maanantai 16. tammikuuta 2012


Purppurainen kuva on talomme nurkalta pariviikkoa sitten näpäisty.
Lähdin oikein jantusissani kuvaa ottamaan, koska se oli niin upea näky, enkä olisi sanoilla osannut sitä selostaa.
Miltä kuulostaisi:
" Pariviikkoa sitten huomasin, kun loin katsantani taivaanrantaa kohden, että olipas taas taivahalle räiskäisty färiä varsinkin paletin punasesta napista...
Ette olisi taatusti saaneet oikeata kuvaa mieleenne. Vai kuinka on?
Toinen kuva on Viviannin kädessä olevasta kipsistä.
Neitihän katkaisi kätensä pulkkamäessä toissa sunnuntaina.
Nythän on niin, että en muista kirjoitinko tapauksesta SEIKKAPERÄISESTI maanantairaportissani.
Olen selostanut (ja kirjoitellutkin) asiasta about viiskyt (50) kertaa jokapuolelle oikeinkin seikkaperäisesti, enkä jaksa muistaa kenelle ja mihin.
Vielä enemmän en jaksa lukea edellistä postaustani, kuinka asia makaa.
Täytyy todeta vaan, että vääjäämättä lähestytään aikaa (ja on jo saavutettukin), jolloin ystäväni, joiksi lasken kaikki lukijanikin, saavat kuulla ja lukea asiat moneen kertaan.
Aina tosin olen tykännyt kertoa asioita useampaan kertaan ja useammalta kantilta. Lisäten ja värittäen asiaa joka kerta.
En kuitenkaan haluaisi vielä viikonvanhaa asiaa kertoa UUTENA juttuna.
Äitini kertoi vuosien mittaan asioita nuoruudestaan ainakin parisataa kertaa jokaisen.
Minä en koskaan sanonut, että joo, on kuultu joskus ennemminkin.
En sanonut noin, koska kohta yksi: en uskaltanut,
kohta kaksi: mitä väliä, kuinka monta kertaa asian kuulee? Varsinkin, jos se on kutakuinkin hauska?
No, tämä kipsi-asia ei ole hauska. Päinvastoin!
Tapaus aiheutti tarpeettomasti kärsimystä ja kipua pienelle tytölle liian kauan.
Sunnuntaina, jolloin vahinko sattui, ei kipsaus toimi (en tiedä kuinka silloin, jos olisi käsi kokonaan eri palasena pulkassa pyöriskellyt).
Ei ollut liioin mukavaa, ainakaan Viviannista, että ensin köörätään toiseen, sitten toiseen paikkaan ja vielä kotiinkin aiotaan lähettää, ennen avunsaantia :(
Neiti ei kuitenkaan muista pahalla lasaretissa oloaan. Olisi vieläpä halunnut toisenkin yön sairaalassa viettää.
Hymyilytti hiukan, kun muistaa niitä ihmisten katkeria natkutuksia, KUN EIVÄT PÄÄSTÄ KOTIIN TOHTUURIT MENEMÄÄN!

Torstaina olimme neitiä helssaamassa ja samalla hoidimme muutamia asioita.
Haimme muunmuassa Nikolainkaupungin Prismasta nisupossut ja suklaatuutit tuliaisiksi.
Possut maistuivat pyörryttävän suloiselta. Siltikin, vaikka olen syönyt viimeaikoina melkein vain pakastepussivihanneksia, olin jälleen vankkumattomasti sitä mieltä, että hillopossuihin puserretaan liikaa hilloa.Yhden desilitran asemesta vähempikin piisais!
Vivianni on näissä hillosika-asioissa mummunsa kanssa samoilla linjoilla.
-Anna mä syän, jos nuan tihkaasoo, sanoi Magnus.
En antanut.
Magnus sensijaan antaa aina Lyllanille makupalan omastaan. Niin nytkin.
Lyllan ei muiden luokse menekään kuin Magnuksen, jos se makupalaa kärttää.
Lyllan ei liioin tirsmuile hillon kanssa.
Vierailun lopuksi kirjoitimme Viviannin kipsiin MUMMU ja PAAPPA kirjoitti MAGNUS (nimi muutettu, kuten tavallista), koska -Viviannilla on toinenkin paappa, selitti Magnus. Sitten lähdimme kotiin.
Paluumatkalla haimme laihdutuspussipaketin laihdutuspussikaupasta.

