maanantai 23. maaliskuuta 2015

Juhlahumuviikko


Viikolla juhlittiin meikäläisen syntymäpäiviä. Aika monensia.
Ylhäällä on kuva  on juhlapöydän  tarjoilusta ja alemmassa kuvassa näkyy Catherinen ja perhekuntansa tuoma tulppaani nippu. Tai siinä on kuulemma kaksikin nippua.
Kevät ilman tulppaaninippua aaltomaljakossa on kuin kaurapuuro ilman rusinoita.
Tarjoiluun mennäkseni, niin kuten kaikki yläkuvasta näkevät, täytekakku korvattiin ikitortusta väännetyillä baakkelsseilla.
Hyvä kermakakunkorvike syntyi, kun pursotin ikitorttubaakelssien päälle valmispursotetta, joka on ikään kuin kermavaahtoa.
Asettaessani tarjoilulautasta pöytään, kysyi Vivianni silmät pyöreinä, että eikö meillä ole nonparelleja ollenkaan? Siis strösseleitä?
No olihan meillä. 10 vuotta vanhoja, elohopeapallojen näköisiä pieniä pallukoita. Niitä sitten laitettiin yksi kunkin siivun päälle. Enempää ei olisi voinutkaan, koska pallot ovat timantinkovia.
-Älä hyvä ihminen pure niitä, ettei irtoa hampaista paikat! varoitin minä Aija-Kanitaa. Muut meistä osasivat jo kymmenen vuoden käytön jälkeen jo varoa niitä.
Minulla tosin ei olisi voinut paikat palloa pureksiessa paikat irrotakaan. Ne ovat nimittäin jo irronneet! Luultavasti kahdestakin kohtaa.
Kyllä! Vaikka ei ole kuin muutama kuukausi siitä, kun kävin hammaslääkärin penkissä hikeä valumassa.
Ne paikat, jotka silloin uusittiin, ovat toki paikallaan, mutta niiden viereisistä leegoista on paikka, joko jossain suolenmutkassa, tai viemäriputkessa.
Pakko siis on kehdata soittaa ja pyytää, että josko voisi tulla taas paikkaukselle, kun on matkaakin tiedossa? Jos vaikka sattuisi ulkomailla hampaankoloa kolottamaan.
Ei olisi yhtään kiva mennä ulkomailla johonkin hammasklinikalle, jossa ei ymmärretä kieltä. Suomen kieltä. Minulla kun on tapana aina kotimaassa hammaslääkäriin mennessä huutaa jo avaimenreiästä, että ladatkaa puudutuspiikki valmiiksi.
Ulkomaalainen lääkäri luulisi taatusti, että siellä tervehdystä vain huutelisin, eikä puuduttaisi ollenkaan. (Hytisee).
Toisena synttäritarjoilusorttina  minulla oli  Anna-Maijan leipomia rasvarinkuloita ja myöhemmin  illalla söimme vielä ruisleipää ja tonnikalamöhnää.
Juhlat olivat oikein onnistuneet tarjoiluja myöden. Ja tietenkin myös lahjoja myöden.
Sain lahjaksi kaksi hajuvesipulloa (molempia on jo kokeiltu pruutattaamalla pieni suihkaus vasemman käden ranteeseen. Hyvältä tuoksuvat molemmat).
Sitten sain LdB:tä putkilon. On kyse värivoiteesta, jota olen käyttänyt yli puolivuosisataa. Samaa putkilomerkkiä käyttää tyttäreni Catherine, vaasalainen serkkuni ja muutama hänen tuttavansa. Meitä on aika vähäinen määrä,  jotka vannovat tämän putkilon nimeen. Mistään kaupasta  sitä ei enää saa. (Ainakaan niistä, jotka vihikoirienavulla olemme tutkineet ja läpi käyneet). Onneksi LdB-nettikauppa on auki yötä päivää ja sieltä vielä tätä ihmeitätekevää värivoidetta saa.
Sain lahjaksi myös käsisaippuapullon ja kaksi rasiallista kotletteja. Kotletit paistoin seuraavana päivänä ja sain pideltyä itseni niin, etten syönyt raakana niistä kuin 1 ja 1/2
Kannatti siis taas täyttää vuosia. Niitä onkin kertynyt tukeville hartioilleni jo kauhea määrä.
Ensi vuonna tulee täyteen pyöreitä, mutta niitä en juhli. En, en ja en. Kotlettipaketin menetyksen uhallakin, en juhli.

