maanantai 6. helmikuuta 2012


Magnuksen jouluna saama kukka-asetelma, jota minä olen tunnetusti bee-luokan hortonomina hoitanut.
Kaunis joulutähti, jonka korvasin sitten kahdella tekokerberalla, otti ja knääkähti heti melkein joulupäivän jälkeisenä päivänä.
Sittemmin asetelman juurelle on kasvanut muutama rikkakasvi. Tapoihini ei kuulu rikkaruohojen kitkentä, siispä olen antanut niiden kasvaa.
Meitä on kovasti hymyilyttäneet nuo rikkaset sen lisäksi, että koko asetelma on tuottanut iloa meille muutoinkin koko korinsa kaupalla.
Ihmettelen itsekseni, mitenkä saan tuon pikkaraisen tuijan (?) pysymään vehreänä ja tuuheana? Nyt se vielä kyseiset kriteerit täyttää, mutta tahtoisin sen pysyvän meillä iki-ihanana kaikki seuraavtkin joulut ja vuodet.

Täälä meidän leveysasteillamme tuulee ja tuiskuaa tällähetkellä niin, että puut plantaasillamme ovat melkein maatapitkin vatupassissa.
Sisällä mökissämme on lämmin kuin vanhainkodissa, joten mikä on kirjoitellessa ja jälleen muovikynttilän tuikkeessa.

Eilen olin Vähässäkyrössä "Naistenkeskeniltapäivässä".
Magnus meni hyvissä ajoin ennen lähtöäni ajamaan Ooppelin ulos pesästään.
Magnus on kova huolehtimaan minusta ja rakkaasta koslastani.
Avioliittomme alku-aikoina hän kuori perunatkin lautaselleni. Tosin kuorintaa ei tapahtunut kuin parisen kertaa, mutta KUITENKIN. Kuorittu, mikä kuorittu!
Tuohtuneena Magnus tuli autotallista ja sanoi, notta ruttunoukka ei jämähräkkään.
Hän jatkoi vielä, notta sillei vois ajaa muutoonkaa, koska etupyärä on ploosuna.
Sitten kuului kysymys, jotta mihinä moon frääsänny sillä ja kuinkemmoo havaannu, jotta vaan kolome pyärää pelittää?
En osannut vastata kysymyksiin.
Yritin kuiskata, että ainakin maisemat ovat vaihtuneet, enkä ole naulakasoissa, tai sensemmoisissa paikoissa kaahaillut.
Ennemmin ihmettelin mielessäni sitä käyntiinlähtemättömyyttä.
Koskaan ei 15 vuotta vanha akku ole yhteistyösopimusta sanonut irti ;)

No, Magnus heitti minut ykköskulkuneuvollamme Vähänkyrön kirkolle pajukoppineni (täynnä runokirjoja, enkeleitä ja karkkeja) ja myöskin aikanaan sieltä minut takaisin Hälvälle myös nouti.
Sain myös tässä naisten tilaisuudessa, paitsi keitellä ja kaadella kaffia, todistaa uskoontulostani ja lausua omitekemäni runon.
Runo käsitteli kuntaliitosta ja viilin syömistä.
Se on kirjoitettu jolloinkin johonkin uudenvuoden juhlaan ja löytyy myös runokirjastani, joita sain myytyä kaksi kappaletta.
Luulisin, että kaikki meni taas suht´koht kohdilleen, koskapa jouduin ääni käristen ja kieli karrella pyytämään, kesken kaiken, VETTÄ.

Myrrysilmasta huolimatta paikalle kokoontui ilahduttava määrä naisia.
Luennon meille piti ihana Saara Kinnunen, joka puhui aiheesta: Suorittajasta unelmien toteuttajaksi.
Minun olisi pitänyt kirjoittaa runo myös tuosta aiheesta, mutta en saanut sitä äntiin.
Syy on ehkä siinä, että olen enämpi unelmoija kuni suorittaja.

Illalla kotiintultuamme jaoin jäljelle jääneet karkit tasan ja aloimme seurata vaalihumua.
Minä kyllä istuin karamellikuppi sylissäni kammarissamme ja lueskelin Päätaloa.
Kuulin vallan mainiosti tulokset sun muut ja sain uppouduttua kirjaankin t monen sivun verran etiäppäin. Se onkin tarpeellista, koska laina-aika vetelee viimeisiään ja pari opusta on vielä ihan avaamattakin.
Harppasin lukiessani aina Päätalon Kallen ja Lainan vuokraemännän repliikit, koska en kestä lukea sellaista noitumista, vaikka sanottavansa olisikin ollut ihan mielenkiintoista :(

Pidin kovasti paljon vaalien tuloksesta. Ihan itse presidentistä tietystikkin ja myös vaimostaan, joka on runosielu ja joihin sieluihin punastuen lasken itsenikin.
Jumala presidenttiämme siunatkoon!

