maanantai 18. toukokuuta 2015

Jotaki kummiski


Aurinkoista, mutta kolakkaa maanantaipäivää kaikille tuhansille ja taas tuhansille lukijoilleni!
Almanakan mukaan on kevät ja ilmassa leivokset leikkiä lyö, kuten rakas Kalle-isäni tapasi keväisin laulaa.
Tänään kannoin kevään kunniaksi kahvit ulos. Kahvit ja tomaattileivät (ei siis yhtään mitään muuta pinnalla  kuin 1/2 raakaa tomaattia). Puuttui voi, metwursti, nyhtöpossunöyhtä, salaatinlehti, 20% Gouda, tuorekurkku ja seesamin- ja auringonkukansiemenet.
Lienee tarpeetonta mainita, että kutistuskuuri meidän perhekunnassamme jatkuu.
Ulkosalla oli kumminkin taas niin kylmä, että kaksin käsin piti kupista pidellä kiinni, ettei hytistessä olisi kahvi läikkynyt rinnuksille.
Yritin hampaiden kalistessa muistella viimeviikolla lukemaani lehtijuttua.
Jutussa haastateltiin Vaasaan kuorofestivaaleille tullutta neljää naista (lauloivat kuulemma hienosti ja ovat ihan maankuulujakin, mutta minä en muista heidän nimiään, enempää kuin kuoronkaan nimeä).
Heiltä kysyttiin, että mitä tykkäävät, kun on niin kylmä?
-Ihanaa, raikasta, piristävää! olivat kuorolaiset huutanut yhdestä suusta. Heillä on kuulemma kotikonnuillaan aina kuuma ja hiki tippuu joka karvannenästä. Laula siinä sitten.
Tältä kantilta, kun asiaa ajattelin, sain kaffini ryystettyä ja leivän jyystettyä.

Jaa, että ketäkö ylläolevissa kuvissa on?
Toista en tunne, mutta toisen kanssa olen pitänyt jalkoja saman pöydän alla jo paria kuukautta vaille 49 vuotta. Tuolla samaisella toisella on myös minun ihka uusi hellehattuni päässänsä.
Luulimme matkalle lähtiessämme, että hän saa oman hellelätsän lentokentältä, kuten kaikilla matkoillamme ihastuttavaan Israeliin tähän asti on tapahtunna.  Ajat kuitenkin tuppaavat muuttumaan. Auringon kilotus ei kuitenkaan muutu. Se paahtaa ja polttaa otsanahan karrelle, ellei ymmärrä suojautua. Sain tehdä aikamoisen työn maanitellessani Magnusta laittamaan tuon helleräysäni päähänsä.
Paremmin räysä mielestäni Magnukselle sopii kuin minulle!  Ja olisiko ollut kivaa kantaa pistoksen saanutta velttoa matkanjohtajaa pitkin katuja? EI, sanon minä ja varmaan muutkin matkalaiset.

Minä sen sijaan sain jonkun sortin pistoksen lauantaina. Ei kylläkään auringosta ja onneksi vasta kotona.
Kohtaus eteni seuraavasti: Silmissäni sumeni ja veret plus kaikki  muut nesteet tuntuivat valuvan polviin. Lapa tärisi ja henki tuskin pihisi. Pyörrytti ja ellotti.
Tiesinhän minä, mistä moinen johtui. Olin syönyt liian vähän!!!
Lähdimme aamusta, melkein ennen sianruppua,  Östermyraan seuraamaan tyttären ja hänen aviomiehensä pojan salibandymatsia.
Söin kotona aamiaiseksi kaksi leipää, joidenka päältä puuttuivat taas nuo aiemmin luettelemani herkkuainekset.
Perillä urheilukeskuksessa yhden matsin seurattuamme söimme puokkiin noin metrinpituisen sämpylän ja päälle äykeät kaffit. Myöskin suklaajäätelötötteröt urheilujuhlan kunniaksi söimme makoisiin suihimme.
Aika humpsahti huomaamatta puoli kolmeen. Siihen mennessä oli yksi peli hävitty ja kaksi voitettu.
(Loppujen lopuksi joukkue sai turnauksen kultapotin!) (Yrittää vaikuttaa vaatimattomalta).
Noh, me menimme kauppaan ennen Vähällenevalle paluuta ja siihenkin tuhraantui aikaa, kun joka purnukka piti erikseen etsiä oudossa putiikissa
Kotikynnyksellä alkoi tuntua ilkeältä.
Syöksyin kaapille ja tein itselleni hätäpuuroa.(Hätäpuuro: mukiin Alkupuuroryynejä, maitoa ja sekoitetaan lujasti). Ei auttanut!
Seuraavaksi söin lusikallisen hunajaa. Ei auttanut!
Sitten kasan  näkkäreitä päällä runsaasti rasvaa ynnä jälkiruuaksi kaksi rasvarinkulaa ja jo alkoi olotila toeta. Veret sun muut nesteet lorisivat hitaasti, mutta varmasti paikoilleen ja päässäkin kirkastui jonkin verran. Silmänmunosista puhumattakaan.
Hyi olkoon, että oli kamalaa!
Nauratti, kun Catherine sättäili seuraavana päivänä ja kyseli tapahtuneesta huolestuneena, että oonko muistanut syödä? Kaikki, jotka vähänkään minua ovat nähneet, tietävät, että muistettu on!
Tuo kertomani juttu oli kyllä ihan vahinko minulta, mutta sitä se urheilu teettää. Jopa pelkkä katsominenkin.

