maanantai 28. heinäkuuta 2014


Kuuluvaa torventoitantaa! Töt....töt....töt....töttöröö!
Torventöräytyksiä siitäkin huolimatta, vaikka "virallinen" lukijaluku ei ole noussut, mutta epävirallisia lukijoita on sivustallani vieraillut ennätyksellisen iso määrä ja toivonkin, että joku heistä jää ihan pysyvästi päivityksiä lukemaan.
"Virallisille" ja "epävirallisille" vanhoille lukijoille kannattaa aina torvea soittaa. Olen teistä kiitollinen ja iloinen.
Vain itseä varten on kamala kirjoittaa. Minähän sitäpaitsi tiedän kaikki viikonvarsitapahtumat, koska ne ovat minun tapahtumiani, niin että mitäs niitä itselle ylös pränttäämään.
EI!  Muille, tutuille ja tuntemattomille minä näitä kirjoittelen.
Yhtäältä: voi kyllä tietenkin olla itseäkin varten jo hyvä asioita ylös kirjoitella näinä huonon muistin aikakausina ja
toisaalta...nämähän ylöspränttäykset jäävät eetteriin ikuisiksi ajoiksi(!)  Mistä tiedän, ettei joku yksittäinen, innokas opiskelija (vanhuus&dementsuunihoitoalan esimerkiksi) joskus vuosisatojen kuluttua tee päättötyötään aiheesta "miten mummut ja heidän paappasiippansa, aikoja sitten, saivat aikaansa ja tupakkiansa kulumaan". No tupakkiahan me Magnuksen kanssa emme ole yli neljännesvuosisataan nilkoneet, emmekä viinaksia kurkusta alas lutkuttaneet. Mutta noin muuten, kuinka ennen eleltiin jne.
On mukava pointti ajatella jotain jonkun tekemää lissenssiaattityötä. Se  antaa lisäpotkua kirjoittaa monimutkaisia ja pitkiä lauserakennelmia ylös. :D
Kirjoitan ainoastaan sitä päättötyötä varten nyt, että ilma ja sää on ollut kuumaa kuin laihialaisten saunassa. Eikä eroa yöllä, ei päivällä.
Jos joku ei tiedä, niin laihialaisten saunassa on lämpöä valmiiksi lämmitettynä hieman yli kolmekymmentä plusselssiusta (ylimmällä lauteella).

Olen saanut nähdä tämän vuoden lämpökesänä sellaisenkin ihmeen, että en ole tarvinnut täkkiä nukkuissani, villasukista nyt puhumattakaan.
Sitä meikäläisenkin vanha kruppi on lämmennyt ilmeisesti sisusklasuja ja munaskuita myöden, kun pärjää vain täkkilakanalla.
Olisi mukava mennä puutarhaan nukkumaan, mutta pihapiirissämme liikuskelee varpushaukkoja, kettuja ja käärmeitä.
Jälkimmäisiä elukoita emme Magnuksen kanssa ole täällä ikinä nähneet, mutta anoppi usein kertoi, kuinka hän oli lapiolla  käärmeen listinyt vuonna 1976.
Toisenkin käärmeen hän oli nähnyt seuraavana vuonna, mutta se oli luikerrellut pakoon sillä aikaa, kun hän etsi kättä pidempää.
Joskus vielä raahaan ilmapatjan ulos ja laitan sen ylle ylt´ympäriinsä harsovaatteen roikkumaan ja nukun makeasti. Magnus tietenkin toisella ilmapatjan syrjällä.
Mitä siitä, vaikka unelma ei koskaan toteudu. Olen unelmoinut uima-altaastakin 8 (åtta) vuotta, eikä sekään ota toteutuakseen. Ei sillä niin väliä ole. Unelmointi on vaan niin hauskaa.

