maanantai 7. huhtikuuta 2014

Väsynyt, mutta uupunut


Iltaa kaikki, jotka valveilla vielä olette.
Itse en enää oikein ole valveilla ja sanoin Maunolle, että kuinka onnistun saamaan järjellisen mhvv:n äntiin tänä iltana+
Magnus sanoi, jotta kirijoota vaan lyhkääsesti.
Charleskin pisti lusikkansa soppaan, vaikka ei oltu käsketty ja sanoi, että minun sepustukseni ovat aina niin mahdottoman pitkiä, ettei niitä kukaan kuolevainen jaksa lukea. hän ainakaan.
Minä vastasin leuka värähtäen, että kyllä jotkut ainakin sanovat lukevansa.
Charles vastasi, että joo, niin ne sanoo, vaikkei oo.
Noh, mitäpä tuosta (urhea yskäisy).Hauska blogia on kirjoittaa luki, kuka luki. Loppuun, tai ei.
Ja uskon vakaasti, että teitäkin on, jotka loppuun asti lukevat ja jaksavat. :D

Iltaa siis vaan ja hyvää tämän viikon alkua.
Alussa on kuva, jota viimekerralla etsin koneelta yli puoli tuntia, enkä löytänyt.
Syynä oli se, ettei sitä oltu koneelle ikinä  laitettukaan.
Haloo! Ja minä kun nimenomaa sanoin, että saiskos sukkakuvan koneelle, kun pitäis näyttää, mimmoset sukat postista  minulle tuli.
No, nyt sitten pyysin, että kuva koneelle pikimmiten laitettaisiin, että saisin aloittaa bloggauksen, niin ei löytynyt piuhaa, jota kuvien siirtämiseen tarvitaan. Ainakin meillä.
Luin, tai kuulinko jostain joltakin, että nykyään on sellaiset vermeet ihmisillä, ettei piuhojen kanssa tarvitse pöffelehtiä ollenkaan!
Sellaiseen olotilaan minäkin haluan tähdätä.
Mahdollisimman vähän kaikkea pälettä,  piuhaa ja sen sellaista.
Sen parempi meikäläiselle.
Jos on vähän vempeleitä, niin ei voi olla paljoja ja monimutkaisia käyttöohjeitakaan.
Minun on parina viime päivänä pitänyt saada tikulle asioita ja vastaavasti tikulta asioita pois.
On näytetty ja opetettu, ohjattu hitaasti kuin Suomi-fimin tapahtumissa, mutta ei jää päähän.
Surullistako? Ei yhtään.
Näiden useiden vuosikymmenien aikana olen tullut ymmärtämään, että en opi helposti mitään. Jos ollenkaan. Niin se vaan on ja siihen on tyytyminen. Aivoissani on joku ihme pehmytkudos-kohta, jossa tieto kulkee kuin liisterissä, jos ollenkaan.

Noh, piuha kuitenkin löytyi.
Jouduin pyytämään anteeksi karskinpuoleista sanaa Magnukselta.
Sana luiskahti suusta, koska hermostuin, kun tunsin epämiellyttävästi, että minua syytetään piuhan katoamisesta,VAIKKA EN OLLUT SIIHEN KOSKENUTKAAN.
Piuha oli kuitenkin juuri siellä missä pitikin. Piuhalaatikossa. Kymmenen (10) muun piuhan seassa.
Nyt on rauha taas maassa. Anteeksi pyydetty (minä) ja anteeksiannettu (Magnus).

Eka kuvassa on ne ihanat sukat, jotka sain vanhenemiseni johdosta Ritulta (nimi muut.).
Kukan sieppasin ja asettelin taiteellisen säväyksen saamiseksi, kukkavaasista.
Kukan ja kukkavaasin saimme puolestaan Hessalta ja Herbertiltä (nimet muut,) tässä joku aika takaperin.
Toisessa kuvassa on Joonathan säbän tuoksinassa. (Number 99).

