sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Hieman sotaisa kuvake tähän alkuun, mutta kun en edelleenkään saa niitä matkakuvia tänne esiin katseltavaksi, niin laitanpahan vanhoja räpsäyksiäni näytille.
Kuvan taulu riippuu kammarimme seinällä, ja on entisen mökkinaapurimme maalaama.
Äitini aikoinaa sen tältä naapuritaiteilijalta tilasi.
Äiti oli sitä mieltä, että kaikkien kotien seinällä , tulisi riippua taistelevat metsot. Olen samaa mieltä!
Sitäpaitsi vanhat tiedot kertovat ja tietävät, että näin myös oli ennen vanhaan. Koti, kuin koti ja seinä, kuin seinä, niin sielä killui "mettootaulu."



Erittäin suureksi ilokseni saan taas tervetulottaa lukijoitteni sekaan uuden lukijan: ANITAN :) TADAA!
Vanhat silmäni olivat ilosta ympyriäisinä, kun huomasin, että kovasti säikähtämäni numero 19, olikin ihan oikeasti muuttunut kaksikymppiseksi! Siis MOIKKA ANITA ja MOIKKELIS kaikki YHDEKSÄNTOISTA MUUTAKIN (plus yksi) ;)



Nämä minun nk. tarrarakennekynteni ottavat kovasti hermonpäälle :(
Joudun tinttaamaan moneen kertaan kirjainnäpyköitä, kun kokoajan osuvat kynnekkeet vääriin kohtiin :(
(Luin lehdestä, että joillakin on jopa 4 centin tekokynnet. Niiden kanssa on kuulemma ihan helppo peseskellä vaikka vauvan pyllyjä. Varmaan joo! Mutta voi olla, että vauvat olisivat toista mieltä, jos heiltä jotain kysyttäisiin.)
Paitsi rakennekynsiä, niin istun täällä par´aikaa hienona muutenkin. Minulla on hopeaklitteri tunika ylläni ja harva hiuspehkoni on ojennuksessa ja kova, kuin sokerrikuorrutekakku.
Olin nimittäin ihan äsken teatterissa Östermyyrassa Magnuksen ja muutaman muun ystävän kera.
"Isä Camillo" oli näytelmäkappaleen nimi.
Yleisön joukossa oli tuttu ihana sisarusparvi Nikolainkaupungista. Haikeana heitä ihailin (minulla kun ei ole yhtäkään sisarusta enää omasta takaa).
Varmaan minunlaisiani tapauksia löytyy maailmasta miljoonia muitakin. Sitä näkee itsekkäästi kuitenkin vain oman punaisen nokkansa ja napansa, joihin suonenvedonomaisesti tuijottaa : (
" Kaikilla muilla on, muttei mulla... (tiedättehän?)



Aamulla olimme kirkossa. Kirkko oli koristeltu joulua varten mahdottoman kauniisti. Kuusikin oli niin upea, että liekö ihan jostain kauppapuutarhasta ostettu ja kuusenmallisessa muotissa kasvatettu? Ihanissa valokynttilöissä ei oltu säästelty.
"Hoosiannaa Daavidin Poika", lauloimme me kirkkovieraat.
Tosin en kuullut, kuin oman ääneni. Se voi johtua siitä, että kuulokojeeni oli ooppelin kojelaudalla Runoilijattarenpolulla.
Kuitenkin harras toiveeni on, että joskus kuulisi oikein virren PAUHUN nousevan kirkon kupolistoon, vaikkakin sitten kuulokkeillakin terästettynä. (Huokaisu).
Kirkonmenon jälkeen menimme riisipuurolle ja kahville seurakuntatalolle.
Oli taas puuro ja kahvi melkein yhtähyvää, kuin kotona ;)