Maanantain kohdalla kalenterissa lukee tikkukirjaimilla: ILMOIUS. No tämä tarkoittaa tietenkin, että piti muistaa soittaa seurakuntaan IMOITUS Naisten kesken iltapäivästä, joka oli eilen.
Olen kerran unohtanut ILMOIUKSEN kirkollisiin tiedotuksiin ilmoittaa ja sen jälkeen olen pitänyt huolen, ettei niin pääse tapahtumaan. Kalenterissani alkaa jo viikkoja ennen eri päivien kohdalla näkymään muistutuksia asiasta.
Olikin taas mahtava Naisten kesken iltapäivä. Esiintyjäjoukkoomme syntyi aivan mahdottoman upea, uusi  komedienne: Jaana (nimeä ei muut). Uskonasiakaan ei muuten jää tämän komediennen esityksessä pimentoon ja se on se tärkein pointti.
Aivan mahtavaa ja perästä kuuluu. Tulkaa naiset Pappilaan, kun näette seuraavan kerran, että tälläistä iltapäivää siellä vietetään.

Tänään tuli radio Deistä.Pohjanmaan alueradiosta meikäläisen "komediennen" runoja. En pystynyt kuuntelemaan.
Kuulen oman ääneni tietenkin aina puhuessani sisäkorvalla ja ulkokorvalla sitä kuunnellessani. kuulostaapi se niin kolkolta, että EI PYSTY! Sanomattakin on selvää, että peukalon ympäristö on taas nahaton. Sen verran sentään kuulin, kun olin hakemassa kahvia ja korppuja vinttipöksään.

KD:n paikallisosaston kevätkokous oli torstaina. Kansanedustajaehdokas Helena Lahtinen oli meille puhumassa kokouksen päälle ja hyvin puhuikin. Jaa, että mikäkö Helenan ehdokasnumero on? No, se on 56!

Perjantaina olisi ollut runoduon harjoittelu Jaanan luona. Sitä yhteinen juttu siihen Naisten kesken iltapäivään. Sättäsin Jaanalle, että en hoksannutkaan, että minulla oli synttärit ja vieraat (5kpl) olivat tulossa juhlimaan.
Lauantaina puolestaan minun olisi ehdottomasti pitänyt olla Ylistarossa lauantaikirjoittajapiirissä, mutta koska meillä yöpyi kaksi mieluisaa juhlavierasta niistä viidestä (Joonathan ja Vivianni), niin oli pakko loistaa poissaololla.  Määrätyssä iässä juhlavieraatkin lakkaavat yöpyilemästä, joten kaikkiin tilaisuuksiin tarraudumme aina kuin hevoset limppuun, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Sunnuntain ohjelmaa olen osittain jo valottanutkin paitsi, että minun olisi silloinkin pitänyt olla myös muualla. Nikolainkaupungissa. Kaffinkaatajana.
Menin kuitenkin Isonkyrön Pappilasta ilman välilaskua seurakuntatalolle. Siellä oli lähetyksen ilta.
Namibiasta kertoivat meille mielenkiintoisesti pariskunta, joka on siellä vapaaehtoistyössä.
He keräävät mm. vanhoja silmälaseja ja niistä kunnostetaan käyttökelpoisia rillejä namibialaisille. Näöt ja luxit tietenkin tutkitaan ensin, ennenkö ne nenälle laitetaan. Isostakyröstä kertyi yli tuhat silmälasia!
Pariskunnalla oli mukana myös namibialaisia toukkia (paahdettuja), jotka ovat paikallista herkkua.
Niinestä (!) punotulla lautasella olevia toukkia sai vapaasti maistella. Meitä oli iltaan kokoontunut melkoinen joukko, mutta kukaan muu, kuin minä ja eräs Väinö (nimeä ei muut.) ei toukkaa suuhunsa laittanut. En ainakaan huomannut. Seurasin tosi tarkkaan lautasen menoa kädestä käteen.
Toukka maistui seinäntilkkeeltä. En usko, että se sellaisena oli ollut, mutta ehkä se oli kuitenkin ollut lautasella hyllyn päällä hiukan pitempään.
Ajattelin rapeata toukkaa mutustellessani, että maku voisi olla hyvinkin syömisen väärtti juuri paistettuna ja paahdettuna. Voinokare vaan paksumpaan kohtaan ja ei kun menoksi ääntä kohti. Slurp!
Tähän loppuu tämän kertainen bloggailu. Hyvää yötä Jeesus myötä!
T: Kaisa Calamnius- Toukkander
----------------------------------------------------------------
Psalmit,  luku 145, jakeet 3a, 14-19

