sunnuntai 19. joulukuuta 2010


Täältä taas meikäläinen antaa elonmerkkejä itsestään.
Tänään ei ole tarvinnut napsia lääkekapsellejakaan, sillä siivolla, kuin mmuuten viime aikoina, joten arvelin, että on syytä terästäytyä.
RIIPUTUSSIDE on edelleen kädessä, mutta sormet tuntuvat pelaavan.
Yhden mukanatulleen ohjeen mukaan siteen saisi poistaa nyt,mutta toinen ohje neuvoo, että viikko vielä!
(Joulunalustehtävät huomioonottaen noudatan ehkä ensimmäistä oorteria).
Toivotan ihan kaikista ensimmäiseksi Usko Peltolan tervetulleeksi lukijajoukkooni!!! Kiitos mielenkiinto-osoituseleestä ja siukkista (siunausta, suom.)kaikille kahdellekymmenelle muullekin.
Olette oikein arvokkaita minulle ja nostatatte ajatus- sopukoissani mieluisia väreilyitä.
Iloinen kiitos myös paranemis-toivotuksista kommenttiosastolla :)
Ne ilahuttivat kovasti terveen olkavarren puolella sykkivää syöntäni!
Kiitos myös esirukouksista, joita puolestani on runsaasti Herran puoleen huokailtu.
Nyt sitten seikkaperäinen tilannekuvaus kaksiviikkoa sitten tapahtuneesta:
Olin hyvissä ajoin ja kaikessa rauhassa valmistautumassa hääjuhlaan, johon minua oli pyydetty lausumaan hääparille runo.
runopaperi oli viikattuna laukkuun ja sitä oli luettu moneen kertaan etu-ja takaperin, että kaikki sujuisi kauniisti ja sujuisasti. Kauhea jännitys oli jo päällänsä, mutta sitä vastaan en osaa harjoitella :(
Koska aikaa oli siis kosolti ja suihkussa käytynnä, juoksaisin vinttikamariimme aikomuksena ripustaa joulutähti makkariimme sätimistä antamaan.
Jatkoroikka kädessä otin askeleen suuntaan ja toiseen ja silloin....silloin kaatua rojahdin suorilta kintuilta lattialle.
Seurauksena rysäyksestä oli, että oikea olkapää otti ja nuljahti sillekuuluvasta kuopasta sen reunalle.
Oikein ei paljon viitsisi muistellakkaan enää mokomaa :( , sillä kyllä se niin tympeetä oli.
Tympeetä oli myös huomata, kuinka surkea potilas sitä on.
Toisille sopii kuin nenä päähän adjektiivi URHEA, meikäläiselle siis , kuin nyrkki silmään SURKEA :(
Pyörrytti, itketti ja pelotti (kahta ensimmäistä en tosin tehnyt, vaikka kuinka meinas).
Magnus tilasi ambulanssin.
Ambulanssihenkilökunnan saapuessa minuun oli jo ehtinyt iskeä myös jänis-syndrooma!
Tämä syndrooma on iskeskellyt pitkän elämäni aikana aina silloin tällöin, häipyäkseen sitten taas johonkin taka-alalle kytemään.
Kaiken aikaa etsien pienintäkin tilaisuutta esiin singahtaakseen. Lapsena minulla oli syndrooma jatkuvasti päällänsä. Muistan sen vertahyytävän selvästi. Uskon ja pelkään, että se pullehtii taas täyteen voimaansa viimeistään vellitalossa :(
Jänissyndrooma= kuvitella, tai TOIVOA olevansa jossain muualla, paitsi siinä kussa on. Ylenmääräinen halu olla ikäänkuin "puskassa," kuin jänis pakkasella.
KUULIN kyllä, kun kyselivät ambulanssin miehet, mitä lääkitystä käytän., mutta syndrooman takia en katsonut sen koskevan minua.
Magnus sanoi, että sillä ( siis minulla) on vähä huano kuulo ja, että sei (siis minä) syä muuta ku kalakkitapletteja!
"Siis ei mitään muita lääkityksiä ole päällänsä?" ihmettelivät ambulanssilaiset ja katselivat epäröiden muhkeaa potilasta (siis minua).
"Varmaan ajattelivat minun tarvitsevan verenpaine, "kusi",-kolesterooli,- ja sokeritautitabletteja", ajattelin syndroomanhuuruisilla aivoillani.
