maanantai 13. helmikuuta 2012



Näiden kuvien tilalla piti olla vain yksi kuva.
Se kuva olisi ollut minusta ja korvanlehdyköistäni.
Niitä nimittäin ovat viimepäivinä koristaneet upo-uudet englanninlakritsi-korvakorut, jotka sain Maisulta :)
Mutta ei!
Eivät osanneet Magnus, eikä liioin Charles, ottaa HYVIÄ kuvia HYVÄSTÄ mallista.
Heidän omasta mielestään kuvat sitävastoin olivat muka liiankin hyviä, mitä malliin tuli.
- Poskia ei nyt vaan kertakaikkiaan voi saada ohkasemmiksi, eikä ruttuja silosemmiksi näillä kuvausvehkeillä ja noilla poskilla ja rypyillä, sanoi Charles (ja varmaankin Magnus, jos olisi uskaltanut).
Harmillista, että juuri tänään on sellainen päivä, että välitän ihan kaameesti, mimmosen kuvan valokuva minusta antaa.
Olisitte nähneet tosi hauskat korvikset :D
Olen kuitenkin useiden kymmenien vuosien kokemuksella varma, että kuvat tulevat vielä näkyviin jollain bloggauskerralla, joko uusina otoksina, tai noina vanhoina TOTUUDENMUKAISINA pläjäyksinä.

Laihdutus meni minun osaltani ihan hyvin koko viime viikon.
Sen todisti jokamaanantainen punnituskin.
Sensijaan kaksi muuta pussukkalaihdutustiimiläistämme olivat hyvinkin vakavansorttisia punnituksen jälkeen.
Hyvät tavat omaavana ihmisenä en käyttäytynyt samoin, kuni käyttäytyivät nämä vakavat tiiminjäsenet minua kohtaan viimemaanantaina.
Viimemaanantainahan puntarin huusi painonnousua väkkyvin numeroin.
En nauranut kahdelle tiimiläiselle silmät vesikaljamalla, enkä muistutellut nisusikojen ynnämuiden paakkelssien salaamöyhäämisistä, kuten he tekivät.
Mieleni kyllä teki heitä siitä muistuttaa ja nauraa ja ilkkua muutaman tunnin kostoksi, mutta se ei ole oikein ;)
Osasin odottaa plussamerkkistä tulosta aviosiippani kohdalla, koskapa hän ei SIVU-aamupunnituksissa "oikein hyvin saanut numeroosta selevää".
Lupasimme kuitenkin jatkaa kaalilinjalla taas tämänkin maanantain jälkeen.
Itse en ole edes aikonut kyllästyä kaalikeittoon, joka on ollut ruokalistalla päivällä, illalla ja siinä välissä.
Huomasin mielihyvikseni tänään, k-soppaa pouhottaessani, että enää epämiellyttävä hajukaan krassaa hajuhermoja. Itse asiassa en haista kaalin hajua enää olleskaan!
Nenänikin ilmeisesti on jo kuin ruusukaali.

Eilen olimme sählyturnauksessa Ylistarossa.
Me olimme tietenkin katsomossa ja Joonathan pelasi.
En ole aiemmin ollut tilaisuudessa seurata oikein totisinta kilpailutilannetta katsomossa kiihkeiden fanien seassa.
Huh, huh!
Kannustajat: äidit, isät, sisarukset, muummut, paapat, enot jne. eivät olleet nahkoihinsa sopia.
Väkisinkin tunnelataus tarttui ja huomasin huutavani soppatorvi suorana kädet ja kintut leveellä VAASA (läps, läps, läps) VAASA (läps. läps, läps)
VAASA (läps, läps,läps)....
(Läps, läps, läps = käsiä paukutetaan yhteen, tai jalkoja paukutetaan kanveesiin).
Ensimmäisen matsin vaasalaisjoukkue, jossa Joonathan pelaa, hävisi.
-On opettavaista, että oppii häviämäänkin, huusin Magnukselle, joka ei tietenkään siinä mekkalasssa mitään kuullut. Luultavasti hän kävi minunlaillani juuri "häviäjä-oppituntia".
Charleskin loihe kotona sanomaan, että pelikatsomossa unehtui aika-ajoin koko tellus tähtitarhoineen ja avaruuksineen.
Olimme kaikki samaa mieltä, että voitais mennä joskus toistekkin.

