sunnuntai 2. tammikuuta 2011





Sarjakuva "Pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan" ottaa ja päättyy.
Kuvaa on napsittu Hälvältä ja Asevelikylästä, mutta kuten sanottu sarja päättyy.
Syystä, että, kaikki muutkin sarjakuvaan kuuluvat kuvat ovat otetut tismalleen samasta kohtaa ja ovatten myös yhtä epäselviä. Heti huomaa, että kuvaaja, (so.minä) ei ole viitsinyt penkiltään nousta, vaikka kipeänä ei suinkaan ole ollut jalka, vaan käsi.
Pikkasenko ottaa pannuun, kun kamera, joka meillä on, on voittanut kaikki mualiman testit, mutta me emme osaa käyttää sitä :(
Kameroiden pitäisi "haistaa" tumpelot ja toimia sen mukaisesti. Niiden pitäisi säädellä kaikki näpsyttimet automaattisesti.
No niin :)
Vuodet ovat vaihtuneet ja joulujuhlista on vain kauniit muistot.
Meitä kutsuttiin uutta vuotta viettämään Maikun ja Eerikin luo.
Oli oikein mukava, kotoisa ja rauhallinen UV-aatto.
Kahviteltuamme ja syötyämme Eerikki tarjosi KOKTAILIT!
Niin hyvää sekoitusta en miesmuistiin muista saaneeni.
Cocktail ala Eerikki: 1)jotain ihanaa jäätelöä, jossa oli ihania marjarantuja (pitää tarkistaa, mitä merkkiä se mahtoi olla).
2) ananaspaloja
3) mansikkahilloa
4) lakkahilloa
5) leipäjuustoa
Namskis!
Kuuntelimme puoleltaöin vielä ilotulituksen JYLYÄ ja lähdimme tyytyväisinä Hälvää kohti. Asumustemme välillä on vain 8 km, joten kotimatka sujui joutuisaan.
Tänään olimme Nikolainkaupungissa Catherinen syntymäpäivillä.
Magnus oli kirjoittanut Catherinen Facebookkiin onnittelulaulun ja sitten lauloimme saman siivun myös livenä puhelimitse kello 10.40 .
Catherine heräsi tuohon nimenomaiseen soittolauluun ja "KIITTELI" kovasti.
Illalla, kun menimme synttärikahville, Magnus kakoi taas kurkkuansa siihen sähtiin, että olisi laulanut onnittelulaulun.
Catherine kiljui, että PLIIS, EI YHTÄÄN LAULUA ENÄÄ. PISTE!
Minäkin jo ihmettelin ääneen muutamien hirvittävää veisuuhalua.
Tiedän kyllä, että ko. onnittelubiisi on liian pitkä sankareiden mielestä. Sitä kuunnellessa kerkee kiemurrella itsensä vaivautuneeseen solmuun pari kertaa ja laskea katto-ja lattialankut viiteen kertaa etu-ja takaperin, ynnä jakaa ne viis/neliöjuuri kahdella.
Laulut eivät sitten onneksi enää raikaneet ja suita tarvittiin ainoastaan syömiseen ja jutteluun.
Kotiin tullessamme oli ovet, ulommaista lukotonta lukuunottamatta, apposen ammollaan.
"KUKAHAN LÄHTI OVIISTA VIIMMEESENÄ?" kysyi Magnus. Minulle tuli pikkasen mieleen jonkinasteinen kuulustelumeininki.
" Jaaaa-a! Minun pitäisi muistella minutti minutilta lähtöselvitykset, mutta jotenkin on valmiiksi tuntu, että minä se EN ollut!, puolustauduin minä kovaäänisesti.
Magnuksen muisti onneksi palaili pätkittäin ja hän myönsi, että oli tarkistuttanut minulla palaako ulkovalo (minä sijaitsin jo ulkona) ja hän kävi räppäämässä ne päälle SISÄLTÄ ;)
Niin olen tänävuonna parantanut tapojani, että en alkanut ähäkuttailemaan, enkä "ENKÖS MÄ ARVANNU, ETTÄ."-..äilemään.
Pääasia, että kaikki oli kunnossa.
Pääasia on vaivannut minua pari männäviikkoa myös muutenkin.
Kyse on siitä krukoomista, joka sattui, kun kaaduin permannolle.
Ajallaan tuli lasaretista lasku ja meriselitys tapahtuman kulusta. Selitys oli ihan oikein varmaan, mitä siihen latinankieliseen täkstiin tuli (ainakin se NÄYTTI ihan oikealta), mutta pari suomenkielistä lausetta oli väärin. Ajattelin aluksi, että olokohon, minä painan villasella ja unehutan koko jutun, kunhan käsi joskus vain paranisi
