maanantai 1. syyskuuta 2014

Villa&toppakausi alkoi


Ja taas on tullut aika nostaa torvi huulille ja töräyttää ilmoille iloinen fanfaari:
TÖT...TÖT...TÖT...TÖTTÖRÖÖÖÖÖÖ!!! Uusia tulokkaita kaksin kappalein! :D
Vanhat silmäni kirkastuivat nyt siis 67 kynttilän liekin lepatuksen kaltaisiksi
Rakkahasti tervetuloa Terttu Kallio ja Maarit Kivimäki!
Liittymällä numerolukijakuntaan aiheutitte muutaman ylimääräien sydämen ilo-hypähdyksen rintalastaa vastaan. :D
Ja kuten aina ennenkin olen sanonut, iloitsen teistä kaikista "vanhoistakin" numerolukijoista ja teistä, jotka muuten vaan uskollisesti blogiani lueskelette ilman mitään erityistä numerolappua.
Teidän kaikkien takia ja vuoksi on hauska kirjoitella. Kukas sitä nyt itselleen viitsisi.

Alun kuvissa olen minä. Eri sotisovissa ja koko komeudessa.
Yläkuvassa istun pohjoisen pallonpuoliskon toiseksi  komeimman kirkon, eli Huutoniemen kirkon, penkissä ja odotan jännityksestä jäykkänä illan draamaesiystä, jossa minullakin on rooli. Näennäisestä rauhallisuuden näköisyydestä  huolimatta hunnun  ja puvun alla kihisee.
Draamaesityksiä oli kaksi. Seurojen alussa ja lopussa.
Ensimmäisessä esityksessä olin rikas nainen. Otin esityksestä kaiken irti, koska todella harvoin sitä saa rikas olla. ;)
Toisessa draamaesityksessä olin nainen suuressa väkijoukossa.
(Suuri väkijoukko=4 ihmistä). 
Esitykset menivät hyvin minultakin, koska yhtäkään repliikkiä ei tarvinnut muistaa ulkoa,  koska yhtään repliikkiä ei ollut lausuttavana. Kenelläkään.
Teksti luetaan suoraa Raamatusta ja me kuljimme ja eläydyimme sen mukaan.
Viimeisessä osiossa Jeesus herättää Jairuksen tyttären kuolleista ja täytyy sanoa, että ikinä en ole kokenut sellaista tunnetta sydämessä kuin siinä hetkessä, kun tyttöä esittävä, Pirjo- rouva, nousee vuoteella (retkisänky, jossa oli aikaan sopiva peite päällä) istumaan ja Jeesus (Olavi) käskee antaa tytölle syötävää.
Voin vaimeasti kuvitella minkälainen hetki se oli silloin aikanaan, kun se todella tapahtui.

Alakuvassa olen lähdössä Nikolainkaupunkiin.
Kintuissa minulla näyttäisi olevan nahkahousut, mutta ne ovat housut, joissa on vain nahkapaikat. Nekin tekonahkaa.
Charles sanoi, että ei seitsemänkymppiselle sovi nahkahousut. Puolustauduin sanomalla, että eihän niissä ole nahkaa kuin paikat. Ja teko-sellaista nekin.
-Ei seitsemänkymppiselle sovi tekonahkapaikkahousutkaan, Charles sanoi.
-Kyllä sopii, kun ostaa sopivan kokoiset. (Tässä minun tapauksessani 48-numeroiset.)
No joo, myönnettäköön. Kyllähän se niinkin on, että pitäisi vähän kirkonkirjoihin merkattua syntymäaikaa vilkuilla pukeutumistrendeissään, mutta MINULLA EI IKINÄ NUORENA OLLUT NAHKIKSIA! Villakapardiini- ja teryleenipöksyjä kyllä, mutta  nytpä on!
Sitäpaitsi yläkaapissa on kokonaisetkin nahkahousut.  Ei mitään nahkapaikkahousuja.
Okei, ne yläkaappihousutkin ovat vain tekonahkaa, eivätkä mene päälleni polvesta ylöspäin ollenkaan , mutta kohta menevät.
Nimittäin laihdutussysteemi 5:2 tuntuu purevan aika hyvin ja jahka joulu saa, niin tämä joulumuori tepastelee tupasessaan (ja ihmisten ilmoilla) nahkikset jaloissa ja piippalakki päässä. Nih!