Keskiviikkona meille kokoontui kyläneuvoston jäsenistöä ja leivoin sen kunniaksi omenatortun ala Wirtasen Aune, joka puolestaan on ja oli äitini.
Kyläneuvoston tehtävänä on järjestää hengellistä toimintaa kylillämme, jota tehtävää me olemmekin kunniakkaasti hoitaneet.
Tänä vuonna ei kinkereitä kylillämme järjestetä, vaan ne pidetään kirkossa.
Niitä pidetään vain kahdet: joen tämänpuolisille- ja joen tuonpuolisille seurakuntalaisille. Joki on tietysti Kyrönjoki.
Herättäjäjuhlat kesällä työllistävät niin paljon pappeja, että tämmönen kompromissi tehtiin nyt poikkeuksellisesti tänä vuonna.
Ihan hyvä, ettei kinkereitä kokonaan lopeteta. Ne ovat mukava jäänne "muinaisuudesta" ja nykyäänhän niissä ei tarvitse edes sillä siivolla pelätä kuin ennen, kun piti osata ulkoa katekismukset ja muut opinkappaleet.
Se, että osaa ulkoa jotain Raamatusta ja katekismuksesta ei tietenkään ole alkuunkaan huono homma.
Meikäläiselle, joka luultavasti joskus joutuu kirjoittamaan yhtä sun toista muistilapulle, ovat silloin suurena apuna kännykkätietokoneet, joista saa luettua mm. Raamattuakin tiukan paikan tullen.

Perjantaina, vaikka oli yltiöpää-pakkanen, lämmitettiin meidän metoinen saunamme tulisenkarvaiseksi.
Alalaude ja lattia tosin olivat yltiöpää-jääkylmiä.
Ehdotin Magnukselle, kun istuimme lauteilla kuin sellaiset kakarat, joiden jalat eivät ylety lattialle (pidimme kinttujamme suorassa), että ostaisin Halviksesta sellaiset piraatticrocsit, joissa on karva sisällä.
Olen nimittäin nähnyt sellaiset kummajaiset kaupan hyllyllä kenkäosastolla.
-Pidettäis niitä saunassakin, ehdotin posket taas punaisina.
- Minen sellaasia pasillipesiä kinttuuhini laita. Ne kastuus ja kuivuus ja kaikki pöpöt pesiityys niihin ja niistä varpahien väliihin. Yäkötys, sanon minä, sanoi Magnus.
No niin taidan sanoa minäkin.

Lauantaina ajelimme Laihialle Kansanlähetyksen VARUSTAMO-päivään.
Kansanlähetyksen VARUSTAMO-päivä on sama kuin entinen VASTUUNKANTAJA-päivä.
Nimi on muutettu, kun kaikenlainen KANTAMINEN voi tuntua työläältä ja taakkauttavalta (jälkimmäisen adjektiivin keksin juuri tässä).
Tuntui kyllä siltä kuin olisinkin saanut varustustani parannettua. Varmaan myös kaikki muutkin päivään osallistujat.
Kun nyt vaan ei joku keksis, että nimi vivahtaa asevarustukseen ja pitäis taas sorvata uusi nimi...
Oli nimi nyt uusi, tai vanha, niin minä tykkään olla Herran juoksutyttönä ja kanniskellakin tykkään kaikenlaista vastuuta.
Varustuksen tarjoaa Raamattu ja seurakunta.

Lopetan kiinnostavan jatustelun täältä Isonkyrön Yryselän Hälvän Vähännevan Letkutieltä tähän.
T: Kaisa Rustaamo-Taakkarsson

JK.Tänään oli pussikerhon punnituspäivä, kuten manantaisin pruukaa olla. Huomasin, että ei parane joka päivä nautiskellä ylimääräisiä herkkupaloja, kuten omenapiirakoita ja karkkimällyköitä.
Paino oli 300 grammaa noussut sitten viime puntaroitsemisen :(
Kahdella muulla kerholaisella oli yli onneksi kilon holahdus alaspäin.
Olen tänään vain piimälinjalla ja huomenna taas kaalikeittoa niin paljon, kun ikinä lautaselle sopii.
Periksi ei anneta.
T: Sama
---------------------------------------------

Matteus 13, 31-33

Jeesus esitti heille myös tälläisen vertauksen:
-Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa.Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaan, se on puutarhan kasveista suurin.
Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.
Vielä hän esitti heille vertauksen:
- Taivasten valtakunta on kuin hapate.
Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.

