tiistai 1. joulukuuta 2009


Hääkuva vuodelta 1966.
Minä ja Magnus siinä hymyämme enemmän tai vähemmän jäykästi.
Mutta sydämen rakkavus leimuaa. Sen jotenkin näkee kuvastakin.
Sytämmien kohdalla on pelkkää kuumaa sätettä!
Pikkasen voi vaikuttaa tietenkin kuvauskulma ja lasipinnan heijastelu, MUTTA EI PALJOA.
Sydämen säteet olivat hyytyä tänään, kun vaihdoin verhoja.
AINA, kun verhot vaihtuvat (jouluna ja juhannuksena) tietää se sitä, että Letkutiellä puhutaan suurilla kirjaimilla.
Niin tänäänkin!
Raivoa kihisten juoksin vinttikamariin.
Blogissani oli Ellulta viisas lause, että Jeesuksen varassa ja armossa me saamme elää tämänkin päivän iltaan asti (ja tietenkin siitä myös etiäppäinkin).
"Niinpä", ajattelin. Ja meikäläinen oli vaan olin hiertänyt riitaa jo AJATELLESSANIKIN verhojen vaihtoa.
Laitan muuten taas ne ilman reunarimssuketta olevat viistoistavuotta vanhat, pesemättömät jouluverhot ikkunaan.
Huomasin, että tarvitsen uudet nilkkurit, kun kahdenkymmenen sentin piikkinokkakengät eivät ole enää trendikkäät, ja on esiintymisiä kaikenlaisia yltympäri paikkakuntia.
Siispä ajattelin, että verhot ovat IHAN HYVÄT, eivätkä nyt niin likaisetkaan.
Hiukan AJAN PATINOIMAT ehkä ja sävy hivenen syventynyt korkeintaan.
Juoksin blogini kommentit luettuani liukkaasti alakertaan ja pyysin anteeksi rumaa käytöstäni.
Onneksi Magnus ei nyt sanonut, että olisi syytä tehdä välillä parannustakin, eikä aina pyytää anteeksi. ( Totta kyllä. Yritän seuraavalla verhovaihdolla pitää varani. Ehdotan, että Magnus hoitaa yksin koko spektaakkelin).
Verhonvaihtoepisoodin jälkeen , kävelimme jälleen sydämien säteet sädehtien Kaksikertaa Puolen Hehtaarin Metsikköön katselemaan kuusta.
Oli tarkoitus löytää sellainen pikkiriikkinen kuusennysä, joka mahtuu kukkavaasiin.
Sellainen löytyi ja aion suihkuttaa siihen tekolunta ja pikkulillin pään kokoisia pallukoita kaikiin oksan päihin (6kpl)
Se saa olla meidän porstuassa toivottamassa tulijoita meidän RAUHAN POUKAMAAMME joulun ajan.
Muuten meidän kuusemme on muovia, koska Magnuksen NOUKKA menee tukkoon aidosta kuusesta.
Se ei ole mikään ihme, sillä kuusesta lehahtaa suunnilleen miljarttin verran kaikennäköisiä ja kokoisia ötököitä, kun se tuodaan sisätiloihin, jos lehtien kirjoittamiin tietoihin on uskominen. Ja miksi ei olisi?
Toisten klyyvarit eivät ole kommoonansa. Sieraimet eivät nytkähdä puoleen, eikä toiseen.
Toiset taas ovat herkkiä (Magnus) ja valittavat, että kinkkukin maistuu aaltopahvilta. Siis ei miltään!
Olin eilisen päivän Tampereella Sirkkelin tykönä.
Sirkkeli on koulukaverini vuosikymmenien takaa.
Muistelimme kaikki kolhut, mitä olimme saaneet sydänaloihimme kouluaikoina.
Muistelimme myös kaikkia metkuja, mitä olimme änkyröineet tuolloin.
NIITÄ EI PALJOA MUISTUNUT MIELEEN.
Oli mukava päivä.
Sirkkelin kotia ihmetellessäni ja ihaillessani, päätin mielessäni päästää sisimmässäni väenvängällä vangittuna olevan hamsterin irti, jahka palajan kotikonnuilleni.
Olen aina halunnut kerätä kaikenlaista ja olen aina halunnut laittaa esille kaikenlaista joka nurkkaan ja hyllylle.
Olen kuitenkin uskonut, kun lehtien palstoilla kovasti on tööttäilty SELKEISTÄ LINJOISTA, YKSINKERTAISISTA PINNOISTA, TERÄSPINTOJEN TAITEELISUUKSISTA ja miten MINIMALISTISTA ja NIUKKAA kaiken olla pitää.
OKEI! Saa olla. Ihan jees.
Sen sijaan Letkutie 365:ssä koittaa uudet TRENDIT:
joka neliösentille jotain. Pystiä (olen aina halunnut sen Rebekka kaivolla patsaan) ja purnukkaa sinne ynnä tänne ja paljon!
Ei mitään kallista tietenkään.
Kivanmuotoiset kivet, kävyt ja käkkärät esimerkiksi eivät tunnetusti ole kalliita (Magnus näyttää aika kalvakkaalta. Kun ei vaan flunssa iskisi).
Catherine soitti ja sanoi olevansa huonokuntoinen. Epäili sikaflunssaa.
Rukoillaan hänen ja kaikkien puolesta, jotka sairastavat.
Lähden naapuriin harjoittelemaan NAISKUORON (kerran esiintynytkin kylän jumalanpalveluksessa) joulujuhlaesiintymistä varten.
Minä laulan alttoa jos vaan muistan KUINKA SE MENI.
Siunattua iltaa kaikille, kaikille blogini tutkailijoille.
Uskoo ja toivoo Kaisa Hamsteerius.

