maanantai 13. huhtikuuta 2015

Mennyt, mikä mennyt


Yläkuvassa viimekesän oman puutarhan kukkapenkistä poimittua loistoa. Onkohan kyseessä malva ja ruusu?
Alakuvassa kuva asunnosta, jonkalaisessa haluaisin ehtoisana emäntänä hääriskellä ja hioja ylös kääriskellä. (Meinaa näköjään ihan väkisin pukata runoa, vaikka tänään jo sellaisen kirjoitin).
 Istun työ&makuupöksässämme kaakaota siemaillen. On jälleen maanantai. Bloggauspäivä. Maanantai 13 huhtikuuta ja taivaalta putoilee hissuksensa märkiä räntäläimäreitä. (Kuivat räntäläimäreet olisivat tietenkin lumihiutaleita).
Toisin sanoen on ihan tyypillinen varhaiskevätpäivän ilta.
Lauantaina oli hieman poikkeava varhaiskevätpäivän päivä. Oli lämmin, ei paljoa tuullut ja aurinko helotti täydeltä taivaankannelta.
Meikäläinenkin innostui ja lähti oikein junalla kaupunkiin.
Siis oliko kaupungissa kuuma ja häpesinkö tamineitani jälleen kerran. Ruskea villakangastakki ja tukeva kaulahuivi tuntuivat jokseenkin hätävarjelun liioittelulta. Ihmiset istuskelivat ulkona kahviloiden edustoilla paitahiaisillaan ja siemailivat kuka mitäkin. Siis ne harvat, jotka Vaasan kaupunkiin viikonlopuksi olivat jääneet. Suurin osa ihmisistä olivat vaasalaiseen ikitapaan mökeillään ja rantaplantaaseillaan kuopsuttamassa ja möyriskelemässä.
Noh minä en ole vaasalainen tällä hetkellä, eikä minulla (meillä) ole saarimökkiä, joten ei kumma, että olin liikenteessä.
Minulla oli yhtä sun toista ostettavaa: shortsit, varrettomia kalsareita, matkahammasharjoja ja käsienpyyhkimismärkäliinoja.
Miestenvaatehtimossa, josta ostin niitä lahkeettomia kalsareita, sain tehdä myös vaalityötä.
Herttaiset nuoret myyjättäret alkoivat keskenään jutella, kun olin maksanut kalsariostokset, että kauheeta kuinka vaalit ovat meneillään, eikä ole ehdokkaasta hajuakaan.
Yhtään eivät neidot kuulemma tienneet, ketä äänestäisi ja miksi.
Pysähdyin kuin seinään. Venytin kaulaliinaani höllemmäksi ja sanoin kuuluvalla äänellä:
-Minulla on antaa hyvä ehdokas, ettei sen puutteessa tarvitse olla äänestämättä!
-Mikähän se on, jos saa olla utelias. Ja saihan hän. Reippaasti sanoin  nimen ja numeron ja lyhyt kehunta päälle. Iloisena myyjätärneito lupasi tutkia tapausta lähemmin. :D
Jatkoin tyytyväisenä matkaani. Siinä kaupungin läpi rahjustaessani (olin siis kuluttanut jo pari tiimaa kauppojen hyllyjen väleissä ravaten) valui hiki joka karvannenästä ja se mainitsemani ruskea villakangastakki ja möyheä kaulahuivi alkoivat oikein toden teolla  sätiä niskassani.
Olen myös aina (noin viitisen vuotta) tiennyt, että Minni-malliset nilkkurini EIVÄT ole hyvät kävellä ja vauhtini olikin lopuksi varsinaista etanatöpöttelyä. Sillä tyylillä kuitenkin aikanaan saavutin määränpääni:  Aija-Kanitan pesäkolon.
Siellä oloni parantuikin huomattavasti. Varsinkin nautittuani hyvät kahvit ja pientä purtavaa.
Suurta purtavaa en olisi voinutkaan nauttia, koska olen aina vaan sillä aiemmin kertomallani piimäkuurilla. Piimäkuuri on siitä mukava, että se ei sido noudattajaansa tuskanomaisesti mihinkään. Jos jossakin paikassa ei kertakaikkisesti piimää ole, niin silloin saa vapaasti syödä myös jotain muutakin. Mitä tarjotaan. Kunhan ei halkaise rapamahaansa.
Minä en halkaissut ja painoa onkin vajunut tähän mennessä harteilta jo 5 (fem) kiloa!
Vieläkään en tosin ole siinä pisteessä, mihin edellisen kuurin aikana pääsin. Nyt on kuitenkin suunta oikeampi kuin tähän asti. Tähän asti suunta on ollut ylöspäin ja runsaasti. :(
Uskonpa, että piakkoin saavutan kuin saavutankin sen edellisen pisteen. Varsinkin, kun Magnus on taistossa mukana. Hän, kun vaan PÄÄTTÄÄ olla laihdutussessiossa , niin seuraavan tunnin aikana paino putoaa jo kilon.