Viikko meni potiessa ja runoja uuteen rustinkiin rustatessa.
Kyseessä ovat ne runot, jotka on jo yhden kerran lähetetty taitettavaksi. Ei vielä painettavaksi (onneksi).
Luin runoja torstaina Isonkyrön kirjaston runopiirissä Ewelle ja Kyllille.
Mitä useamman runon luin, sen paksumpi limaklöntti kertyi kurkkuni perälle.
Runot olivat täynnä virheitä. Sekä kirjoitus, että muunlaisia.
Niissä ontui kaikki muu, paitsi loppu. Lopussa ei enää onnuttu, vaan kaaduttiin päistikkaa pitkin permantoa.(Jos runosta nyt näin voi sanoa, mutta sanon, että ymmärrätte yskän ja missä mennään).
Runoja oli myös aivan liian vähän.
Tästäkin seikasta sain ylimääräisiä näppyjä kehooni.
Liian vähän? Kuinka voi olla mahdollista? Ja minähän briljeerasin, että runoja on niin monta, että kirjaan voi valita PARHAIMPIA (pahankuuloista bronkiitti-yskää).
Ehkä minä sitten olen vihoviimein oppinut tiivistämään sanottavani. Muuta en pysty sanomaan.

Ei auttanut kuin aloittaa runojen restaurointi.
Väänsin puolisenkymmenta (1/2 10) uuttakin runoa ja lisäksi löysin kätköistäni vanhoja, jotka kirjoitin, näin uskallan asian ilmaista, uudestaan.
NYT on kaikki melkein korjattu.
Varon lukemasta enää uudestaan niitä, jotka olen 3-4 kertaan tarkastanut ja korjannut.
Varon jo siitäkin syystä, että joka kerta on jotain korjattavaa löytynyt ja tiedän, että löytyis vast´edeskin, mutta tämä likkapa ei enää niitä lue.

Kurjaa olotilaa on lisännyt myös hampaiden jomotus.
Muistattehan, että olen mys yhtä hammasta (lue:paikkakasaa) kevyempi?
Minultahan kiskaistiin hammas maanantaina.
Tyhjää koloa on jomoskellut päälakeen asti ja kaikki kolon rintamuksella olevat hampaat (lue:paikkakasat) ovat pelkästä myötätunnosta oireilleet kummallisen ilkeästi.
Minulla on kyllä aika hammaslääkärille uudestaan kuun lopuilla.
Olen popsinut buranaa, niin että hyvin olen kuitenkin selvinnyt.
Oikeanpuoleinen jalkakin on vihoitellut.
Muistattehan, että kaatua präiskahdin tässä jokusen aikaa sitten?
Kaaduin oikean jalan päälle polvelleni ja varmasti jokainen, jalan muhkeasta lihaksesta, siirtyi sentin paikoiltaan ja ovat nyt hitaasti (särkien) palaamassa takaisin paikoilleen.
Magnus sanoi, jotta minoon pitäny vääränmallisia kenkiä kintuusnani.
Mauno on kyllä oikeassa. Olen pitänyt pitkävartisia korkeahkokantaisia saapikkaita viikon aikana monta kertaa.
Minulla on ollut sellaisi tilaisuuksia, että on ollut pakko pitää hiukan sievempiä kulkuneuvoja kuin niitä tavanomaisia, lintallaolevia, matalapohjaisia läskäreitä.
Olen joskus sanonut Magnukselle, että niin kauan, kun pysyn pystyssä, vaikka molemmilta puolilta tukienkin, niin niinkauan minä tahdon pitää kauniita kenkiä. Sopi tai ei! Pääsi kävelemään, tai ei!
Vellitalossa on sitten aikaa köpötellä Ainoilla.
(Täytyy mennä hörppäämään vettä. Meinaa kurkku kuivaa, kun niin pitää kiihtyä).

