maanantai 30. tammikuuta 2012



Magnuksen viime viikolla ikuistama luontokuva 2x puolenhehtaarinmetsästämme.

En ole tuonne metsän "siimekseen" aikoihin kävellyt, mutta en ole kävellyt kyllä mihinkään muuallekaan.
Sen kerran, kun taas aloitan kävelysessiot, niin tuonne, tuon pikkukuusen kylkeen juoksaisen.
Mukaan otan termospullollisen kahvia ja nisu...äh...tarkoitan riisikakun jos toisenkin, joiden päällä on vähärasvaista reiällistä juustoa.
Kaikki on meillä tätänykyä niin maan vallltavan kevyttä ja koko huushollimme ja lähitienoon peittää kaalikeiton imelä tuoksu
Kiloa kevyempänä, edellämainituista seikoista johtuen, tätä teille kirjoittelen kuin viime maanantaina.
Sama kynttilä lepattaa vieressäni ja aina välillä ryystän kahvia muumimukista.
(Olen oppinut ryystään kahvia muumimukista.
Enää ei tarvitse olla kupposen ohutta porsliinia.
Väitän kuitenkin, että ohuvesta porsliinikupista kaffi, hiukan laihakin, k maistuu paremmalta).

Laihtumisesta ja innosta muutenkin vapisten koittelin aamulla PUNNITUKSEN jälkeen muutamia vaatekappaleita, joita olen Elloksesta tilannut, kun halavalla sai, vaikka eivät mahtuneet päälleni.
Toden totta!
Sininen ihastuttava jakku, jossa on kolme teelautasenkokoista nappia mahtui nyt paremmin kuin aiemmin MELKEIN ylleni.
Tepastelin Magnuksen edessä ja loin häneen voitonriemuisia katseita.
-On vähä, ku herra Aramssonin takki. Tilhettää takaa samanlaasesti, loihe Magnus lausumaan.
- Niin, tai P. Puupään takki takaapäin silmäiltynä, lisäsin minä.
Yhtään en hermostunut arvioinnista, koska osaan kyllä aina ottaa elämän realiteetit ja totuudet huomioon.
Siihen realiteettiarvioon, jonka Charles taannoin antoi pallohameestani, kimpaannuin.
-Mikä ihmeen etuoikeus teini-ikäisillä yksin on pallohameisiin? Pallohameet kuuluvat kaikille. Sopivat sitten, tahi eivät!
(Minun pallohameeni mahtuu ja sopii minulle oikeinkin hyvin.
Ostin niin suurta kokoa, että varmasti sopii).
Ihan nyt tässä kirjoittaessani huomasin, että pallohameiden valmistajakin on samaa mieltä kanssani, koskapa numerointi yltää ihan viidenkymmenenkin (50) YLITSE. Eihän nuorissa niin montaa pallokruppista löydy kuin meissä vanh...öh...varttuneissa.
Vaikkakin hälyttävää tietoa nuorison palloittumisesta saa lukea lehtien päältä usein ajoin.
Mutta viis pallohameistakin, sillä pian, ihan pian sininen nappitakki sopii ja mahtuu ylleni, eikä Adamssonneista, eikä Puupäistä ole enää näkyvillä hajuakaan.

Innoissani huventumisestani pengastin toissapäivänä netissä ajankulukseni Elloksen virtuaalivaatetankoja.
Lisäilin tuontuostakin ostoskoriini kaikkea ihanaa ja HALAPAA.
Loppulaskuksi kertyi kolmattasataa euroa. Alennusta siinä oli Elloksen kirjanpidon mukaan melkein tuplasti!
Elikkä ilman MAANKAATO alennuksia ostokset olisivat tehneet yli 600 euroa.
HALOO!
Vaatekerta vaatekerralta poistin tilauksesta vaatenyssyköitä ja lopputulokseksi tuli: säästöä kolmattasataa euroa.
En tilannut ensimmäistäkään klettua.