8 kommenttia:

Anita kirjoitti...

Hääkuva on tosi nätti ja siinä säteilee onnellinen nuoripari...olen ottanut talteen teidän 35-vuotis hääpäiväonnittelut 22.7.2001 siinä on tämä kuva ;)
Kaisalle ja Maunolle pieni runo:
Onnen onnen omenoita,
menestyksen mansikoita,
hyvän tuulen pulvereita,
ilopäivien ihmeitä noita!
On ilo nähdä miten olette pitäneet toisistanne kiinni ja kuljette luottavaisin mielin...
Rukous auttaa aina kun uskomme siihen.
Äänenavaus on varmaan jo tehty ja sitten laulu kaikaa.
Kiitos jälleen mukavasta blogista Kaisalle !

pau kirjoitti...

Onpa hyvä kuva! Te ootte molemmat aivan itsenne näköisiä, varsinkin sinä Kaisa. Just sama silmien tuike! Magnus on selvästi karvaantunut sen jälkeen, mutta se suotakoon hänelle, sillä sopivalta hän näyttää sun rinnalla edelleen.
Kuulostaa mukavalta tuo pikkukuusi koristeineen teidän porstuassa, lämmin ja kiva idea.
Minä olin töissä eka päivän sitten juhlinnan, ja tunnen sen luissani. Mutta eiköhän tästä arki ala taas rullaantua kerälle.
Voikaa hyvin ja siunatusti, ja kiva kuulla, että Ellukin lukee sivujani:) Ei muuta kuin omaa blogia pystyttämään.

Ellu kirjoitti...

Voi että ko tuli hyvä mieli luettuani sun juttua hääkuvasta, verhoista, kuusesta, hamsterista ym.!

Jouluverhot jää meillä kyllä vaihtamatta, sellaisia ei edes ole. Kyllä minäkin joskus nuorena vaimona vaihdoin kesä- ja talvi- ja jouluverhot. Hohhoijaa. Nyt on viimeset olleet vuoden verran ja saavat kelvata edelleen. Muuten, mieheni laitto ne paikalleen, kun olin ne sopivasti hankkinut ennen etelänmatkaamme, jonka tein vuosi sitten esikoiseni ja kuopukseni kans. Kun tulimme kotiin, oli uudet verhot paikallaan :-)

Joulukuusi on meilläkin muovia, koska toiseksi nuorin lapsista (nyt jo aikuinen helsinkiläinen teologian opiskelija) on astamainen. Meillä meinas aina tullakin riita siitä OIKEASTA kuusesta. Mun mielestä se ei koskaan ollut HYVÄN näköinen. Nyt on aina SAMAN näköinen. Kyllä se silti jostain syystä joulun jälkeen aika pikaisesti riisutaan odottamaan uutta joulua....

Hamsterin vikaa on kai mullakin. Vaatteet ja kengät ja laukut... ei niinkään koriste-esineet yms. hyllyille laitettavat. Pari kertaa vuodessa iskee siivousvimma ja sitte kannan kirpputorille heräteostoksiani.

Pitäis varmaan mennä jonnnekin BLOGIKURSSILLE, että osais oman blogin perustaa.
Harkitsen sitä asiaa vielä.
Muiden blogeja on helpompi kommentoida näin "tuntemattomana" täältä jostakin.

"Nyt sytytämme kynttilän,
se liekkiin leimahtaa.
Me odotamme Jeesusta,
seimessä nukkuvaa." virsi 13:1

Ellu kirjoitti...