Lauantaina olin Nikolainkaupungissa Naisten iltapäivässä. Se pidettiin Pelastusarmeijan kauniissa temppelissä.
Aija-Kanita ja Elitzabethy tulivat ilokseni mukaani.
Meitä oli naisia koolla monta, monta kymmentä ja puheen kilkatus ja kalkatus väliajoilla  sen mukaista. Iloista ja äänekästä.
Minulla oli kunnia saada lausua kaksi runoa.
Otin puhujapönttön mukaan muovipullollisen vettä, mutta esityksen tuoksinassa en muistanut koko pottua.
Tapahtui semmoinen ihme, että suuni ei muuttunutkaan Koiviston korpuksi, eikä kuivaksi kuin sukeltajan sukka.
Ei ollenkaan. Sylki pakkas tursuamaan suupielistä liiankin kanssa, oikein innostuessani.
Sydänkään ei lyönyt ylimääräisiä kierroksia, eikä se liioin yrittänyt alakautta ulos.
Ihmeellistä!
Tuntui, että runoista pidettiin ja se lisäsi olematonta uskoani siihen, että runokirjani vielä näkee päivänvalon, vaikka virheitä runsaasti kylkiluihinsa osuikin.
Aija- Kanita joutui lähtemään ennen lausumistani kotiin, mutta lupasin pitää hänelle yksityis-lausuntatilaisuuden, jahka mennen hänen luokseen käymään.
Saas nähdä jännittääkö minua "yleisön" edessä? Jos niin käy, minä voin pyytää yleisä menemään toiseen huoneeseen ja kuuntelemaan sieltä.
Aija-Kanitalla on hyvä kuulo. Toisin kuin siskontytöllään.

Sunnuntaina meillä oli Yryselä-Palhojainen kylien kirkkopyhä Isonkyrn kirkossa.
Minä sain olla esirukouksessa mukana.
Rukoilin, että kouluissa saisi laulaa aina kaikista virsistä kaikki säkeistöt, jos tahtoo.
Muidenkin asioiden puolesta me rukoilimme. Niin on kirkoissa sunnuntaisin tapana tehdä.
Saimme veisata muutaman virren oikein torvisoittokunnan säestyksellä. Se ei ole nykyään enää oikein tavallista.
Hienoa ja upeaa oli ja hyvältä maistui kirkkokaffit ja voisilmäpulla jumalanpalveluksen päälle.
Catherine (ei meidän Catherine-tyttäremme) kaateli kahvia ja minä kuljin pöydissä kysellen, että saiskos olla lisää? Aika monelle sai.
Sitten kuljeskelin pöytien ympärillä ja huusin, että ottaako joku kolmannen kupillisen?
Joku otti.
Nyt tämä lkka ottaa ja menee maata. Hyvää yötä Jeesus myötä.
T: Kaisa Buranö-Napskog
------------------------------------------------------------------
Levolle lasken, Luojani.
Armias ole suojani.
Sijaltain ellen nousisi,
taivaaseen ota tykösi.
Aamen.

11 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Tottahan toki nämä mvvhoot luetaan alusta loppuun. Minä oikein teen eväsvoileivät ja otan lasillisen mehua tähän näppäimistön viereen, että jaksaa eikä suu kuivu. En siksi evästele, että olisi tylsää tms vaan silleen minä aina teen kun on jännää luettavaa eikä malta kesken kaiken lähteä jääkaapille. Veskissäkin pitää ensin käydä, jos sellaiselta vähänkään tuntuu kun ei läppäriä voi oikein ottaa mukaan niinkuin mainoslehtisiä tai muuta kevyempää.
Jotta terveisä vaan Magnukselle, että kyllä luetaan.

Ansku kirjoitti...

...minä lujin myös ihan loppuhun asti. Mullei ollu voileipää vaan ihan ehtaa soppaa :)

Ansku kirjoitti...

Mullei ollu leipää vaan ehtaaq soppaa ja lujin loppuun asti :)

Unknown kirjoitti...

Mulla on tapana lueskella aamuisin ja tämän blogin kohdalla meinaan usein myöhästyä töistä, koska en malta jättää lukemista kesken. (Miksen aloita aikaisemmin? Oma vika!) Mulla on aina kynä ja paperia vieressä, kun bongaan uusia sanoja ja sanontoja. Tällä kertaa muhun iski sana: "pöffelehtiä". Ja kerran olen lainannutkin paria lausetta facebookkiini: "Sunnuntain jälkeen tulee aina maanantai. Niin tapahtui nytkin." Ja se saikin monta tykkäystä!!! KIITOS!

vilukissi kirjoitti...

