopiste on tukipisteen alapuolella"(osa L-R, s. 644).

Parhaat, kodikkaasti hiimeilevän joulun & uudenvuoden toivotukset!

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Itse asiassa EKO-stimangia ei hyvin todennäköisesti ole olemassakaan :(
Kysymys on tietenkin EETTISESTÄ diamondista!
Yht´äkkiä mieleeni aamulla anivarhain moljahti omistamani aarteen oikea nimi.Minulla on karsea tapa muistaa kaikkea ylen väärin ja keksiä itse ja kuulla väärin.
Se on sukuvika. Rakas täti-vaiaani puhui aina antiloopeista, kun tarkoitti antibiootteja jne.

Ja oi(ääni värisee)...kyllä sinulla varmaan parhaita ystäviä on runsaasti.Eivät ne nuo maalliset rikkauvvet ikinä korvaa nuita lihallisia (siis ihmisiä) rikkauksia!!!

Minun äitini se taas KIRJOITTI kaikkea muistettavaa tuon kuvassa näkyvän sinisen kaapin OVEEN kuulakärkikynällä.
Onneksi edes sisäpuolelle.
Minäkin olen siihen oikeanpuoleiseen yläkaapin oveen muutamia muistutuksia (sisäpuolelle )laitellut, mutta teipin avulla.

kaisa jouppi kirjoitti...

Solea kana
Kyllä himmeli on oljesta tehty.
En minä oikein niitä lemunaatipilleistä tehdyistä perusta. Spaghetista nyt syöm...puhumattakaan.

Olen ollut ymmärtämässä (eräs pastori-ystävämme käytti usein tälläistä kielikuvaa), että sinä olet sinut kaikenlaisten kielioppien ja tiedon&taidon kanssa. :D

Kiitos toivotuksista ja samaa toivottelen sinulle myös.
Ja muista kertoa ne terfyyset ja kiitokset j-pukille myös. ;)

Terttumarja kirjoitti...

Hieno on himmeli!
Mekin poikkesimme keskiviikkona pappilassa, mukava oli tutustua naapuriimme.:))
Lusikkaleipiä ei ostettu, jotain muuta kyllä. Glögiä siemailtiin hyvässä seurassa.
Hyvää Jouluaikaa!


Ailakki kirjoitti...

Oo mitekä kaunis himmeli ja muutekin kuva kuin postikortti joulu saapi tulla tupaan,,,kaikki on valmista.Oikein Hyvää Vapahatajan Syntymäjuhlaa teille kumpaiselle,,T.A.ja.J..

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Minun myyntihukini loppui kolmelta.
Menin sitten siihen lähi-ässään jouluruokia ostelemaan.

Kuule ei niitä lusikkaleipiä olis enää ollukkaan. Ne oli loppu jo, ennenkuin firma oli avattukaan ;)

Siunattua Joulunaikaa teille myös.

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
No nyt, tällä nimenomaisella hetkellä on paikat hiukan hyrskyn myrskyn. On meinaan tehty vähän jouluruokia huomiseksi.
Täytyy heti aamusta nousta fiksaamaan.

Mutta tulee se Joulu. Ihan varmasti.Oli paikat sitten tip, tai vähemmän top. :D

Siunausta runsaasti myös teille sinne. Ihanaa Jeesuksen syntymäjuhlaa!

Kaisa kirjoitti...

Riemullista joulujuhlaa!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kiitos. :D
Samoin teille sinne!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kaisa
Tuo samoin ja teille sinne oli tietysti teille sinne, vaikka nimi jäi pois!

deme kirjoitti...

Meillä on olkihimmeli kiinnitetty kattoon niin että painopiste ja niin poispäin jo kolme vuotta yhtä soittoa, kun en millään usko että se säilyisi vintillä ehjänä seuraavaan jouluun. Kauniisti se pyörii kesätuulessakin.

Siunattua loppujoulunaikaa ja myös Uutta Vuotta teille.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Lapsuuden kodissani, (tai siis siinä kodissa, johon muutimme, kun olin 13 vee) riippui katossa heti valmiina kaksi himmeliä.
Ne olivat NIIN taidokkaasti ja NIIN ohkoisista oljista tehtyjä, etten sen koommin ole moisiin törmännyt.
Äitini sitten aikojen kuluttua sivalsi ne johonkin (luultavasti roskikseen)jossain käsittämättömässä (ja harvassa) siivouspuuskassaan.

Luulenpa, että minäkin annan himmelimme olla tismalleen tuossa paikassa, missä se koreilee nyt.

Oikein siunattua Uutta Vuotta 2013 myös sinulle ja sukukunnallesi.:D
Jeesus meitä kaikkia varjelkoon.

pau kirjoitti...

Joulunpyhät ovat jo takana, onneksi, ja sörsselit syötynä, joten mikäs on odotellessa uutta vuotta!

Ensi joulun alla tiirailen tuon pipariohjeen sivuiltasi, tai pyydän suoralta kädeltä: vaikutti HYVIN ASIALLISELTA reseptiltä.

Pikku runonpoikanen näin vuoden loppumetreillä:


Vanha vuosi mennä saa
uutta mummo odottaa
painavaks on käynyt taakka
jospa jaksais maanantaihin saakka
Sitten vanha jätetään (ei mummoa eikä pappaa, tietenkään, vaan vuosi)
uusi vastaan otetaan
ja alusta taas aletaan
Jeesuksen kanssa
kuten tähänkin asti.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Viimmoset sörlsselit nielin tänään.
Kuusesta syötiin myös viimeinen suklaapallo tänään.
Ei voi muuta sanoa kuin että RÖYH!

Aion huomenna leipoa tuon ohjeen mukaan taas. Se on todella simppeli ja pötkyt ovat ihan hyviäkin vielä.
Kanelin jätän pois. Tilalle laitan hivenen kardemummaa.

Kiitos runon poikasesta! Minäkin aion tiistaina ruveta kuuntelemaan ja katselemaan, josko poikasia olisi syntyäkseen.
Olen saanut jo pikkaraisen kirjoituspöydän ja paikka sille on raivattuna makkarissamme.
Läppäri on vielä teillä tietymättömillä, mutta onhan tiistaihin aikaa. :D

On kohta pijakkoin vanha vuosi pois männynnä
Vuosi ihkasen upo uusi ihan tuossa kännyllä.
Se, mitä liekkään tullessansa mukanans tuop
on Isän,Jumalan tiedossa kaikki nuop!

Siinäpä uusi runonpoikanen meikäläiseltä.
Hyvältä näyttää. ;)

Rautalintu kirjoitti...

Kiitos reseptistä! Mä yritän useemmiten teherä jouluksi niitten ruskeetten piparien lisäksi jotaki muutaki pikkuleipää. Tää kuullostaa sopivan helepolta, jotta näitä viittiis ruveta vääntämähän. Tuota taikinaa ei ilimeesesti tarvinnu käyttää eres jääkaapis jämähtämäs ennen leipomista?