Tiistaina raamattupiiriimme tuli kolme ulkopuolista osanottajaa minun ja Magnuksen lisäksi. Olikin taas oikein ilahduttava ja virkistävä ilta. Terveisiä vaan sinne naapurikuntaan, jos satutte tätä lueskelemaan.
Menkää ihmeessä myös te kaikki muutkin, jotka satutte tätä lueskelemaan, johonkin raamattupiiriin. Niitä on joka paikassa, kun vaan kyselee ja lueskelee seurakunnan sivuilta tietoja. Raamattupiirissä ei pakosta tarvitse "tehdä" mitään. Siellä ei tarvitse puhua yhtäkään sanaa, ellei tahdo. Voi vaan hörppiä kahvia (jos on sellainen piiri, jossa kahvia tarjotaan), kuunnella, ihmetellä ja mietiskellä.

Torstai-iltana viime viikolla olin seurakunnan kokouksessa seurakuntatalolla. Taloudellinen jaosto. Kuljimme kahvit juotuamme ja leivät syötyämme (minäkin söin, koska ei ollut piimää. Vrt. selitys hiukan aiempana) kuljimme katsellen seurakuntatalon paikkoja, joihin oli asennettu uusia putkia. Vanha perunankuorimakone oli myös kymmenien vuosien käytön jälkeen tullut tiensä päätökseen ja heitetty ulos. Tarpeettomana ja jo hiukan ruostuneena. Onneksi ehdin hiukan elää myös sitä aikaa, jolloin perunoita kuorittiin käsin ja kökällä aina, kun oli jokin hiukan isompi tilaisuus. Isossakyrössä en tosin ole perunoita koskaan ehtinyt seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin kuoria. Sipuleita kyllä (niisk) ja punajuuria ja porkkanoita.
Siinä perunoita kuoriessa juttu luisti ja kaikki kertoivat toisilleen kotipuolensa asiat ihan huomaamattaankin. Minä ainakin olen kova flätisemään juuri jotakin hyödyllistä tehdessäni. Johtuen ehkä siitä, että kauhistun tilannetta, jossa on joukko ihmisiä  koolla ja kukaan ei sano sananpalaa (vrt. lääkäreiden odotushuoneet, hissit jne).
Perunat tulevat nykyään aina valmiiksi kuorittuina ja varmaan kohta keitettyinäkin, kun tarpeeksi kauan eletään.

Tänäänkin ajelimme Magnuksen kanssa kaupunkiin. Menimme äänittämään tulevia ohjelmia radio Dein Pohjanmaan kanavalle. Magnus puheita ja minä runoja.
Äänitystilanteessa nikottelin, hengitin raskaasti ja änkytin jokaisen lukemani runon kohdalla.
Ääneeni on iän myötä tullut sellainen käsittämätön hiljainen, ikään kuin jonkin ylimääräisen limaklöntin aiheuttama kurnutus, jota ei saa kuuluvallakaan rykimisellä irtoamaan.
Koko ajan runoja lukiessani myös arvostelin lukemaani maan putuihin. Siitäpä päättelinkin, että varmaan kaikki meni taas ihan putkeen. Niin putkeen kuin vanhan mummelin runot nyt yleensä voivat mennä.
Menimme äänitysten jälkeen vaihteeksi myös erääseen vaatehtimoon. Eräs pusero oli jäänyt krepottamaan mieltäni. Harmittelin, kun en sittenkin ollut ostanut sitä, vaikka kauan ja hartaasti olin lauantaina meinaillut. Sanoin Magnukselle, että jos kyseinen vaatekappale on vielä jäljellä ostan sen. Oli se ja samalla otin ostoskärryyni myös valkoiset pitkät housut.
-Sähän sanoot, jotta vaan pusero oli jääny krepottohon! Magnus muistutti.
-Joo, mutta ihminen tarvitsee myös valkoisia pitkiä housuja. Senhän ymmärtää jokainen.Ei niistä tarvitse erikseen puhua.