Lauantaina meille tuotiin unelmakesävieras: Lyllan.
Tänään vietin sen kanssa aikamoisen tovin välieteisessä. Olimme niin sanotusti retkellä. Ukkonen jytisteli ilkeän tuntuisesti jossain LÄHELLÄ minun mielestäni (ja Lyllanin) ja jossain sadankilometrin päässä Magnuksen mielestä.
Lyllan on, jos mahdollista, vieläkin enemmän kauhuissansa ukoniilistä kuin minä.
Eikä se liioin hevillä usko, että iili on ohi, kuten en minäkään.
Lohdutin Lyllania suureen ääneen eteisessä kyyhöttäessämme, että Taivaan Isä pitää meistä huolta!
-Taivaan Isä on luvannut pitää huolta ihmisestä ja eläimestä, sanoin kuuluvalla äänellä Lyllanin vasempaan korvaan.
Lyllan makasi puolittain sylissäni ja näytti, että se ymmärsi.
Se olisi halunnut syliin mahtua kokonaankin, mutta ei onnistunut. Se on valitettavasti liian iso kokosylikoiraksi.
Joka tapauksessa Lyllan tuijotti minua luottavaisena ja näytti uskovan joka sanan.
Hyvin me retkellä selvisimme ja vihdoin uskaltauduimme eteisestä kamariin ja jopa ulos.
Kaukaa jostain Vöyrin suunnilta  kuului vielä vaimeaa jytinää, mutta me Lyllanin kanssa ei piitattu paskojakaan.
Minä join prätkykahvit puutarhapenkillä ja Lyllan söi prätkyn kuiviltaan.
Magnus leipoi prätiköitä tänään. Pienemmän satsin vaan, kun oli niin kuuma ja eikä ollut margariinia enempää.
Prätkyt maistuivat makoisilta ja söin niitä kaksi. Nyt on menossa 5/2-laihdutuskuurista se viitos-osio.
Ke-to ovat se 2-osio. Luulenpa taas onnistuvani noiden osioiden kanssa, kuten satoja kertoja ennenkin. ;)
Puntarin viisari lepattaa jo muutamisen kilosen alempana kuin vielä runsas kaksiviikkoa sitten, jolloin show jälleen kerran taas alkoi.
Magnus ei ole 5/2-laihiksella, mutta minä vahdin kuin haukka hänen KAIKKIA syömisiään ja sieppaan tarpeentullen kädestäkin jonkun syötäväksi aikomansa.
Puheen pidän muutoinkin hänen jokaiselle suupalallensa ja muljauttelen julmia katseita häneen mustan savun saattelemana (siis noin kuvaannollisesti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan).
No, tänään aamulla sitten Magnus meni puntarille ja sanoi iloisena olkansa yli, jotta rakas, sinet usko, mutta pari kilua ommenny alahappäin!
Sanoin hyvin uskovani. Sen verran olen syömisistä karju...öh...muistuttanut.
Voi, kun minäkin saisin itselleni yhtä hirmuisen personaltrainerin kuin minä olen Magnukselle!

Ooppeli ei enää inahdakkaan. Itseasiassa sitä ei missään tapauksessa saa yrittäkkään inahtamaan.
Huomenna Magnus ja Charles kiskovat sen Sitikalla autokorjaamolle.
Voi hyvässä lykyssä olla, että se saadaan vielä säällisellä määrällä euroja kuntoon, jos siinä on se
vika, mitä korjaaja epäili.
JOS autossa on se vika, mitä korjaaja myös epäili, sitä ei enää kannata korjata.
Remontti tulee kuulemma maksamaan paljon enempi kuin auton arvo itsessään on.
Autohan itsessään on jo21 vuotias ja sen ikäiset ovat aika arvottomia.
Katsastuksesta se kuitenkin meni kuukausi sitten ekalla kerralla läpi, kuten se on mennyt kaikki nämä hiukan päälle kymmenen vuotta, jotka se meillä on ollut.
Ilmoitin Magnukselle, että tulen hulluksi siltä seisomalta, kun saan kuulla, että minulla ei enää ole autoa.
-Onhan meillä auto pihas, sanoi Magnus.
-Niin, mutta mistäs me sinulle auto saadaan? kysyin silmät nurinpäin päässä.
-Sitäpaitsi en voisi olla missään rauhassa, kun koko ajan vaan ajattelisin, etä Magnus on neljän seinän sisällä, vaikka sen pitäis olla vaikka missä, jatkoin minä silmät vaihteeksi oikeinpäin.
-Mehän oomma aina yhyres joka paikas, yritti Magnus vielä ykyttää ja rauhoitella.
Ei auttanut ykytykset, eivätkä rauhoitukset.
- AUTO KUNTOON, TAI EHJÄ TILALLE JA SASSIIN! kiljahtelin.
Mutta turha on vielä huolestua! Ensi viikolla olen viisaampi ja autokin toivottavasti ehyempi.
T: Kaisa Blomskogbär-Gyllenbögel
----------------------------------------------------

Seija Järvenpään  ja Kaija Martinin muistolle:
Johanneksen evankeliumista luvusta 11, jakeet 25-26.

Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä.
Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,
eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.

12 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Minä en ole unelmoinut uima-altaasta koskaan, mutta silti sellaisen kerran (tai kolmesti) sain. Nimittäin alakerrassa oli vesiputket ruvenneet vuotamaan lattian ja seinän sisällä. Kun lattiaa aukaistiin, niin höyryävän lämmin vesi vaan lainehti. Yli kolme (3) kuukautta niitä kuivateltiin joka kerta (yht. 3 kertaa). Sitten vasta vakuutusyhtiö tuli vastaan ja putket laitettiin näkyviin eikä lattian alle ruostumaan.

Laihialaista saunaa on täälläkin, mutta ei ukkosesta tietoakaan. Saapa nähdä miten kauan täällä saa kärvistellä sisätiloissa kun ei jaksa lähteä edes ulos. Päivät loikoilen pelkissä kalsar...a ja öisin on nyt tarennut ilman villasukkia. Täkki on kyllä visusti jalkojen päällä.

Käärmeitä ei täällä taida olla mutta keskustan suurimmassa kauppakeskuksessa (jaa siinä on metro+linja-autoasemakin) on TORAKOITA. Hyi olkoon.

21-vuotias auto on jo sen ikäinen, että ei ihme, jos näillä helteillä väsähtää.

Anonyymi kirjoitti...

5/2- dietissä ne kaksi päivää eivät saa olla perättäiset päivät. Tutustu dietiin paremmin.

Ailakki kirjoitti...

Uima-allas näillä kelillä hyvä ajatus sai pulahtaa sinne vähän joka välis vilvoittelemaa meikä maijakin tohtis mennä ei tarvisi ajatella et hukkuu kun toi uimataito hukassa.JOO mitä autoon tulee kyllähän kumpaisella pitää olla ajopeli ja vielä kun on kunnia omistaa korttikin jottei tarvis joulukortilla ajella .meillä ei tulisi mitää jos mulla ei olisi kumaistakaan eihän vanha kerkeesi aina kyytitemään.Ihnaa kun mäkin oon kerrankin tarjennut ei oo tarvinnut rutista kylmyyden kans antaa nyt vain olla tälläistä sanoi mieheni edesmennyt serkku tapaan lainata hänen sanontaasa kyllä ne sateet ja pakkaset sieltä tulee kunhan kerkeevät nautitaan TÄSTÄ.Luojamme on armorikas antaja ja tietää mikä on meille hyväksi sekä Siunaukseksi tällä hetkellä tuntuu kaikki eteemme tullut pahalta ja ahdistavalta miksi kysymyksiä tulee mieleen toivottavasti saamme joskus näihin vastuksen aika näyttää.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Hui, mitä altaita! :(
Se on aika kumma, että putket piti yhteen aikaan saada piiloon. Nykyään vissiin ollaan siitä muodista luovuttu. Ainakin olis viisasta luopua. Onhan se nyt helpompi huomata vahinko, kun vesi tirraa näkyvästä putkesta kuin lautojen alla salakavalasti.

Täkkiä ei meillä yksinkertasesti ole voinut ajatellakkaan. Hyvä, kun pussilakanaa on pystynyt pitämään. Herätessä sekin on ollut tuhannen sikkarassa jalkopäässä. Nukahtamaan ei kyllä pysty ilman jotain riepua naaman päällä. :D

Luki täälläkin päivälhdessä, että Vaasassa jossain kerrostalossa oli pitänyt pitää torakkajahti. Se se onkin varsinaista jahtia. Niitä on vaikea saada häviämään.
Olen nähnyt yhden torakan elämässäni livenä ja sekin onneksi ulkomailla.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anonyymi
Nyt, kun sanot, niin muistin, että niinhän se oli.
Olen kuitenkin tällä viissiin vielä muutaman viikon ja katson kuinka vaikuttaa.
Minulle ei ole vaikeata olla kahta päivää perätysten 500:lla kalorilla, mutta jos se ei ole dieetin kannalta hyvä, niin muutan systeemiä.
Menen kyllä lukemaan SÄÄNNÖT vielä kerran.
Kiva, kun muistutit ja kerroit!