(Jänissyndroomaan kuuluu kaikkinainen LUULEMINEN myös, ja muka "TIETÄMINEN").
Jänismäinen ajatteluni jatkui.
Silmät ummessa mietin, kuinka nuhjaantunut aamutakkini sointui katkaistuihin sukkahousuihini? Entäs sierettyneet alushousut ja liian pienet ent. valkoiset bröstliivini?
Jänissyndrooma syveni ja kipu koveni.
Olo helpottui, kun kädestäni onnistuttiin löytämään SUONI, johon tuikattiin kipulääkettä. Suoneni kiemurtelevat syvällä lihasten ( jänissyndroomalisittain: LÄSKIN) alla kuulemma.
EI SE MITÄÄN! ANTAA TULLA VAAN! KYLLÄ TÄMÄ JÄNIS KESTÄÄ!
Matkalla lasarettiin kysyin ystävälliseltä ambulanssimieheltä voisiko hän laulaa jonkun joululaulun?
Olisi laulanutkin tämän Sylvian joululaulun, mutta sanoi, ettei osannut sanoja.
Sairaalassa minua kuskattiin käytäviä pitkin pyörätuolilla.
Maailman pinimmällä pyörätuolilla.
Voin vannoa, että siitä ei näkynyt mitään minun altani. Minä sensijaan SÄKENÖIN koko komeudessani sen näkymättömän päällä. Nuhjutakkini repsotti auki. Käsivarsi oli sentään vielä kiinni vahvoilla lihassäikeillä. Pidin silmiäni kiinni, kossyndrooma jatkoi otettaan niinkin voimallisesti.
Se lientyi vasta, kun Magnus talutti minut autoomme. Kaikki varret olivat kohdillaan ja troppiresepti auttaisi sitten muuhun.
Siis loppu aika hyvin, kaikki aika hyvin.
Podettu on siis kaksi viikkoa, jona aikana Magnus on ollut aika lujilla.
Ei niinkään jouluvalmistelujen kanssa, kuin potilaan kanssa.
Hohhoijaa!
Kysyin tänään, että JOS oisi tiennyt (Magnus siis) 44 vuotta sitten, kummosen eukon kanssa sitä olemattomat hyntteensä yhteen lyöpi, niin olisiko lyönyt?
" Ei epäälystäkään!" sanoi Magnus voidellessaan Keijua välipalaleipäni pintaan.
Minulla sensijaan nousi epäilykset, että onko tollasta olemassakaan?
Sain myös aikanaan poliklinikkalaskun, joka oli ihan oikein. Laskun mukana oli myös selostus tapahtumien kulusta, joka ei ollut ihan oikein.
Selosteessa oli kohta, jossa luki: Kuulo huono monivammojen pohjalta.
Siis...hetkinen.
Magnus ei ollut muuta sanonut, kuin että SILLON HÄJY KUULO! Monivammoja ei päähän ole onneksi koskaan osunut, eikä muuallekkaan, mitä nyt tämä käsi!
En tiedä, kuinka olisi reagoitava tuohon selosteeseen? Antaisiko olla ja laittaisi jänissyndroomavaihteen päälle?
Lisäksi selosteessa kehotettiin varomaan ULKOROTAATIOTA kuusi viikkoa.
En voinut Magnuksellekkaan esittää sen tarkoittavan siivousta, tai keittämisiä, koska teemme niitä sisätiloissa näihin vuodenaikoihin.
Laitoin Keltaille viestin ja kysyin MITÄ mun oikein pitää varoa ja kavahtaa? ( Keltai on lääkäri ja tietää näistä rotaatioista).
No, käden vimmattua pyörittelyä pitää varottaman selitti Keltai, kun rookattiin.
Hyvästi zumpat ja jumpat vähäksi aikaa siis.
Eilen Magnus paistoi lanttu-ja porkkanalaatikoita. Huomenna lupasi pyöritellä lihapulleroita.
" Siivuamisen mä jätän viimetinkahan", se sanoi.
Ei minulla ole siihen ristiturvan koputtamista. Niin minäkin olisin tehnyt.
Hyvää kaikkee kaikille ja iloitaan Joulusta, joka tulee aina, vaikka olis mikä :)
T: Kaisa von Landehare
Jouluevankeliumi Johannes 3luku, jae 16:
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä".