Kyllä pitänee (lue: halutaan) alusta loppuun saakka lukea! Vai ettei muka vermeita tarvittaisi, mua alkaa tympiä koko tiatoteknilliset asiat. Ku putuaa kyytistä niin paha on uurestaan kyytihin päästä, puhun siis ittestäni. Huakaus. Orotan sellaasta kemraa, jolle vois toimitella, notta siirräppäs ny joutesnas ne kuvat konehelleni, mä käyn kaffilla. Kun en viitti eres kameran ohojeeta lukia, ei oo kummakaan, ku kaikki kuvat on mitä sattuu. Meen ny pöffäälemähän kaffitunnille.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Sun pitää olla varovainen, ettei mehulasi kaadu näppäimistön päälle, eikä mee leivänpupenoitakaan koneen koloihin.
Magnus huutaa aina kurkku suorana, jos meen koneen ääreen eväiden kans.
Niin huudan minäkin ja meen vaan, mutta kyllä mä syötävät kasivarren etäisyydellä pidän. ;)

Hauskaa oli lukea, että oikein asetut mhvv:n viereen.
Siis hauskaa? Ei, vaan sydäntä lämmittävää!!! :D

Magnukselle lähettämäsi terkut on menny perille. ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Ansku
Sä voit huoletta ottaa kyllä nisua ja leipääki viereen (ja paasata suuhun), ku oot niin kaponen.
Nymmun rupes teköhön soppaa miäli!

kaisa jouppi kirjoitti...

Mirva Havula
Kiitos taas rintapieltänostattavasta kommentista.:D
On kommenteihin vastaaminen venyny, kun oon vähä potenu flunssanpoikasta ja kirjotellu puhtaaks runoja.
Nyt ne on vihoviimeisen puhtaita. Tai en enää lue niitä KERTAAKAAN läpi, koska joka kerta löytyy puhdistettavaa. :(

Hyvin tuttua on tuo viimetinka-touhu.
Ikää kun tulee lisää, niin tinkakin vaan lisääntyy. :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Villukissi
Minen viitti kans ohojeeta lukia.
En minkää vempelehen.
Nykki pesin meirän uurella konehella pyykkiä ja ohojelma kesti pualitoistatuntia.
Ei sen pualen, jottei nollu niin paskaasiaki, ne verhat, mutta liikon liikaa.
Noli sellaasia hianopesuverhoja.
Saa nähärä, onko niis enää loimilankojakaa jälijellä. Siäloli mun ainukeet, vähä paremmat housukki, jokka mun pitääs huamiseksi messuulllen tällätä yle.

Soot kans nii mukava, ku kommmentoottet aina.

pau kirjoitti...

Nuo korkokengät olisi niin mukavia pitää, mutta yhet ja samat kuoma-kengät mulla on kesät, talvet.
Tänäänkin melkein hävetti kirkossa, kun katsoin naapurirouvien kiiltonahkakenkälöisiä, ja itelläni oli taas ne iänikuiset.
Korkokengät ei nääs ole kävelemiskengät ja kun sitä harrastan mennen, tullen muutamia kilometrejä, niin ei muuta kuin lenkkarit aina jalkaan.
Meneehän se niilläkin :)

Luin Annikki Mattilan kirjasta, joka koskee Elma Aaltosta, että vain tosi harva pystyy kirjottaan tekstiä, joka on suoraan julkaisukelpoista. Elma oli kuulemma sellainen. Ite en ole, joten on pakko tyytyä korjailemaan ja taas korjailemaan... Joten voimia siihen, Kaisanen, kyllä se Toinen runollinen kirja valmistuu ajallaan, ja sitä jaksamme odottaa :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Kiitos kommentsuunista!:D
En jaksa vastata. :(