Kirkkoon emme nyt sitten ehtineet, joka seikka olikin ainoa peliturnaukseen kuuluva miinuspuoli.
Illalla menimme kuitenkin, kaikitenkin Kansanlähetyksen seuroihin Nikolainkaupunkiin.
SEURA-nimihän tosin on jo aikansa elänyt nimike yhteenkokoontumiselle. Nimet ovat nykyään sellaisia "vihellettäviä" ulkomaankielisiä, tai vaihtoehtoisesti "Kohtaamispaikka"-nimellä, mutta ei SEURAT-nimellä.
Nimestä viis ja sitäpaitsi eihän nimi miestä pahenna, kuten uusi ja färski sanonta kuuluu.
Pääasia on, että puhutaan ristinsanomasta. Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen pelastustyöstään selvästi ja niinkuin on kirjoitettu Raamattuun.
Samaisessa tilaisuudessa (jolla oli se vihellettävä nimi) kehotettiin meitä kuulijoita kohottamaan kätemme, kun lauloimme ylistyslauluja Herran kunniaksi.
Noh, meikäläisellä rautakanki-uskiksellahan ei liiku kuin alaleuka, kun ylistetään.
Ajattelin sitten yht´äkkiä, että aamupäivällä olin nostellut räpylöitä ja pommppinut paikallani kuin juottovasikka, kun lapsenlapsen sählyjoukkue teki maaleja! Enkö tosiaan saa tassujani ylös, kun ylistetään Jeesusta, joka on minut pelastanut helvetistä?
Vapaus vallitkoon kumminkin kaikessa tuoksinassa. Niin elämässä kuni pelissä, mutta kyllä minä onnellisena hiukan kohottelin käsiäni. Ainakin tanteesta saakka ;)

Torstaina olin Kirjaston Runopiirissä.
Meillä oli oikein eräs kirjailijakin mukana tällä kerralla.
Hän luki meille runoja ja me luimme hänelle runoja.
Saimme joitakuita hyviä neuvoja ja kehotuksia ja kehujakin roppakaupalla. Aika hulahti kuin siivillä.
Kirjailija tykästyi tuohon hetkeen myös ja sanoi mielellään tulevansa toistekin, jos pyydetään.
Pyysimme välittömästi ja yhteen ääneen.

Viikkooni mahtuu Nikolainkaupungissa käyntiä ja vapaa-aikalautakuntakokousta.
Saunankiuaskin pouhotettiin punaiseksi lauantaina.
Oli ihastuttavaa mennä punttisalisession päälle hikoilemaan vielä saunaankin.
Käytin taas potatoes-hanskoja, kuten aina saunanlauteilla istuskellessani.
Joku tarkkamuistinen ehkä muistaa mainintani näistä Potatoes-hanskoista?
Magnus ei muistanut ja kysyikin, jotta niin mitäs hyätyä tuasta ny olikaa?
Hämmästyin aikalailla, semmingin kun olen kuutisenvuotta hanskat aina saunassa käsiini kiskonut ja tietenkin myös siksi, kun hyöty ei ole ollut näkyvää.
- Näillä kravataan KUOLLUTTA nahkaa irti RUUMIISTA, lausuin kolkolla, värisevällä äänellä.
- Yäk! Kuulostaa törkiältä, sanoi Magnus ja lähti löyhyttelemään.
Saas nähdä, vieläkö kysytään asiantiimoilta mitään.

