maanantai 30. toukokuuta 2011




Tänä aamuna taas kolotti ja hivutti joka paikasta. Sehän ei ole mikään ihme, kun vaan ajatteleekin sitä työmäärää, joka on edessä ja tehtävänä ;) Heinäkuun alussa on Seinäjoella Kansanlähetyspäivät ja se teettää aikapaljon täällä Letkutien ja Runoilijattarenpolunkin risteyksessä, mutta kun muistaa, mitä saa palkaksi (siistin kodin ja mieluisia vieraita) niin ehkä sitä jaksaa. Varsinkin Magnuksen riuskalla myötävaikutuksella.
Olemme nimittäin kutsuneet päivien ajaksi kotiimme kaksi pariskuntaa ja sehän tietenkin tietää ankaraa siivousta vuorokaudet läpeensä tästä sekunnista lähtien.
NOH...ajttelin käyttää tämän päivän suunnitteluun!
Sitäpaitsi on kaikennäköistä menoa kirkolle ja Nikolainkaupunkiin Viviannin kevätjuhliin ja...
Magnus yrittää hillitä minun raivosiivoussessio-suunnitelmiani, että eihän me kukaan edes keritä OLLA täällä Vähällänevalla päivien aikana, kun kaikki tapahtumat on järkätty Areenalle, mutta ei auta.
KAIKKI on kannettava ulos, tomotettava, pudistettava, kuurattava, kiillotettava ja plankattava.
KAIKKI kusiaiset, kuoriaiset, kärpäset ja hiiret tapettava viiden kilometrin säteellä ja jo ennestään kuolleet kuskattava takapihalle jne. jne. (Auts, kun jomottaa tuota rintarankaa.)

Kertoilen tähän alkuun hieman taas menneitä päiviäni.
Yhtenäkään aamuna en onnistunut aikeissani saada tietooni veriarvojen globiineja, enkä kolesterooleja neuvolatädiltä. Olen ollut aina,joko tunteja tai sekunninmurto-osia liian myöhässä asialla, tai liian aikaisin.
Oma vika, sen myönnän.
- Paa ittelles puhelin päräjämähän ja punaanen lappo pöyrän nurkalle, niin muistat-, sanoi Magnus.
- Enkä laita, vaikken ikänä sais tietää numeron numeroa. Kai sieltä olis soitettu jos numerot olisi myrkkylukemissa heiluneet,- vastasin minä äärettömän tyhmästi ja kauaskannottomasti tapani mukaan.
Niin kuin ei hoitajilla muuta tekemistä olisi kun katsella meikäläisen lukemia ja laskelmia. Huomenna olen tikkana, enkä heti ryntää leipäpussille ja kahvikupille herättyäni, vaan katselen kännykkäni framille.
Niin vaan muuten on käynyt, että eilen, kun laitoin pallohameen ylleni, se ei kinnannut ollenkaan yhtäpaljon, kun viikko sitten. Autossa istuessanikaan ei tarvinnut ratuuttaa vetskaria pallean kohdalta auki.Ehkäpä taas on kumminkin toivon väreilyä ilmassa! Ties kuinka monennensadannen kerran!
Aion kertoa neuvolatädille hyvän alkuunpääsemiseni, mitä painoindeksin madaltamiseen tulee.

Viime maanantaina olimme Siltarannassa (Merikaarrossa siis ja ehkä joskus tulevaa Nikolainkaupunkiakin)suunnittelemassa syksyn Naistenkesken iltapäiviä.
Minä ehdotin niin vaatimattomasti kuin ikinä vaan pystyin, että revittelisin ja esittelisin sitä mahdollista uutta runokirjaani samalla. Sain luvan.
Runojen (toivonmukaan ihkauusien)lausumiseen minulla on ikuinen sopimus. AINA saan kuulemma lausua runoja Siltarannassa olis sitten sovittu tai ei :)

Tiistaina oli kalenterissani merkintä: kunnantalolla Vapaa-ajan lautakunta kokoontuu. Yksi pykälä oli pohdittavana. Asia hyväksyttiin. Minä avasin suuni vain kerran kokouksessa. -Sopii-, vastasin, kun kysyttiin sopiiko pöytäkirjan tarkastajana olla.

Keskiviikkona en näytä kalenterin mukaan tehneen mitään, mutta se ei pidä paikkaansa.
Piirsin Laihian telttakokoussarjaan kutsuläpykkään painettavan logon.
Torstaina piirtelin runokirjaani muutamia kuvia sivun täytteiksi.
Kanske, joka suunnittelee ulko-ja sisäasua kirjaseeni viestitti, että pakko olisi jotain, vaikka sellainen kiemura saada, muuten tulee onnahteleva jo ulkonäöltäänkin tämä ko.eeppos.
Minä sitten pesty kieli keskellä suuta piirsin hiiren, kaksi naamaa, valokuvan, Japaninlähetin ja kiemuran.

