lauantai 4. joulukuuta 2010


Rakkaat lukijani ynnä kaikki muut.
Niin vaan ILIKIÄSTI kävi, että meikäläinen kannettiin 4 riskin miehen voimin tuolilla yläkerrasta ambulanssiin TÄNÄ ILTAPÄIVÄNÄ.
KAATUA KUMAHDIN SÄHKÖJOHTOON, SEURAUKSELLA, ETTÄ OLKAVARSI MENI SIJOILTAAN. SE TUNTUI AIKA MAKIALTA JA KILJUSKELIN SITÄ ÖSTERMYYRAN LASARETISSA PAIKALLEEN VÄÄNNETTÄESSÄ AIKA JUHLALLISILLA DESIBELEILLÄ.
NYT PITÄÄ PITÄÄ HANKKIA 3 VIIKKOA JA SITTEN TÄYTYY ALKAA JUMPATA SITÄ.
EN VOI KIRJOTTAA BLOGIA, KOSKA VASEMMALLA ETUSORMELLA PRÄNTTÄILY KESTÄÄ LIIAN KAUAN.
SULKEUDUN HYVÄÄN SUOSIOONNE JA LUESKELEN INNOLLA TEIDÄN SILLOIN SUN TÄLLÖIN LÄHDETTÄMIÄNNE VIESTOSIA.
HYVÄÄ VAPAHTAJAN SYNTYMÄJUHLAA KAIKILLE.
HERRA JEESUS ON HYVÄ.
T. KAISA VON DESIBELROP

15 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Voi ei! Pikaista paranemista ja Herran hellää hoitoa!

Nurkkalintu kirjoitti...

Kaisa-riepu! :(

Empatiseeraan ja sympatiseeraan sydämen pohjasta saakka. En tiedä, lohduttaako nyt yhtään, kun kerron, että muutamia vuosia sitten kompuroin ja kaaduin seuraamuksella, että oikea olkavarteni murtui kahdesta kohtaa. Oli JOULUKUUN alun aamu. Ensiavussa tarkkailivat vaivihkaa, että olikohan frouva ehkä pikkujoulukunnossa tai jotain. Olin niin shokissa kaikesta, etten osannut muuta kuin ihmetellä henkilöväen käyttäytymistä; - vasta kotona soffalla tapahtumia kelatessani äkkäsin, mistä oli ollut kyse. Hyvähän se on, että ovat tarkkoina ;-) Vähän sille ollaan myöhemmin hymyilty, mutta silloin kyllä otti hiukka päähän. Olisivat kysyneet suoraan, niin olisin saanut sanoa kans suorat sanat!
Se joulu sai sitten minun osaltani tulla ihan miten lysti, meillä ei hössötetty isommin. Sen jälkeen joulu onkin meillä osattu ottaa oikein.

Pikaista paranemista ja Taivaan Isän hoitoa!
Rauhaisaa adventin aikaa! <3

Anita kirjoitti...

No ei voi muuta sanoa kuin , että tekevälle sattuu.
Paranemista ja siunausta!

Rosina kirjoitti...

Hyvä Kaisa-ystäväni,
tosi kurja juttu tuo kaatumisesi. Halaus ja myötätuntoa täältä sinulle!
Tuli mieleeni värssy Maisun blogista,
"Toivon lähellesi Jouluenkelin,
joka siivillänsä sinua hoitaa, kantaa
ja taivaallista valoa antaa".

Hyvää toipumista ja kaikkea hyvää!

TuulisMumma Windmill kirjoitti...

Kaisa...pikaista paranemista ja lepoa Pyhän Hengen hoitavasssa seurassa toivottelen...hanukan lähestyessä...

Meillä jännätään Jalmarin elokuvan menestymisen puolesta...
Ja kiitetään lahjojen antajaa <3

hellevi.pesonen kirjoitti...

No johan oli sattumus. Toivoa ja rukoilla sopii, että olka paranee nopeasti ja hyvin. Täältä Alskatista sinne Runoilijattarenpolulle hyvin myönteisiä ajatuksia ja siunauksen toivotuksia!
Taidan laittaa tähän iloksesi yhden runoelman, jonka jostain olen löytänyt. Siispä:

"Joskus tuntuu siltä, että tämä vanheneminen on iloinen seikkailu uuteen maahan.
Saa luopua pikkuhiljaa järkevyydestä, arvokkuudesta, kunnianhimosta, suorituksista
ja jättää vastuuta nuoremmille. Löytää jotain, mikä muistuttaa lapsuuden maata.
Iloita pienistä asioista.

