maanantai 7. maaliskuuta 2011








Kaikki tämänkertaisen sarjakuvan kuvat on näpsitty noin parinkymmenenmetrin päästä ulkoporstuan ovestamme.
Kohta koko plantaasimme oheismaisemat ovat niin koluttu- kaluttu- kuvattuja, lumella ja ilman, että on vissiin lähdettävä lenkkeilemään hiukan kauemmaksikin.
Mutta mitä, kun olen niin ventti ja väsynyt, etten tuskin jaksan könytä jääkaapille ; )
Olimme siitä huolimatta tänään Nikolainkaupungissa ja valitin, uikutin ja puuskutin koko ajan äänekkäästi.
Magnus sanoikin, että eihän tuallaasen kans uskalla ulukomaille lähtiä, joka on koko aijjan knääkähtää ja knääkähtää turvallensa ja kipiä ja kurja.
Ehkä huteraan liikkumiseen olivat syynä myös kintuissani olevat korkeakorkoiset nilkkuritkin. Komiaa pitää yrittää olla, vaikka paikat leviäis (oma aforismini). Peilikirkkaat, jäiset kadut ja kirveltävä ja vertatursuava luomi selässä (kituisan olkalumpion lisäksi) vaikeuttivat senhetkistä olemistani myös sangen suuresti.
Ko. näppylän olemassaoloon havahduin muutama päivä sitten, kun ihmettelin, miksi yönutun selkämys pysyy paikoillaan, kun itse pyörähtäisin toiselle kyljelle.
Syy olikin pyjaman selkämykseen niitannut kuivettunut verestävä luomi :(
Minusta on jo aiemmin irtileikelty kolme (tre) näppylää, joista yksi sijaitsi peräti nenän kannella.
Ohimostani jyystettiin myös omasta mielestäni (!) hyvin epäilyttävän näköinen knyylu keväällä. Häpeillen sanoin silloin lääkärille, että enää en kehtaa tulla vikisemään yhdestäkään paukamasta missään kohdassa röpiäni! Kaikki näppyset olivat nimittäin olleet hyvän sukuisia. (Kiitos Taivaan Isän).
Niin vaan oli taas otettava lusikka kauniiseen käteen ja pirautettava aamulla näppyjen tiimoilta terveyskeskukseen: " Täälä Joupin Näpp...eiku Kaisa. Saiskos taas yhden näppysen tulla pois selkäpiistä koverruttamaan?"
Sopihan se.
Kuudestoista päivä kuluvaa kuuta klo 11.10 on meikäläinen taas yhtä yhtä näppyä keveämpi.
Huono kuntoni johtuu tietenkin myös kolmen kuukauden tiiviistä melkein paikoillaan istumisesta ja välipalojen ja oikeiden palojen taukoamattomasta pupeltamisesta.
Toki olen kipiää olkavarsikättäni hieman vanutellutja liikutellut, mutta silloinkin olen koko ajan terveellä kädellä ahtanut suuhun jotain (mm. maapähkinöitä.)
Luin lehdenpäältä kerran, että harvahapsisten ihmisten pitäisi syödä pähkinöitä. Koska kuulun tähän kyseenalaiseen joukkoon päätin noudattaa orteria.
Myönnän, että jutussa ei kehoitettu syömään satoja grammoja kerrallaan päivittäin.
Ostinkin vahingosta viisastuneena pelkän pikkaraisen mantelipussin tänään ja panin ankarat ukaasit Magnuksellekin (jolla vasta harvat hapset onkin ja jonka täten toivotan tervetulleeksi uudenuutukaisena tulokkaana (?) blogini lukijakuntaan. Terkkuja myöskin taas teille muillekin) että vain neljä kappaletta mantelia yhtenä päivänä kerrallaan, EIKÄ JYVÄÄKÄÄN ENEMPÄÄ!
Jännittää oikein, kuinka kuontalomme alkavat jatkossa pöhääntymään.
Myös kalkkitablettien napsiminen on auttanut, mitä kynsien laatuun ja muotoon tulee. Kynnet eivät ole sillä siivolla lohkeilleet kuin akaisemmin.
Siitä intaantuneena ostin männäviikolla Nikolainkaupungista potun mustaa kynsilakkaa ja levyn KYNSITARRAKUKKIA (yksi levy, josta tulee noin kahteenkymmeneen kynteen pikkarainen tarra maksaa 1,99 euroa).
Lakkailun ja tarrailun lopputulos oli hätkähdyttävä: Musta kynsilakka yhdistettynä vereslihalle nypittyihin kynsinauhoihin mykisti.
Mitähän sitä pitäisi syödä, että lopettaisi kynnenreunojen jyystämisen? Onko kukaan lukenut lehdistä juttuja moisesta?
Vivianni sanoi, että ei sulle mummu sovi musta kynsilakka, ku sä oot noin vanha!
Itse olen sitä mieltä, että ehkä ryynimakkarankokoisiin sormiini (tai paremminkin kynsiin) passaisi todella joku vähän vähemmän näkyvä ja ELEGANTIMPI lakkafäritys : (
Itseni tuntien olen kuitenkin varma, että kliistraan Israeliin matkustaessamme varpaittenikin kynsistölle kukkatarroja MUSTAN LAKAN PÄÄLLE. (Varpaiden kynsireunoja en sentään järsi, enkä nypi).
Minä ja kaikki kymmenen mustaa kynttäni olimme Ryttylässä (lähellä Riihimäkeä) ,naistenpäivillä, viime viikonloppuna.
Mukavana matkakumppaninani oli ties kuinkamonennen kerran Dileylah Nikolainkaupungista.
Dileylahilla oli raskas matka! Noin fyysisesti. Hän joutui nostamaan minunkin tuhtin pakaasini junan matkatavarahyllylle.
Kapsäkkini on aina valtavan painava. Magnus ihmettelee joka kerta, että olenko ottanut autotallista kattotiilejäkin mukaan VARMUUDEN VUOKSI.
Dileylah ei ihmetellyt mitään. Ei, vaikka hänelläkään ei suinkaan ole terveet olkapäät.
Tulimme kaikenlisäksi takaisinpäin sellaisella vuorolla, jossa pitää junaa vaihtaa melkein jokaisen ratapölkyn välillä.
Minä juoksin Dileylahin vanavedessä kieli rinnuksilla alikulkusiltojen alta ja nousin rappusia ketterästi kuin parikeväinen villipossu.
Dileylahin meno muistutti vuorikauriin kipaisua.
Loppu hyvin kaikki hyvin. Ensi vuonna kaikki voi olla toisin. Voi olla, että minä viskelen meidän molempien matkapakaasit junan orsille kuin leppäkeihäät ja kirmaisen ali-ja ylikulut kuin gaselli gonsanaan.
Ostin tänään Nikolainkaupungista myös kolmenkilon käsipunnuksetkin tälläisiä seikkoja silmälläpitäen.
T: Kaisa
Raamatun kohdan haluan ottaa psalmista 23 jakeet 1-3 rakkaan Aune-tätini muistoksi:
Daavidin psalmi.
Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minut oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.