Paitsi 5:2, niin minullahan on meneillään myös se gluteniton ja laktoositon 7:7 kokeilu.
Viikko on mennyt ja yhä vähemmän muistutan heliumilmapalloa.
Vielä vähemmän muistutan ploosua, josta hitaasti päästetään ilmaa pois. Tiedättehän, mitä tarkoitan? Siitähän lähtee melkomoiset törähdykset sitä ploosusta, kun ilmaa pois päästetään.
Nyt ei kuitenkaan paljon tietoakaan mistään ploosuilusta.
Näin mennään tiukasti kuukauden verran ja sitten ajattelin ruveta noudattamaan Mirvan antamaa neuvoa. Vihreää teetä ja sen sellaista.

Magnus kävi viikolla lähimetsikössä etsimässä sieniä. Naapurin pariskunta tuli nimittäin eräänä iltana vastaan ja heillä oli suuri mytty (olikohan lenkkipuvun irroitettava huppu, tai joku), täynnä teelautasen kokoisia kanttarelleja. Minun piti nieleskellä sylkyä niin, etten pystynyt montaa sanaa edes puhumaan. Kanttarellit ovat lempparisieniäni.
Magnus lähti heti seuraavana päivänä metsään mukanaan puolitusinaa plastiikkapusseja.
Kyllä, kyllä me tiedämme, että sieniä pitää koppaan kerätä, mutta huushollista ei löytynyt tarpeeksi suurta koppaa.
Saalistakin kertyi: 10 kpl peukalonkynnen kokoista keltavahveroa, eli kanttarellia.
Paistoin ne ja kolme (tre) sipulia rautapannulla ja tasasimme paistoksen kristillisesti kolmeen (tre) yhtä"suureen" kasaan.
Oman annokseni laitoin glutenittoman leivän päälle.
Pariin viimeiseen suupalaan ei olisi riittänyt sienen pipenöäkään, mutta siirsin aina joka puraisun edellä yhtä pientä keltaista nökköä eteenpäin.
Muistin, kuinka äitini kertoi työkaveristaan (tämä on tapahtunut ainakin puolivuosisataa takaperin, eikä kukaan asianomaisista varmaan edes elä enää), jolla oli ollut paistettu sianlihansiivu (sellaista ihanaa tönkkösuolattua) eväsleivän päällä.
Leipiä oli ollut kaksi, mutta vain yksi sianlihansiivu. Äiti kertoi, että työkaverinsa oli siirtänyt sianlihanpalaa aina jokaisen puraisun edellä ja siirtänyt sen sitten toisen leivän päälle, kun toinen oli syöty alta pois.
Viimeisellä haukkaisulla ihastuttava sianlihanpala oli vihdoin mennyt suuhun ja syöjän ilme sen mukainen.
Minulle kävi nyt vähä näin kanttarellin kanssa.

Meillä oli viikonloppuna vieras Nikolainkaupungoista. Hyvin karvainen sellainen. Puolet karvoista se vieras jätti meille. Karvanajolla näes neiti taas.
Juu, Lyllanista on kysymys. Arvasit ihan oikein.
Lyllanihan pelkää ukkosta ja kaikenlaisia paukkuja ja kun oli saarikaudenlopettajaiset, piti piski tuoda maaseudun rauhaan.
Se kyllä kuunteli epäluuloisen näköisenä maailman menoa illan mittaan, mutta kun paukuttelu ja ilotulittelu ei äitynyt pahaksi, se rauhottui.
Minä en kuullut mitään, mutta ikkunasta näin, että saarikautta lopeteltiin Hälvänmutkallakin.
Ihan hyvä asia varsinkin, kun Lyllankin näytti ottavan rennosti asian.
Söimme saarikaudenlopettajaisten kunniaksi Vilpolassa grillimakkaraa ja joimme Coca-Colaa. Minulla oli ensimmäistä kertaa toppahousut jalassa.
En väitä, että vielä olisi toppihousukeli, mutta parempi vara kuin vahinko.
Viikonloppuna lauantaina tuli myös tasan 27 vuotta siitä, kun tulin uskoon Helsingin Olympia-Stadionilla.
Kiitollinen saa tästä ajasta olla ja luottavaisena elää elämäänsä tästä etiäppäin. Jeesus on hyvä.