Laihduttaminen sujuu meiltä kaikilta kolmelta hyvin.
Itseasiassa oikeinkin hyvin tähän aamuun asti.
Vaihdoimme aamulla puntaria nimittäin ja kuusi (6) kiloa paukahti kaikille "lisää painoa".
Minä olen osannut suhtautua valehtelevaan puntariimme läpi sormien ja anteeksiantaumuksella ;)
Charles on pitänyt pahaa mekkalaa vanhoista puntarinpräiskistä ja niinpä Catherine antoi digivaakansa meille.
Otimme innoissamme kaukosäätimestä lisäpatterin ja jo muuttuivat painot ja lukemat.
Hohhoijjaa.
Kyllähän totuus on joskus kohdattava, vaikka se hiukan ahistaakin.
Ja kyllähän totuus on näkynyt päällepäinkin ihan kiitettävästi.
Viimeksi eilen.
Satuin syntymäpäiväkahvijonossa osumaan kokovartalopeilin eteen pitkähköksi aikaa.
Olin sonnustautunut asiaankuuluvasti lurexpuseroon ja anopin perintöpampulahuiviin. Näky peilissä oli niin tyrmäävä, että sain välittömästi jänis-syndroomakohtauksen.
Onneksi kohtaus hellitti kaffipöytään päästyäni.
Se iski ilkeästi taas, kun kahvi oli ryystetty.
Kaikki tutut istuivat toisissa pöydissä, enkä saanut äänneltyä sananpalaa vieressä istuvalle.
Olin siis "yksin" monensadan ihmisen seassa.
Paitsi jänis-syndroomaa, pukkas päälle myös norsutrauma, sekä hivenen oireili myös ISVVK. (ISVVK=itsesääliviluväristyskohtaus).
Magnus, joka hoitaa suvereenisti keskustelun tuntemattomienkin kanssa, ei päässyt tulemaan kahvitilaisuuteen.Hän oli sensijaan Huutoniemen kirkossa puhumassa.
Syntymäpäiväkonserttiin hänkin pääsi.
Herbert (syntymäpäiväsankari) piti nimittäin oikein konsertin Isonkyrön kirkossa.
Oli niin ihana konsertti.
Kirkko tupaten täynnä meitä, jotka tuon tuostakin lehahdimme penkeistä yläilmoihin (noin kuvaannollisesti sanottuna).

Viime viikolla aloitin taas salilla punnertamisenkin.
Tein kaikissa prässeissä ja muissa härveleissä varovaisesti vain yhden kierroksen, ettei luut ja lihat säikähdä.
Jalka on pysynyt omantuntuisena edelleenkin. Uskonpa vieläpä, että ihan pääsen zumpailemaankin ensi syksynä.

Kun silmäilen kalenteriani, niin viikko on näennäisesti ollut PLÄTTIPÄIVÄ-viikko.
Kuitenkin moni seikka on klonksahtanut paikoilleen ja muutama solmu auennut ja asioita on ottanut suttaantuakseen.
Kiitos tästä kaikesta kuuluu Jeesukselle. Hän näkee, kuulee ja auttaa.

Siunausta kaikille tuhansille ja taas tuhansille lukijoilleni! ;)
T: Kaisa Klonksten-Suttander
----------------------------------------------------------
Virsi 37, 5:s säkeistö
(Tämä virsi laulettiin yhteislauluna eilisessä syntymäpäiväkonsertissa).

Sydämeeni,Herra, paina
armon tunto elävä.
Rauhasi suo siinä aina
säilyä ja syvetä.
Omaiseni, perheeni,
kaikki lähimmäiseni
huolenpidossasi kanna,
armon suoja heille anna.

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ailakki....vautsi miten kaunis kuva talonne pihapiiristä ..voihan harmi kuinka on tyttölöitsin käynyt pulkkamäessä no eihän sille mitään mahda satuuhan niitä tulemuksia.kovasti on sinulla ollut kiireinen viikko.mutta onhan se hyvä että on menoja ja touhua.Siunausta päiviin tähän ja tuleviin.

