maanantai 11. helmikuuta 2013


Aivan ihan alkuun iloiset tervetuloa-toivotukset kahdelle uposen uudelle lukijakuntalaiselleni:
Tervetuloa Jussi Seppo (sydän, sydän)!
Tervetuloa Elina (sydän, sydän).
Terveoloa taas kaikki te 38 entuudestaan olevaiset (sydän, sydän).

Elina kommenttipalstalla jo ehti kysellä ohjeitakin, kuinka lukijaksi liitytään. Ei siihen asti kokeilemalla ollut oikein ottanut onnistuakseen.
Minä hyvänäkin neuvojana, annoin Marja-Leenan todella hyvän neuvon: pitää vaan yrittää sinnikkäästi.
Se neuvo näköjään tepsi.
Minulla tämä sinni-neuvo ei ole pelittänyt.
Olen hartaasti ja sinnikkäästi yrittänyt kirjoittaa sellaisiin kommentsuuniloodiin, joihin olen kautta maailman sivu aina kirjoitellut, MUTTA EI TULE MITÄÄN! Vuodatuksen loodat eivät ota vastaan meikäläiseltä kommentteja, eikä kannanottoja.
Terveisiä vaan Vilukissille, Nils-Aslakille, Skanalle ja kaikille teille muillekkin vuodatuslaisille.
Aion kyllä jatkaa yrityksiä ja ehkäpä vielä päivä kommenttikasaan paistaakin :D

Tämänkertaiset valokuvat ovat, kuten tarkkamuistiset-ja näköiset lukijani varmasti huomaavat, ihan färskejä ja viimeviikon varrella näpsäistyjä. Njet brobljiemu enää, mitä kuvien esillepanoon tulee.
Myöskään mitään ongelmia ei enää esiinny, mitä kameran mukana muistamis-pitämiseen tulee.
Vakaana aikomuksena on ottaa tuplasti kuvia kuin aiemmilla matkoillani. Aiemmilla matkoilla otimme vaivaiset kolmesataa valokuvaa :(

Toisessa,katsauksen alussa olevassa kuvassa, näpötää rakas aviomieheni Magnus hernesoppakuppi kädessään.
Kuva on otettu kirkonmäellä viime sunnuntaina.
Jumalanpalveluksen jälkeen oli kirkkokansalla ulkona tilaisuus laskea luikuria vartavasten laskettelua silmälläpitäen  tehdystä lumimäestä. Oli mahdollisuus myös syödä hernesoppaa, juoda nokipannukaffia ja kährästää makkaraa.
Minä jätin mäenlaskun väliin ja tartuin hanakasti muihin mahdollisuuksiin.
Jopa niin hanakasti, että musta tuubikaulahuivini piti panna pesukoneeseen kotiin tultua. Oli se niin hernesopan peitossa koko tuubi.
Mitenkähän Suomen armeijan ja Suomen evlut. seurakunnan hernekeitot ovat aina niin mahdottoman hyvän makuisia?  Muistan pahkuloineen samaista asiaa aiemminkin.
Silloin laitoin hyvän maun syyksi soppatykin. Muistan kirjoittaneeni, että sellaisen tykin hankkisin tänne meillekin, Letkutielle, kun eteen tulee.
Mutta nyt tämä hernesvelli (anopin käyttämä nimi hernesopasta) oli keitetty kattilassa!!!
Selvisi, että tykki ei ole yksiselitteinen syy hyviin aromeihin.
Hiukan siinä keittoa suuhun ja tuubilleni lusikoidessani kateuden katkera kyy luikerteli mieleeni ajatellessani omaa keittämääni kelmmeähköä papulientä.
No, syötyä on sekin liemi aina tullut. Luulen, että paremmuus mauissa (!)  kaikessa juohtuu alkujaan siitä, että toisen laittama pötne maistuu aina jotenkin paremmalta.Oli sitten kyse keitetyistä perunoista, tai hanhenmaksa pyreestä.

Istun kirjoittamassa tätä viikkokatsausta peräkammarissamme.
Pöydällä ei lepata patterikynttilät, eikä höyryä teepilkkumit.
Ei, vaan pöytä on täynnä Israelin matkaa varten valkattuja vaatteita. Vaatekasoista toinen on 1/2 väliin kattoa asti ja toinen kasa on niin korkea kuin nyt seitsemistä kalsareista tulee.
Ei liene vaikeaa arvata, kumpiko on kummankin kasa? Joistakuista voi tuntua väärältä, että kasat ovat niin epäsopusuhtaisia. MUTTA, toinen ei kuulemma tartte palijo mitää ja toinen taas luulee tarvitsevansa mahottomasti.

