maanantai 25. marraskuuta 2013

Menneen katsantaa

Torvet raikuvat ja kastanjetit helimöitsevät. Tättärättätäää!
Tervetuloa Eija! Upouusi lukijani näillä sivustoilla! :D
On aina positiivinen sähköisku, kun huomaa, että numeroluku on muuttunut oikeassa yläkulmassa.
Positiivista sähinää aiheuttavat kaikki entiset muutkin numerot.
Mitäs muuten tässä kannattaisi istua ja tanssittaa kahta etusormea kirjaimistolla?
Ei mitään!
Mutta, kun tietää, että 59 kappaletta ihmislasta varmasti tulee tänne mhvv:tä tutkailemaan, niin johan juttua alkaa suollattamaan. (mhvv= mielenkiintoisia häppeninkejä varrelta viikon).
Sitäpaitsi tiedän, että on teitäkin, jotka ette minkään numeron alle ole kirjautuneet. Sekin tieto on omiaan elvyttämään kirjoitusintoa.

Ylläoleva kuva on taatusti ollut näillä sivustoilla ennenkin.
Näette siinä pohjoismaisen muotovalion kaikilla mittareilla mitattuna, eli terapiakoira Lyllanin.
Lyllan on kuuluisaa seropi-rotua.
Se seisoo tuossa kuvassaVilpolan tiiliskivilattialla kuin uljas sfinksi, joka se muuten myös onkin.
Lyllan hallitsee hermonsa sfinksimäisesti joka tilanteessa, aina ja kaikkialla.
Muistelisin, että tuossa kuvanottohetkellä Magnus grillasi juuri makkaroita ja se vahtikoira vahti urhoollisesti, etteivät naapurin kissit tule liian lähelle plantaasimme rajavyöhykettä.

Kuvista puheenollen, Charles sanoi tässä päivänä muutamana, että minulla on blogissani ja facebookissa käytössä koko ajan ne samat, iänikuiset 42 valokuvaa.
No, niin onkin! En saa esille muita.
Kaikki 8:n vuoden aikana räpsimäni kuvat ovat sitäpaitsi toisella koneella.
Ikinä en kahden maanantain välisenä aikana muista siirrättää uusia kuvia tänne.
Lisäksi, kun olisi joku maikea kuvakohde näköpiirissä, niin kamera on peilipiirongin vasemmassa loodassa.
Kännykällä en osaa kuvia ottaa. Kaikki siinä olevat kuvat ovat, joko pöytälevystä, tai kengänkärjistä.

Tuosta kuvasta tämänkertaisesta vielä senkinverran, että siinä on se paljonpuhumaniVilpola.
Se, jonka eteen tulee ensikesänä uima-allas. (Minusta muuten tuntuu nyt, että alan yhä enemmän ja enemmän muistuttaa, paitsi  ulkonäöltä, niin myös puheissanikin Hyacinttia).
Uima-allas  on tosin vain sellainen puhallettava&pumpattava, yhdenihmisen lilluttava (tai ehkä kahden), mutta allas, mikä allas.
Jos meidän uima-altaamme pitää olla kahdenlilluttavaa kokoa, on se käytännössä oltava 4-5 ihmisen vetoinen, koska minä ja Magnus vastaamme 4:ää ihmistä. Emme tiedollisesti, emmekä taidollisesti, mutta ruumiillisesti.

Tänään olin syntymäpäivillä Nikolainkaupungissa. 67-vuotispäivillä.
Rakas ystävättäreni Bärtta oli sankaritar. Vein lahjaksi suklaadilevyn ja patterikynttilän.
Vien aina lahjaksi sellaista, kuta itsekkin haluaisin saada.
Koska syntymäpäivääni on viela jokunen rupeama, aion ostaa itsellenikin samanlaisen  kynttilän. Etukäteen ja lahjansaamisen varmistamiseksi.  Patterikynttilän siis.
En mielelläni käytä muita kuin p-kynttilöitä.
Niiden palamaan vahingossa jääminen säästää hermoja, kilometrejä, huolen tuskaa ja ilmanlaatua. Toisin kuin OIKEAT kynttilät.
Oikeita talikynttilöitä ei mikään voita kauneudessaan, mutta kauneus on haihtuvaa.
Rumuus eikun lisääntyy.
Sain Bärttan synttäreillä elämäni parasta täytekakkua. Ja enkä todellakaan kursaillut kakkuveitsen siirtämisissä. Ehkä söin taas sellaisen saunanapollisen verran tuota ihanaa suloisuutta.
Saunanappo on yleisin mitta meikäläisen syömisissä.