Muuten viikko on ollut varsinainen plättiviikko, jos kalenteria on uskominen.
Meikäläinenhän ei usko kalenteria, vaikka olisi merkintöjäkin.
Siitä kamalasta unohdukseta en muuten ole täysin toipunut vieläkään.
Aina, kun se moljahtaa mieleen, pukkaa jänissyndrooma ilkeästi pinnalle. Muistan myös, miten lapsena olin oikeastaan aika yksinäinen ja kuinka en saanut koskaan nukenvaunuja!
Tälläistä inhottavaa j-drooma aina tuottaa.

Keskiviikkona meillä oli mukava tilaisuus kylän eläkeikäisten (!) naisten kesken.
Joimme kahvia ja juttelimme.
Paitsi, että lausuin runojani kerroin kokoontulleille, että olen sukua melkein kaikille, jotka asuvat meidän kylässämme.
Sata vuotta (about) on kierähtänyt ja muutama litra Kyrönjoessa valuskellut ja meikäläisen sukua (so. minä)on taas juuttunut näille nurkille olemaan ja asumaan.
Syy, että kerron näitä syntyjä syviä kuulijakunnalleni, on haluni kuulua joukkoon.
Olen aina halunnut kuulua joukkoon, enkä tuntea olevani seinästä kiskaistu kummajainen, kummajaisine mielipiteineen ja kummajaisine ajatuksineen.
Silti tuon aina kuuluvalla äänellä muiden mielipiteistä raskaasti eroavan oman piteeni julki.
Varsinkin kotioloissa ja Magnuksen kanssa.
Charles kysyikin meiltä, että olemmeko me kaksi aina erimieltä joka asiasta?
EMME!
Uskonasioista olemme tismalleen samaa mieltä ja paaaaljon muustakin (kun nyt muistais mistä).
Charlesille sanoin, että ei kukaan kuolevainen jaksa olla viidettäkymmenettä vuotta kaikista asioista erimieltä ja silti säilyttää puhe- ja pusuvälit. 45 vuotta on selvä todistus samanmielisyydestä.


Lauantaina Magnus lämmitti pihasaunan niin lämpimäksi, että hankikin sen ympäriltä melkein suli.
Oli mukavaa mennä kuumille lauteille verrytteleen aikaisemmin aamupäivällä punttisalilla venähtäneitä lihaksiaan.
Noh, ei ne lihakset toki tällä punttisalimenolla paljon nyrjähtele, mutta iloinen olen kumminkin, kun saan itseni salille pari kertaa viikossa komennettua.

Sunnuntaina ajelimme Charlesin kanssa Nikolainkaupunkiin Kansanlähetyksen seuroihin.
Magnuksella puolestaan oli tehtävänsä Östermyyrassa.
Minä ajoin mennen tullen ja kestin urheasti kaikki arviot ajotaidoistani- ja nopeuksistani.
Vaihteita ehdoteltiin vaihdettavaksi suuremmalle jo ensimmäisessä mutkassa.
Sanoin että Ooppelissa (tässä minun kaksikymmentävuotta vanhassa), on valitettavasti 5 vaihdetta, jotka ovat viimmosta niveltä myöden käytössä.
-Ai jaa? Kuinka se näin jurraa, vaikka vitosella...
- Vanhat autot ja vanhat mommat pakkaavat jurrailla, sihisin minä.
Vanhuus ei tule yksin. Se tuo jurrailut mukana. (Tuon aforismin keksin juuri nyt, joten en voinut sitä Charlesille sanoa, kun asia oli akuutti).

Nyt lopetan tämän viikkoraporttijurrailun tähän.
Palaan ensiviikolla asiaan ja toivottavasti entistä luihkeampana ja toivottavasti on raportoitavaakin ;)
T: Kaisa Jurri- Luihkerström
-----------------------------------------------

Psalmi 139, 1-6
Laulunjohtajalle. Daavidin psalmi.
Herra sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin, sinä sen tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen, tai lepään, kaiken olet mitannut,
perinpohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.
Sinä tiedät kaiken.
Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.

15 kommenttia:

pau kirjoitti...

Kiitos taas päivän nauruista; ne piristävätkin mieltä ja nuorentavat ynnä varmasti laihduttavatkin :)

Olin sairaalassa niin pitkään, että klo 18 tuli vastaan ennen kuin olin kotona. Ja nyt on nälkä.