Tähän otan ja lopetan viikkokatsauksen tällä kertaa. Ei niin, etteikö vielä olisi ollut asiantynkää, mutta joku rääpy se pitää bloggauspituuksillakin olla.
T: Kaisa Rääpylä-Rikdam

-------------------------------------------------------------------------------

Matteus 18 luku,  jakeet 12-14

" Mitä arvelette: jos jollakulla on sata lammasta ja yksi niistä eksyy,
niin eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän vuorille ja lähde etsimään sitä eksynyttä?
Ja jos hän sen löytää - totisesti: hän iloitsee siitä enemmän kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät olleet eksyksissä.
Samoin ei teidän taivaallinen Isänne tahdo, että yksikään näistä vähäisistä joutuisi hukkaan.

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin on taas luettu viikon sana. Tosi kivaa. Olen antanut itselleni luvan pitää regressiopäiviä(joskus). Muuten kyllä pitää lähteä liikenteeseen. Kotiseurakuntani kirkolla toimii vapaaehtoisten voimin kirpputori. Mulla täälä tarpeeksi kirpparia. Kaffittelen joskus ja käyn katsomassa mitä rikkaat ovat lahjoittaneet. Käsityökethossa käyn sieläkin tosi kivaa porukkaa ja kirkollinen huumori hersyvää. Nyt valmisteilla jouluseimi. Mun osuus tosin supistu siihen että annoin kankaita vaatteiksi.
Kunhan käyn haudalla niin kerron tarkkaan missä se on. Vieressä pienen lapsen hauta. Haudattu samoihin aikoihin. Tuntu niin pahalta kun haudalla oli tutteja ja nalleja ja muita leikkikaluja. Kiitos Kaisa ja voimia viikkoon. Marianne

maarit kivimäki kirjoitti...

Hienot kuvat susta, Kaisa! Olet ihastuttava. Siunausta edelleen elämääsi Herran Jeesuksen kautta. Hän johtakoon kaikessa.

pau kirjoitti...

Vaikuttaa siltä, että Charles ei ole oikein ajan hermolla noissa nahka- ynnä muissa -paikka-asioissa. Minun ajan hermoni sanoo näes, että näyttävät sopivan tosi hyvin sinulle, joten tästä lähin kuuntelet vain Elämää Nähneitä ystäviä, jotka tietävät, mikä on muodikasta ja mikä ei ;)
Siunauksia sinne teitin tupahan ja kaikkeen elämään <3

Rosina kirjoitti...

Tulee niin harvoin enää kommentoitua tätä kautta, kun naamakirjan kautta on helpompaa.
Mutta mukana ollaan koko sydämellä.
Toivottavasti myöhemmin syksyllä tavataan ihan "face to face" :))

kaisa jouppi kirjoitti...

Marianne
Kirppareilla minäkin tykkään käydä. Joskus olen tehnyt hyviä löytöjäkin. Vaatteita vaan ei meikäläisen kokoselle taho kirppiksiltä löytyä, ku kaikki paksukaiset pitää kuteensa loppuun asti, jos jotakin kivaa ja nättiä kaupasta löytävät. Minä ainakin teen niin. Vaatteistani pitää leikata matonkuteita. Mutta nykyään kukaan ei leikkaa matonkuteita, eikä kudo mattoja, niin heitän ne karkeajätteeseen.

Joo, tiedän tuon kirkollisen humöörilajin. Se on hyvää ja naurattaa makiasti. :D

Kiitos Marianne, kun aina jaksat kommentoida. Ilahduttaa vanhaa sydäntä kovasti, vaikka vastaaminen menee joskus pitkälle.

kaisa jouppi kirjoitti...