Aila kirjoitti...

Moon kuullu tuon jantusissa muodossa "jantusjaloon". (itse sanon useimmiten "asijauheesta") Ja oli sopevaa lukea tuo tirsmu, olin melkein unohtanu koko sanan, kun olen käyttänyt kranttua.
Sekin oli hauska todeta, että tuo sinun Magnuksesi kuulostaa samanlaiselta kuin minun Heikkini siinä suhteessa, että saa suunsa auki seurassa kuin seurassa. Välillä mua nolottaa, kun pitää puhutella kaikki yhtä aikaa tankille tulevatkin... Mutta on se hyvä lahja silti.

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Joo, taivas oli kyllä LUONNOSSA vieläkin purppurampi kuin tuossa kuvassa.
Mutta niinhän se on kaiken kanssa.
Luonnossa minäkin olen pal, pal kauniimpi kuin fotograaffeissa ikinä.
Varsinkin mahdollisimman hämärässä ja pimiässä luonnossa.

Tyttölöitsi saa kuulemma mennä Donkkis-leirille kädestä huolimatta.
Hän saa jonkun "ison" isosen huoltajakseen.
On neiti onnensa kukkuloilla.

Samoin siunausta päiviin tuleviin ja myöskin tähän!

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Ilmanmuuta kaikki tankilletulevat.
Myös kaikki kaupassa olevat, teillä ja aitovierillä vastaantulevat, jokainen seura-ja kirkkovieras, kaikki kynnellekykenevät, kaikki kylänmiehet ja naiset...
Asiaan kuuluu, että jok´ikinen myös kätellään. Saapuessa ja lähtiessä.
Kaikki tämä tulee Magnukselta luonnostaan ja teeskentelemättä, niin myös meiäläisen nurkantaakse- piiloutumisen halu ja muu yrmyily ynnä luimailu :(

Rosina kirjoitti...

Mukava, että olet päässyt taas kuntosalille.:))
Tiistaisin minäkin olen virkeänä menossa jumppaamaan, ellei tulossa oleva influenssa iske.:(
Yritän ryhdistäytyä muissakin asioissa, etten mökkiydy tänne neljän seinän sisään.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Joo, on tärkeetä, ettei märsäänny paikalleen.
Meikäläisellä tahtoo olla sitä vikaa, että jos ei ole menoa, en pääse pukeisiinkaan koko päivänä.
Erityisen tihkeetä on tuo LIIKKUILEMAAN lähteminen.
Olen oikein ylpeä itsestäni, että olen saanut vääntäydyttyä salille :)
Ehkä vielä innostun jumpastakin. Zumpaamaan menen taas syksyllä, jos Luoja suo.

pau kirjoitti...

Odotapas jos et välittömästi maanantaina ehdi tänne kirjoittaa, niin kauhea jono on jo blokkauksia ja just ja just sekaan mahtuu, mutta se on hyvä se :)

Eilen puhuin puhelimessa ja muutenkin niin että flunssa ja kurkkukipu äityi oikein ilikiäksi yön aikana. Se hyvä puoli tällaisessa sairastelussa on, siis kun ei ole henkiheitto tms, että saa luvan kanssa maata sohvalla enimmän osan päivää kun ei muuhun kykene. Arin luo menisin kyllä mieluusti, että ehkä pitää jättää taas väliin :(
Mun kaveri otti syyspuolella kuvan istualtaan minusta kun minä seisoin ja esittelin kirjaani. Kuva oli kaamistuttava möhkökuva, säikähdin ihan kunnolla. Näköjään kaameita säikyttelyjä tarvitaan, mutta nythän olemme sitten OIKEALLA TIELLÄ, kun kiloja karistamme :)
Muistetaan iloinen mieli, se pitää terveenä. Ja jos syödään niin hyvällä mielellä ja armollisesti, eikö vaan rakas sisko :)
Jeesus rakastaa meitä!

-Maisu- kirjoitti...

Laitoin tänään ne "karkit" matkaan sulle :) Jos tykästyt niin voin tehdä lisää että saat tehtyä sen korun. Ilmottele jos haluat lisää:)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Voi, voi, että tauti on päässyt iskemään :(
Lepo on hyvä lääke.
Hyväksi sen tekee tosiaan sekin, että saa HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA vetää viidetkin tirsat keskellä päivää.