8 kommenttia:

Rosina kirjoitti...

On hyvä seurata luomia, huomasin juuri eilen, että yksi pikkuinen luomi kaulassani on muuttunut melkein mustaksi.
Kai se on syytä tarkistuttaa.
Pähkinä-rusinasekoitus on ollut pitkään yksi! herkuistani, mutta kun innostuin nauttimaan siitäKIN liikaa, niin lopetin kokonaan ostamisen.
D-kalkkia syön, mutta kynnet eivät ole sen vahvemmat kuin aikaisemminkaan. Kai se kalkki kuluu huokoisten luitteni hyväksi.
Vai kolmen kilon punnukset jo hankit? Pitänee etsiä omat kilon punnukset jostain kaappien kätköistä ja ruveta petraamaan "lihaksiaan". :))

isopeikko kirjoitti...

Niitä punnuksia kannattaa varmaan kuskata käsveskassa tai muutoin pitää mukana, notta voi hariootella kaikki liikenevät ajat :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Kyllä se lääkärikin kehoitteli aina näppyjä näyttämään, jos ne vähänkin mieltä askarruttavat.
Minä syön nyt sellaista kalkkia, kun Calsorin D3
Aivan hiukan tuntuu kuin apua olisi ollut :)

Laita vaan punnukset näkösälle! Paljon parremmin tulee niihinn tarrattua kuin, jos ne ovat sielä komuutin ylähyllyllä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Ei puhettakaan, että puntareita väskyissä kantelisin.
Painaa laukku jo nyt niin tuhottomasti, että vastaa hyvin tunnin kuntosalisessiota sen traijjaaminen :)
Kaikki LIIKENEVÄ AIKA on aina siinä puolenpäivän kieppeillä (ei sekuntiakaan muuna aikana, vaikkei olosi mitään järjellistä tekemistä).

pau kirjoitti...

Se musta kynsilakka on varmasti komiaa, jos on kynnet. Sinä syöt kynsinauhat, minä kynnet. Välillä en syönyt, mutta nälkä kai alkoi kalvaa, kun järsiminen on salaa alkanut uudestaan :(
Joka tapauksessa lakkaan varpaankynnet aina KESÄKSI. Se on kesän merkki. Viime vuonna muistin asian vasta syyspuolella, mutta vastaavasti nyt ne on jo valmiiksi lakassa, kun kävin jalkahoitajalla :)
Voi miten ikävätä tuo sun jatkuva kipu: miten se nyt onkaan, leikataanko sitä vai miten sen kanssa pitäisi jatkossa pärjätä? Eräs tuttu oli kaatunut vähän samoin kuin sinä, ja sillä oli 13 komeaa tikkiä olkapäässä :/
Herra Jeesus on JOKA TAPAUKSESSA voittaja ja me hänen mukanaan, tikkien/kynsien/kynsinauhojen kanssa ja iliman :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Enpä tiedä oikein mennä sanomaan suuriakaan kynsien komeudesta :(
Kuluneet ovat, vaikka en ole edes mitään siivoustoimenpiteitäkään heillä tehnyt.

Nyt on kulunut kaksi vuorokautta, kun ei ole tablettia tarvinnut ottaa.
Jumpannut olen myös kuuliaisesti maanantaista lähtien (oli viikon paussi vetelyydestä johtuen).
Saas nähdä mitä ne olkapään päänmenoksi keksivät siellä jonon päässä,jossa nyt olen. Kunhan sinne asti päästään ja eletään, niin ollaan aikalailla viisahempia ;)

Aamen! Jeesus on voittaja :)

Jukka-Pekka Hätälä kirjoitti...

Hei Kaisa
Tuo psalmi 23 on minulle rakas raamatunkohta se tuo minulle turvallisuuden tunteen ja siitä kohdasta tulee hyvä mieli.
Jumalan siunausta sinulle Kaisa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Jukka-Pekka
Kiitos kommentistasi.
Jumalan Sana lohduttaa ja antaa turvan.
Häneen me saamme luottaa, vaikka maa järkkyy.
Runsasta Jumalan siunausta myös sinulle ja perhekunnallesi.