Viikonvarren yksi mukava häppeninki oli käynti Nikolainkaupungissa äänittämässä pari adio-ohjelmaa.
Tulevat aikanaan ulos radio Deistä.
Magnukselta äänitalletettiin kaksi hartauspuhetta ja minulta niinollen aluksi kaksi runoa.
Sitten J. Sepe (äänittäjä) otti purkkiin muutaman ylimääräisenkin runon. Itse asiassa Sepe sanoi tekevänsä ehkä ihan oman ohjelman niistä, koska runoni ei oikein tahdo ehtiä mahtumaan Magnuksen puheiden päälle, tai siis jälkeen.
-Pitää olla eherottomasti myös soittua ja laulua aluus ja lopuus.
Olen samaa mieltä.

Keskellä mennyttä viikkoa olimme Magnuksen kaa Kurikassa.
Minua ei oltu varsinaisesti pyydetty vastuuta kanniskelemaan, mutta varasin "vahingossa" muutamat säikeet runoja käsväskyyni. On nimittäin sattunut, että seuratalon kynnyksellä on kysytty onko runoja mukana.
Silloin, sen kynnyksen kohdalla, ei ollut, mutta enää ei moista krukoomia pääse tapahtumaan.
Minulla on AINA johonkuhun tilaisuuteen mennessä muutama ryttynen runo mukana.
Nytkin aavistukseni osuivat nappiin. Lausuin villaisen kellohameen helmat täristen kaksi runoa. Vesikuppejakaan ei tarvittu ja kieli irtosi kutakuinkin letkeesti kitalaesta joka värssyn välissä.

Torstaina Isonkyrön Kirjaston Runopiiri teki retken Östermyran kirjastoon.(IKRP= Kylli, Eve ja minä).
Lahjoitimme kaksi runokirjaa muistoksi vierailustamme. Ojensimme ne juhlallisesti lainausjonossa seisten (omalla vuorolla tietenkin). Ei liene mahdotonta arvuutella runokirjojen kirjoittajaa. (Vaatimatonta, pidäteltyä yskintää).
Kukaan ei ollut meitä sinne kirjastoon pyytänyt, eikä kukaan vierailua omassa kunnassa ehdottanut, vaan olemme aika siskokultia keksimään kaikkea itse.
Muut runopiirin jäsenet eivät olleet tietoisia lahjoituksestammekaan, ennenkö matkalla kuulivat.
Kyllä on upea kirjasto Östermyyrassa. Selailimme runokiroja ja muutamia tietenkin luimmekin monien metrien pituisilta runokirja osaston hyllyköiltä.
Meille myös esiteltiin kirjastoa. Eräs ystävällinen ja viehättävä ja fiksu kirjastovirkailija (rykäisy!Asuu Isossakyrössä muuten) esitteli meille oma-aloitteisesti paikkoja.
Kuljimme kuin kutsuvierasdelegaatio osastolta toiselle ja olimme ökötyksissä kaikesta näkemästämme.
Emme unohtaneet kehua omaa biblioteekkiämme istuskellessamme uuden kirjaston, sellaisissa erikoisissa karvaisissa koloissa. En osaa tämän paremmin selittää, mutta menkääpä itse vilkaisemaan ja istumaan.
Kirjastokierroksen päälle painuimme Piikkiin pitsalle.

Illalla ehdin hyvissä ajoin seurakuntatalolle lähetystyön johtokunnan kokoukseen.
Kokous sujui leppoisasti laskiaispullaa mutustellen. Minä kieltäydyin sihteerikön tehtävästä.
Syyksi sanoin, että viittävaille romahduksen partaalla olevat hermoni eivät kestä ja syvissä mustissa mujuissa rypemiselleni ei loppua tulisi, enkä ikinä saisi runokirjaani valmiiksi, jos sihteerin tehtävät päälleni langetettaisiin. Lisäksi sanoin uskovani, että en pääsisi sängystä aamuisin ylös, enkä illalla ajoissa pehkuihin...
No, onneksi kokousväki ymmärsi yskän, enkä joutunut tähän tehtävään tarttumaan.;)
En tuohtumiseltani muista, mistä puhe kokouksen kestäessä juohtui  pakkeliin, mutta joka tapauksessa joku oli sitä mieltä, että naiset ovat nättejä ihan ilman pakkeliakin.
Tunsin, miten pakkeli poskillani alkoi hikipisaroiden alla aktivoitua, poskeni purkkipunan alla kalveta.
Jotain kirvelemistä olin tuntevinani gredeliinin luomivärinikin alla. Tuskanpunainen huulipunani oli onneksi tarttunut kaffikupin kylkeen.
Magnus, suloinen lohduttaja ja ainainen asioiden parhainpäin kääntäjä sanoi, jotta jos sun pakkelis oli verelty naamatauluhun niin luannollisehen tyylihin, jottei sitä äkkiäkattottuna havaannu...
Se lohdutti, vaikka asiat ei niin luonnollisesti olekkaan :D

