tiistai 10. marraskuuta 2009


Tyttäremme Catherinen näkemys vanhemmistaan.
Oli taiteilija eräänä kauniina päivänä vuosia sitten oikein työpaikalle tullut kauppaamaan tälläisiä ihania taideteoksia.
Catherine oli tässä körttipariskunnassa ollut tunnistavinaan jotain samankaltaisuutta, kuin rakkaissa vanhemmissaan ja lyönyt kaupat lukkoon.
Magnuksen tosin täytyy vanhemmilla päivillään (siis VIELÄ vanhemmilla päivillään )hankkia peruukki, mutta muuten samaistumme mielellämme näihin henkilöihin.
Poikamme Charles on aikoinaan myös lausunut meistä korviahivelevän arvion, vaikka tarkoitus ehkä SIIHEN AIKAAN oli hieman toinen.
Charles sanoi, että minä ja Magnus olemme oikein "FUNDAMENTTALISTI KÖRTTEJÄ!"
Magnuksen virsikirjasta tuossa yo.taulussa, on valitettavasti pala lohjennut, mikä sekin tosin sopii kuvaan hyvin.
Virsikirjahan näyttää oikeastaan kuluneelta.
Magnus onkin nimittäin intohimoisin virrenveisaaja, johonka olen koskaan törmännyt eloni aikana.
Mielellään hän alkaisi veisuun jo heti aamusta,ikinä, kun silmänsä auki on saanut.
Mitä useampi värssy, sen parempi.
Ja YHTÄÄN säkeistöä ei pois jätetä!
" RIALOOKI KÄRSII, JOS VÄRSSYJÄ RUPIAA KARSIMAHAN."
No, siinä on kyllä vinha perä.
Aamuveisuu hänen on ollut pakko jättää vähemmälle, koska hänen aamuäreä akkansa ei kestä mitään, ennenkö on juonut pannullisen kahvia ja syönyt siivun kokojyväsuperterveysleipää.
Eilisen illan käytin taiteen tekemiseen.
On pyydetty logoa Laihialla pidettävään Missio- esitteeseen
Piirsin kuvan, ryttäsin. Piirsin kuvan, ryttäsin.
Lopulta ajattelin jo pelkästään rytätä.
Kaiken kukkuraksi Magnus oli aika vaisu, kun näki teelmyksen.
" NO, MITÄ SÄ PIIRTÄISIT AIHEESTA " RAUHAAN, ILOON, VAPAUTEEN"? kysyin tuohtuneena.
Magnus sanoi, että hän piirtäisi ristin.
Sitten hän piirtäisi ihmisen, joka nousee iloissaan ristin juurelta ja...
Teelmykseni näytti, jos mahdollista entistäkin valjummalta.
Tänään lähdin sitten oikein jantusissani hakemaan kunnon tusseja kaupasta, että saan oikein selvät ääriviivat minun piirroseeni.
Kotoa laatikosta löytyi vain sellaisia pullasuteja muistuttavia tussin tapaisia.
Minun piirtämässäni ja suunnittelemassani logoehdotelmassani nuorehko
neitonen hyppää ilmaan TODELLA iloisena. Hänen yläpuolellaan lentelee punatulkkuja 5 kappaletta ja horisontissa siintää lintuaura. Linnuthan symboloivat vapautta. Tai ainakin nyt tässä minun kuvassani!
Rauhaa kuvastaa Laihian kirkontorni kukkoineen.
Saa nähdä, mitä missiokomissio on siitä mieltä.
Aion seurata kasvolihaksiansa juur tarkkaan, kun katselevat kuvaa.
Olin tänään tapani mukaan (rykäisy) lenkillä.
Täysin tavoistani poiketen HÖLKKÄSIN 200 metriä (sata meeteriä kerralla.
Ei siis yhteen rytkyyn).
Hölkkäsin sellaisessa kohtaa, ettei kukaan näe.
Ajattelin, jos kaadun, niin ei ainakaan kukaan pääse nauramaan.
Sehän on selvää, että kaikki aina nauravat, kun näkevät joidenkin kaatuvan!!!
Magnus sanoi, että ei lihavien saa hölkätä.
"Kuka ne pystyhyn kampiaa, jos ne kaatuu!"
No, Magnus ei tuota viimeistä lausetta toki sanonut, ja todisteli monin sanakääntein, ettei sellaista MISSÄÄN NIMESSÄ tarkoittanut, kun
minä sitä ääneeni runsaasti epäilin.
Huomasin kunnon nousseen sitten kesän. Jos silloin olisin vaikka vain AJATELLUT hölkätä, olisin saanut vapaaehtoisesti mennä tien syrjään vatupassiin ilman kaatumisiakin.
Tänään eräs ystävä otti yhteyttä minuun tuolta Suomen pohjanperiltä ja sai harmaan päivän kirkastumaan useita piiruja.
Minua tosin ei päivien harmaus hetkauta mitenkään alakuloiseksi.
Aina on todennäköinen sää.
Sitäpaitsi on metkaa, miten TODELLA harmaata kaikki on. Taivas, maa, puut. pensaat, joki, ihmisten naamat...kaikki.
Vain Kaikkivaltias Jumala on voinut keksiä noin harmaan elotilan.
Huomenna ehken lähden Nikolainkaupunkiin lepuuttamaan taiteellisia hermoratojani.
Soitan Saarukalle ja jos hän on kotona, niin hän saa YLLÄRIvieraan huomenna.
Huomenillalla on sitten myöskin taas kirjoittajapiiri.
Niin siinä käytiin, että piiri ei jatku keväällä. Meitä on liian vähän.
Ylistarossa vastaava piiri TURSUAA osanottajista kuulemma.
Aion kysellä pääseekö sinne ulkomaaseutulaiset.
Toisaalta, kyllähän sitä kirjoittelua voi jatkaa täällä vinttipöksässäkin.
Aika yksinäistä pukertamistahan se on, kuten tuo piirtäminenkin.
Psalmien luvussa olen edennyt muunmuassa seuraavanlaiseen kohtaan:
Herra, kuule minun rukoukseni,
ja minun huutoni
tulkoon sinun eteesi.
Älä peitä minulta kasvojasi,
kun minulla on ahdistus,
kallista korvasi minun puoleeni.
Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.
Vassokuu! Näin saat sinäkin rukoilla, kukapa ootkin ja näinpä rukoilen minäkin.
Tuus Kaisa