Herra on luotettava kaikissa sanoissaan,
uskollinen kaikissa teoissaan.
Herra tukee horjuvia,
maahan painetut hän nostaa jaloilleen.

Kaikki katsovat odottaen sinuun,
ja sinä annat heille ruoan ajallaan.
Sinä avaat kätesi
ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää.

Herra on kaikessa oikeamielinen,
hän on uskollinen kaikissa teoissaan.

Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi,
sitä, joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa.
Hän täyttää niiden pyynnöt, jotka häntä pelkäävät,
hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.


5 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Paremmat onnittelut (= parempi myöhään...)!
Rusinat puuttu meikun kaurapuurosta vielä, aaltomaljakko on visusti yläkaapin takanurkassa.
Herkulliselta kuullostavia herkkuja olette vieraiden kanssa naatiskelleet. Minun 10v hopeapallerot saivat häädön pari vuotta sitten muuttohässäkässä. Nekin olivat kivikovia. Kirjavat strösselit samoin hävisivät, vaikka eivät olleetkaan kivikovia, en vaan enää tykännyt.
Hyvä, että vanhat simälasit menevät uusille nenille ja pääsevät näkemään uusia maisemia.
Toukkalautanen olisi livahtanut ohitseni erityisen vikkelään, vaikka mikäpä sen tietää ennen kuin kohdalle osuu moinen herkku. Nälkäinen varsinkin syö, vaikka puun kuorta eli pettua. Toivottavasti ei sellaista pakkotilannetta koskaan enää tule.

Elina kirjoitti...

Sydämelliset onnittelut vanhenemispäivän johdosta. :) Meillä on sitten ilmeisesti sama vanhenemispäivä, jos ko.päivää vietit viime perjantaina.

Viikon kohokohta on lukea blogiasi.On se niin hyvä. :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Laitappa vaan aaltovaasi ansioon tänä pääsiäisenä! :D Just tulppaanit sopivat siihen kuin nappi nuttuun.
Mitä niihin synttäriherkkuihin tulee, niin oli mulla tarjolla vähä jotaki muutaki, mutta mainitsin vain parhaimmat. ;)
Tulis niin valtavan pitkiä sepustuksia jos kaikki kirjoittais nipusta näppyyn. Se nipusta näppyyn, kun tahtoo jo nyt varmaan karsia meikäläiseltä lukijoita.

Joo nälkäisestä karvaskin maistuu makialta, pruukataan sanoa. Toivottavasti emme tosiaan koskaan saa sellasia pettuleipäaikoja. Toukkia luulen kyllä syöväni, vaikka ei huonot ajat olisikaan. Nimenomaa tuoreita toukkia. Ei hyllyllä pölyttyneitä. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Elina
Kiitos, Elina, kehuista ja onnitteluista. Kiva niitä on aina saada!!!
Onnittelut vaan itsellesi myös.:D

Anonyymi kirjoitti...

Vähä haipakkaa on ollut. Myöhästyneet synttärionnittelut. En muistanu, että ollaan näin lähekkäin ja vielä S! Hyvää Pääsiäisen jatkoa toivottaa NoitaAkka isoäiti