Lauantaina meille tuli Lizzy Littlehill keräämään yhteisvastuukeräystä.
Sovimme, että Lizzy tulee takaisin kierroksen tehtyään ja minä keitän sapuskan valmiiksi.
Näin tehtiin ja söimme makoisiin suihin perunamuussia puolukkahillolla kuorrutettuna ja kanaa.
Kahvit päälle korvapuustien kera.
Selvennykseksi menyyseen sanottakoon, että kukin sai itse kuorruttaa muussikekonsa puolukkahillolla, jos tahtoi.
Lauantaina ajelimme Nikolainkaupungin uimahalliin seuraamaan Viviannin uiskentelua uimakilpailussa.
Vivianni on aina ollut kuin kala vedessä. Ei niin kylmää, eikä niin sameaa lammikkoa, ettei neiti ole halunnut siihen uimaan mennä.
Uimahalleissa on ihan oma tunnelmansa. Vesi on sopivan lämpöistä ja sameudesta ei tietoakaan.
Tunnelma on niin viehättävä, että jälleen kerran päätin alkaa nostattamaan Pärskeen  (Isonkyrön uimahalli) vettä yli äyräidensä. Nyt minulla on uusi uimapukukin. Sellainen oikein hieno, hamosen mallinen, Ellokselta.

Lauantaipäivä oli siis toimintaa ja menoa täynnä.
Illalla laineet kävivät hetkeksi vielä korkealla, kun entinen runopiiriäinen ja proosakirjoittajakurssi-ystävä soitti ja pyysi erästä runoani lausuttavakseen.
Siitä siihen, ettei itkettänyt ilosta. Että vielä muistavat vanhaa ystäväänsä ja sen vanhoja runoja.
Siltä istumalta menin värssyt hänelle meilaamaan.

Sunnuntain aamusta olenkin jo teille alussa kirjoittanut.
Iltapäivällä lähdimme porukalla Nikolainkaupungin Ristinumelle Kansanlähetyksen...öh...siihen viheltäen lausuttavaan tilaisuuteen.
Minulla kolotti jok´ikistä niveltä ja lihasta, kaikkia luita (erityiseti mainittuna solisluut) ja päätä, ynnä jalkoja.
Nojasin Magnukseen kuin yli-ikäinen virkaheitto maatiaissarvipää (lehmä kuulostaa jotenkin niin liioitetetulta ilmaukselta) ja yritin miettiä löytyykö yhtään ruhon osaa, jota ei kolottaisi.Ei löytynnä.
Kirkonmenojen jälkeisestä ulkojumppahetkestä se ei voi nut johtua. Enhän minä päässyt edes kyykkyyn siinä toppivilla/tikkitakki-sotisovassani.
Lupsautin silmäni kiinni ylistyslaulujen kaikuessa ja rukoilin hiljaa mielessäni.
Jossain vaiheessa illan mittaan havahduin: kamala jomotus ylt´ympäriinsä oli ottanut laantuakseen.

Menimme samalla matkalla myös Asevelikylään.
Soitin muutamaa kadunkulmaa aikaisemmein, onko porukka kotona ja voiko tulla.
- Onko pullia ja sämpylöitä mukana?, kysyi Catherine. No, meillähän oli.Pihaan tullessamme
Lyllan päästettiin ulos vastaanottamaan meitä ja täytyy sanoa, että tunsimme olevamme TODELLA tervetulleita.

Nyt minä todella lopetan tämänkertaiset hauskat viikkorevittelyni ja toivonpa todella, että jaksoit joka lauseen tänne asti.
Se on tämä viikkorevittely joskus hiukan liipasimella.
T: Kaisa von Liipsim-Topvil
---------------------------------------------------
Valitusvirret. Luku 3, jakeet 22-26

Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.
Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan."
Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.
Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.




