lauantai 28. marraskuuta 2009

Lyllanilla on ilme: HOHHOIJJAA TEIDÄN KANSSANNE!
En voinut vastustaa kiusausta, kun huomasin,että Viviannin pehmytlelulla oli ilmeistä yhdennäköisyyttä Pehmytlyllanin kanssa.
"Sitäpaitsi", sanoin jälkimmäiselle,"älä yhtään urputa! Itte olit viime viikolla kasannu Viviannin ja Joonathanin pehmoleluja ylävooningista alakerran kammarin nukkamaton nurkkaan kymmenen (10) kappaletta vinolle kasalle."
Catherine meinaili, että Lyllan uskoo, että ne pehmikset olivat sen pentuja.
Mahtoi se motkottaa niille pennuilleen mielessään, kun taas ovat kavunneet vintille, juuri kun oli saanut rehattua ne alakertaan.



Torstai aamu koitti sitten aikanaan sateisena ja kauniina.
Kiisin silloin taas vanhan dieselirohjakkeen vetämässä vaunussa KAAMEETA vauhtia syntymäkaupunkiini. (Toisen kerran saalla viikolla).
" Sähän ny oikeen kyläluuta oot" sano Maikkukin, kun kävin taas katsomas, kuinka matonpaukuttelu edistyy.
Mattohan oli valmis! Poppanaakin puksutettu jo ainakin puoli meeteriä.

Muistanette, miten suhtaudun junailuun?
Minua kauhistuttaa, kun alkaa kuljetuskondyktööri lyödä jarruja pohjaan vasta maasillan alla Nikolainkaupunkiinpäin mennessä.
Olen jokakerta varma, että NYT dyktööri ei hoksaa, että ollaan perillä, EIKÄ MUISTA JARRUTTAA OLLENKAAN.
Rata jatkuu kyllä Vaskiluotoon asti, mutta sitten alkaa laivareitti ja kiskot loppuu!
Joka kerta näen sieluni silmillä, miten lööpeissä seisoo: AJOI JARRUTTAMATTA MEREN TYRSKYIHIN. Tai vaihtoehtoisesti : MULAHTI VETURI VETEEN.
MÄRÄT MATKUSTAJAT VIHAISINA (ainakin ylösongitut)
Kauhulla ajattelen myöskin tulevan sähköjunan faarttia.
Neljäästaa Nikolainkaupunkiin!!!
Ei kiitos! Nej tack!!
Minä ainakin aion nytkytellä Ooppelilla kaupunkireissuni, jahka se sähkis alkaa kulkea.
Tokkopa juna enää stoppaakaan Terviksen kohdilla, että senkin puolesta on turvauduttava omaan kulkuneuvoon.


No niin, siis torstai koitti sateisena, mutta kauniina.
Treffattiin Anitan kaa Vapaudenpatsaan juurella.
Kristillisessä kirjakaupassa käytiin ostoksilla. Anita yllätti ja ilahdutti vanhaa sydäntäni ostamalla minulle pikkuruisen suloisen enkelin, joka lukee psalmia 9 jakeesta 11:
JA SINUUN TURVAAVAT NE, JOTKA SINUN NIMESI TUNTEVAT,
SILLÄ SINÄ ET HYLKÄÄ NIITÄ JOTKA SINUA ETSIVÄT, HERRA.

Enkeli on keittiön ikkunalaudalla kahden muun enkelin kanssa.
Kiitos vaan Anita!
Kyllä kannatti saada aikoinaan KAISA nimen, kun sen kunniaksi tällästä tapahtui, että enkelin sai.


Pejantaina lähetimme nuttupussukan taas Etiopiaan Laalaan kanssa.
Moni oli taas ahkeroinut kutomalla nuttuja ja sukkia ja lakkeja.
Minustakin on kehkeytynyt nuttujen neuloja isolla ännällä.
Sukkia en osaa kutoa. Yhdet olen elämässäni saanut äntiin ja nekin teki oikeastaan Lyyli-mummuni.
Joka kerran säikähdän, kun saan yhdenkin nuttusen valmiiksi vommustettua. Enää niihin ei tule edes kovin montaa virhettäkään.


Osti tänään myös muutakin lankaa (gredeliinin väristä) ja aion pätkästä itselleni BOLERON.
Huomasin, että minulta puuttuu gredeliininen bolero ja valmista-sellaista ei Östermyyrastakaan löytynyt.
Mitä ei Östermyyrasta löydy, sitä ei ole sitten muuallakaan ja niinpä ostin lankoja.
Aion kutoa kaksi KAITALETTA ja kursaista ne yhteen niin, että päänreikä ja käden kolot jäävät kursimeitta.
Helmaan viidet sentit kairaa ja väliin angoralangasta, (joka on myös gredeliiniä) muutamat pörrösentit sinne sun tänne, niin paksuilla puikoilla, kun huushollista löytyy.
Välillä oikeeta ja välistä taas nureeta.
Siinä neuloma ohje, jos haluat kopioida ideani ja sinultakin uupuu gredeliininen bolero.


