maanantai 5. lokakuuta 2015


Rakkaat lukijani. Nyt on hermorustinkini siinä käiveessä, että ans kattoo, mimmosta tekstiä pukkaa.
NO MITÄ, KUN JULKAISE-NAPPI PAINUU ITEKSEEN JULKAISEMAAN JOKA KIRJAIMEN JA SANAN, ENNENKÖ EHTII EDES KIRJOITTAA! Lisäksi täällä kirjoituspöksässäni on TAAS puoliskan kananmunankokoinen paskakärpänen. Ihan kuten (muistaakseni) viimekerrallakin. (Raskasta huohotusta).
Hain Radar-potun valmiiksi ja otin kannenkin jo pois, että saan heti truiskastua myrkkysatsin ilmaan, kun on tarve.
Eipä ole tarvetta viimeisien minuuttien aikana ilmennyt. Taisi  poika vähän säikähtää.
Toivottavasti julkaise-nappi säikähtää myös.
Eipä ole tällaistakaan nappivaivaa ennen eteen tullut. Päin vastoin!
Joskus, vaikka olen etusormi klinkussa painanut JULKAISE JULKAISE JULKAISE, niin mitään ei ole tapahtunut.
Taas nappi vilkkuu! Noinkohan on, että sinä rakas kuulijani, voit lukea samalla, kun kirjoitan?
No se selviää, jahka saan kaiken kirjoitetuksi. Enää en mene välillä poistelemaan tekstiä. :(
Menen sen sijaan hieman toiselta "suunnalta" kirjoittelemaan.

Alun kuvakavalkadi on matalasta majastamme. Köökki ja keskikammari.
Peräkammarista ei ole kuvia. Tuskin ennen joulua tuleekaan, koska kyseinen kutju on aina niin sekaisin, että ei paljon kuvia huvita otella.
Köökkimme ilme tulee lähiaikoina (tai ainakin vuosina) mitä mööpeleihin tulee, muuttumaan radikaalisti.
Myös seinillä olevat taulut tulevat a) vaihtamaan paikkaa ja huonetta c) häipymään kokonaan.
On hyvä joskus mullistaa kaikki ylösalaisin. Meillä tämä JOSKUS tapahtuu näemmä kymmenen vuoden periodein. Kymmenen vuotta on ihan passeli aika vahdata jotakin jollakin paikalla, pitää samoja verhoja pesemättä ja putsaamatta ikkunoissa.
Nyt on sellaiset fiilikset, että lavakontti pihaan ja kaikki irti oleva- ja lähtevä lavalle osoitteena hyötykäyttöasema.
Voi olla, että kärpäsillä ja julkaisu-näpykällä on suuri vaikutus tämänhetkiseen tunnepuolen aivolohkoon, mutta tältä nyt tuntuupi. Grrrrrrr.....................

Maanantaina olin piirustuskurssilla, kuten silloin jo ilmoitinkin.
Tämä tällainen kurssi ei ole ihan uusi keksintö, eikä siis tuntematon minun kohdallani.
Joskus vuonna muusi ja kirves olen Vaasassa asuissani samanmoisella kurssilla ollut.
Olen ollut myös öljyvärikurssilla, jollain ihme mustasavikurssilla (?), luovan kirjoituksen kurssilla, runokurssilla ja...siinäpä ne olivatkin.
Minua huvittaisi mennä kaikenlaisille kursseille. Esimerkiksi "tee itse kansallispukusi"-kurssille, tai "suunnittele ja tee itse kaikki, mitä päälläsi pidät"-kurssille, mutta en voi.
Kaikkihan teistä muistavat, että minulla on peukalo keskellä kämmentä. Tai paremminkin, minulla ei oikeastaan ole peukaloa oikein missään. :(
Kursseilla oloani vaikeuttaa sekin, että en kärsi arvostelua. JOS piirrän nenän niskaan, niin en ollenkaan tykkää, että sanotaan, että nenä kuuluu otsaluun alapuolelle.
Tosin kukaan opettaja ei missään ole minulle mitään sanonutkaan. Päin vastoin! Kannustusta olen saanut. Kuten:
-Nenä sopii hyvin niskaan! Ei tarvitse huolehtia niistämisestä, kun ei valu suuhun!

Tänään on taas piirustuskurssi klo 18.00 ja senpä takia olen tämän kirjoittamis-session kanssa näin ajoissa. Tiedä kuinka flaatti sitä on, kun tulee kursseilta kotiin.
Otan mukaani uuden joulukorttiaihioni: Maria ja Jeesuslapsi.
Minulla on nyt kohta lätkäistä eetteriin myyntiin viisi uutta joulukorttia. Kaikkihan muistatte, että minä olen korttimaakari? Minulta voi tilata kortit suoraan postiluukkuun kannettuna. Ei tarvitse lähteä niitä metsästämään ahtaista joulukorttikaupoista.