Nyt seuraa sarjassa "erittäin vanhoja juttuja elämän varrelta. Tyvestä latvaan" -osio.
Lapsuuskodin pihassa Vaasan Huutoniemellä kasvoi useita marjapuskia. Meidän perhekunnallamme oli vain kaksi punaista viinimarjapuskaa ja talon toisella perhekunnalla punaisien puskien lisäksi myös mustia- ja karviaismarjapuskia.
Omassa punais-marjapuskassa syödessäni otin kouraani aina salaa jokusen mustankin viinimarjan ja sitten vaivihkaa suuhun, ettei kukaan vaan näe. Karviaispensaisiin en uskaltanut mennä. Ne olivat liian kaukana meidän pensaistamme ja elleskaappini olisi tullut ilmi heti.
Silloin jo päätin, että jos joskus omia marjapuskia saan, niin kasvatan niitä niin monta. että joka päivä saa noukkia pesuvadillisen ja moosata siitä kaksin käsin suuhunsa.
Noh, nyt olisi marjoja MELKEIN niin paljon, mutta nyt ei saa syödä. Veri suonistossani on liian sakeeta. Ellei ihan Turun sinappia. Terveydenhoitaja sanoi minulle, että älä nyt syö oikein mahdottoman terveellistä kovin paljoa.Hemoglobiinini kun (silloin 170) ei saisi kovin paljoa nouseskella. Nyt on globiinit onneksi jo "huonontuneet" ollen 147, mutta hoitajattaren neuvoa haluan kuitenkin noudattaa.

Ensi maanantaina blogia ei ilmesty, joten toivottelen kaikille tupla hyvää kaikkee!
T: Kaisa Vitbyx-Gyllenglobin
--------------------------------------------------------------

Sananlaskujen kirja. Luvusta 16, jae 20

Joka harkiten toimii, saa kaikkea hyvää,
onni on sen, joka turvaa Herraan.

14 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Katselin noita kuvia. Kauniita kukkia ylemmässä. Alemmasta tuli mieleen lauantaisiivous. Menisi enemmän kuin puoli päivää lattiaa luututessa. Ja perunannostoaikaan väki saapastelis kurasaappain puhtailla matoilla.

Piimäkuurisi on ollut tehokas. Minäkin yritin sitä. Yksi päivä riitti. Illalla piti jo ruiskorppu voidella. :(

Ai, ettei marjojakaan saa ylettömästi syödä. Mulla just loppui viime syksynä itse poimitut puolukat. Kaupasta ostetut ei olleet yhtä hyviä, vaikka olivatkin kotimaisia. Olivat jotenkin haaleita väriltäänkin. Lienee poimittu vähän raakoina.

Mitähän numeroa sitä arvais äänestää. Tänään kaupungilla jännästi äänten haravoijat väistivät minua. Ei ensimmäistäkään lappua ojennettu, vaikka ihan vierestä koitin kulkea.

Aila Sipola kirjoitti...

Minusta näyttäisi kuvan oikealla laidalla olevan malvaa, mutta voisiko etualan suuri kerrattu olla jotain pionia?
Huvikseni täällä arvuuttelen, ketä ehdokasta myyjille suosittelit... kenties Helenaa...
Jaa että Huutoniemellä, onkohan siitä ollut ennenkin puhetta, et sunkaa Neekerikylässä ole asunut? Vietin siellä lapsuuteni kesinä kummisedän luona pitkiä aikoja (yleensä niin kauan, että alkoi koti-ikävä vaivata).
Kohoren ei mee koskaa, mulla oli viime talavena kauhia ria liian alahaasesta hemoglobiinista, alle saran.

Mirva Havula kirjoitti...

Hei,
Minusta tuo "ruusu" näyttäisi pionilta. Olen itse yrittäny monta kertaa saada pionia kasvamaan tässä pihallani, joka on sama piha, jossa äidinäitini minun lapsuudessani kasvatti upeita pioneja. Ne alkuperäiset ovat aikojen saatossa kadonneet, mutta miksiköhän minä en onnistu ollenkaan niiden kasvattamisessa. Viime kesänä taas istutin kaksi, joista toinen kuoli syksyyn mennessä, mutta toinen toki kituutti vielä syksylläkin. Nyt jännityksellä odotan onko se tänä keväänä hengissä. Ainakin olin sen merkinnyt hirveällä häkkyrällä talven yli, ettei sen päältä ajeta traktorilla!!!!!!!

Anonyymi kirjoitti...

Kukkasesi ovat isot pioneja ja korkea on malva.

Saakohan noista kokouksien asioista noin vain kirjootella? Meinaan, kun asioiden käsittely on kesken, niin sitoo vaitiolo kokouksen jäseniä.

Ailakki kirjoitti...