21 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Vauhdikasta menoa sinulla. :)
Vuodatuksen tökkimiset on ihan syvältä, mutta mulla nyt hassuttelee Bloggerikin eikä näytä päivittyneitä blogeja kuin joka toinen kerta. Onkohan vuodatustauti tarttuvaa.

Sanna kirjoitti...

Katoin ensin, että sulla on lipsahtanut kuva nurinperin, mutta ei se ollukaan... on pantu vinkkelit kattoon kirjaston karvaisessa kolossa :)

pau kirjoitti...

Kiitos rakas ystävä ihanaisesta kirjoituksestasi jälleen kerran. Vedeet silmissä niitä Terolle lueskelen, sillä täällä Isommassa Kaupungissa olen pistäytymässä. Tosin illalla jo kirskuttelen junalla Tervajoen aseman ohitse tukka hulmuten.

Sokea kana kirjoitti...

Terveisiä vaan sinnekin, täältä Vuodatuksen poteroista!

Onneksi pääsemme sentään lukemaan teidän muiden blogeja ja saamme tietoja ulkopuolisesta maailmasta. Hernesvelli, uusi sana! Kymessä sanotaan hapanvelliksi sellaista soppaa, jossa on herneitten lisäksi perunoita ja hapaleipäjuurta.

Rosina kirjoitti...

Matkalle valmistautuessa pakkaa laukku valmiiksi, sitten ota armotta puolet pois pakkaamistasi tavaroista. :))
Meillä on Seinäjoen uusi kirjasto vielä tutustumiskäyntiä vailla, paljon olen siitä lukenut ja kuvia katsellut.
Pitääkin tehdä sinne matka ja tutustua sen anteihin kunnolla.
Antoisaa Israelin matkaa teille molemmille!

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Kyllähän se toisina päivinä sitten on lötköilyäkin. Viikonloput pakkaavat olla haipakkata, mutta minä tykkään. Niin kauan kuin jaksaa, niin täytyy yrittää lenhasta. On sitten, mitä muistella.

Tänään oli todella työlästä bloggauksen pykääminen :(
Se tosin johtui varmaan meidän konevanhuksesta, eikä niinkään Bloggerista ja vuodatuksesta nyt ollenkaan.

kaisa jouppi kirjoitti...

Sanna
Nuo metkat, nurinkuriset tallukkaat olivat lastenosastolla.
Harmittaa, kun en ottanut niistä karvakoloista kuvia ollenkaan.
Täytyy uusia reissu.Viimeistään silloin, kun on uusia kirjoja lahjoitettavana ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Kiitos rakas ystävä kommentsuunista :D
Harmi, kun en hoksannut mennä asemasillalle huiskuttamaan.
Teen sen täältä Letkutieltä.
Huisk, huisk!

kaisa jouppi kirjoitti...

Sokea kana
Kiitos terveisistä.
Olinko iloinen, että tänne kurkkasit ja sait syyn hiljaisuuteen tietoosi.
Luin kyllä jostain jonkinsorttista kommentointiohjetta, mutta ei pelittänyt, ei.
Toivottavasti nyt saadaan kuntoon asiat ja sassiin!

Tätini Aijja-Kanita on hampaat kauhusta louskuen kertonut jostain samantapaisesta sopasta, mitä kerroit Kymessä pouhootettavan.
Minä kyllä uskon, että maistuisi jopa hyvältä tuo Kymenperän keitto :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Näin olen juuri ollut aikeissa tehdä! :D
Hyvä on kuitenkin kiskoa vaatimaton karderooppisisälmys pöydälle, että voi suunnitella följyyn ottamisia.
Meitä lähtee muuten KOLME kappaletta sukukunnastamme sille matkalle. Joonathan tulee mukaan!

Kyllä siellä Ö-myran kirjastossa kovasti kannattaa käydä. Samalla selviää, että meilläkin on sangen ihastuttava lainasto (kuten me kakarana sanottiin).Tosin tuo seikkahan on meille selvinnyt jo alusta asti. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Ansku
Olit kommentsuunannut viimekuiseen bloggaukseen, mutta laitan varmuudeksi vielä tännekkin vastauksen:
Siellähän me kaikki...;D

Mukavaa, että olet liittynnä lukijajoukon jatkeeksi :D
"Virallinen" tervetuliaistoivotus on sitten enskerran bloggauksessa (kuten myös Kaarina Savosen kohdalla tapahtuu).

pau kirjoitti...