Kristillidemokraattien Isonkyrön po:n kokouksessa kului perjantai-ilta.
Kun kaikki sääntömääräiset asiat oli järjestyksessä puitu juotiin hyvät kaffit runsaine tarjoiluineen.
Ilta päättyi mielenkiintoiseen, eloisaan ja KUULUVAAN kuntauudistus-keskusteluun.
Kunnan rajat laitettiin kerralla kuntoon ja moneen eri sorttiin ;)

Tähän päätän myöskin eloisan reportaasini näiltä pohjanperän aukeilta, mutta laajoilta tasangoilta.
Mukavaa, kun luit.
Hyvää Ystävän-Päivää myös kaikille teille, jotka tätä lukevat ja myös heille, jotka eivät.
"Ystävä on ystävä, vaikka voissa paistais!" (Keksin tämän juuri tässä tuokiossa).

T: Kaisa Sählylä-Karjunen
------------------------------------------------------
Psalmi 31, jakeet 2-6 (ensi sunnuntain psalmi jumalanpalveluksessa).

Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!
Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.
Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliseni ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani.
Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi,
sinä uskollinen Jumala.

10 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Voishan niistä korviksista ottaa kuvan vaikka jonkin nätin satiinikankaan päällä?
Mä en varmaan liioin kyllästyisi kaaliruokiin, vaan niitä ei meillä usein saa, kun miehen maha on kovin herkkä.
Mä olen ihan ulalla tuon vihellettävän ulkomaankielisen nimityksen suhteen. Ei tullut muuta mieleen kuin alfakurssi ja cityseurakunta. Mistähän meidän srk:ssa on jääty paitsi?
Mitä tulee tuhoon käsien nostoon, niin mitä vapautta se on, jos ulkopuolelta tulevan paineen takia räpylöitään kohottelee. Olen sanonut Taivaan Isälle, että sitten kun Hän parantaa käsivaivani, niin rupean minäkin käsivarsiani nostelemaan, josko Hän nyt sitä onkaan vailla.
Hauskasti olit korostanut saunatarinassa sanoja kuollut ja ruumis... :)

Rosina kirjoitti...

Sorruin minäkin tänään ostamaan kasvojenkuorinta-ainetta, kun myyjä sitä niin auliisti ehdotti hankkiessani uuden talvipuuterin.
Kai naamani näytti kuorintaa tarvitsevan.
Hanskat taitaisivat olla halvemmat ja tehokkaammat. :)
Ei minustakaan muuten ole käsien kohottajaksi, vierastan paikkoja, joissa niin kehotetaan tekemään.:(
Jäyhille suomalaisille ei oikein ole luontevaa sellainen palvominen.
Ja luulenpa, että sen Jumalakin ymmärtää.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Tuo satiini-juttu oli ihan hyvä idea.
Nyt täytyy vaan mennä satiinikangaskauppaan ;)
Ne korvikset on kyllä tosi metkat.

Oli uusi tieto minulle, että kaali krassaa mahaa. Toisaalta...onhan se aika tupunttia ruokaa. Tosiaan.
Meikäläisellä kun on maha, niinkuin peltirumpu, ei hoksaa tuommosta ajatellakkaan.

Ne nimet, niin ne ovat ihan tavallista englannin kieltä. Ihan ymmärrettäviäkin, mutta meikäläinen aina toivoisi, että Suomessa kun ollaan, niin...
Myönnän auliisti, että kalkkis, mikä kalkkis.
Kyllähän se kieltämättä kalskahtaa komeammalta, kun sanoo menevänsä BIG NIGHT:iin kuin SUNNUNTAKISEUROOHIN.

Ei meille mitään paineita asetettu niiden käsien suhteen :D
Meikäläistä ei kukaan pystyisi minkäänkarvaiseen muottiin painamaankaan ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
On mulla muuten sellaista kuorinta-ainettakin.
Niitä on monenhintaisia, mutta lopputulos on mielestäni IHAN SAMA (kuten nuoret niin fiksusti nykyään kaikkeen totetavat).
Kuoriminen ja hierominen kannattaa aina, sillä olen ajatellut nykynaamaani kauh...ihmetellessäni, että mimmonenhan se olisikaan, ellei "vuositolkulla" olis hiarottu!:D
Onko olemassa talvipuuteriakin?
Kesäpuuteri/aurinkopuuteri mulla on jossain jemmassa odottamassa ko. aikaa.

