maanantai 25. kesäkuuta 2012





Terveisiä Suomen, ellei koko Euroopan Unioonin toiseksi kauneimmasta kaupungista.
Sehän kaupunki on tietenkin Nikolainkaupunki.
Ensimmäiseksi kauneimmaksi voi kukin ajatella sen oman kaupunkinsa, kirkonkylänsä, tai minkä tahansa kauniin paikan taivaan kannen alla.
Lähdin tänään Nikolainkaupunkiin vartavasten tervehtimään ystävätärtäni Hedelmättää.
Siinä Tervajoen asemarakennuksen rappusilla istuskellessani ja junaa odotellessani , muistui mieleeni lapsuus ja odottelut asemalaitureilla.
Aurinko kilotti kuumasti päänuppiin ja varikset huutivat sinisinä parisataavuotta vanhoissa kuusissa ja muutama ihminenkin palloili lähistöllä odottaen junaa, aivan samoin kuin tänä aamuna.
Maisema oli yhtä "vanhanaikainen" kuin silloin, lapsuuden hehkeydessä ja maisemissa.
- TAAJAMAJUNA ÖSTERMYYRASTA SAAPUU, PYSÄHTYY JA MYÖSKIN LÄHTEE RAITEELTA NUMERO YKSI, kuului aseman kovaäänisestä niin kuuluvasti, että minäkin 1/2 kuuro kuulin loistavasti. Itseasiassa hyvä, etten portailta tipahtanut.
(Muuten, raiteita Terviksen ratapihalla on tasan yksi).

Junamatkan aikana pelkäsin tuttuun tapaan taas hitusen, mutta onneksi matka kestää vain 20 minuttia ja senverranhan ihmisen kärsii pelätäkkin.

Vierailun päälle menin H-Halliin ja ostin itselleni kahdet (2) valkoiset pitkäthousut.
Valkohousujen yhteishinnaksi tuli knafti 30 euroa.
En sovittanut housuja ylleni, mutta ostin ne sen verran laajapulttuisena, että varmasti ylle mahtuvat.
Sellaiset mallia "lainapeite-lookit" tiedättehän?

H-Hallissa tapasin koulutoverini Lyseon-iltalinja ajalta. Vihrikän nimeltään (nimi muutettu).
Vihrikkä harrastaa haitarinsoittoa. Minä olen aina rakastanut haitarinsoittoa. Tai en ihan aina. Silloin, kun Magnuksella oli haitari inhosin haitarimusiikkia.
Magnus ratuutti ko. instrumentilla "Hermanni ja Miinaa" siihen sähtiin, että hiuskuontaloni harventuminen kiihtyi usean karvallisen verran noihin aikoihin.
Kellariinkin Magnus yritti paeta haitarinsa kanssa, mutta se vain lisäsi hiusteni lähtöä.
Sementtiseinät näet vain pykäsivät palkeiden kitinää, eivätkä mitenkään vaimentaneet, kuten Magnus fämmäsi.
Haitari myytiin ja avioliittomme säilyi rikkumattomana.

Hengellinen musiikki haitarilla soiteltuna, on siellä ihan latvapäästä, mitä tykkäämisiini musiikin suhteen tulee.
Pystyn kyllä kuuntelemaan haitarimusiikkia ilman hengellistäkin tatsia, kunhan se ei ole tangoa.
Tai no, kyllä sekin menettelee, kun kyseessä on haitari :D

Keskiviikkonakin olin Nikolainkaupungissa.
Vein nimittäin Pirjolle hänen tilaamansa runokirjani, jonka hän antaa lahjaksi äidilleen.
Vapisiko käsi ilosta, kun reteesti luikautin omistuskirjoituksen lahjakirjan ensimmäiselle sivulle?
Uutta kirjaa pitäisi jo kovasti runoilla ilmoille tulevaksi, jotta saisivat ihmiset niitä tuleviakin syntymäpäiviä silmällä pitäen ostaa ;)

Tällä samaisella kirja-Nikolainkaupunkireissullani menimme Aija-Kanitan kanssa Marthan luona käymään.
Muistelimme kolmisin Huutoniemen aikuisia naapureitamme ja tuttujamme ja pääsimme Hedmaninkujan 1/2 väliin.
Sovimme jatkavamme muisteluita seuraavan tapaamisemme aikana.