Oi, lainasto-sanasta tuli mieleen kansakoulun kirjasto ja se into ja ilo, millä lainasin ja luin sieltä kaikki hauskat kirjat!
Sitten alkoi kirjastoauto kulkea koulullamme ja johan lisääntyi kirjavarasto:)

vilukissi kirjoitti...

Komiasti oli huapikkahat katos. Siinon laitettu jalaalla koriasti taikka muutoon vaan ollu kannat katos. Niin...tuu kommentoomahan mun lootahani siitä oikialta alareunassa olevasta puhekuplasta tai siitä numerosta sen viäres...aika oudosti kommentointi sana muuttuu, ku tuloo eka kommentoonti ja se sana muuttuu puhekuplaksi. kaikkia sitä kans. Mun teki tiistakina Ylipään herneskeittua tosi lujaa miäli, muttei kukaan emnny hakemahan. Muut sai laskiaaspulliakin ja minen saanu. (Toki...oon tainnu aika monasti niitäki saara, ku katsahtaa tätä siroa olemusta) Vai reissuklettuja siälä plaraat, mikäs sen mukavampaa. Sullakin on sitten taitua tykätä kletuustas niin palio, jotta nekin saa osansa sapuskasta. Mulla on sama vika. Huoh.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Käytin lainasto-sanaa usein vahingossa vanhanakin (!) ja sain kovasti satikutia siitä :(

Kirjastoauto pysähtyi ihan melkein talomme kylkeen Asevelikylässä asustellessamme.
K-autossa oli ihana käydä joka viikko, vaikka ei lainaamiaan kirjoja ehtinyt edes lukea.
Sitten, kun ehdin, niin en ehtinyt tehdä yhtään mitään muuta.
Minä se olen sellainen joko-tai immeinen.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Moomma syäny ny sunnuntain jäläkihin toisenki kerran hernesrokkaa. Vaikutukset alakaa tuntumahan.
Laskijaispullia tuli syätyä taas vuaren tarpeesehen: 4kpl.

Tänään mä koitan johonaki vaihees tulla kommentoomahan jotaki.Nymmä ainaki tiärän mitä kuplaa pitää painaa :D

Nils- Aslak kirjoitti...

Hyvää Israelin matkaa vain teillekin, meinunkin siskoni ja jo edesmennyt äitini vierailivat siellä.

Minulla on muuten tapana sekoittaa mausteita perunamuussiin; valkopippuria, yrttejä etc.

kaisa jouppi kirjoitti...

Nils-Aslak
Kiitos, kiitos.
Olen sitä mieltä, että jokaisen ihmisen, jos vaan ikinä mitenkään mahdollista on, pitäisi saada Israelissa käydä.
Tietysti myös muissa maissa, jos mahdollista on, on mukava käydä, mutta...
Israelissa on kuitenkin sitä jotain.;)

Televisiosta näin kerran, miten muusiin sekotettiin runsaasti persiljaa. Näytti (ja varmasti maistui) hyvältä. Yrtit, valkosipuli ja muusi ovat varmaan erityisen maukas yhdistelmä. Tartteepa kokeilla.:D

Kaisa kirjoitti...

Minä justiin kommentoin ensi kerran uuteen Vuodatukseen ja totesin, että jos blogiosoitteensa sinne laittaa, niin se pitääkin olla täydellinen - eli http:// ja sitten vasta www-osoite. Muuten tinttaa!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kaisa
Joo, niin minä teinkin kieli keskellä kitalakea. Pränttäsin täydellistäkin täydellisempänä (sitten kun asian hoksasin), mutta ei pelittänyt :(
Täydellisesti hermoni menettäneenä ajattelin, että aika on ajanut ohitseni tässäKIN asiassa.
Sitten Vilukissi kirjoitti yksityiskanavia pitkin, että PITÄÄ PAINAA PUHEPALLUKAN VIEREISTÄ NUMEROA MYÖS.
Jo rupes Lyydia skriivaamaan!

isopeikko kirjoitti...

Peikosta on kyllä hassu paikka huopanulleille tuossa kuvassa :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
No niin on :(
Aivan itkua vääntää, kun ajattelee, että tossukoide pohjissa on erikeeperiä, joka tarttuu lumeen, kun yrittää kävellä.
Meilläpä on huopikkaat ilman eri keeperiä. Niissä on nahkapohjat ja ne ovat niin luikkaat lumessa, että kaatuu nurinniskoin melkein heti.
Hmmm...ei taida se keeperöinti niin hullu homma ollakkaan.