Kun katselen menneen viikon kalenterimerkintöjäni, lukee jokaisen päivän kohdalla SIIVOUS.
Tunnustaa täytyy, että niin vain LUKEE. Asiain tapahtuminen on ollut vähäistä.
Yhden komeron olen sentään siivonnut, tai itseasiassa kaksi.
On kulunut viisi vuotta, kun muutimme tänne, joten kovasti kaipailivat komuutit järjestyksen pitoa.
Sisuksista löytyi yllätyskin: kolme vuotta vanha punajuuripönikkä (lasipötissä ja ittekeitettyjä).
"Pthyi yäkötys!" sanoi Magnuskin muka.
"Älä nyt ylireagoi RAKKAANI!" sanoin kolkolla, mutta jäätävällä äänellä. "Jos nyt väri on hiukan haalistunut, niin ei siitä pidä tollasta numeroa tehdä" sanoin, vaikka oma selkäpiini oli, kuin vastakynityllä kalkkunalla.
No nyt on paikat onnellisesti puleerattu ja maalattukin pahimmat plätit peittoon.

Kalenterissani on viimeviikon kohdalla merkattuna paitsi siivoomista, niin maaseutunaisten joulujuhlaa, nuttupiiriä, KD: syyskokousta, KL: n syyskokousta, kuntosalia jne.
Maaseutunaisten joulujuhlassa askartelimme korun ja NEULAHUOVUTIMME(!) ja tietenkin söimme ruhtinaallisesti.
Minä neulahuovuttelin, paitsi jonkin verran etusormeani, kukan, josta riippuu varsi ja yksi lehti. Lisäksi tein puuhelmistä rannekorun.
Kotona jatkoin neulahuovutusta ja tein harmaasta villakasasta kaksi palloa. Niistä tulee korvakorupallot, jahka aika antaa myöden.
Magnus kehtas sanoa, että pallot muistuttavat KAHTA ISUA JÄNIKSEN PASKAPAPANAA!
Grrr! Magnus osui ,ikävä kyllä, aika oikeaan, minunkin mielestäni.
Minun pitää kuitenkin aina saada se vihoviimeinen sana sanottua ja yritin ponnekkaasti vähätellä asiaa: "Mä en ole koskaan nähnyt HARMAITA jäniksenpapanoita."
" Kyllä niiton kautta maailmansivu ollu tuanvärisiä papanoota kevääsin hangiilla!" intti Magnus vastaan tapojensa vastaisesti.
Sitä se politiikka teettää ;) Oppii fämmäämään vastaan.


Tähän typistän kertomiseni tälläkertaa.
Alan muotoilla ja suunnitella sitä tilattua häärunoa.
Jos mieleesi nousee kysymys niistä KUSTANNE-runoista, niin ilmoitan täten, että niin minullakin nousee. Ehkä tulevalla viikolla olen tietäväisempi, ehkä en.
Pestini Uusi Tiessä suurena pakinoitsijana jatkuu. Siitä olen tuiki iloinen.


Virsi 6, säkeistö n:o 5

Hän saapuu murheellisille
näin yllätysvieraana
ja köyhät ja syntiset täyttää
yhä Henkensä lahjoilla.
Jo katsele,
tytär Siion, kirkkauttaan
ja riemuitse
ja kuuluta laupeuttaan!

Hyvää alkanutta adventin aikaa T: Kaisa von Rödbetongälvå

10 kommenttia:

Ellu kirjoitti...

Advanttitervehdys täältä pakkasesta!
Kaappeja siivotessa mullekin käy usein, että sieltä kaiken roinan seasta ja takaa löytyy jotain "tärkeää", jota en ole muistanut edes hankkineeni koskaan.

Adventtihan on paastonaikaa. Mistä voisin paastota, että jäisi enemmän tilaa Jeesuksen syntyä sydämeeni? Sitä olen tässä pohdiskellut. Ja rukousaiheitakin olis paljon. Rukous ja paastohan sopivat yhteen...

Siunausta adventinaikaanne siellä Runoilijattaren polulla!
toivottelee Ellu

kaisa jouppi kirjoitti...

Ellu
Siunausta sinulle myös sinne pakkasen sekaan johonkinpäin Suomea :)
Rukousaiheita on todellakin paljon näinä kummallisina aikoina.