Se maanantain blogi pitäisi tosiaan alkaa kirjoittaa YÄLLÄ, niin ettei lukijakunta joutuis HIRVEESTI (!) pettymään tullessansa tyhjälle plarille ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Maisu
MAHTAVAA!
Odotan vesi kielellä niitä karkkeja :)
Joo, ilmoitan heti (oikeastaan jo tässä), että haluan pussillisen niitä lisää.
Teen sitten niistä Englannintoffee- helmet.
Olen ajatellut asiaa, että kyllä ne vois olla erivärisiäkin ne "karkit", jotka tulee kaulan ympärille.

Laitan tiatua tulemaan, kun karkkilähetys tulee :)
Sovitaan hinnoista ja kuluista.

isopeikko kirjoitti...

Eikös olisi kaikkein mukavinta kelpuuttaa itsensä ihmisenä, tai sitten vaikka ruveta peikoksi? Niin ja peikko on kyllä nähnyt väriä taivaalle roiskitun.

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Viisaasti sanottu ja varteenotettavasti.
Paras on tosiaan hyväksyä ittensä ja krutista ja vinkua vähemmän.
Peikoksi en rupee ryhtymään (muutakuin, että kampaus on aamuisin hyvin rölli-lookkia).

Irene kirjoitti...

Ai kun oli lohrullista lukia tuosta monehen kertahan asioiren kertomisesta. Mullon meinaan samaa vikaa oikein pahasti. =9))) Mä oon kans ajatellu, että eihän soo keneltäkään pois jos juttelen juttuni usiampahankin kertahan, sittenhän ne jutut on kerrottu. Josku joku hienotunteenen ihminen keskeyttää mun kertomuksen ja sanoo: "Joo sä kerroit siitä" Mä en anna keskeytyksen kiusata ittiäni vaan ajattelen jotta kun on puhelias ja kova juttelemahan pitää kertoa samoja juttuja monehen kertahan, eihän ne jutut muuten riitä koko elämäksi.

kaisa jouppi kirjoitti...

Irene
Ja mullon sellaanenki "vika", notta, vaikka mä tiärän ihan tasan tarkkahan, nottoon jutun kuvaallu jo sen tuhannennen kerran, niin mä vaan revitän sen loppuhun asti.
Ainahan voii vähä äänenpainua färittää enämpi, tai käsillä huitua toisehen suuntahan, ku ennen.
Mullon oikiastansa, nykku ajatteloo, palijo ystäviä, jokka kohteliahasti kuunteloo yhä uurestansa ja uurestansa samat sempalot.
Sitte on tiätysti ne ilonpilaajat, jokka rykääsöö heti kärkehen, notta noon kuullu asian satakertoohin.

vilukissi kirjoitti...

Joku kysyi, että miksei mulla ole kotonani kokovartalopeiliä sanoin, että onhan se, se on makkarin oven takana ja oven edessä on tuoli, jolla on kertymävaatekasa. Pitää olla tosiaan melkoisesti inspistä ja halua katsoa itseään peilistä, ensin pitää melkein siivota, jos aikoo itseään ihailla. Töissäkin osaan ohittaa eteisen lattiaan saakka olevan ison peilin, jos sen joku varastaisi, niin varkautta en huomaisi. Olisi vaikeaa sanoa polisille, että koska sen on nähnyt viimeksi...ehkä 30 kiloa sitten.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Kauhiaa, ku mä havaattin, jotten oo vastannu sun kommenttihin.
Ensiks mä krutajan miälesnäni, jos ei kukaan kirijoota mitää mistää ja sitte en vastaa, ku joku niin ystävällisesti teköö.

Minen tiärä, mutta meillon sellaanen peili, joka kaventaa pikkuusen.
Siitä mä tykkään ittiäni vaharata, jos mä johonku lähären ja muutoonki. (Siton naisihiminen aikalailla narutettavis näköjään).
Joissaki kaupoos on kans samallaasia "laihruttavia" peilejä.
Sun pitää vaihtaa sun peilis sellaasehen ja viärä tykkänään poikes se "totuurellinen" peili.