Keskellä viikkoa tulivat Eerikki-vävy, terapiakoira Lyllan ja Joonathan meille.
Keitin paksua marjakiisseliä (ei valu, vaikka kääntää kasarin suullensa) ja paistoin lihapullia.
Joonathan kävi tenttimässä liikennesäännöt mopokorttia varten tässä ihan lähistöllä olevassa katsastuskonttorissa. Läpi meni tentti. (Sitä en hetkeäkään edes epäillyt).
Terapiakoira sen sijaan joutuu lähiaikoina läpikäymään leikkauksen. Sen vatsan päällä, kikin (siis yhden niistä ties kuinka monesta rintanipukasta) vieressä on isohko patti.
Minä ja Magnus menemme sitten aikanaan HOITAMAAN potilasta, kun kotiväkensä on töissä ja koulussa. Voi olla, että Magnus joutuu HOITAMAAN minuakin, sillä niin kovasti ahistaa jo pelkkä ajatuskin.

Lauantaina olimme Magnus, Esa-Matias (nimeä ei muut.) Vaasassa rovastikunnallisilla Elo-markkinoilla myymässä Isossakyrössä tehtyjä sukkia ja jauhettuja jauhoja plus munkkeja.
Hyvin menivät kaupaksi. Varsinkin ohraryynejä olisi pitänyt olla traktorikuormallinen.
Vastapäätä meidän pöytäämme oli laihialaisten myyntipöytä.
Katselin pöydällä olevia tiettyjä rasioita ja ihmettelin, mitä niissä mahtoi olla? Näytti kovasti herkulliselta sisältönsä.
Kun viimein ymmärsin mennä paikalle lähempää tutkimusta varten, viimeistä rasiaa vietiin.
Kysyin rasian ostaneelta naiselta, että mitä siinä rasiassa on?  Tarkensin vielä, että haluan tietää, mistä jäin paitsi, kun en ollut ajoissa asialla.
-Tässä on ohrapuuroa, sanoi nainen ja puristi rasiaa rintaansa vasten rystyset valkoisina.
OHRAPUUROA!
Siitä siihen, etten alkanut itkemään. Superhyperherkkuani!
Ensi vuonna, jos eletään, niin en aikaile, vaan hyökkään alkuvirren viimeisen värssyn vingahtaessa heti ostamaan, enkä istu ja ihmettele yhtään hetkeä.
Markkinoilta huristelimme Isonkyrön Laurilanmäelle virsipiiriä pitämään. Mikä sitä oli pitäessä, kun oli innokkaita veisaajia ja mikrofooni pelasi kuin rasvattu.

Joissakuissa muissakin paikoissa viime viikon aikana kävimme  ja joissakuissa paikoissa olisi pitänyt näiden lisäksi vielä käydä, mutta ei niistä sen enempää. Kaikkiin ei pääse, eikä voi, eikä jaksa.
Hyvä, kun sinä taas tänne asti jaksoit.
Kärpänenkin on ollut kiltisti vaiti ja säästänyt ainakin vielä henkikultansa. Minulla hermot ovat tasaantuneet, vaikka julkaise-nappi vaalenee ja tummenee tasaisin väliajoin.

T: Kaisa Niskanen-Klyvarsson
-------------------------------------------------------

Psalmi 116: 4-7 (Laitappa tämä omalle kohalles. Minä laitan omalleni :D)

Silloin minä huusin Herran nimeä:
"Herra! Pelasta minut!"
Herra on oikeamielinen ja laupias,
meidän Jumalamme on armollinen.
Herra on avuttomien suojelija.
Kun voimani uupuivat,
hän tuli avukseni.
Nyt olen saanut rauhan,
Herra piti minusta huolen.



Niilläkin

4 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Voi Kaisa!! Kiitos ihanasta Psalmista ( laitoin kohalleni ja itkiä vollotin, niin kosketti.) Silmäni iskivät ensimmäisenä (ennen vollotusta) köökin peräseinällä olevaan siniseen kaappiin ja kauhuissani ajattelin,että ei kai Kaisa TUOTA aio hyötykäyttöasemalle viedä??!! Niin on ihana ja mitä aarteita kaapin kätköissä onkaan. Tuollaisen kun joskus saisi! Eri asia että mihin sen pikkuruisessa kaksiossani laittaisin.Niin vain maanantai vilahti torstaiksi, ennenkuin aloin lukea blogia. Parempi nyt kun ei koskaan. Kiitos, kiitos, kiitos. :)

Rosina kirjoitti...

Uuniohrapuuroa rupesi tekemään mieli, kun luin blogiasi.
Paksua puolukkakiisseliä vielä päälle, namskis!

kaisa jouppi kirjoitti...

Elina
Joo tuo psalmi on todella ihana. Ja tietenkin kaikki psalmit. Magnus tapaa aina lukea jonkun psalmin, kun aloitamme päivittäisen rukouksen. Niihin ei ikinä kyllästy ja ne ovat aivan kuin eläviä. Ja eläviä ne ovatkin! :D

Ei kyllä tuo kaappi pysyy tuossa ja visusti. Se on Lyyli-mummuni kaappi ollut aikoinaan. Kaappi tuntui lapsena ihan mahottoman korkealta, komealta ja isolta. Nyt se on enää vaan komea! :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Satavarmaa on, että minäkin ohraryynejä hankin. Keitän kyllä vaan hellalla, kun en saa uunissa muka onnistumaan. Puuro tulee jotenkin "kuivaa". Pitäisköhän siihen lisätä välillä aina lientä? Mene ja tiedä.