maanantai 9. heinäkuuta 2012


Juhlalliset terveiset täältä Isonkyrön tanhuvilta.
Herättäjä-juhlat ovat sitten juhlittu ja oikein hienosti ovatkin.
Siionin virret, joista erikoisesti pidän, raikuivat ja kuuluivat varmaan Nikolainkaupunkiin ja Östermyyraan saakka.
Jumalanpalvelus televisioitiin ja se lähetetään ensi sunnuntaina TV:sta ja uusintana ensi tiistaina.
Jos minua joku yrittää bongata, niin eipä taida onnistua. Yleensä kyllä käyttäydyn, kuten kunnon linssilude ainakin: etupenkissä ja sielä päässä, jossa kameramieskin häärää.
Nyt olimme sivussa ja sivupenkillä, koska olimme työhukissa.
Alussa olevassa kuvassa näkyy komea juhlaportti, jonka läheisyydessä, kävelytien toisella puolella, tekokuusiaidan katveessa me Magnuksen kanssa myös edellisenä, eli lauantaipäivänä, jynssäsimme hyysiköitä.
Saimme runsaasti kiitos-suitsutusta työstämme.
-Ikinä eivät vessat ole olleet kuulemma niin siistejä kuin nyt näillä juhlilla.
Se on aika paljon sanottu, kun ajattelee, että nämä olivat sadannetkahdeksannettoista juhlat.
Minä ja Magnus emme suinkaan olleet ainoita WC-putsureita, joten välitimme kiitokset kaikille muillekin asiaankuuluville.
Kaikki asiaankuuluvat välittivät puolestaan taas meille saamansa kiitos-suitsutukset.
Täytyy totuuden nimessä kehua myös hyysiköiden käyttäjiä! He vasta siistejä olivat.
Aloin jo jossain vaiheessa epäilemään, että jotkut SALASIIVOOJAT käyvät pyyhkielemässä pyttyjä ja plaattioita sillä aikaa, kun olemme kaffilla.
Sellaista ei Magnuksen sanojen mukaan missään tapauksessa päässyt tapahtumaan, niin tiiviisti tointa hoidimme.
Magnus oli vapaaehtoisena ulko-pikkulaputsaajana lauantaina ja "pakotettuna"-sellaisena sunnuntaina.
Minä pyysin Magnusta Disein ja minun kanssa lisätalkoisiin.
Hän sai siivota jälleen miesten puolen, koska minulla ei olisi löytynyt kanttia mennä miesten OSASTOLLE, eikä varmaan Diseiltäkään.
En, en ole millään lailla estynyt, vaan ajattelin enämpikin miehiä, joidenka ohi olisin joutunut pränkäämään heidän ollessaan pahaa-aavistamattomina plastiikasta väsätyn pissarännin ääressä.
Olisivat vaivautuneet varmasti, eikä heitä ehkä olisi lohduttanut täkäläinen "paukahros": Kusoo seki, joka näköö!
Kaikki meni siis loistavasti, kun Magnus oli mukana.

Juhlilla tapasin kaiman, jonka blogia luen.
Menin hänen luoksensa rohkeasti, niinkuin vanhan tuttavan tykö mennään.
Katsoin MELKEIN olevani sukulainenkin väärän puun kautta, koska häelläkin on tämä komea Kaisa-nimi.
Tiedänhän hänen menemisistään enämpi kuin joidenkin tuttujen ja kaukaisten sukulaisteni menemisistä konsanaan.
Tapasin myös, sadetta kun pideltiin sisätiloissa, erään kokkolalaisen rouvan.
Hänellä taas puolestaan oli Kaisa-niminen tytär!
Tämä tytär on ihan oikea oopperalaulajatar.
Erittäin miellyttävälle keskustelulle oli kuitenkin laitettava väkisin piste, koska sade loppui ja työ kutsui.

Tuossa alussa oleva toinen kuva on pihapiiriimme (takapihapiiriimme) pesiytynyt lokki, jonka mielestä me (minä, Magnus ja Charles) olemme pesiytyneet väärään paikkaan.
Se otti aina valtavia spurtteja kohti ja kovaa, jahka päämme ulko-ovesta ulos työnsimme.
Samaa syöksyilyä harrastaa myös kuovi, jonka pesä on varmaan jossain tuossa Letkutien varsipöheikössä.
Kuovi louskuttaa nokkaansa "hirveän uhkaavasti" ja singahtelee turhan läheltä sen pistimensä kanssa.
Ihan nyt viimepäivinä ei näitä kamikaze-lentäjiä ole näkynyt, joten ovat ehkä uskoneet huuteluitamme.
(Huuteluitamme:
-Me ei teidän poikasista välitetä hyyshäivää. Saavat olla ja pesiskellä ihan rauhassa!!!

Viime viikolla ei ole tapahtunut kalenterinkaan mukaan kummostakaan täälä Rytkänperillä.
Talkoissa toki olimme parina päivänä.
Muina päivinä Magnus on korjaillut ja huoltanut kulkuneuvojamme katsastuskuntoon.
Tänään Magnus kävi näyttämässä katsastusasemalla ruttista, joka, kuten muistanette on minun rakas autoni.
Katsastukseenhan voi ajaa noin vaan, ilman mitään ennalta soiteltuja sopimuksia. Tavallisesti.
Ryppypelliooppelille täytyi tilata aika. Sen vihoviimeinen katsastusaika oli jotenkin päässyt luiskahtamaan ohi korvien ja silmien.
Omia korviani ja silmiäni en ihmettele, mutta Magnus on ollut viimeiset 46 vuotta aina viimeisen päälle skarppina.
Sillä autollani sai siis ajaa ja melkein polliisisaattueessa, vain katsastusasemalle, johon oli siis aika valmiiksi tilattunna.
On kuulemma katsastamattomalla kaaroilla ajavien ensimmäinen selitys poliiseille,jos ilkeästi kehtaavat tiellä pysäyttää, että katsastuskonttorille ovat parhaillaan entämässä.