Toivon, että osaan käyttäytyä toisin kuin ihmissyöjä tai muu ahmatti, jahka tästä menen jääkaapille jotain KEVYTTÄ napostelemaan. Tai sitten syön kaikki 7 pikkukanasenkoipea, jotka tirisevät pannussa HUOMISTA varten...

Rosina kirjoitti...

Johan olisi taloissa ja torpissa hiljaista, ellei pitkään yhdessä eläneet ihmiset vaihtaisi mielipiteitään asiassa kuin asiassa. Eihän sitä millään voi olla kaikesta samaa mieltä.
Vaikealta tuntuu.
Tänään komea kuunsirppi ja kirkkaasti loistava Venus sen alapuolella, muutama revontulen tapainenkin näkyi.

kaisa jouppi kirjoitti...

Minua taas puolestaan itketti lukiessani "raportin" läpi ajatuksella.
Nyysk!
Ja minä kun olin vieläpä korjannutkin käsikirjoituksen usiaan kertaan :(
No, tein korjausten korjaukset siihen asti, kun jaksoin lukea ja ennenkuin valuin pöydän alle (pelkästä häpeästä).

Minusta sisko näytti jo kovasti paljon huventuneelta bloginsa kuvassa (siinä neulonta kuvassa).
Toisaalta...ei sisko niin hirviän punkeroiselta ole koskaan näyttänyt.
Ei kuvissa, eikä livenä.

Tuli oikein sylky suuhun, kun ajattelin tiristettyjä kanankoipia.
Niistä en ole edes unta uskaltanut katsoa ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Joo totta turiset.
MUTTA kyllähän sitä asioista voisi olla sivistyneestikin eri mieltä.
Meikäläinen pakkaa huutaa mielipiteensä niin , että pikkukieli lepattaa metrin suupielestä ulkona!

Täytyypä laittaa toppatakki niskaan ja mennä silmäilemään sirppiä, ennenkö puikahtaa fällyn alle.
Revontulia olemme tänä syksynä jo kerran saaneet ihaillakkin. Varmasti ovat loimuilleet useinkin, mutta ei ole satuttu olemaan hollilla.

Deme kirjoitti...

Säästit verkko-ostoksillasi hirmuisen pussukallisen rahaa. Ensin 300 ekkua kun ne olivat niin halpoja ja sitten vielä 600 eurotuista kun et ostanut niitä ollenkaan. Sehän on yhteensä yli viisi tuhatta mummonmarkkaa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Nii-in :D

Laihialainen emäntä juoksaisi edestakaisin Laihialta Vaasaan linja-auton perässä ja säästi piljettimaksut.
Isäntänsä kehoitti illalla nukkumaanmennessä juoksemaan taxin perässä, niin säästyisi enemmän.

Aion ottaa laihialaisisännän neuvon sovellettuna Ellos-kaupantekooni.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä vanhemmaksi tulee sitä todemmaksi tuntee tuon lopussa olevan aforismin sekä omalla että läheisten kohdalla :) Mutta on ihanaa saada jurrailla yhdessä puhuen ja pussaillen! Ihana päivän psalmi ja taas niin ajankohtainen...
Kiitos ja kevyttä kevättä!
T: Tikva

kaisa jouppi kirjoitti...

Tikva
Kiitos kevyen kevään toivotuksista.
Raskaasti teki kyllä mieleni syödä koko ruisleipä, kun tänään leivoin, mutta sainpahan oltua ja nyt ovat liepuskat jäätymässä ja poissa silmistä :D

vilukissi kirjoitti...

Vai tilhetti takki, kyllähän se on niin, notta joskus mennä aijoon oli naisilla, vallasnaisilla, palio tavaraa hamehen alla, notta pyrstökin nousi silleen isoksi persustaksi taaksepäin. (kuinkahan ne istui?)Eikä niillä' kaikilla ollu uuma veretty kureliivillä kapooseksi ja siltikin pyrstössä löytyi. Ketähän mä nyt oikein lohduttelen?

