maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kuvastossa tällä kertaa kuvattunna mansikan poimintaa (Vivianni) ja jo poimittua(Magnus).
Tuollaista jälkiruokaa me olemme harvase päivä "joutuneet" vätkyttämään.


Aurinkoiset, mutta valoisat tervehdykset täältä Letkutien varsilta.
Mielenkiintoisten (!) tapahtumien reportointi ottaa taas jatkuakseen.
Auringosta emme tosin ole päässeet nauttimaan kuin köökin ikkunasta haikeana katsellen.
Satanutkin on, jolloin auringosta ei tietenkään ole oikein päässyt nautiskelemaan,
mutta pääasiallinen syy sisälläoloon piilee niissä tuhansissa ja taas tuhansissa paarmoissa, jotka iskevät piikkipuonsa (tai taitaa niillä olla piikkikärsät) heti nahkaasi, jos vain jalallasi ulos astut.
KOSKAAN, koko kuusvuotisen asumisemme aikana, noita herhiläisiä ei ole näin paljoa ollut.
Autolla, kun karauttaa pihaan, ovat ne jo silmät hullunkiiltoa välkkyen, pistin tanassa odottamassa.
Istummekin aina hiljaa pitkät tovit, paitsi silloin ei voi, kun on jäätelötuuttilasti takakontissa.

Aamupäivällä hain urheasti lehden postilaatikosta valmiina huitomaan ja heilumaan kuin heinämies (mikä tosin ei auta tippaakaan).
Jäin toivorikkaasti pihapöydän ääreen istumaan lehti kainalossa.
Ja kas vain!
Vain noin seitsemisenkymmentä paarmaa pyöri ympärillä ja kärsäänsä ei käyttänyt yksikään.
Hain hyönteismyrkkypullon sisältä, sekä kahvikupposen ja nautin kesäpäivästä ensimmäisen kerran tänä vuonna. Ainakin, mitä nautinnollisuuteen ja levollisuuteen tulee.
Innoissani menin myös voimistelulaitteelleni, siihen pikkusaunan viereen, ja ajattelin kiskaista muutaman väännön suorin jaloin, mutta ei onnistunut.
Olen pitänyt viikon paussin (vrt. paarmat, sateet ynnä sääsket) ja olivat lihakset veltostuneet aikaisemmalle, eli alkuperäiselle, surkealle alimmalle tasolleen.
Hampaat karskuen (eivät ole muuten enää jomotelleet) nostin vempelettä sitten pykälän ylöspäin ja aloin punnerruksen.
Uskon, että muutaman päivän kuluttua saan taas laskea (tai tietysti nostaa) tasoa.
Täytyy kyllä tunnustaa, että en ole harjoittanut tavanomaista painopuntarinostantaakaan viikkoon, vaikka sisätiloissa sitä aina teen. Eivät ole ötökät kiusana, eivätkä nahkaani pureskelemassa.
On ollut määrättyjä syitä tekemättä jättämisiini.
Tosin, olen kyllä Kekkosen kanssa ehdottomasti samaa mieltä, että kaikki syyt olla lenkkeilemättä tms. ovat tekosyitä.

Mutta nyt lisää syitä:
Olin serkkutapaamisessa viime tiistaina.
Tavanomaiseen tapaan heinäkuun miitinki on aina Pläälu- ja niitten saaressa.
Elitzabethy tuli hakemaan minua Nikolainkaupungin juna-asemalta, koska autonihan on edelleen ankarassa ajokiellossa.
HUOMENNA moinen pinhuusi päättyy, koska Magnus menee katsastamaan koslaa toisen kerran.
Haluan painottaa, että mitään suuria vikoja ei toki autossa ole ja nekin on nyt tänään oikein korjaamolla korjattu.
Iskunvaimentimet ovat uudet, pari ruuvia kiristetty entistäkin kireemmälle, mahanalusta pesty jne.
Jos ooppeli ei mene katsastuksen läpi kunnialla, niin ei hätää!
Onhan meillä ns. YKKÖSAUTO, josta tulee välittömästi minun kakkosautoni. Oiva-polkupyörästä tulee Magnuksen ykköskulkuneuvo. Sateella ja paisteella.
Ei siinäkään ole hätää hyyshäivää, koska Magnus aina revittää, kuinka hän näiltä tanhuvilta aina lapsena lähti Vähäänkyröön pyörällä kouluun. Matkaa oli 13km sivu.
Saapi siipi. Itse uskon, että taas pyydetään autoani ostaa ;)