Bocciaa olin pelailemassa perjantaina. Irtoluunpala olkavarressa täristen osoittelin vuoroin sinisellä, vuoroin punaisella pallukalla valkoista pallukkaa. Sujuihan se, mutta ei kyllä niinkuin olisin tahtonut.

Lauantaina olimme rukous-ja sielunhoitokurssilla Östermyyrassa Magnus, mä ja muutama muu täältä Isostakyröstä. Paikalla oli toki paljon muualtakin innokkaita osanottajia.

Nyt seuraa Israelin matkakuvauksessa toiseksi viimmosen, eli lauantain seikkaperäinen selostusosio:
La= vapaapäivä!
Se siitä selostuksesta. EN TAHDO IKINÄ YHTÄKÄÄN VAPAAPÄIVÄÄ ISRAELISSA, JOS LUOJA SUO, ETTÄ SINNE VIELÄ JOSKUS ELÄMÄNI AIKANA PÄÄSEN.
Mikä ihmeen vapaa-ja lepopäivä?
Kotonahan sitä saa lepäillä ja vapailla vaikka huru mykky.
No, me lähdimme Magnuksen kaa hyvin syöneinä ja aikamme seslongilla rojuttuamme käveleskelemään. Oli niin kuuma, että istuinpenkkejä olisi pitänyt olla joka 10 metrin päässä, että olisi saanut leputtaa kuumentuneita kinttujaan.
Ilmastoidussa linja-autossa olisi ollut niin somaa kurvailla. Vaikka olisi sitten joutunut kävelemäänkin, niin ei siinä olisi huomannut sellaisia pikkuseikkoja, kun suonikohjujen pullistumisia tai rintapielen riipauksia.(Kumpaisiakaan ei minulla ollut, mutta havainnollistaakseni asiaa, väritin juttuani tuolla viisisti).
Mutta kun siis oli LEPOPÄIVÄ, niin kaikki oli niin kamalan vaivalloista.
Istuimme penkille ja ihmettelimme kadunvarressa olevaa valtavaa hotellia.
Hotellin asukkaina olivat pääskyset ja kamelikurjet. Jälkimmäisiä emme tosin nähneet ;) mutta autio ja raunioitunut hotelli oli.
Sitten hämärästi muistin, että joku oli viimekerralla kertonut, että hotellin alta olisi löytynyt jotain muinaisjuttuja, ja rakentaminen oli loppunut kuin seinään. Paragraafit nääs estävät kaikenlaisten muinaislöytöjen tärväämisen. Se on ehdottomasti hyvä. Kannattaa aina tarkistaa maasto alta, ennenkö rupee hotellia pykäämään.
Aika kummalliselta se kymmenkerroksinen kolossi siinä näytti.
Nousimme penkiltä ja kaakersimme takaisin hotellillemme (n. 700m päähän) ja jatkoimme lepäilypäivän viettoa.
Sarjakuvakkeessa näkymäkuvat ovat hotellihuoneestamme avautuvia, itse hotellihuoneestamme ja altaan reunukselta.
Illalla oli hartaushetki yläkerroksessa. Kaikille jaettiin lopuksi myös "todistus", että on ollut matkalaisena Pyhässä Maassa.
Voin ottaa joskus kuvan todistuksesta, että näette, kuinka upeasti Kanske oli tekstannut niihin kuhunkin osanottajan nimen. Yli kolmekymmentä nimeä!
Kanskelta menikin koko LEPOPÄIVÄ niiden väkertämiseen.
Menimme sitten ihanalle verigrape&jelly-illalliselle (tälläinen menyy koski vain taas minua) ja sitten nukkumaan.
Pakkasimme ensin matkalaukkumme varttiavaille valmiiksi, koska aamulla olisi lähtöjo ennenkö kotimaassa yksikään possu vielä raottelisi silmiäänkään, saatikka ruppailisi.
Israelissa on sama aika kuin meillä täälä koto Suomessa.
Iltarukouksemme Magnuksen kaa sekoittui Genesaretin kaislikoissa kukertavien pikkaraisten liskojen hännänläiskintöihin ja kulkeutuivat Hyvän Jumalan, Kaikkivaltiaan, korviin, kun Hän taivaastaan seurasi silmäteräänsä Israelia ja meitä sen kamaralla ja heitä, joiden puolesta rukoilimme...