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Ei tosiaan ollu kureliiviä meikälääsellä, ku sitä takkia soviteltihin ja kyllä TILHETTI takahalakiot.
Aikoonansa mulloli kyllä sellaaset liivit, johonoli oikeen metalliset, taipuusat tuet ympäriitte piilootettuna.
Ne ku pökkäs ulos liivikankahasta ja pisti kylykeen, niin kyllä pysy ryhti tyrniänä.
Viäläköhän niitä johonain antiikki- kaupoos myyrähän?
Ostaasin heti muutamat.

Anitta kirjoitti...

Ivalosta saattais löytyä kureliivejä ja kalosseja. Tosin kokoja lienee rajoitetusti.

http://www.saariselka.net/joulu05/jutut/retro.html

Irene kirjoitti...

No tähän ei ny voi sanua muuta kun Aamen! Kyllä kirijootit niin tuttua asiaa, jotta nauruksi pisti. ;o)
Pallohameistakin moon aivan samaa mieltä. Eikai niitä niin suuria kokoja tehtääsi, jos ei olisi tarkootus jotta me ikääntynetkin Ladyt käyttääsimmä niitä.
Lapset pv-koris esittelöö mulle usein hianoja vaatteitansa, varsinkin tytöt. Niillon päällä kaikenmaailman hello kittyä ja sen sataa krumeluuria ja niin ihaniis väriis, jotta mä meinaan tulla kateuresta vihiriöölle näppylöölle. Sanonkin niille jotta son niin epistä, kun aikuusille naisille ei teherä koskaan mitään niin kaunista kun pikkuusille tytöölle. Näen niitten naamasta, jotta non tosi onnellisia siitä, jotta non piäniä tyttöjä joille teherähän kaikkia kaunista.
Joskus mä lyän kersat niitten omilla aseilla. Kerrankin ostin Pinkit kukka Kuoma saappahat, jokkon mulla muutoon jo ainakin viirettä vuatta käytös. Niitä ne jaksaa ihimetellä ja pohtia sitä, kuinka mulla voi olla sellaaset kengät.
Itte asias mä ostin ne kengät lastenosastolta, kun oon suhteellisen pienijalakaanen ja sain ne maharutettua jalkahani ja jaloos non mulla pysyny. =9) Onne laihrutuskuurille.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Se on saletti, että NIIN suuria korseletteja ei Ivalostakaan löytyisi kuin meikäläinen tarvitsisi.
Toisaalta kyllä... olihan niissä liiveissä sellaiset nyörit, joita voi aina tarpeentullen löyhätä (harvoin sain niitä kinnata kiinnemmäksi).
Toisen kerran toisaalta...muistaisin, että olin hyvin työlääntynyt kyseiseen vaatekappaleeseen. Oli ihastuttavaa, kun sukkahousut tulivat käyttöön.
Ensimmäisten sukkiksien jälkeen en enää liivejä laatikoista esiin kaivellut :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Irene
Kiitos laihdutus-onnentoivotuksista :D
Sitä tässä tarvitaan ja päättäväisyyttä, joka jälkimmäinen on mulla joskus aika heikoissa kantimissa.

Kukkasista kuomista ei meikäläinen näe edes unta, koska joudun menemään kenkäkaupassa aina kanoottiosastolle.
Ja sen verran myös on meikäläisellä järkeä, etten napapaitoja alkaa ahtaan ylleni, enkä paitoja yleensäkkään, joissa kikit vilkkuu.
En tykkää näytellä "kansallispuvun taskuja".
Se ei ole viksua, eikä liioin vilmaattista.
Kuten ei vesirajaan "ylettyvät" hameentupit liioin sovi vanhemmille (!) vaimonpuolille, eivätkä...
Hohhoijjaa, paras lopettaa, että saa tuohtumukseltaan nukuttua ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Meidän lämmitetyssäkin pihasaunassa pakkaa paukkupakkasilla olla lauteiden alla niin kylmä, että siellä tuskin kauaa viitsii piileskellä.
Lauteille jos nouseepi, niin alkaa tarkeneen. (Edellyttäen edelleen, että sauna on lämmitetty).