Minä en vierasta enää käsienkohottelupaikoissakaan oloani.Päinvastoin. Iloitsen, jos joku sydämestään pystyy riemahtamaan esim. nyt just Jeesuksesta.
Minua ei myöskään haittaa, vaikka ei nosteltaiskaan mitään.
Sydämen tila on tärkein.
Saamme olla ihan omia itsejämme ja meidät hyväksytään, kuten kommentissasi sanoitkin.

pau kirjoitti...

Onnistuin painamaan jostain napista, niin että en kyennyt lopulta kuin suoriutumaan tieheni koko sivultasi, niin että kommenttini hävisi :(
Sitä ennen minua nauratti koko ajan, kun luin juttuasi;jokainen kommenttikin oli tänä aamuna erityisen hupaisa :D
Pakko soittaa äidille ja lukea ruumisjuttusi ynnä laihdutuskuulumisesi :)

Siunattua päivää kaikin tavoin, kaikille lukijoillesi myös kuten niille vakavamielisille mieshenkilöillesi (vakavamielisille puntarin lukemien takia)

pau kirjoitti...

Minusta korviesi olisi mukava olla korvisten kanssa kuvassa :) Olisi jotenkin eloisampi juttu näes :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Siskon kehujen innoittamana intaannuin lukemaan, mimmosia repliikkejä sitä oli tullut ylös kirjattua ja jotka niin siskon suun messingille vetivät.
Voi hyvä jysäys kumminkin! Nimittäin sitä "kirotusvihreiden" määrää.
Korjasin pahimmat, mutta kaikki tuhat lukijaani olivat ne jo tietenkin lukiessaan havainneet.
Toisaalta lukijakuntani on kyllä niin viksua, että saavat selville villakoiran ytimen vääryyksistä huolimatta :D

Aion kyllä vielä korvikset oikein korvissa tänne sivustoille läväyttää, jahka hovikuvaajat oppivat retusoinnin kaikki salat ja kommervenkit.

vilukissi kirjoitti...

Kuule..mitäs jos lisäisit hiilarittoman siihen jauhepussilaihduttamiseesi: Eli karppaisit eihan kokeeksi jonkin aikaa, älä kerro muille tiimin jäsenille. Kun Magnus kysyy, mikset ota pottuja lautaselles sano, että tulit syöneeksi niitä jo niin paljon kuoriessas. Mun on hyvä huudella jostain karppaamisesta...mä olen laihduttanut nyt...hmm..ainakin 15 vuotta. Mutta kyllä mä joku päivä aloitankin. Pitäähän sitä nyt ensin miettiä ja suunnitella. Potatoes -hanskat..mulla on sellaiset suihkukaapissa,mä kuorin niillä varovaisesti poskieni ihoa ja saunassa mulla on sisal-narusta tikkuamani pesukinnas, jollon hyvä vedellä kuollutta ihoa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Itseasiassa emme ole pottuja syöneet yli kuukauteen.
Leivän suhteen en pysty karppaamaan ollenkaan (paitsi tietenkin, jos joku pitelee käsiäni takanani koukussa ja suu on teipattu putkiteipillä).
Olemme litkineet kaalivelliä ja mäyhänneet salaattia, joka vastaa mielestäni sekundakarppausta vähintäinkin ;)
Omitekoisia sämpylöitä syön yhden aamuisin ja sitä en ikinä jätä tekemättä...(paitsi vrt. edelläkirjoitettuun tekstiin).

15 kertaa olen minäkin aloittanut (AINAKIN) ja tuplasti enemmän lopettanut.

Aila kirjoitti...

Vai että big night, enpä ollut ennen kuullutkaa. Siellä etelässä vissiin ollaan ennemmin alttiita ulkomaan vaikutteille, jotka tänne ylemmäs ennättänevät viiveellä. Eikä useinkaan haittaisi, vaikka jäisivät välille...