Ei muuten mennyt läpi katsastuksen ooppeli.
Iskunvaimentimet ovat kuulemma sökönä.
Ihmettelin Magnukselle, kuinka voi vuodessa mennä vaimentimet niin tuusannuuskaksi?
Viime vuonnahan katsastusmies melkein pyysi ostaa auton. Sillä ajetaankin vaan kerran viikossa Osuuskauppaan ja muutaman kerran kuukaudessa Nikolainkaupunkiin ja kirkonkylään.
Kyydissä istun yleensä vain minä.
Noh, kyllähän meikäläisen alla vaimentimet kovilla ovat, mutta kumminkin.
Magnus sanoi, jotta iskarit menöö kyllä kertaheitollaki viteehin, jos renkahat osuu sopivasti johonki rouppihin ja noon vanahat ne renkahat.
Ooppelin iskarit ovat meillä kestäneet yhdeksän vuotta, eli melkein kuin uusia ovat ;)

Keskiviikkona kirjoitin kolumnin Uusi-Tie lehteen.
Dead line oli nimenomaa viime keskiviikko.
Kahta minuttia ennen puoltayötä sainkin kirjoituksen lähetyskuntoon ja sormet täristen painelin LIITE-näpykkää.
Ei näkynyt LIITOSTA viestissä.
Siis siinä kohtaa, jossa se minun mielestäni olisi pitänyt näkyä.
Painelin varmuuden vuoksi about parikymmentä kertaa liitä-liitä-liitä-liitä nappulasta, kunnes loihe uskomaan, että menee se perille. Ja tietenkin ihan ekalla painalluksella tietenkin.
Toimituksesta lähetettiin seuraavana päivänä viestikin, että perille tuli.
Teki mieleni kysyä, että montako kertaa?
Voi niitä ihania aikoja, kun sulkakynällä viestejä ja viisuja kirjoiteltiin ja veivattavilla telehvoonilla asioita hoidettiin.
Joku voi ajatella, että olen harvinaisen sakea, kun en sähköpostiviestiliitteitä osaa vieläkään lähetellä.
Hän osuu oikeaan!
Mutta, minulla on kyllä sähkiksen lähetteleminen koneessani muuttunut. Siitäkin seuraa sakeutta, jos asiat muuttuu.
Mikään ei saisi muuttua. Jos sähköp. lähdetys on ollut määrätynlaista aina ennen, sen pitää olla määrätynlaista maailman tappiin asti. Piste. ;)

T: Kaisa Tappinen-Sakolähteinen
-----------------------------------------
Jumalan kymmenen käskyä.

Toinen käsky:
Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä,
sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.

6 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Pitäisikö joskus järjestää Kaisojen kokoontuminen, kun Markuillakin on sellainen! :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Kaisa
Kyllä olis aiheellista, kun kerran Markukki. :D

Deme kirjoitti...

Komea portti tosiaan, hiukkasen harmittaa etten päässyt kuitenkaan juhlille tulemaan.

Olen kuullut että jos katsastamattomalla autolla ajaa katsastukseen eikä se menekään lävitse, niin katsastusmies ruuvaa kilvet pois ja kulkupeli on hinattava korjaamolle. Niinkö siinä kävi?

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Aina ei kaikkiin paikkoihin pääse, vaikka kuinka sydän halajaapi :D

Ei ruuvannut irti mitään ja lupa oli Magnuksella kotio ajaa ja vieläpä korjaamolle saadaan ajella ja taas katsastuspaikalle.
Ei ollut maankaatovikoja kumminkaan ;)
Ens maanantaina pitäisi ajolupalippu sitten hellitä.
Hohhoijjaa, mikä souvi yhdestä pikkaraisesta unehutuksesta. (Onpas outoja sanoja nyt suollettavana meikäläisen vastauskommentsuunissa).

pau kirjoitti...

Ryhdistäydyn ja ehdin jo samalla viikolla lukea rakkaan Kaisaseni blogitekstin. Eikä sitä turhaan tarvitse lukea, sillä hauskuutusta siitä löytyy aina :)

On muuten nuo sinun orvokkiamppelisi erityisen hienoja. Kaikki erilainen on jotenkin erityisen hienoa verrattuna erityisen tavalliseen.

En ollut herättäjäjuhlilla, kun olin lupautunut kihlajaisiin kahvinkaatelijaksi, ja se oli sen verran kunniallinen tehtävä, että päivä siellä hurahti ja toinen palautuessa.

Huomenna markkinoille Kristiinankaupunkiin: en ole ennen kyseisissä kemuissa em. paikassa käynytkään. Oletkos sinä?

Siunauksin ja kiitollisena :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Niin, ja täälä Isossakyrössähän on oikein tyylinä, että pakkaa tulla riimaa, vaikka tavallista yrittää ;)

Kihlajaiset ovat ihastuttavia ja entäs häät?!
Mepäs pääsemme hääjuhlaan ens viikonloppuna.

Minä olen palloillut Kristiinankaupungissa markkinoilla, mutta talven aikaan.
Silloinkin oli myyjiä ja myytävää pilvenkantamattomiin, saatikka nyt kesällä.
Menen markkinoille vain,jos on jotain asiantynkää.
Tänävuonna tynkää löytyy 1700-luvun markkinoilla (menen myömään omitekoisia nisuja KD:n työn hyväksi) ja Köpingin markkinoille saman asian tiimoilta.
Asiantynkänä voi toki toimia myös halu vaan palloilla ja metrilakritsin syömis-mielihalu :D