Juhannus meni rauhallisesti.
Oikeastaan Juhannus meni niin rauhallisesti, että sanoin Magnukselle, että ensi Juhannuksen on pakko olla räväkämpi.
Ihmisiä pitää ympärillä olla enempi, monempia makkaroita, jäätelöä paksummasti ja uimaveden oltava lämpösempää (nyt sitä uimavettä ei ollut ollenkaan), Raamattuopetusta paljompi ja hyttysiä vähempi.
Magnus ei ollut samaa mieltä, koska tykkää rauhanomaasesta menosta, mutta lupasi olla kanssani samaa mieltä ens vuanna.

Tänä rauhan-juhannuksena menin siniselle soffallemme löhöämään aattona siinä viiden pintaan, josta laahauduin yläkertaan uhdeksän pintaan,
josta yläkerrasta valuin alakertaan seuraavana aamuna.
Menimme taas tapamme mukaan juhannuksena kirkkoon kello kymmeneksi.
Huomasimme pian, että jotain on pielessä.
Kirkkotiellä ei tepastellut meidän lisäksemme muita kuin muutama västäräkki.
Luimme kirkon oveen kiinnitetystä lapusta, että jumalanpalvelus on klo 12.00.
Kyllähän se lehdessäkin oli tietenkin selvästi ilmoitettu, mutta on tuo klo 10 niin takaraivoon imeytynyt, että ei muusta älyä.

Menimme kotiin takaisin ja keitimme vakallisen uusiapottuja ja vatsat pönöttäen menimme kirkolle uudestaan.
Isonkyrön jumalanpalvelukset pidetään näin kesäaikana aina vanhassa kirkossa, joka on aivan mahtava juttu.
Kyseessä on 700 vuotta vanha Herran temppeli, joten kyseessä on myöskin hiukan suuremman luokan havinat.
Tuossa raportin alussa on Joonathanin kuvaama kastemalja Isonkyrön UUDESSA kirkossa, joka sekin kirkko on jo muutama satavuotta joen tälläpuolella tuiskuja uhmannut.
Vanha kirkkohan on joen tuolla puolella.

Toinen kuva on uudesta Magnuksen toteuttamasta projektista.
Ensimmäinen projekti-toteutushan oli kaarisilta.
Nyt kyseessä on VALEKAIVO.
Se on vähän 1/2valmis. Veivi pitää vääntää veivin muotoon.
Magnus sanoi, jotta tiätääs vaan kuinka?
Meidän pitää aivan yhtenään hypätä nyt kaivolla. :)
Projektit alkavat näköjään naksahdella näkyviin yksi toisensa perään.
Kohta varmaan voimme pulahtaa uimaaltaaseen ja istuskella sen päälle Vilpolassa ihailemassa pikkiriikkistä kirkkoamme...

Sunnuntaina Magnus paistoi lättyjä kaasupullon päällä ulkona.
Siinä pullon päällä sellainen rinkilä, jonka päällä pysyy valurautapaistinpannu, joka pannu on ainoa oikea lätynpaistossa.
Mahat jälleen vaihteeksi pönöttäen ajelimme Nikolainkaupunkiin Huutoniemen kirkkoon seuroihin.
Seurojen loputtua Kumputaivaan Laalaa pyysi meitä seurakahville kotiinsa ja hän saikin meidät välittömästi ylipuhuttua.
Siis minut, Magnuksen ja Charlesin.
Kumputaivaankin kahvipöydäddä minua vaivasi hirmuisesti tänä juhannuksena ilmoille paukahtanut vaiva:
hammaskivistys.
Juhannukseni juhlamieleen onkin suuresti vaikuttanut hammaskivistys :(
Kuuma ja kylmä (esimerkiksi kahvi jäätelöannoksen aisaparina) yhdessä nautittuna on tuntunut samanlaiselta kuin lasinpuhaltaja olisi puhaltanut hehkuvan pallukan veriseen puukonhaavaan. (Jos näin lievää esimerkkiä käyttettäisiin).
Menen torstaina hammaslääkäriin ja siihen asti on oltava syömättä mitään kuumaa/kylmää/sopivaa ja/tai löysää/kiinteää.
Se sopii toisaalta hyvin ajatellen sitä Elloksen mekkoa ja siihen mahtumisia.