13 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

No olipa selostus. :)
Myötäelin kuvailemaasi tapahtumaa ja sanonpa vaan, että hyvin "häjy" potilas olisi täälläkin, jos olisin kompuroinut itseni tuohon kuntoon.
Ne jatkojohdot ovat paholaisen keksintö! Ainakin silloin, jos niitä ei ole kiinnitetty hyvin esimerkiksi jalkalistoihin tms.
Kaisa, joulu tulee ilman omatekemiä ruokiakin. :)

pau kirjoitti...

Oi, olipa suloista, että rakas ystävämme Kaisanen on kirjoittajien kirjoissa ja kansissa (=lue koneella). Tuntuu, kuin elämä kohentuisi. On tuntunut ikään kuin toispuoleiselta, kun et ole kirjoittanut tänne!
Mahtavaa, että sulla on se Magnus siellä tekemässä joulusiivoja ja muita ja sinä saat vaan määräillä ;)

Iloista mieltä, kun pian on Jeesuksen syntymäjuhla :)
Oli kiva nähdä pyhänä, että olet pirteä oma itsesi!

isopeikko kirjoitti...

Että sillai. Sitä pitää ottaa lunkisti sittenkin vaikka sen siteen sais ottaa pois, ei sitä silloon viälä ole terves vaan vasta toipilas. Pois otto tarkoottaa notta se paranoo ny sitte iliman riiputusta. Muttei mattoi pirä ruveta rapsimaan.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Jänissyndrooma-otteen hellitettyä häijjy-oireyhtymä nosti ilkeästi päätään :(
Onneksi Magnus on immuuni moisille vaivoille.

Minä sanoisin, että VAIKIAA olisi jouluautturuokailu, jos ei olisi äidintekemiä lihapulleja!
Nyt on Magnuksen tekemiä ja se korvaa kaiken (vielä himppusen ylikin).

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Tunsin itseni yhtä virkeäksi, kuin mankelin läpi parikertaa vedetty lipeäkala.
Se pieni ilkamoiva nykiminen suupielissä johtui siitä, että sai olla rakkaan kotikirkkonsa kupolin alla ihanissa joulujuhlissa :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Tuonpa kirjoittamasi ohjeneuvon aion kopioida aa neloselle!
Lätkäsen sen Magnuksen, rakkaan siippani silmäin eteen siivouspäivänä.
Ja eikös ole Isopeikko niinkin, ettei koko ensvuonna passaa mattoja räpistellä?

hellevi.pesonen kirjoitti...

Enpähän itselleni tuollaista kokemusta toivoisi, mutta hyvä, että jäit henkiin! Niin ja kyllä minäkin varoittelen sinua liikaa touhottelemasta ja mattoja räpistelemästä.
Siunattua joulun aikaa ja Jeesuksen syntymän juhlaa teille sinne mikäsenytolikaantielle.

kaisa jouppi kirjoitti...

Hellevi
No ei tämä kyllä mitenkään hääppöstä ole, mutta onneksi tosiaan ei pahemmin käynyt.
Mattojen ravistelu ei ole minulla TERVEENÄKÄÄN päällimmäisä tekemisiä, joten ei ole vaikeeta nyt kipiänäkään olla sitä tekemättä ;)

Teille kans sinne sillankupeeseen rauhallista ja ihanaa Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa!!!

Nils- Aslak kirjoitti...

Minulta meni kerran Kyproksella polvi pahasti sijoiltaan. Oli niin häijyn näköinen, että shokin välttämiseksi päätin omin käsin vääntää rytkäyttää paikoilleen. Onnistuikin, mutta viikon sairaalareissu siitä tuli ja 5 viikkoa kipsissä koko jalka.

Kaisalle ja kaikille Pohjanmaan vahvoille naisille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Nurkkalintu kirjoitti...

Hyväähän tänne jo kuuluu, kun kirjoitussormet toimivat yhteistyössä ajatusten kanssa! :)
Kyllä se vaiva siitä vanhenee sääntöjen mukaan, toivon ja uskon.

Siunattua Jeesuksen syntymäjuhlaa kotiisi!

kaisa jouppi kirjoitti...

Nils-Aslak
Huh, huh, kun vaan ajattelenkin!
Minkäänlaiset rytkäykset eivät edes moljahtaneet mieleeni...
tai no...ajattelin kyllä sumein aivoin, että jo jotenkin pystyisi vempauttamaan kätensä oikoiseksi, niin jospa se tästä...
Mutta ei! Voipuneena asetin pääni lattialle ja pillahdin itkuun. (Ensiksi tietenkin huusin kuuluvalla äänellä Magnuksen apuihin).

kaisa jouppi kirjoitti...

Nurkkalintu
Joo, kyllä asiat niin ovat.
Meikäläinen on kyllä aika surkea potija.
Sormien lisäksi meikäläisellä pelaa myös tuo suuvärkki :(
Valitan kuulemma liikaa, VAIKKEI MITÄÄN HÄTÄÄ ENÄÄ PITÄÄSI OLLA! ;)

Rautalintu kirjoitti...

Huh, mikä sattumus :(