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
On ollut kyllä todella raskasta aikaa tämä.
Ajattelen ja rukoilen omaisten puolesta. Heillä vasta vaikeata onkin. Myös työtovereilla ja varsinkin K:llä.
Jeesus heitä lohduttakoon ja auttakoon vaikeitten aikojen yli.

Anonyymi kirjoitti...

Mikä on prätky? En oo koskaan kuulllutkaan. Arvelen kumminkin HYVÄÄ SYÖTÄVÄÄ? Suolaista vai magiaa?
Muistatko Nabuccon kaupunginteatteris? Yks meidän luokkalainen hoilas kuorossa! Elettiin vuotta 1960(tai 1961. Tällä alotin oopperainnostukseni. Tiistaina runsas 50 v myöhemmin katsoin taas Nabucin Savonlinnassa. Loistava esitys. Siinä mun kulttuuripläjäys tälle kesälle. Kehä kierty umpeen. Jään taas jännityksellä odottamaan seuraavaa juttua. Kiitos. Marianne

kaisa jouppi kirjoitti...

Marianne
Minä en muista, että olisin Nabuccoa ollut katsomassa kaupungintalolla.
Sen aarioita olen kyllä kuunnellut ja voin vaan vaimeesti kuvitella, kuinka hieno esitys se on livenä!!!
Savonlinnaan olen haaveillut joskus pääseväni, mutta jää nähtäväksi, pääsenkö.
Carmenia olin kakarana kaupungintalossa katsomassa, kun Irma (tämä Rewellin Irma, kuten varmasti muistat)järjesti vissiin kaikille Vaasan oppikoululaisille mahdollisuuden mennä sitä katsomaan. Oliskohan ollut kyseessä kenraaliharjoituksen kenraaliharjoitus.Ilmaista se ainakin oli.
Carmen teki minuun mahdottoman vaikutuksen. Ihailin suunnattomasti Carmenin esittäjää, eli tietysti Rewellin Irmaa. :D

Prätkyt/hätäprätikät (Magnusken keksimä nimi PIKANISUILLE) ovat makeita kahvileipiä. Niihin laitetaan leivinjauhetta, joten ei tarvitse nostattaa.
Magnus on kerännyt runsaasti irtopinnoja prätiköillä, vaikka niihin tulee vaan sokeria, jauhoja, rasvaa ja kananmunia.

Onpa oikein mukavaa,
kun joku blogia odottaa!
(Täs täytyy oikeiin heittäytyä runolliseksi).
Kuulemiin maanantaihin saakka! :D

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kun sulla muisti pelaa. Mulla pätkii. Näköjään. Jossakin olen nähnyt IR Nabucossa. Ehkäpä selviää joskus. Carmen mun lemppari olen nähnyt sen monta kertaa. Korkeakulttuuri piristää. Diggaan myös Lauri Tähkää!! Marianne

Anonyymi kirjoitti...

Juttelin eilen S kanssa. Kyllä ollaan nähty Nabucco . Nälkä oli tehnyt lavasteet. Nabucco oli ensin ja seuraavana Carmen. Irma loisti. Molemmissa. Huh. Ehdin jo vähä "huolestua". Pyhä aamun rauhaa. Marianne

kaisa jouppi kirjoitti...

Marianne
No hyvä, ku S muisti. Kyllä mäki sitte oon nähny sen.
Nälkä ol valtava lavastaja. Ei varmaan minkään koulun teatteriesityksissä ollut niin hienoja lavastukksia. Muistatko Prinsessa Ruususen ja Saapasjalkakissan?
Minäkin sain näytellä jossakin teatterikappaleessa, mutta en muista sen nimeä.
Vuorosanat muistan: (katsoo ikkunasta) Riti kiipeää juuri autoon!
Muuta ei ollut sanottavana ja senkin sanoin monotoonisesti kuin suoraa kirjasta lukien.
Kauheat traumat jäi.;)

Sano terveisiä S:lle!

Anonyymi kirjoitti...

Mä taisin olla jossain näytelmässä pensas tai kivi. Ei vuorosanoja. Ainakin muistan että mykkänä seisoin jossain ja olin tikahtua nauruun kun joku pelleili vieressä. M