Ajattelin mennä samantein vielä erästä toistakin henkilöä tervehtimään, mutta liikenneruuhka huumasi heti ensimmäisessä mutkassa juhlasta lähtiessäni ja käänsin auton nokan kohti Hälvän suloista ja rauhallista mutkaa.

Viikolla meillä oli taas ihana serkkutyttömiitinki-kokoontuminen. Kokoonnuimme Pläälun kotiin tällä kertaa. Kaikki, me viisi tavanomaista tyttöä olimme päässeet paikalle.
Olin itse paikalla kolme tuntia.
Muutkin olivat joutuneet lähtemään, pian minun jälkeeni.
Kuulin valitusta jälkeenpäin, että niin vähän aikaa olimme kerinneet kokoontuneina olemaan.
Olen tismalleen samaa mieltä!
Kolme tuntia ei riitä alkuunkaan. Emme ehtineet muistella kenestäkään sukulaisesta paljon mitään.
Valokuvia emme ehtineet plärätä ensinkään.
Sovimmekin, että ensi kerralla jokainen varaa 1/2 päivää kokousaikaa ja jokainen katsokoon kohdallaan, ettei sittenkään  ole mitään kiirusta kotiin.

Lähetys&Raamattupiiri kokoontui meillä tiistaina, kuten se tulee kokoontumaan jatkossakin.
Joka toinen pariton tiistai meille voi tulla sadan kilometrin säteellä Raamatun äärelle.Kello 18.30.
Jos joku haluaa tulla kauempaa kuin 100 km säteellä, se on ihan sallittua ja suotavaakin.

Kristiinankaupungissa käväisimme Kristillisdemokraattien EP:n piirin syyskokouksessa
Magnus (ei meidän Magnus), Ewe ja minä.
Oli siellä tietenkin muitakin. Oikein kaksi kansanedustajaakin. Ahvenjärven Sauli ja Östmannin Peter.
Mielenkiintoinen kokous. Niinkuin kokoukset aina. Siis määrätyt kokoukset. Enkä minä epämääräisiin kokouksiin osallistukkaan. Niinkuin ei varmaan kukaankaan.

Sunnuntaina iltapäivällä oli Vähässäkyrössä Naisten kesken iltapäivä.
Sielläkin trönättiin täytekakkua. Sekin kakku oli parasta, mitä ikinä olen saanut.
Vohlaisin taas aikamoisen loiskareen lautaselleni. Lohkaisen aina aikamoisen loiskareen lautaselleni, kun tarjolla on täytekakkua.
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka eivät pidä t-kakusta. Varsinkaan kerrrrmatäytekaakusta.
Olen nähnyt sellaisia, jotka pyörivät kakun ympärillä ja voihkivat, kun eivät voi ottaa mistään reunasta sitä pikkuriikkistä palastaan, kun on niin paljon kermaa ja kräämiä joka paikassa.
-Voi, kun olisi hedelmäliivatehyytelökuorrutuskakkua pistaasipähkinävoilla tursutettuna, he itkevät vuolaasti.- Ei aina kermakakkua joka paikassa, he jatkavat vollotustaan.
Olen kyllä omin korvin näin kuullut itkettävän.
Minä pidän kyllä heidänkin haikailemastaan kakusta, mutta kermavaahde on aina kermavaahdetta! Piste. Nih!
Pränkäsin runoineni estradille Naisten kesken illassa, vaikka sopimus ei oikein kuulemma ollut ollut senkaltainen.
Minä taas puolestani muistin, että sopimus nimenomaa oli senkaltainen.
Runon aikana takeltelin pariinkin otteeseen, vaikka kieli kyllä lepatti kosteena ja notkeana kitalakea vasten.
Kesken lausumisen muistin myös kengänkärjessä olevan palkeenkielen.
Toivoin myös hartaasti, että raitahamoseeni nokahtanut salaatinkastikeplätti ei näkyisi rintapieluksessani. Oli siitä siihen, että pysyin lausuessani oikealla rivillä.
Myös  tuttu "tyhmä, mutta surkea"-fiilis nosti myös päätään lausunnan tuoksinan aikana,  mutta tiesin, että kaikki sujuu hyvin. Niin hyvin kuin näillä resulsseilla on yleensä mahdollista.
(Resulssit: vanha huononäköinen&muistinen mummeliini).
Sydäntäni lämmitti myös Keltikin (nimi muut.) kuuluvat sanat ennen tilaisuutta:
-Tarvitsen Kaisaa ja sen runoja puheeni ponneksi.
Keltikka piti sen illan puheen ja alustuksen. Aiheena oli RAKKAUDEN MONET KASVOT.
Keltikka olisi tahtonut, että lausuisin "Miäs"-runon, mutta se ei ollut valitettavasti mukana.
Ilahduin koko miessukukunnankin puolesta, että tätä runoa pyydetään ja se muistetaan.