Jotain häikkää on tuossa päivämäärässä ja kellonajassa? Lähetin kommenttini oikeasti tiistaina 2.pvä joulukuuta 2009 klo 9.05
... ja kuten voitte lukea siinä lukee
1. joulukuuta 2009 23:01 ?
Vaikka eihän sillä niin väliä ole. Olin joka tapauksessa eilen tuohon aikaan ollut jo monta tuntia untenmailla.

liisabee kirjoitti...

Ikimuistoinen kuva ja rillitkin on uudelleen muuttunut muodikkaiksi. Oot yhtä nätti ja samannäköinen kuin siinä petankkikuvassa.

Olipa kiva, että tapasitte Sirkkelin kanssa. Koulukavereita mäkin aijon kuukausikaffeille kerätä jatkossa. Niiden kanssahan se paras osa lapsuudesta ja nuoruudesta vietettiin.

Missä kohtaa sulla on sitä minimalista ja niukkaa? Aijjoo, siellä navetan takana se kuopanpaikka...

Oikea päätös hankkia tyylikkäät kulkuvälineet eikä mennä vuosikymmenien ihania perinteitä (jouluverhoja) muuttamaan.

Oltiin Tampereella mekin Ruusun, sen mumman ja serkun kanssa. Nähtiin teatterissa Lumikki ja Stokkalla leluja. Kulkuvälineetkin tuli matkalla hankittua - avomallia:)

Rosina kirjoitti...

Niin nuoria ja niin kauniita! Nyt ei olla kuin kauniita.:)
En minäkään yleensä vaihda kesä- ja talviverhoja, enkä jouluverhoja. Nyt tein poikkeuksen, pesin ja silitin lapsuuskotini punasävyiset, kapeat verhot (onneksi niitä on neljä kappaletta) ja niin keittiö sai kauniin jouluisen ilmeen.
Mutta sitten piti hankkia uusi lampunvarjostin, koska vanha ei millään sopinut verhojen väriin. Tänään löytyikin lähipitäjästä kullanvärinen varjostin sopuhintaan!
Mutta mitään pikkukrääsää en kotiini kelpuuta, en millään jaksa pyyhkiä pölyjä niistä.
Jotain rajaa sentään..

pau kirjoitti...

Ostin jokin vuosi sitten punaiset jouluverhot keittiöön, mutta ne pimensivät niin etten oikein tykännyt. Ulkoa tuleva luonnonvalo on parasta, vaikka eipä sitä paljon ole tähän aikaan. Mutta välillä kuitenkin armon aurinko pilkahtelee taivaalta. Taidan siis antaa olla äidin virkkaamat pitsiverhot edelleen.

Koska muuttoa suunnittelen, tein perusteellisen remontin myös joulutavara-aarteistossani. Pikkuenkelit säilytin tulevia lapsenlapsia ajatellen; saavat leikkiä niillä ja pitää kauneuskilpailuja. Ehkä voisin koulussakin pitää sellaiset lasten kanssa. Hmmh. Siis enkeleitä ajatellen, tietenkin.

Tontut päätyivät enimmäkseen kirpparille, ja hyllylle tuli kummasti tilaa. Pari muinaismuistoa oli pakko säilyttää, toistaiseksi ainakin. (Saahan tässä itsekin olla vielä tämän ikäisenä, joten arvostan IÄLLISIÄ asioita).

Kiitos synttärirunosta, Kaisaseni, ja kauniista sanoistasi ynnä helkkyvästä laulustasi. Laulakaahan Magnuksen kanssa usein yhdessä, se kävi niin luonnikkaasti teiltä, kuten tuossa kuvassakin. Se on todella kaunis kuva, ja kuten Liisabee tai joku aiemmin sanoo, niin yhtä reipas olet kuvassa, jossa nakkelet näytiksi sitä pallukkaa.

Siunausta aamuun ja koko päivään, jokahittelle, ja Kaisa, sinulle eritoten iloa lenkkipolulle ja muutenkin. Keitin juuri kahvit ja menen hörppimaan. Laitan vaan netin kautta www.jouluradio.fi soimaan. Aamusella siellä taitaa tulla herkempää musiikkia.

Anita kirjoitti...

Tänään sain tyttäreltäni viestin että laita taas jouluradio päälle niin on mukava leipoa ja valmistaa laatikkoruokia ym. valmiiksi ja siinä saa jouluntuntua, sekalaista joulumusiikkia kyllä pyörii mutta taustamusiikkia ihan mukavaa ja minulle on tullut jo perinne. Kokeilla voi myös radion kautta, joka kuuluu minulla...
Torstai-iltaa täältä Nikolainkaupungista ;)