13 kommenttia:

pau kirjoitti...

Karkeista puheenollen: onko sitä kerätty päällyspaperit talteen? Niillä olisi täällä ilmansuunnalla kovasti uusiokäyttöä, suorastaan allekirjoittaneella itsellään!

Joten jos on yhtään paperia löydettävissä roskakorista tai sen vierestä, niin pistäpä talteen!

Kiitos jälleen hupaisasta kirjoituksestasi :)

Siunausta ja tarkenemista edelleen :D

Anonyymi kirjoitti...

Voi,voi ,tuosta herkuttelusta puheen ollen oon syönyt tään vuoden puolella jo koko vuoden karkki pläjäytykset alas rumpuuni ihan yksin istuen sohvan nurkas samalla kun kurinpuikot heiluu .toi parempi puolisko ei kerennyt saamaan yhtää.pakkanenhan on täälläkin pitänyt meitä lujilla mutta kaikesta huolimatta.taivaanisä pitää meistä huolen kantaen suojellen ja varjellen joka askeleemme.Siunattua pakkas päivää ..T.Seittenkertainen Mumma.

Rosina kirjoitti...

Täällä orkideaan ilmestyi kukan alku melkein vuoden tauon jälkeen. Kukkaa on hoidettu taiten sääntöjen mukaan, joten saimme kuin saimmekin palkkamme.
Hyvin vaatimaton se kukka on, mutta kukka kumminkin. :))
Ei kai runossasi puhuttu mitään ennakoidusta kuntamme kahtiajakamisesta?
Miten viili liittyy kunta-asiaan?
Kaikella kunnioituksella runoilijalta tälläisiä kyselen.:)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Minä olen täällä melkein itkua vääntänyt, kun ajattelenkin mikä määrä karkkipapereita meni hukkaan!
En muistanut sinun projektiasi ollenkaan.
Olisin taas saanut verestää lapsuudenaikaista lempparipuuhaakin:karkkipaperien keräystä.
3 (kolme) mariannepaperia sain pelastettua KOLMESTA PUSSILLISESTA mällejä.
(Nuo kolme paperia olin pudottanut tuolini viereen lattialle).
Kaikki muut olivat niin töpäskässä sipulinkuorien ja kaalinkantojen seassa roskiksessa, että niitä ei voinut ottaa enää näkösälle.
Pah, pah ja vielä kerran pah.

kaisa jouppi kirjoitti...

Seitsenkertainen mumma.
Minä se paasaisin ihan siliällä sydämellä suklaadia, jos se ei niin tarttuisi jo ennestäänkin tukeviin laitoihin.
Suklaahan on terveellistäkin.
Ei muuta kuin kehoitat sitä parempaa puoliskoa hommaamaan tarpeeksi tuota elämän eliksiiriä, että jää muutama suupala hänellekkin ;)

Totta puhut meidän Taivaallisesta Isästämme!!!

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Minulla ei ole koskaan ollut orkideaa.
Tai...ehkä muuten kerran on ollut. Leikkokukkana, ei purkissa.
Olen kuullut, että orkideaa on vaikea saada uudestaan kukkimaan.
Siis: oikein ihanat, kukkasentuoksuiset ja hyasintinväriset onnittelut tältä rikkaruohon kasvattajalta :D

Mainitsemani runo on runokirjassa sivulla 96 (viimeinen runo).
Silloin, kun kirjoitin runon, ei kukaan ollut väläyttänyt kahtiajakoa ;)
T: viiliparta :)

vilukissi kirjoitti...

Hyvin meni vaalit! Munkin pitänee alkaa Pau:lle keräämään karkkipapereita. Papareita niistä tulee kyllä aika harvoin, kun ostan paperittomia useinkin ja möövenpikin suklaajäätelöä mutta Pau ei taida olla muovipurkeista kiinnostunut. Mulla olisi möövenpikin suklaajäätelöpurkkeja...kaksi. Vai oli ajelles maisemat vaihtuneet, silloinhan ruttunoukka pelasi ja pelitti pois tiehensä! Pois tiehensä, kuinkahan toi kirjoitetaan?