Pidimme tilaisuuden loputtua palaverin tulevista kevään Naisten kesken tilaisuuksista.
Peli jatkukoon tällä rintamalla. Sitä mieltä me palavasti olimme.

Nyt sensijaan tämä rouva on palavasti sitä mieltä, että tämän pelin ei enää tällä kertaa passaa jatkua,
joten tinttaan pisteen tähän kohtaan.
T: Kaisa Tintstop-Slutskog
--------------------------------------------------------
Psalmi 119, jakeet 94-98

Minä kuulun sinulle . Pelasta minut!
Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää.
Jumalattomat väijyvät minua tuhotakseen minut, mutta minä tutkin sinun liittosi säädöksiä.
Kaikelle tulee loppu. Sen olen nähnyt, mutta sinun käskysi ovat ikuisesti voimassa.
Kuinka rakastankaan sinun lakiasi! Kaiken päivää sitä tutkin.
Sinun käskysi ovat alati ohjeenani, ne tekevät minut vihollisiani viisaammaksi.




8 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

Kaisa, kirjoituksesi oli ottanut ihan tulta alleen, niin sujuvaa se oli. :))
Tosi mukavaa, että jaksat säännöllisesti preivata meille laiskemmillekin bloginpitäjille luettavaa. Siis minä olen se laiska eli saamaton.
Ei nyt vaan luonnistu. Jospa joskus vielä, saa nähdä.

Anitta kirjoitti...

Patterikynttilöitä minäkin nykyään käytän. En uskalla eläviä kynttilöitä polttaa ettei tule tulipaloa.
Kyllä kermakakku on oikea kakku, vaan kerma ei ole enää entisenlaistansa. Ennen riitti täytekakkuun 2 dl kermaa, sitten piti ostaa jo 4 dl ja viimeisimmät kerrat olen tarvinnut puoli LITRAA kermaa, että saa sekä väliin, että pinnalle ja sivuille. Jotenkin nykykerma ei vaahtoidu yhtä runsaaksi kuin ennen.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kiitos vaan kiitoksesta.
Mukavaa, kun joku viittii lukea.
Kyllähän niitää kirjottaa jaksaa ja viittii! :D

No,ainakin, kun alkaa taas vaunumatkailukausi, niin sitten kirjoittelet matkakertomuksia lisättynä hyvillä ja mainioilla kameranräpsäyksillä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Patterikynttilöitä löysin ihan vaan meidän lähi Salestamme.
Hyvän värisiä ja aidon näköisiä. Eikä tulipalon vaaraa laisinkaan!

Tuon kerma-asian olen minäkin pannut merkille. Makukin on aivan erilainen kuin vanhaan hyvään aikaan.
Kuohukermassa on vielä hivenen jäljellä vanhoja hyviä haisuja ja makuja.

isopeikko kirjoitti...

Peikkokin voisi vahtia makkaroita :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Makkaroiden vahdilla ei meidän perhekunnassa olisi paljo mitään tyätä. :D

Ailakki kirjoitti...

Kiva kun jaksat kirjoitaa blogiin on mukva niitä lueskella itte en pidä mitään sivuja joskus ajattelin ruveta mut mitäpä kirjoittaisin olishan se kyllä maanläheinen .joo patterikynttilöitä ittekin polta ovat niin vaarattomia ja mukavia yhtälailla katsella.johan mahtaa taas tuullakin.Siunattua uutta viikkoa(:

Rautalintu kirjoitti...

Seropit on ehkä parahia! Nautin flikan koiran tarijuamasta koiraterapiasta aiva täysillä aina ku saan siihen maharollisuuren. Valitettavasti liika harvoon, ku välimatkaa on yli 350 km. Aina joskus saan velijenflikan kääpiöpilsnerin (= kääpiöpinserin) hoitohon. Siltä saa loputtomasti hellyyttä ja sylittelyä.