sunnuntai 20. joulukuuta 2009


Joonathanin koulun kuusijuhla.
Oi, mikä ihana viikonloppu.
Saimme olla Magnuksen kaa kahdessa kuusijuhlassa.
Sydän oli pakahtua onnesta katsellessamme lasten riemua.
Molemmissa kuusijuhlissa, joissa saimme olla mukana, luettiin jouluevankeliumi ja esitettiin joulukuvaelma.
Seimissä lepäili ihana Jeesus-vauva ja Mariat ja Joosefit olivat froteepäähineineen asiaankuuluvan totisia ja tosissaan.
JOS selässäni olisi ollut siivet, niin olisin lähtenyt leijailemaan Nikolainkaupungin kirkkaalle taivaalle pelkästä ja silkasta onnesta.
Oli todella mahtavaa, että kutsu juhliin oli kuulunut meille mummeleille ja paappuleillekkin, äideistä, isistä ja sisaruksista puhumattakaan.
Kun Joonathanin juhlissa musiikkiluokka lauloi kynttilöiden valossa sen MÄ SYDÄMEENI JOULUN TEEN.... ja jossa lauletaan JEESUS-lapsesta, niin selkäpiihini poksahti, kuin poksahtikin lopuksi siivet.
Olisin taatusti lennähtänyt kattoa kohti, mutta sain pideltyä penkistä kiinni.
Menimme sitten koko lössi Magnus, Eerikki, Catherine, Charles, Vivianni , Joonathan ja minä Raxiin pizzalle.
Minun kohdallani pizzeriassa käynti tulee kalliiksi tätänykyä.
En jaksa syödä, kuin kaksi palaa pizzaa.(ennenvanhaan söin perhepizzan verran, jos Magnuksen arviointikykyyn on uskominen).
Onneksi kananpalasia ja muuta sörlssessöniä uppoaa vielä kunnioitettava määrä, mutta PIZZAA EI UPPOA KU KAKS VAIVAISTA PALASTA.
Onneksi muille näkyi uppoavan, ettei ihan liiaksi voitoksi pizzafirmalle meidän vierailumme koitunut.
Eerikki säästi pehmiksen keksikuoren Lyllanille.
Taisi siellä pohjalla olla hivenen pehmistäkin jäljellä. Lyllanin kauniit silmät olivat smaragdin vihreät sen lipoessa kiitollisena tuliaista.
Lyllan on taas tipauttanut joka ainoan karvansa ja kasvattanut tilalle entistä ehomman talviturkin.
Kaamea offensiivi ja pari kertaa vuodessa tuo karvojen pudotteleminen.
Parikertaa vuodessa Catherine etsii kataloogista rankkurin puhelinnumeroa.
Lapset tulivat sitten meille yhdeksi yöksi.
Heidän täytyi ilokseen nukkua ilmapatjoilla, sillä Charles tarvitsi sänkyä omaan huoneeseensa, koska hänen vakiopunkkansa on Joensuussa.
Viviannin patja oli, kuin ploosu aamulla.
Sanoin hänelle, että miksei hän herättänyt Magnus-paappaa pumppaamaan patjaan ilmaa?
" Oli niin ihana tunne lellua!" vastasi Vivianni.
Jahka arki saa, niin täytyy lähteä sänkykauppaan.
Olin tänään lausumassa lähikunnassa seurakunnan joulujuhlassa runoja.
Eteisessä siinä poislähteissämme, eräs mies sanoi, että hänen mieleensä tuli Seli Kehtonen, kun hän oli minua kuullellut.
Oi, miten vaatimaton pikku itsetuntoni sai ihanan kolauksen.
(Itsetuntoni kolmonen (max 10) käväisi hetkisen kolmessa- ja puolessa).
Olin itsekseni juuri ajatellut, mitä meikäläisen runoilu noin ylipäätään kannattaa.
Katselimme Maikun ja Eerikin luona nimittäin "Runoraatia" televitsioonista.
Yleensä emme teevetä katsele heillä vieraillessamme, mutta nyt Runoraadissa esiintyi sukulaispoikamme.
Hän lausui siinä salskeassa nuorukaisporukassa, joka Suomen Heinolasta oli kotoisin.
Mielestämme heidän osionsa oli aivan liian lyhyt ja oli se meidän mielestämme myös ohjelman parasta antia.
Minua jäi myös krassaamaan ne ohjelmassa muiden, kuin Heinolalaisnuorukaisten runot.
Minusta ne olivat aika "taiteellisia".
Pitäisikö minunkin yrittää samantapaisia vai jatkaisinko tällä karvalakkilinjalla?
Näin sielustossani raatilaisten numeroläpykät, jotka olivat, kuin huonekaluliikkeen tuolimainoksia, kun minun runoani olisi lausahde´eltu.
Noh..ehkäpä on niin, että televiitsioniin runoni eivät koskaan eksykkään ja
niin muodoin minun ei tarvitse hikoilla numeroitakaan.
Huomenna aiomme taas siivota tupasemme torninjuuresta alimpaan lattiaflankkuun, vaikka sentapaista jo viimeviikolla teinkin.
Ylihuomenna haemme muutamia joululahjoja, sekä valitsemme huolella joulukinkkusemme.
Lahjaksi yritän ainakin Joonathanille löytää punaruutuisen flanelliyöpyjaman.
Tietääkö kukaan, mistä sais ostaa punaruutuisia flanelli yöpyjamia?
Lähti tulla kaamee riita, kun lapset olivat täällä ja Vivianni halusi laittaa ko. yökköset päälleen.
Niitä oli vain yhdet!
Ne yhdet olivat löytyneet joulusuursiivouksessa komeron perimmäisestä nurkasta.
" Ethän sinä ole tähänsaakka halunnut pitää yökkäreitä!" yritin sovitella hirmuista taistelua.
" JOO, MUTTA NYT MÄ PITÄISIN. MÄ ISTUN NYT SITTEN KOKO YÖN ALAKERRASSA ENKÄ NUKU OLLENKAAN!" ilmoitti Joonathan huulet truutulla.
Magnus ehdotti Joonathanille omia flusuyökkäreitään ja oli kovasti ihmeissään, kun näille nykyajan kakaroolle ei kelepaa mikään.
Onneksi Joonathan ei ole kovin pitkävihainen ja häneen tehoaa jo puolentunnin sovittelu aika tehokkaasti.
Lupasin ostaa hänelle samanlaisen asun joululahjaksi.
Phhhymmmph! Yöasu on varmaan ostettu kaupasta joskus Kekkosen ensimmäisen presidenttikauden aikaan.
Taisin luvata liikoja. Onko enää FLANELLIAKAAN myytävänä?
Joulupukkileikkiä leikimme sydämenpohjasta myöskin monta tiimaa ja jos nauru pidentää ikää, niin meikäläinen tarvitsee aikanaan kalliin hoitopaikan aika pitkäksi ajanjaksoksi.
Vivianni varoitti minua, että en saa heidän naapureilleen Pepperiinalle ja Emminotalle paljastaa, että pukkia ei ole olemassa.
Äitinsäkin oli vakavasti varoittanut tästä kauhuskenariosta kuulemma.
Lupasin olla sanomatta jos ei kysytä ja uhkasin kertoa jos kysytään, sanoin ja mitään välimuotoa en luvannut edes harkita.
Vivianni kihisi, mutta ei keksinyt asiaan mitään lieventävää hänkään.
Keskustelimme sitten siitä, kuka meillä on joulupukkina. Hänkö, Joonathan vai paappa?
Vivianni sanoi, että hän ei tykkää pikkusista joulupukeista.
Paapan pitää olla joulupukkina, hän on tarpeeksi kokolias.
Nytpä ei muuta, kuin hyvää joulun odotusta.
Jeesus on joulun Herra!