4 kommenttia:

Arto ja Saara kirjoitti...

Kudon tässä säärystimiä (Yli polven ulottuvia) nuorisolle joululahjaksi ja mietin, mistä löytäsin hyvää luettavaa. Onneksi muistin sinun blogisi. Tuli taas pitkä pötkö neulottua. Ja lukemastani nautittua.

liisabee kirjoitti...

Jaa-a, että hölkkää - taitaa se kärrynpyörävaihekin olla pian todellisuutta. Varmaan hieno näky taivaanrantaan tuijottelijoille.
Ah ihanaa, löytyy läheltä toinenkin säidensuosija! Munkin mielestä kaikki säät on sopivia ja ihania ja tänne säädettyjä. MIKÄÄN ei voita syssyn vehmaankosteaa, melkein sumuista, tippuvan märkää kuusimettää. Ei niin mikään. Paitsi ehkä komee vaakasuorassa satava kaatosade. Muistan, kun kakaranakin yhden Marykäisyn kanssa tällättiin ittemme kunnon myrryssateessa nauttimaan ko säästä Vaskiluodon sillalle. Oli muka liian lievät tuulet muualla.
Umpivieraassa porukassa saan mahdollisen keskustelun avaamiseksi just ja just tiristettyä itsestäni ILMIVALHEEN, että ompa sää.. Vaikka ainoa rehellinen kommentti olisi EVVK. Se tosin yhdistäisi muita, kun saisivat yhteisen paheksuttavan. Perisuomalaiseen tapaan keskustelukin yleensä tyssää siihen, kun säät on käsitelty.

pau kirjoitti...

Tottahan joutuvat lopettamaan sen kirjoittajapiirin,
kun säkin olet puolet ohuempi kuin alkaissa. Luulevat, että on enemmänkin karsintaa tullut porukkaan. Mutta et suinkaan sä ole siellä hiljaiseksi heittäytynyt? No, se taitaa olla täysin vieras ajatus, ainakin, kun jotain mieleen tulee, niin etköhän sen sano. Ja tarpeeksi pitkiä juttujakin olet vääntänyt. Eikö juttujen pituus kerrottuna kävijämäärällä lisäisi osanottajalukemaa...

Voipi olla vaihtelua mennä sinne lähipitäjän piireihin. Saavat sielläkin piristystä :)

Kävin Arin luona. Kuunneltiin Ilmestyskirjaa. Aamulla väkersin huomiseksi puheenrungon, mikä on melkein ylivoimaista yleensä. En ole kyllä varma, miten puhe soljuu, tekstin mukaan vai vierestä. Jumala säätäköön senkin asian.

Kuunnellaan Teron kanssa oivallista klassista musiikkia. Se rentouttaa ja illat ovat mukavia.

Voi hyvin, ja nähdään huomenna, Kaisa ja toivottavasti sinne muitakin tulee sinne Lappalaisentielle Naisten iltaan. Ei niin, etteikö me saatais kahdestaankin Katjan kera juttua irti.

Siunaamuksia runsain määrin kaikille lukijoille.

Rosina kirjoitti...

Kyllä sinun Kaisa kannattaa jatkaa lähikunnan kirjoittajapiirissä, lahjoja sinulta löytyy:)