Tilasin muuten Ellokselta ko. juhla-läninkiin sopivat kengätkin.
Kenkien päällä on teelautasenkokoiset beesväriset ruiskaunokit ja korot ovat sensorttiset, että tarvitsen Magnuksen taluttamaan minua ruokapöydän ääreen. (Korot ovat neljä (fyra) senttiä korkeat).
Luulenpa, että juhlalookkini alkaakin olla viittävaille valmis.
Jonkinlainen huivi pitäisi vielä löytää ja aion käydä palakangaskaupassa huivimateriaalin nappaamassa.
Kankaan tulee olla kevyesti kullalta siftaava ja sen tulee sointua myöskin kenkien ruiskaunokkeihin ja siinä tulee olla rypytystä niin, että se suloisesti venyy puolelta toiselle. Sen ei saa rispata, vaikka sitä leikkaa sieltä sun täältä ja...
Luulen, että löydän kankaan suht´koht helposti.

Eih, nyt pitää lopettaa raportointi, vaikka monta asiaa jäi vielä pimentoon. Magnuksen pitää näetsen päästä kirjoittamaan puheita.

T: Kaisa Ruispää-Sift-Sandalet
-------------------------------------------
Psalmi 46, jakeet 2-4

Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.

15 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Hurjan komea on tuo valekaivo..ja Vaasan lyseon lukion iltalinjalta minäkin olen ylioppilaaksi kirjoittanut. Rupesi ihan arvailluttamaan, että ehkäpä peräti samalta vuosikurssilta, kun profiilikuvasi näytti heti ensikatsomalta niin tutulta..

kaisa jouppi kirjoitti...

Millan
Kyllä Magnus nyt tykkää, kun kerron kehusi kaivosta.

Minä pääsin ylioppilaaksi vuonna 1981.
Hohhoijjaa! :D

vilukissi kirjoitti...

Komia on prunni! Kiitos aamunauruusta! Tairamma nährä elloksen tantun kuvan jo perjantaina tai ainakin heti ens maanantakina. Hasmmasten kivistys ei oo kyllä naurun asia, en mä sille nauranukkaan vaan Manguksen haitarinsoitolle ja sun hiusten paolle! Tos luki ensin, notta hien paolle. Noh, saatto sekin kuivua. Ai soot silloon kirioottanu, moon sua vanhee ylioppilaslakilla laskettuna. Hienoa, siis se sun kirioottaminen. Mitähän sä pelkäät junamatkoilla? Minen pelkää niitä mutta pelkään aina myöhästyväni, yhrenlaanen neuroosi sekin.

Millan kirjoitti...

Kaksi vuotta aikaisemmin kuin minä :)

Rosina kirjoitti...

Teillä oli varmaankin yhtä rauhallinen juhannuksen aika kuin meilläkin. Vaikka leirintäalueella olikin tänä juhannuksena kolme vaunua enemmän kuin viime vuoden juhannuksena, niin rauhassa saimme nauttia luonnon äänistä, käki kukkui valehtelematta kuudesta seitsemään kertaan kahden vuorokauden sisällä.
Ja muut linnut päälle. :))
Mökkimajoittujiakin piisasi, ihmeellisen mukavia ihmisiä kaikki.
Muuten, se uudempi kirkko on vihitty käyttöönsä vuonna 1887, ellen väärin muista. :)

Aila kirjoitti...

Saamme varmaan kuulla aikanaan myös, löytyikö kullalle klihtaavaa sinistä rispaantumatonta kangasta.