Kauniita ja niin ihstuttavia kuvia ylimmäinen on pioniin kukat ittelläni on ollut ja samanlaisia nyt ne kukoistaa minuskan puutarhas.ja toinen kuva ihan tulee mummola mieleen kuinka rattoisan ja rauhoittavan näköinen tupakeittiö tälläikää tykkää kaikesta vanhasta(:

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Kukat ovat malvoja pioneja. Yritin blogissa ehdotella, että nuo isommat on ruusuja, mutta pieleen meni. Toki ittekki sitte, ku suurennin kuvaa, huomasin, että pioneja ovat.

Kyllä toki minäkin kaksi leipää aina syön PIIMÄkuurinkin aikana. Ei sitä muuten jaksa mitään kuuria pitää.;) Olen syönyt nyt myös nuudeleita niissä kunei ole kuin 72 (!) kaloia sadassa grammassa.

Olen monen kuullut huokailevan ja kyselevän, ketä äänestäisi. Olen aina antanut vinkin siitä puolueesta, jota itse olen kolkyt vuotta äänestänyt ja kannattanut ja hyväksi havainnut. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila Sipola
Oikein olet nähnyt molemmat kukkakaunokaiset. Ei ole ruusu, kuten blogissani väitin. Suurensin kuvaa ja tihrustin sentin päässä ruudusta, niin pionihan se. Minulla kasvaa kyllä ruusuaidassa ihan mahdottoman saman näköisiä,isoja ja harvinaisia ruusujakin. Pitää ottaa niistä oikein kuva, jahka alkavat kukoistamaan.

Hyvin osasit arvuutella, mitä vaaliehdokasehdotukseeni tulee. Sen sijaan Neekerikylässä en ole asunut. Tyttökaverini asui ja paikka tuli sen kautta hyvin tutuksi.

Alle saran hemoglobiini? Molsin varmahan jo 1/2 kuallu! :O

kaisa jouppi kirjoitti...

Mirva Havula
Pioni on. Suurennuslasin avulla huomasin ittekki.
Meillä kasvaa ruusuaidassa ihan pionin näköistä ruusua. Vaaleanpunaista ja suurta. Laitan dokumenttia kehiin, kun on ne ajat. :D
Ei muuten taatusti onnistuisi kasvattaminen meikäläiseltäkään, mutta onneksi anoppi kasvatti aikanaan pionit niin sitkeiksi, että elävät ja kukoistavat meikäläisenkin hoteissa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anonyymi
Huomasin, kun oikein suurennin valokuvan, että pionihan se!
MELKEIN yhtä suuria ja saman näköisiä ruusuja kasvaa yhdessä kohtaa ruusupensasaitaamme. Laitan kuvan, jahka alkavat kukkeilemaan.

Muutamien kymmenien vuosien kokouksissa istumisien tuoman "viisauden" rikastuttamana, tiedän, että asioista ei saa kylillä huudella, ennenkö on petyykit nähtävillä.
Kuorimakone oli jo edellisen kokouksen asiaa.
Yleensä en kerro mistään kokouksista ikinä muutenkaan mitään muuta kuin mitä söin. Nyt tein poikkeuksen, kun oli niin kiva juttu toi pk-kone. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Moon aina tykänny tollasesta vanhantyylisestä. No tiätysti nyt olletikki, kun oon ittekki jo vanhantyylinen! ;)
JOS olis rahnaa ja JOS olis mahdollisuus, niin tuallaasen taloon rakennuttaasin, johonolis huanehet nuan.
Pitää melekeen sanua, jotta onneksi ei oo! Oon senverran laiska siivuamahan!!!

Anonyymi kirjoitti...

Mahdatkohan olla matkoilla? Itse vietin viimeviikon Summassaaressa? Hyvä kunto ja lepoloma. Mukavaa menoa. Orotukses. Isoäiti

isopeikko kirjoitti...

Tänäänkin on maanantai :) ja kukat ei ole yhtään lakastuneita :) Mustaherukat ovat peikon mialuisa :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Isoäiti
Joo matkoilla oltiin.
Jos piti juosta ja läähättää, niin kyllä ehti rauhottuakki ja nauttia. Tasapuoliseti. :D

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Ja aina vaan on maanantai. Koko ajan on vaan maanantai. Mutta väliäkö tuolla! :D
Ne on ikikukkia tuossa kuvassa.
Taas niitä pökkää maastakin läpi, kun aurinko niiden päälle ruohon läpi läsöttää!

Mustat viinimarjat on must!
Mulla on nyt monta puskaa. Ei tarvitse enää ikinä kiffiä.