Mutta yön pitkinä tunteina, kun olen kiemurrellut toppatuolissa unenpäästä kiinni yrittäen, asia on saanutkin mielessäni ihan KAUHEAT mittasuhteet.
Niinpä kaivoin RIAKNOOSI-lapun esiin (se oli jo ehtinyt mennä hukkaankin :( ja otin puhelun sairaalan keskukseen. Puhelu ohjattiin arkistoon ja sieltä luvattiin ystävällisesti lähettää tarvittavat planketit, jotta asiat saadaan järjestykseen.
Diaknoosissa (!) luki lause: KUULO HUONO MONIVAMMOJEN POHJALTA.
Hetkinen...minä kyllä kuulin, kuinka Magnus sanoi, että sillä (minulla) on huono kuulo, mutta mitään monivammoista hän ei sanonut sanaakaan. Kuinka olisi voinutkaan, kun ainoa vamma pääknuppiini koko eloni aikana on pari kakarana saatua luunappia.
Kuuloni huonontuminen huomattiin aikoinaan rutiinityöterveystarkastuksessa. Olin sellaisessa pehmustetussa kopissa, jossa kuuloa kuunnellaan, kun hoitaja tempaisi pehmusteoven auki ja ihmetteli, miksen painele mitään?
Siis häh? Mitä pitäisi painella?
"NÄPYKÖITÄ! PAINELE NÄPYKKÄÄ AINA, KUN KUULET ÄÄNEN!"
"No, selitin, etten ole kuullut vielä mitään, enkä luonnollisesti näin ollen ole painaltanutkaan mitään", selitin kuuluvasti.
Siitä se lähti, kuulokäyrän alas-ajo.
Kuuloni on sitäpaitsi vieläkin ns. hyvähkö, mutta halutessani sain vuosi sitten kuulolaitteen.
Esimerkiksi ässä-kirjainta en ole kuullut vuositolkkuun. En omaani, enkä toisten.
Arvaatte vaivan olemisen laadun, kun joku sanoo minulle VE-IHII-I -IHI-I HI--I--Ä
( oikeinkuultuna: vesihiisi sihisi hississä). Kuulokoje on aika tarpeellinen önäle meikäläiselle.
Mistään monivammojen pohjasta ei todellakaan ole kyse.
Tahdonkin nyt sitten, kun asia oiotaan, omin kuulolaittein kuulla, miten väärä paperi REVITÄÄN ja omin silmin nähdä, kuinka väärä paperi poispyyhitään tiedostoista :(
Jos rakas lukijani olet vielä mukana, paljastan toisenkin lauselman, jonka kanssa toimitaan edellämainitun toimin.
Lauseke, joka sairaalasta tuli kuului näin: "Tänään iltapäivällä ollut menossa suihkuun ja kompastunut sähköjohtoihin."
Tästä kuvauksesta saa käsityksen, että kylppärissämme on sähköjohtoja kompasteluun saakka.
Ihmettelin pikkasen, kun kysyivät, että olenko ollut suihkussa. Nohh, ajattelin, että tottapa hunajoin hyvältä Rexoonalta ja vastasin vapisevalla äänellä: "Joo!"
(Suihkuttelin itseni putipuhtaaksi jo tuntitolkulla ennen jatkotroikkaan rojahtamista makkarikutjussamme).
Nämä virheelliset totuudestapoikkeamat aion siis vaatia poistettavaksi.
Jos joskus joku sukulainen lukee potilaskertomustani, niin voi hän pian ajatella, että "monivammojen pohjalta" selittyy monikin asia.
Joo, joo, kyllä tiedän, että kertomukset ovat salaisia (mitä nyt kaatopaikalla jokunen pikku petyyki on joskus ajelehtinut) mutta minä haluan, että totuus jyllää kaikessa. Potilaskeromuksissakin.
Tänä vuonna aion laittaa uudesta Raamattupokkaristani sopivan pätkän tähän loppuun.
Psalmi 147, 2-5
Herra rakentaa Jerusalemin jälleen,
hän kokoaa Israelin hajotetun kansan.
Hän parantaa ne, joiden mieli on murtunut,
hän sitoo heidän haavansa.
Herra tietää tähtien luvun,
hän on antanut niille kaikille nimen.
Suuri on Herramme, suuri ja voimallinen,
mittaamaton on hänen viisautensa.
T: Kaisa von Hufvudont