Tänään siis olimme läsnä Östermyyrassa ja illan taas sijaitsimme Laihialla.
Huomenna kirkkoon aamusella ja kirkkokuoron juhlakonserttiin päivällä (siellä saa kakkuakin).
Iltapäivällä Nikolainkaupunkiin KOHTAAMISPAIKALLE Huutoniemen kirkkoon ja sitten rakkaan Paun synttäreille Repolaisen kadulle.
Repolaisen kadulla kerran lapsosena kaaduin ja tinttasin pääni jäätikköön.
Sain maata siinä hyvän tovin, eikä kukaan tullut kysymään, miksi otan nokosia siinä, vaikka koiraa pitäisi pissattaa. ( Koiramme Spede istui uskollisesti vieressä ja odotti, koska maisemat taas vaihtuisivat).
Eli, kovasti oltiin välinpitämättömiä myös silloin, jos nykyäänkin vain ohitse kulkevat...ihmiset.

Tähän herkkään muisteloon lopetan tälläkertaa.
Ens kerralla kerron, kuinka satasivua (melkein) boccian- peluu säädöksiä tarttuu kaaliin tällä ikää.
Boccia-turnaukseen on aikaa viikko, joten lienee paikallaan lukea myös säännöt, jotka Eerikki tässä taannoin minulle sähköpostissa lähdetti.


Rakkahin ja sydänlämpöisin terveisin kaikkia lukijoitani tervehdin.
Hyvää yötä Jeesus myötä.

5 kommenttia:

Anita kirjoitti...

Tuli ihan dieseltuoksu nenääni kun luin tosi hupaisaa matkaa tänne Nikolainkaupunkiin, taas eläydyin tarinaasi ja tuntui kuin itsekin olisin istunut siinä kolisevassa vaunussa ;) tuttua oli kun olen matkustanut pääkaupunkiin tyttäreni perheen luo samassa taajamajunassa ja jatkan joskus pendolinolla 'mukavuudenhaluisena', että pääsee nopeammin perille, en ihan niin kovasti pelkää junan vauhtia mutta maisemia ei ehdi ihailla se on kyllä totta...
Olipa mukava kun pikkuenkeli ilahdutti ja sai kaksi ystävää vierelleen ;)
Lyllanin ilme kertoi paljon, aivan ihana kuva.
Kiitos neuleohjeesta, en tiedä onnistuuko minulta mutta kokeilla voi. Tsemppiä paljon boccia-turnaukseen!!!
Hyvää Adventtisunnuntaita ja sytytetään kynttilä.

pau kirjoitti...

Huomenta Kaisa.
Täällä 5kymppinen lyyli kirjoittelee
ja kiittää sulolaulusta,
jota miehesi kanssa minulle esititte mennä ehtoona.
Oli uskomatonta kun tupa täyttyi rakkaista ihmisistä
niin että tarkenimme kaikin puolin,
mikä ilolla todettakoon näin talvisaikaan.

Ei ole turha tuo huolesi MEREEN ajosta.
Kerran eräs juna ajoi mereen. Suoraan vaan sillalta yöllä. Ja tuli pakkanen eikä junaa edes löytynyt.
Se oli kyllä romaanissa, mutta kumminkin.
Kaamea ajatus. Joten hyvä nytkytellä Opelilla,
sun ja mun.

Onneksi kuitenkin Jumala on kanssamme, kussa kuljemmekaan. Kävi niin tai näin,
niin Jeesuksen tähden ja uskomme mukaan
vietämme tulevan ajan Kultakaupungissa,
jossa virta lähteineen ilahduttaa sen asukkaita.

Rakkain terveisin ja suurin kiitoksin
kirjoitteli 6kymppiä lähestyvä rouvashenkilö.

pau kirjoitti...

En muuten lukenut sitä romaania loppuun.
Se oli ylen masentava.
Paitsi se junajuttu, niin kaikin puolin kirjaa lukiessani jouduin sangen synkkiin mietteisiin.
Se ei vetele.
Tämä tiedoksi vaan, että opettele hyppyä aseman kohdalla, jos juna ei sattuisi pysähtymään laiturille Vaasa-Vasa.

Ellu kirjoitti...

Lueskellessa tätä sun riemastuttavaa BLOGIA ja muidenkin BLOGEJA, alkaa tekemään mieli ihan omaa BLOGIA...

Hmm. en silti tiedä, osaisinko ja jaksaisinko kirjoittaa säännöllisesti, ainakaan en mitään kovin erikoista enkä mielenkiintoista. Tuo julkisuus vähän mietityttää. Oma päiväkirja on saanut kuulla niin pöyristyttäviä juttuja ja purkauksia, että tänne jos kirjoittas pitäis ainakin pikkuisen SUODATTAA tekstiä.

Joten toistaiseksi tyydyn lukemaan teidän muiden blogeja, varsinkin Kaisan ja Paun...

Terveiset pimeän keskeltä. LUNTA odotellen. Sukset on kyllä vielä viime talven voiteissa, mutta ladulle aion pinkaista heti, kun lunta tulee sen verran, että uskallan luistella kaatumatta nokalleni. Jäykkä niskani ei sitä taitais kestää :-(

Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Joh. 8:12

Jeesus-valoa sydämeeni pyytäen
taaperran tämän pimeän päivän
ARMON varassa
iltaan saakka.
Ellu

Rautalintu kirjoitti...

Ihana koira! Ja mikä ilime :D