Äh. Vaikka bloggerilla on paljon hyviä ominaisuuksia, ja uudistuksien jälkeen yhä parempia, niin yhdessä suhteessa vuodatus on pareet: sinne pystyy laittamaan sähköpostiosoitteensa privaatisti kommentoinnin yhteydessä (ehkä täälläkin, mutta mä en vain osaa?)

Kun oli puhetta siitä vaivaisukkokuvasta, niin kuinka mä sellaisen lähärätän, kun bloggerin avulla en saa selvillse sinun s-postiosoitettasi enkä voi antaa omaani antamatta sitä samalla tuhansille lukijoillesi...
No, äläpä mitää. Hätäinen keksii keinon. Jos käyt kommentoimassa blogiani ailasi.vuodatus.net -osoitteessa ja laitat sinne pyydettyyn kohtaan s-osoitteesi, niin sen pitäisi tulla tietoon vain mulle.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukisi
Joo, prunni on tosi komia siihen nähären, mikkoli tyäkalut.
Noli moottorisaha ja sellaanen naulapyssy, tai joku.
Magnus sanoo, jotta kovin läheltä kaivua ei saa kuvata.

Hiki ei meinannukkaa kuivua, ku kuuntelin Magnuksen haitarikriuhnaasuja. Päinvastoon, en meinannu lakata hikuamasta viikkohon soiton loputtuakaa.

Jaa mitäkö pelekään?
No vauhtia!!! Ja sitä, notta jarrut ei fammata vasta ku Vaskiluaros ja siäläki vasta veres.

kaisa jouppi kirjoitti...

Millan
Vuoden siis hiersimme yht´aikaa rakkaan Lyskan penkkejä?
Siitä kaikesta on minun kohdallani yli 30 vuotta ja saman veran kiloja.
Lohdutti kommenttisi, että PROFIILISSANI ON JOTAIN TUTTUA.
Noinko vielä tunnistaa kumminkin ytimen ;)?

Keskikoulun hiersin Vaasan Tyttölyseossa (paino sanalla HIERSIN).

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Käen kukkumisia on kiva kuunnella, vaikka se sellainen häspyyteri-lintu vähän onkin.

Olette tainneet löytää oikein ihanne camping-platsin jostakin?
Sellaisen kun löytää, niin sinne aina palajaa kuin myös ne muut mukavat ihmiset.

Kyllä sinä varmaan oikein muistat vuosiluvun.
Minulle on jäänyt vaan mieleen, että 1 ja 8 on siinä vuosiluvun alussa.
Siis aika uusi on uusikirkko verrattuna siihen vanhaan ;).

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Kuva otetaan taatusti juhlasotisovasta.
Kuva otetaan, joko ilman sisustaa, tai sisustalla.
(Sisusta: minä itte).

Laitoin kommentsuunilaatikkoosi osoitteeni :D

isopeikko kirjoitti...

Puhheiden kirjoittaminen on usein tärkeetä, ,mutta eikös ne pitäisi kuitenkin puhua, eikä kirjoittaa...

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Kyllä näin olisi oikein.
Pitäisi puhua ilman, että paperista papattaa.
Puheet nimittäin.
MUUTENHAN pitäisi kaikkien puhuakki enämpi, eikä vain eteensä tuijotella ja haudoskella.

Nurkkalintu kirjoitti...

Parahia ovat rauhalliset juhannukset. Me ei kaivata räväkkää menoa, joten tilauksessa on taas vain rauhaa.

Hauskaa heinäkuuta mialuusin menoon missä oottaki!
Ja siunausta koko kesähän!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kyllä rauhallisuus on meidänkin perheessä IN, mutta rajansa rauhallisuudellakin ;)

Samaa toivotan sinullekkin ja tietenkin perhekunnallesi.
"Uskossa on hyvä käydä eteenpäin!"
:D

Nurkkalintu kirjoitti...

Kiitos! :-)
Totta on tämä:
"Uskossa on hyvä käydä eteenpäin!"
Kuitenkin tänään on olo sellainen, että sydämen pohjasta saakka halajan hetkiä saada kulkea myös näkemisessä! Jumalan tahdossa ovat ne näkemiset ja niistä kiitän jo etukäteen.

Siunausta ja varjelusta päivääsi!