Viis siitä, että selkää särkee, silmiä kirvelee, jomottaa ja pakottaa sieltä ja täältä.

Uusi päivä on uusi seikkailu, täynnä löytöjä, joita voi huomata vain,
jos on aikaa olla hiljaa ja katsella tarkasti."

Elikkä toivuskele rauhassa ja nauti jokaisesta uudesta päivästä.

Usko kirjoitti...

Ei kai tuo reissu Anturamerelle vaikuttanu uniev vähyyteen tai silleen. Hyvää ja siunattua itsenäisyyspv:n jatkoa ja adventtiaikaa sulle kuin myös ...

Nils- Aslak kirjoitti...

Pikaista paranemista toivottaa Espoon poroisäntä!

pau kirjoitti...

Ajatuksia sinulle Kaisa-ystävä, ja kaukohalaus ynnä rukouksia Runottarenpolun runoilijattarelle SYVENTYMISPÄIVIEN ajaksi, vai mikä lienee tämä oppikoulu. Mutta Isämme kädessä se on!

Anneli kirjoitti...

En vain keksi,vaikka kuinka hartaasti mietin, että miksi ihminen tarvitsee neljä kantajaa, kun on loukannut olkapäänsä. Oletko käsilläkävelijä, tai jotain?

kaisa jouppi kirjoitti...

hehheliheh...
jos minua olisi uskottu, niin olisin halunnut maata siinä, kussa olin, koko loppuelämäni. siis ei kanniskelua mihinkään. tuima pruuttaus kivunlievitystä vain suonenmutkaan viidenminutin välein seuraavat kolmekymmentävuotta.
ehkäpä minun kohdallani kantamiseen vaikutti se, että käsi oli kunnolla ulkona sillekuuluvasta kolosestaan. en päässyt nousemaann plaattialta, enkä tulisesta luonteestani, ja surkeasta kivunkestostani juohtuen, antananut hilata ruhoani pystyasentoon.
toiseksi olen myös, sanoisinko, kunnon kokoinen. erotun ruumiinrakenteiltani joutsenlampitanssijoista heti, jos joutsentanssia harrastaisin.
kolmanneksi vintinpäällystäportaamme ovat kuin kierrekorkki.
paarit kahdella kantajalla eivät käänny, elleivät ole keksineet haitarinivelpaareja, niin että tarvittiin siihen tuolikantamiseen neljä riskihköä miestä.

tällähetkellä toivon, että en olisi vain käsilläkävelijä, vaan myös päälläseisoja.
grr...mmph..räyh
kuitenkin enää pari viikkoa ja...kirjoittamisiin.

Jukka-Pekka Hätälä kirjoitti...

Hei Kaisa
Minulla on kokemusta miltä tuntuu kuin kaatuu.
Minulla sattui itse puolitoista vuotta sitten tapaturma kesämökillä Puumalassa kun olin menossa uimaan ja liukastuin kalliolla. Minulta murtui olkavarsi ja olin sairaslomalla kolme kuukautta. Onneksi ei käynyt pahemmin. Koin silloin että se oli Jumalan varjelus etten loukkaantunut pahemmin.
Jumalan siunausta sinulle Kaisa. Hyvää joulua sinulle Kaisa. Toivottavasti paranet pian.

isopeikko kirjoitti...

Peikolta paranemista

Runomummo kirjoitti...

ikävää että juuri jouluksi kävi vahinko, mutta sille ei voi mitään, sitä vaan sattuu. toivotaan pikaista paranemista sillä joissakin tapauksissa tällaiset kolhut voi olla pitkäaikaisia.Ei minunkaan tilanne ole nyt oikein hyvä, odotan ja akuutti kutsua suupolille on vähän kieli kipee, että tasan ei käy onnen lahjat mutta on hyvä luottaa Korkeimman apuun. Hyvät joulun toivotukset!

Nurkkalintu kirjoitti...

Hei, Kaisa!
hellevi.pesonen kirjoitti kommentin, jossa on hieno runoelma.
Uskon, että sain ottaa sen postaukseeni, koska kieltoakaan sen lainaamiseen en löytänyt. Minusta tuo ajatelma on iloksi monille muillekin :)

Leppoisaa loppuvuotta!