3 kommenttia:

Anita kirjoitti...

Kuva kertoo aivan ihanasti miten lapset eläytyvät joulukuvaelmassa, voi teillä on ollut aivan ihana viikonloppu, minun on odotettava aika monta vuotta kunnes pääsen nauttimaan Sofian kuusijuhlassa ja saan 'leijailla' katon rajalla ;)
Joulunodotusta kaikille!

Mansikki kirjoitti...

Onneksi vielä on kouluja, joissa esitetään jouluevankeliumi ja muita hengellisiä ohjelmia sekä lauletaan suvivirsi keväällä. Niin meidänkin koulussa ja jos minusta riippuu, tullaan tekemään hamaan eläkeikääni asti. Joulurauhaa ja joulumieltä toivotellen "Mansikki"

pau kirjoitti...

Joulurauha jatkukoon teidän kodissanne. Nyt pääsin koneelle, en omalleni kylläkään, sen verran, että sain luetuksi tekstejäsi.
Olen tosin niin poikki, etten tahdo nähdäkään mitään. Tero jo hermostui, kun en osannut tuolianikaan laittaa sopivaan asentoon. Tämän kantokoneen kanssa tietysti oli lukuisia ongelmia, mutta nyt tuntuu pelittävän.

Siunattua Joulun aikaa perhekunnallesi, Kaisa, kuten myös muille lukijoille!