T: Kaisa Suonikohtala-Leponen
-----------------------------------------------
Jumalan 10 käskyä (1-5):
1) Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia.
2) Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
3) Muista pyhittää lepopäiväsi.
4) Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5) Älä tapa.

Nämä on mulla nykyisessä kalenterissani präntättynä ja hyvä on niitä aina kaikkien meidän kerrata :)

10 kommenttia:

Elina Koivisto kirjoitti...

Uudessa tissä oli taas kiva kolumni :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Elina
Kiitos vaan kehuista :)
Lähetän KOLUMNIkirjoituksen aina 2 minuttia vaille dead linen. Pituutta jutuissani on yleensä vähintäin tuplasti, mitä sitten lehden päällä lopullisesti seisoo.
TIIVISTÄMISEN jalon taidon kun oppis :(
Oikea esimerkki: Siellä sataa.
Oikea esimerkki täysin väärin:
Pitihän sen jo eilisestä säätiedoituksesta hoksata, että sadetta näytti olevan tulevan taivaalta. Niinhän siinä näköjään nyt sitten pääsi käymään. Kerrankin osui niiden ennustukset nappiin. Yleensähän aina pieleen pakkaavat menemään. Eräästikkin, oliko se nyt vuonna tuhatyhdeksänsataaviiskytneljä, tai jotain niillä paikkeilla, satoi niin, että turha oli yrittää silmiään räpyttääja suuta ei kannattanu kauaa auki pitää ja sääennustajat vaan poutia lupasivatten...

isopeikko kirjoitti...

Kuvista päätellen ainakin vesi on ollut sinistä. Ajatuksista ei tiädä :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Magnuksen pääknuppiaivoituksista en osaa sanoa paljo mitään muuta ku, että ovat usein aika ruusunkin värisiä.
Omat ajatukseni olivat vuoroin sinisiä, vuoroin peesvärisiä. Kullanvärisiäkin pakkas pökkäämään noissa ihanissa maisemissa ja suloisten vetten äärellä :)

Terttumarja kirjoitti...

Mukava oli taas lukea matkakertomustasi, sain olla "siivellä" mukana, kiitos.
Tuosta siivousbuumista hieman. Olisi paljon parempi, että vieraat ja tutummatkin tulisivat parin tunnin varoitusajalla tai yllättäen, ei ehtisi stressata niin paljoa.
Meidän kotimmehan tämä on. :))

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Matkanteko siivellä on kyllä joskus hauskaa.
Radiosta tuli kerran, oliko se nyt joku Donnerin (ei Jörnin)matkakeromus noin sata vuotta sitten tehdystä matkasta jonnekkin. Sitä oli mielenkiintoista kuunnella, sen muistan, vaikka muuten en muista yhtään mitään siitä ohjelmasta :(

Kyllä minä saan molemmista tapauksista stressiä. Siis jos vieraat tulevat yllättäen, tai ilmoittavat tulostaan kuukausia ennen.
Silti vieraat ovat AINA pienen stressin väärttejä.

Rakkahia terkkuja sulle Rosina!

pau kirjoitti...

Toivottavasti yläkerrassa (en tarkoita taivasta) ei herätty, kun vinkaisin ja parahdin innoissani, kun kerroit mielenkiintoisesta matkakertomuksesta, josta et muista mitään :D

Minullekin käy usein noin. Muistan tosi hyvän vitsin, tai siis ajatuksen jostain vitsin keskipaikkeilta. En siis voi kertoa sitä kenellekään, mutta kovasti vaan itseäni naurattaa sekin vähän...

kaisa jouppi kirjoitti...

Minä se tulin niin myöhään illalla kotiin (siis se oli itse asiassa YÖ) etten enää vastaillut siskon kommentsuuniin.
Olisi pian yläkerta (tarkoitan myös vintinpäällysasukkaitasi, enkä taivasta, virkistynyt lopullisesti.
Nimittäin, jos olisin keksinyt jotain virkistystä ja äänekkyyttä herättävää sanomista. Sitä kyllä vahvasti epäilen, koska podin hammassärkyä :(

Kiitos vaan kommenteistasi. Niissä voi revitellä rauhassa, kun meillä ei häiriinny kun hiiret mun
vinkaisuista.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
En yöllä tullessamme kotio jaksanut enää kommentoida kommentsuuniin.
Päivällä en ehtinyt ja nyt kirjoitin piiiitkän vastauksen, joka ikinä ei tullut perille.
AARRGGGHHH...näitä rakkineita.
Saa nähdä, kuinka matkakuvauksen käy ja seikkaperäisen viikkoraportin :(

kaisa jouppi kirjoitti...

Näkyy viesti sittemmin löytäneen oikean osoitteen :)
Taitaakin vika olla jossain muualla kun "rakkineessa".