Maarit
Kiitos kehuista Maarit-rakas!
Sinä se vasta ihastuttava olet.
Jeesus teitä runsaasti siunatkoon ja hoitakoon!!!

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Ei ole hermoilla, ei! ;)
Kyllä kovasti sopivat nahkahousut tälle mummulle ja ilokseni havaitsin, että ihan kuin sopisivat päivä päivältä paremmin. Kuuri alkaa purra! ;)

Luotan täysin Elämää Nähneen Ystävän makuun. Meillä on samanmoiset makunystyrät, mitä leninkeihin, housuihin ja hattuihin tulee!

Siunausta sinulle ja läheisillesi myös. Eikä vähiten omaan pikku tupaseesi.:D

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Totta turiset, että Naamakirjailu on helpompaa. Vastailu sun muu.

Kiva kuulla, että olen sydämelläsi. Kyllä olen sen tiennytkin ja tiedä sinäkin, että niin olet sinäkin!!! :D

Mukavaa olisi Facepuukkailu livenä!

Anonyymi kirjoitti...

Hei
Kyllä vanhemallekin naiselle sopivat nahka- tai tekonahkahousut. Minusta ne vielä saa olla sellaiset tyköistuvat!
Olisi kiva tietää millaiset ne sinun on.
-pete

kaisa jouppi kirjoitti...

-Pete
Joo, kyllä vanhemmalle, mutta kuinkas pullealle? ;)
Ja ehkäpä ei edes pullealle, vaan lihavalle? :D

Noh, minä pidän pitkää paidanhäntää housujen päällä.
Housujen, jotka ovat tavalliset legginssit, mutta polvien kohtaan on lätkästy tekonahkapaikat!
Vaateaapin perimmäiellä hyllyllä odottavat harmaat tekonahkahousut, joihin aion sulloa itseni, jahka kuurit ovat purreet hiukkasen enemmän. Ei sentakia, että sopisivat paremmin, vaan että yleensäkkin mahtuisivat ylle. :D

Anonyymi kirjoitti...

Ok. Minusta on hienoa, jos tekonahkahousut on "pullean" naisen päällä ja vaikka ne on reidestä äärimmäisen tiukat;))...siinä vaan on sellainen kiva ilmiö..en osaa paremmin selittää.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anonyymi
Minusta parasta on se, että vaatteet on kaikinpuolin sopivia ja passelia joka kohasta. Eivät kinnaa, eivätkä tursua. Tärkeää on myös, että ovat kauniita, puhtoisia ja säädyllisiä. :D

Anonyymi kirjoitti...

jeps. Tekonahkahousut ovat ilmeisesti materialina jotenkin erilaiset, johtunee siitä ulkopinnasta. Mikä sinut sai hommaamaan tekonahkahousut?
-pete

kaisa jouppi kirjoitti...

-pete
Ei yhtikäs mikään muu kuin tämä Suomen ilmanala.
Jollain muulla pallonpuoliskolla olevalla maanosalla (vrt. Honolulu)olisin hankkinut tietenkin kaislahameen. :D

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan tämä suomen sää suosii valintaasi, oletko huomannut että hengittääkö tekonahka vai hikoaako se ihoon kiinni kun on sisällä? Entä istuessa, venyykö se vai kinnaa kiinni ihoon?
-pete

kaisa jouppi kirjoitti...

-pete
Voin vakuuttaa, että 50 numeron pulttutekonahkishousut ei kinnaa mistään. Senverran on ylimääräistä ilmatilaa.
Ei, vaikkahan lämpötila huiskis neljäskympis.
Eikä liioin nahkapolvipaikat lösötä. Kuumallakaan.

Jeesus sinua, pete, hyvästi hoitakoon!

Anonyymi kirjoitti...

Moikka
Joko ne sinun tekonahkahousut on käytössäsi?
-pete

kaisa jouppi kirjoitti...

-pete
No eipi oo! :D
Alkoiki toppivillahousukausi!