Olimme Magnuksen kanssa karvarissakin tässä päivänä muutamana. Oma tukkapehkoni tuli taas hienoksi omasta mielestäni, mutta Magnuksen lookki on liian lestiä myöden jyystetty. Ei tokikaan  Magnuksen mielestä. Hän tykkää ja nauttii.
Jos minä saisin määrätä hänellä olisi poninhäntä!!! Määräysvaltani rajoittuu vain hellehattuun (ja siihenkin harvoin) ja sekin ainoastaan ulkomailla. :(

Keskellä viikkoa oli Kirkkoneuvoston kokous. Kokoukset ovat aina kivoja ja mielenkiintoisia.
Avasin suunikin muutaman kerran: tarjolla oli hyviä leipiä, ihania donitseja (samanlaiset korvakilluttimet veljentyttäreni lähettää minulle lähipäivinä Hälssingistä). Tarjoilulautasella oli vielä myös  suussa sulavaa kuivakakkua. Ainakin 50 kertaa oli suu välttämättä avattava. Ei! Ei mennyt läskiksi sen päivän laihduttamiset. Olin syönyt hedelmiä ja sen sellasta. Niitähän saa syödä litratolkulla.

Sunnuntaina meillä oli vientiä. Vöyrin kirkossa oli Magnuksella saarna ja illalla Teuvalla puhe.
Minulla oli runoja lausuttavana molemmissa paikoissa.
Molemmissa paikoissa tapahtui vielä sellainen maankaatoihme, että en jännittänyt esiintymistä niin törkeästi kuin yleensä. Panee toki hiukan laittaan epäileen, kuinka runot meni?
Vanhasta tottumuksesta lutkutin runojen välissä vettä, vaikka kieli oli ja pysyi koko ajan märkänä kuin tappajaetana.
Ihmeellistä! Kiva oli lausua runoja ilman, että pelkää kokoajan sydämen seisahtuvan ja sen myötä myös ajan!
Tänään lähdemme illalla Nikolainkaupunkiin. Olisi taas tiedossa draamaa. Minun osanihan on aina ollut se "suuressa väkijoukossa oleminen". Niin luultavasti nytkin. Toivonpa kuitenkin, että joukko kasvaisi edes viiteen!
T: Kaisa Draamskog-Kvinnaberg
-------------------------------------------------------
Psalmi 65, jakeet 10-14

Sinä pidät huolta maasta ja annat sille sadetta,
sinä teet sen hedelmälliseksi.
Jumala sinun virtasi on vettä täynnä.
Sinä kasvatat sadon ihmisille,
pidät maasta huolen.
Sinä kastelet vaot,
tasoitat kynnetyn pellon,
pehmität sen sateilla ja siunaat maan kasvun.
Sinä seppelöit vuoden hyvyydelläsi.
Missä vaunusi liikkuu, siellä maa tiukkuu runsautta.
Autio aro viheriöi, kukkulat verhoutuvat juhlapukuun.
Niityt ovat lammaslaumojen peitossa,
laaksot lainehtivat viljaa.
Koko maa riemuitsee ja laulaa.

6 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Katsoin ensimmäistä kuvaa, että oletko noin muuttunut. :=)

Kyllä tuo hellehattu sopii erinomaisesti Magnustille, öö.. Magnukselle. Joudutkohan hankkimaan itsellesi uuden. Hatun, ei Magnusta.

Kyllä nyt on ollut koleita ilmoja ja tuulitsakin.

Verensokerin lasku liian alas on kyllä pelottavaa. Miulla on aina mukana Siripiriä. Sillä saa verensokeria nostettua nopeasti.

Ailakki kirjoitti...

Joo eka kuvaa ei oikein tutulta näyttänyt mutta eihän sitä voikaan kaikkia tuntea toka kuva kylläkin oli tutun näköinen ja niin hyvin hellehattu sopii ja puki miehistä miestä .mitä nyt kauniiseen kevätsäähän tulee niin toppa asu saa olla juhannukseen ja heti siitä eteenpäin jos meikä meinaa tarjeta.voi voi mitenkä sitä satuukin et verensokeri tipahtaa liian alas täytyis olla takataskus jotain mutusteltavaa siltävaraa jos viälä näin pääsee käymään.(:

pau kirjoitti...

Hattu sopii Magnukselle(älä kerro tai joudut hankkimaan itsellesi uuden, vaikka ei M taida naisihmisten kehuista mielipidettään muuttaa 😉)
Kiitos korttipostista. Tosi kivoja ne uudet yo-kortit! Oikein hyvänmielen kortteja😃

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Joo on se tuo kuva vähä lommoposkisempi kuin minä! :D
Muuten on kyllä piirteet samat. ;)
Eikä munkaa mielestä hattu mitenkää kauhee oo. Paremmin se Magnukselle sopii ku mulle. Taidan lahjottaa sen kokonaan hänelle.

Mitä on Siripiri? En ole koskaan kuulluttkaan. Mistä voi ostaa?
Kyllä mun pitää alkaa kans pitämään mukanani joaki, ettei tuu tuo kamala kohtaus päälle.
Nyt mulla oli viikonloppuna leipää laukussa, mutta kertaakaan ei tarvinnut siitä haukata, kun tarjoilu pelas niin hyvin.

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Kyllä niis jotaki samaa oli munki mielestä, mutta kyllä komieet oli se hellehattuunen! ;)

Täälä Hälävällä ei meinaa vieläkää tarjeta. Justiin laitoin vintissä taas patterin päälle. Se on tää Suomen kevät niin mahdottoman raikas. On se jo 70 vuodes (melekeen) tullu tiatohon.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Ei se uskonu mua, vaikka yritin vakuuttaa, ettei YHTÄÄN tiedä, että on naisten hattu. Olen ruvennu funtsaamaan, että se ei tosiaan ookkaa naisten, vaan miesten.

Kiitos kiitoksesta! Mullekki tuli nyt hyvä mieli! :D