Irene kirjoitti...

Kuinka musta ny tuntuu, jotta nua vihiriät piipat sun joulukukka-asetelmas ei oo rikkaruohoja. Mun mielestä ne näyttää aivan yhyreltä maanpeittokasvilta jonka nimiä mäen ny muista. Mulla on sitä omas pikkuriikkises puutarhas, jota ei kehtaa eres puutarhaksi nimetä.

Nuasta terryvuorisista roksiista mun täytyy sanua, jotta ne on maan mainiot kengät, vaikka mullei ittellä nuata karvaasia ookkaan. Mun siskoo joka käyttää roksia kesät talavet käyttää nuota karvaasia aina talaviaikahan jopa kauppa matkoolla. Ne voi ottaa kengästä pois ja heittää pesukoneesehen vaikka joka saunareissun jäläkihin. munmielestä sun irea oli hyvä ostaa tuollaaset karvaroksit saunakengiksi. kun ostat ensin ittelles ja toristat Mangnukselle niiren toimivuuren se vielä rukooloo sua ostamahan sillekkin sellaaset. =9)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Ei taira Pau möövenpikkiä keräällä ;)
Kalijapulloja ja niitä peltisiä juamapurnukoota soon kova noukkimahan tiänvarsiilta (moon lukenu se lokista).
Niitä minäkin otan fölijyyn, jos satun johonaki rookaamaan.

Hyvin on ruttuooppeli pelittäny!
Ei siinä rengas ollukkaa rauskana.
Magnus kävi "Esson paarissa" siihen ruuttaamas ilimaa ja taas on rengas niin pyäriä, niin pyäriä, justihin ku kuskiki.

kaisa jouppi kirjoitti...

Irene
Vai sellaasta yrttiä se Magnuksen joulukukka pukkaa ympärillensä?
Vaikka soliski kumminki sitä murua vaan, niin hyvää miältä soon meille tuattanu.
Mun tekis miäli aiva lauree olla lirahruttamas vettä siihen purkkihin ja joka kerran ku meen ohitte, mä sanon sille pari hellämielistä sanaa.

Siiton ny tiato tullu, jotta seuraavan kerran, ku meen roksikauppahan, niin kassis on sellaaset rasuroksit.
Mostan valamihiksi heti Magnuksellekki, mutta annan ne sille vasta sitte, ku se huamaa erehröksensä niitten suhtehen ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

VILUKISSI
Nymmä laitoon sun vastooksehen otsikoksi Pau, ku mun piti laittaa selevällä suamenkiälellä, jotta Vilukissi.
Se kommentti oli tiätenki tarkootettu sullen, eikä Paulle.
Saa se Pau tiätenki sen lukia, ku siinoli sitä koskevaa aineistuaki;)

Moon ollu koko päivän Nikolainkaupungissa ja oon jo aivan sekaasinsa pääknupista.
Pitääs vissihin mennä jo oikoosihin töihin.
Yätä!

Mansikki kirjoitti...

Anna vain kaikkien kukkien kukkia, ei sitä tiärä mikä "kukkien kuningatar" siältä viälä nousoo. Nuo saunaroksit vois olla kova sana ja niin ku Irene sanoo ne voi pestä konees, ei pöpöt leviä. Mutta katto, ettei ne oo liukkahat näin lumikelillä. Tuloo vitosen kengistä pian milijoonavahingot, jos kompuroottoo saunapolulla.

kaisa jouppi kirjoitti...

Mansikki
Joo kyllä mä meinaan kattua loppuhun asti, mikä yrtti sieltä purkista oikeen noukkaansa nosteloo.
Nykku oon tarkemmin ittekki syynäälly, niin Irene on varmahan oikiassa arvuuttelussaan.
Mullon ollukki sellaasta peitekasvia, jonka se eherotti olevan kyseessä.

Kauhiaa on ajatellakkii, jotta saunapoluulla lentääs turvallensa. Viälä kauhieet olisi tuuskahtaa olokapäänsä varahan, niinku runsas vuasi sitte mullen kävi.
Mä tairan yhtäkaikki kumminki ostaa ne roksit, mutta laittaa niiren anturoohin liukuestehet :)