10 kommenttia:

Kirlah kirjoitti...

En ole tiennytkään, että kuulo voi alentua siten, että vain jotkin tietyt kirjaimet jää kuulematta, kuten sinulla tuo s. Mielenkiintoinen tieto.

Itselläni ovat hävinneet korkeat äänet. Olen jo aiemmin huomannut,e ttä oppilaat vain mutisevat nykyään ja muidenkin ihmisten puhe on joskus vain puuroa, mutta tänä talvena huomasin, että tv:ssä jotkut linnut vain aukovat nokkaansa, eikä mitään ääntä kuulu. Lienevät tulleet mykiksi. Viime kesänä hävisivät heinäsirkat...

Usko Peltonen kirjoitti...

Hyvää ja siunattua alkanutta vuotta -11.
On tuo kuulo kumma - ennen sentään oikeen korvan puolella kellokin tikitti, mutta nyt kun yritin tikitystä perätä, niin ei mitään - se pitkä ja ohkanen viisari kyllä kiertää kehää jatkuvasti. Ei kuitenkaa kuulokojeeseen asti heikenny vielä.

Ps. Tää henkilö on Peltonen. Koosta(ni) päätellen sopisi kyllä puhua Peltolasta, mutta kotonani oli vain vähän pikku peltoja, joten kyllä tuo Peltonen on kai oikea termi.
(Tuolla jossain historian havinoissa vilahti tuo Peltola)

Terttumarja kirjoitti...

Onnistuisikohan kolmas kerta lähettää kommenttia?
Minulla on jo lapsena ollut valikoiva kuulo, varsinkin lukiessani muita kuin läksykirjoja. :)
Kaihoisana olen katsellut lasten kuvia blogeissa, mutta nyt meilläkin on kunnia pitää pikkuvierasta luonamme perjantaihin saakka.
Luistelua, uimista ja lettujen paistoa tiedossa!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kirlah
siitä se alkaa ;)
Minunkin mielestäni ihmiset alkoivat sipistä ja AUKOA NOKKIAAN ilman, että sanoivat mitään.
Linnut eivät liverrelleet, kuni ennen ja heinäsirkat kuolivat sukupuuttoon.
Nyt, kun minulla on pikkarainen mikrofoononi laittaa korvaan ohuen siiman nokassa, elo on pykääntynyt huomattavasti.
Kotona en laitetta pidä, koska lattialankkujen narina, pilkkumien kilinä ja hiirien rapina :( ei paljoa kiinnosta.

kaisa jouppi kirjoitti...

Usko
Tavataan sanoa, että suu sanan erreyttää, mutta entäs, kun pränttää pieleen?
Puolustukseksi (aina pitää yrittää selittää virheitänsä. EMMÄ, MUTTA KU NUA TOISET...) siis puolustukseksi sanon, että tunnen yhden Peltolan pariskunnan. Siis alitajunnassani hyrisi: tunnet yhdet Peltolat, niin kaikki ovat Peltoloita ;)
Minunkin tyttönimeni oli WIRTANEN (ts. pikkarainen virta) mutta, kun se kirjotettiin tuplaweellä, se yleensä muistettiin.
Nykyinen sukunimeni vääntyy joskus OPUPIKSI, tai JUOPIKSI :(

Hyvää tätä vuotta Usko. Magnuskin käski laittaa tervehdyksen. Siis tervehdys Magnukselta ja Hyvää Uusinta Vuotta!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Mitenkähän mun blogspottiin on niin vaikia saada kommentaareja?!
Catherinekin on kuulemma lopullisesti menettänyt vähäiset hermonsa. Hän olisi jossakin vaiheessa halunnut kirjoittaa ihan pienen vaatimattoman kommentin: missä tuliaiset?, mutta ei ollut onnannut. No, onneksi puhelimet pelaa.

Teillä on nyt kivaa häärää sielä kirkolla :)
Meillä tavataan aina paistaa LÄTTYJÄ!
Siinä sivussa saa ihanasti herkutella mummat ja paapatkin ;)
Samoin, mitä uiskenteluun tulee.

pau kirjoitti...

Oli melkoinen erhetys tulla keuhkokuumeisena potilasparkana, joksi yritän itseäni mieltää näinä päivinä, lukemaan, Kaisa, sinun juttujasi. Yskimisestä ei tule loppua, kun ei siitä tule muutenkaan aika ajoin :( On sulla sanat niin hallussa :D
Kirlahin kommentti samoin revähdytti yskimisen päälle. Kaikki siis myönteistä teidän puoleltanne, oma reaktioni vain vääristynyt, kun tarkoitukseni olisi hihitellä.
Meillä yksi lapsista on aina puhunut kuiskaten, mutta nykyisin hän vain aukoilee suutaan ja toisetkin lähinnä kuiskivat. Kiusallista "mitätellä" jatkuvasti.
Mutta nytpä eivät lapsoset enää asu kotona, joten saan kuunnella vain omaa yskimistäni, ja sehän vasta on rattoisaa ;)
Jakselua ja siunausta alkaneeseen vuoteen, ja kärsivällisyyttä, Kaisa, kätesi kanssa!

TuulisMumma kirjoitti...

kaisa...mun liquid sujuu hyvin.
Neljäs päivä, -3kg!
Ja asunnonostotrjous tuli aamulla
.Hyväksyttiin. Isän sormi pelissä mukana.
Omaan blogiin sun löydetyn kommentin perään kirjotin.
Siunattua loppiaista.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Pikaista "toukkavaiheen" ohimenemistä
sinulle.
Nauratti, kun blogisivultasi näin kuvan.
Minä nimittäin vietän aikaani (yöt mukaan lujettuina) juuri samanmoisessa kotelosysteemissä.
Pitäisikin ottaa kuva tästä Hälävänperän kuoriaispesästä.

kaisa jouppi kirjoitti...

TuulisMumma Windmill
Minä vähä luulen, että esimerkkisi sai innostuksen tapaisen VÄRISTYKSEN aikaan selkäpiissäni.
Maanantaina luulen, että se alkaa...
Haen jo varastoon parikymmentä purkkia kaikensorttista lipitettävää (piimä, porkkana, päärynä, tomaatti, yms liquideja).