Kirkossa kuulin eilen adventtipaastosta. Ei ollutkaan sellainen moljahtanut mieleenkään, vaikka adventti jo alkas.
Sitä vaan ajattelee kaikkea jouluherkuttelua ja tavarain ostoa :(

Ihana on kummingin valmistella Vapahtajamme syntymäjuhlaa :)
Meillä on tänävuonna kodissamme kyliemme joulujuhla. Saan kerrankin laittaa siliällä syrämmellä kuusen jo 5:s päivä framille!!!

Rosina kirjoitti...

Mekin olimme ensimmäisenä adventtina kirkossa, parvella. :)
Puurot ja kahvit piti jättää väliin, jo olemassa olevista syistä.
Alkoi ainakin minun kohdalla pakollinen joidenkin aineiden paasto.
Intoa runoiluun!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina.
Meikäläinen istui siellä parven ALLA :)
Magnus oli ehtoollista jakamassa.
Hän oli se, joka muistutti Robin Hoodista sitä Veli Tuckia ;)
Noh, emäntä on Velillä ihan samaa kaliiperia :(
Kiitos innontoivotuksista!!!

pau kirjoitti...

Hengissä, Kaisa, olen, mutta juhlinta ottaa voimille ;)
Minä en ollut parvelle enkä parven alla. Juuri radion ääreen kerkesin, mutta suljin senkin, kun saarna ei miellyttänyt :( Hoosiannan kyllä kuuntelin ja rukoukset, ja pääsin itse laulamaankin iltapäivällä joulujuhlassa.
Muistattehan, siskot, netin jouluradion! Siellä on nyt "rakkaimmat joululaulut" myös joten ei tarvitse tonttuleikkejä kuunnella, jos ei huvita. Ei huvita, tontun touhuja riittää ilman jouluakin joka päivälle:/ omasta takaa.
Mutta nyt ylös ja ulos.
Siunauksin, rakkain ajatuksin!

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Kuinkas, kun meillä on netti ylävooningissa, ja itte olemme enämpi alakerrassa?
Viime vuonna oli radiokanava, jossa soitettiin vain joulumusiikkia :)
Eilen yritin meidän höyryradion viisaria vääntää luoteeseen jos kaakkoonkin, mutta ei löytynyt.

isopeikko kirjoitti...

Taidat tykätä pakinoinnista :)

Leena kirjoitti...

Meillä on kanssa metsotaulu, ja vieläpä mahdottoman iso. Olen sitä yrittänyt myydä,
huonolla menestyksellä... on varmaan liian kova hinta.
yksi Laihialainen sen on maalannut. ja minusta se on niin hienosti maalattu,
mutta haluaisin sen kuitenkin jonkin toisen
tuvan seinälle tai jopa kamarin :)
Hoosiannaa kuuntelin tv. jumalanpalveluksessa.
ennen töihin menoa.
se vaan kuuluu joulun aloittamiseen.
ja nyt saapi sitten kuunnella mielin määrin joululauluja..kauniita sellaisia.
jotkut inhoaa niitä, mutta minä tykkään.
Herra kanssasi nyt ja aina.

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Joo, kyllä tykkään.
Joskus pakinaa irtoaa helposti, mutta joskus, kuin tyhjää sinappituubia pusertais :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Leena
Älä ihmeessä myy tauluasi.
Varmasti pökkäis katumusta myöhemmin ;)
Anna se jonkun kammariin LAINALLE joksikin aikaa.

Olen katsellut radiosta samaa kanavaa, jonka löysin viimevuonna: joululauluja 24h läpeensä. IHANAA!
Olen myös sellainen kauppa-asiakas, että tykkään, kun joululaulut raikaa.
Tosin ne nisse-ja nassekailotukset voisivat soida hiljempaa ja KAIKKI Jeesus-vauvaa koskevat, lujempaa ;)

Herra myös sinun kanssasi nyt ja aina.