Kuvia lauantaisesta kirpparisessiosta Botnia-hallissa.

Lähdimme auto kattoon saakka lastattuna Hälvältä puoli seitsemän pintaan, eli niiden paljonpuhuttujen sianruppujen aikaan. Joku, joka todella tietää näistä sianrupuista jotakin, sanoi kyllä joskus, että jos niiden ruppujen  aikohin johonkin lähtee, pitäisi olla 4:n aikaan aamuyöstä asialla.

Noh, joka tapauksessa aikaisin piti nousta ja lähteä, koska minulla kestää herääminen aina mahdottoman kauan. Aina vaan kauemmin, mitä enempi vuosilustoja kertyy ympärille.

Joka aamuisen veden lutkuttamisen jätin suosiolla väliin, koska silloin minun olisi pitänyt todella herätä jo 4:n aikaan. En millään saa lyhyessä ajassa kurkusta kulautettua ylettömiä määriä vettä. (Yletön määrä: 6,5dl).

Ilman juomisia tarvitsi könytä alakertaan vasta viideltä. 

Ihme ja kumma olin aika pirteä, vaikka kello oli vasta viis. Puhelin jopa hiukan niitä näitäkin ja vastasin auliisti ja ystävällisesti Magnuksen kysymyksiin, vaikka yleensä olen äkäinen kuin marjaiskarhu. Se johtui siitä, että olin mennyt aikaisin nukkumaan. Minun on pakko nukkua 8 tuntia vuorokaudessa. Muuten minua ei katsele, eikä kuuntele kukaan (itsekään). 

Hyvissä ajoissa ensimmäisten joukossa (kuten aina ja joka paikassa) olimme perillä Botnia- hallin lastauspäässä.

Niska/selkä ja kädet vääränä kannoimme kaikki tykötarpeet ja myytävät tavarat autolta juoksurataa pitkin paikalle numero 8 (åtta).

Niska/selkä ja kädet vääränä kannoimme kaikki tykötarpeet ja melkein kaikki myytävät illan tullen takaisin juoksurataa pitkin autolle. 

Koko lauantai siinä meni ja osan sunnuntaitakin. Osan sunnuntaita siksi, että niskaa, selkää ja käsiä kolotti tavaroiden kantaminen ja ylenpalttinen puurtaminen. 

Niska/selkä ja kädet ovat stabiilissa asennossa meikäläisellä kaiket päivät ja jos ja kun hiukankin haiskahtaa liikunnalta ja työnteolta, menee kauan, että saa tropattua krupin taas liikkumattomaksi ja säryttömäksi.

Tehty työ oli aika lailla epätasapainossa, mitä ansion ja voiton suuruuteen tuli, mutta tulipahan kokeiltua. Nyt tiedän, että sanonta TYHJÄN SAA TEKEMÄTTÄKIN- sanonta pitää tismalleen kutinsa. Samaan tulokseen tuli vieruspaikankin kauppias. Joitakuita muitakin myyjiä haastattelimme ja he taas olivat ihan tyytyväisiä kaupantekoonsa ynnä saamisiinsa. Se oli hyvä se ja mukava kuulla.

Jos joskus vielä innostumme kyseiselle hallille menemään, niin hankimme taatusti sellaiset piskuiset kaksipyöräiset työntökärryt, jollaiset kaikilla muilla näkyi olevan ja jollaisia me saimme eräältä, niihin tyytyväisiin kuuluvalta myyjältä loppuhötäkässä lainata. Niska/selkä ja kädet säästyvät paljolta, kun omistaa sellaiset kärryt. 

Magnus suunnitteli koppuloivansa äitinsä vanhasta pyörällisistä ostoskassista sellaiset kärryt.

Voi olla, että onnistuu, mutta voi hyvin olla, että ei.

Kalenterini aukeama viimeviikon kohdalla on aika valkoinen. Silti menoja on toki ollut.

Tiistain päällä on kokeiltu kuulakärkikynää, toimiiko? Keskiviikon kohdalla on kaksi merkintää. 

Toisen niistä toteutin, eli lähdin aamupäivällä Vaasaa kohti. Perille saavuttuani yritin etsiä entistä Vaasan Puhelimen telehvoonikonttuuria, mutta tietäähän sen, että ei sellaista enää löytynyt. Hajuakaan.

Firman nimet, paikat ja  puhelimet ovat ajan saatissa muuttuneet niin, että ihmeellisempää olisi ollut, jos olisi konttuuri löytynyt. Aikani mennyttä aikaa ja paikkaa etsittyäni ja  Saabilla sinne sun tänne kruisailtuani, luovutin. Pitäköön tunkkinsa!

Menin tervehtimään Ansaa ja Aija-Kanitaa.

Kello 18.00 alkoi Vanhan Vaasan pappilassa naisten ilta ja päätin ysin tein mennä myös sinne, kun kerran kaupungissa olin. Naistenilloista ei koskaan hullumpana pois lähde.

Sunnuntainakin menin naisten iltaan. Oikeammin sanottuna Naisten kesken iltapäivään. Tällä kertaa Vähäänkyröön.

Minulla oli, paitsi tietenkin runoja lausuttavanani, niin myös puheentapainen puhuttavanani.

Ihme ja kumma selvisin kaikesta kutakuinkin ilman jännitystä ja kielen kuivumista.

Hyvin meni sekä runot, että puhe. Tai puhe oli oikeammin kirje. Kirje, jonka eräs nainen, nimeltä Tabita, oli kirjoittanut ystävättärelleen. Kirje on tietenkin minun kirjoittamani. Kuvittelen olevani Tabita ja miltä tuntuu, kun herätetään kuolleista. 

Onnistuin varmasti hyvin, koska eräs nainen sanoi, että hänen tekisi melkein mielensä vastata sille Tabitalle. :D

Naisten kesken illasta porhalsin Isoonkyröön Sohvakirkkoon. Paitsi Sohvakirkossa, olin ollut jo aamulla jumalanpalveluksessa ko. kirkossa.

Joku voi kysyä, että eikö moinen kirkossa ravaaminen lähentele jo hulluutta? Vastaus on, että ei, koska kirkosta ei koskaan tule hullumpana pois kuin sinne mennessä.

Tänään oli tietenkin taas maanantaiseen tapaan piirustuskurssi. Sain piirrettyä rippikortin valmiiksi ja aloitin kettukortin taiteilemista.

Sillä aikaa, kun minä ja Charles taiteilimme kurssilla, oli Magnus keittänyt riisipuuroa.

Puuro oli niin tupunttia, että sitä ei meinannut saada lautaselle kattilasta ilman talttaa ja vasaraa.

Jaa, että eikö Magnus osaa keittää riisipuuroa? Osaa, mutta minä en osannut mitata oikeaa määrää riisiä.

T: Kaisa Riisputing-Talttanen

--------------------------------------------------

Ensimmäinen Mooseksen kirja 1:24-31

Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja,

kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit"

ja niin tapahtui.

Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet,

kaikki eläinten lajit.

Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme

ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata, ja kaikkia pikkueläimiä,

joita maan päällä liikkuu.

Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi,

mieheksi ja naiseksi hän heidät loi.

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille:

"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.

Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.

Jumala sanoi vielä:

"Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on

ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät.

Olkoot ne teidän ravintonanne.

Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu,

minä annan ravinnoksi vihreät kasvit".

Niin tapahtui.

Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä ja kaikki oli hyvää.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.