Iloisen puheensorinan säestyksellä lähenimme, me serkukset (Mayakin oli koukattu mukaan matkanvarrelta) sitä paikkaa, josta piti kääntyä oikealle.
saapuisimme tielle, joka johtaisi rantaan, jossa pikkuinen purtilo olisi meitä noutamassa ja outtamassa. Sen piti siis olla edessämme.
Sen tien.
Ei ollut!
Soitimme serkkusellemme ja saimme uudet ohjeet. Vanhat ohjeet oli ymmärretty väärin.
Uusien ohjeiden mukaan toimittuamme ajoimme uuden tienpäähän, jota tuskin oli käytetty nuijasodan jälkeen.
Olimme jälleen ymmärtäneet ohjeet väärin, tai paremminkin emme olleet ymmärtäneet niitä lainkka.
Puolentoistatunnin väärinymmärrysten jälkeen serkunmies lupasi tulla maantielle seisomaan ja viittelöimään.
Meitä serkkuja oli jo nälkäkin alkanut hivuttamaan. Pyörrytti ja hojaannutti ja ylenannatti.
Minä ainakin olin aamusta asti paastonnut ja ajatellut vesi herahdellen tserkkutytön pöydän antimia
Onneksi minulla oli KÖRTTIPASTILLEJA laukunpohjalla.
Saimme kukin kaksi kappaletta imeskeltäviksemme ja uskokaa, tai älkää, kuvotus ja vaimallus loppui kuin seinään.
Loppu hyvin kaikki hyvin.
Pääsimme kun pääsimme pungertamaan itsemme veneeseenkin kuin tyhjää vaan.
Vene uiskenteli sangen syvällä, mutta vakaasti ne muutamat sadat metrit, jotka toiselta rannalta huvilalle on.

Viimeinenkin onhon olon tapainen kuvotus väistyi syödessämme Pläälun kokkaamaa makoisaa lohikeittoa.
Pläälun nimi ei tietenkään oikeasti ole Pläälu, vaikka hän itse niin luulikin tituleeratessaan itseään pienenä sillä nimellä :D

Palatessamme Elitzabethy heitti minut Askaan, jossa Magnus jo kovasti outtelikin.
Tai ei Magnus niinkään, mutta Vivianni.
Oli luvattu, että hän saa tulla pariksi päiväksi Hälvälle kylille.
- Mummu ei tehnyt mun kaa mitään kivaa. Ei edes muovaillut muovailuvahalla!!!, oli neiti rollinut kotiinpäästyään.
Mutta ei muistanut neitokainen, että leivottiin yhdessä pullaa. Mielestäni se ajaa vähän saman asian ja vielä enempikin.
Muovailuvaha ei nimittäin maistu läheskään yhtä hyvältä kuin pullataikina.

Totta on, että en ehtinyt touhuta ja piirrellä paljoa, kun piti siivota.
Viviannille kyllä selostettiin ennen hänen vierailuaan kaikki näkökohdat ja ne eivät kuulemma yhtään haitanneet mitään.
Siivota piti taas siksi, että tuli jyväskyläläiset Äkku ja Tyttytyllerö saapuivat visiitille.
Edellisestä siivousraivauksesta oli kulunutkin jo pitempi tovi, joten ei puhettakaan leikkimisistä, eikä avaimenpiilottelusta.

Perjantaina huomasimme Magnuksen kanssa, että meillä on juhlallisuuksia tiedossa yli-viikonloppuna ja kuontalomme ovat kuin murokuupanat.
Tietenkin hovikampaaja/parurimme oli hyvin ansaitulla lomalla.
Oikeastaan kaikki paikkakuntamme kampaajaparturit olivat hyvinansaituilla lomillaan, joten ajelimme Nikolainkaupunkiin.
-Ihan pikkusen vaan, pyysin, että kuupanaani lyhennettäisiin.
Minulla ja Magnukella on itseasiassa hiukkasen samaa vikaa, nimittäin kummankaan kuupanasta ei vois paljoa leikatakkaan juuri ns. "muron" niukkuuden vuoksi.

Kutsuin meidät Härmään Aijja-Kanitan ja Öpen kesäpaikkaan perjantai-illaksi.
Savusaunaa ei voitu lämmittää, vaikka sinne oven saranan päälle pesän rakentanut pikkulintu, oli jo lennähtänyt pois poikasineen.
Savusaunan kiukaan kivet ovat munklautuneet jotenkin niin, että raoista pökkää ilkeästi lieskaa joka suuntaan, joten sitä ei voinut lämmittää nytkään.
Eipä hätää mitään, koska heillä on toinenkin sauna lämmittää plantaasillaan.
Niin vaan kuitenkin kävi, että istuimme Aija- Kanitan kanssa pukuhuoneessa, emmekä menneet saunaan ollenkaan.
Saunan edustalta tarkastelimme löylyn sijaan kuusia, jotka sopisivat joulukuusiksi.
Löysimme muutaman valioyksilön, jotka kumminkin luultavasti saavat kerkkinsä pitää tänäkin vuonna ja tulevinakin.
Meillä on tekokuuset käytössä. Aina, hamoihin tuleviin jouluihin.

Sunnuntaina menimme kirkkoon.Minä ja Magnus.
Monet tavanomaiset kirkkovieraat olivat jääneet kotiin katsomaan Herättäjäjuhlilla kuvattua kirkonmenoa.
Sama jumalanpalvelus nähdään uusintana huomenna tiistaina.
Aion katsoa sen silloin kaikessa rauhassa.
Ensisunnuntaina on jumalanpalvelus taas meidän iki-ihanassa vanhassa kirkossamme (1304),jonka jälkeen on piknikki kirkon läheisyydessä.
Magnus kysyi, jotta mitä niis piknikiis syärähän?
Hän ei kuulemma ole koskaan ollut moisessa tilaisuudessa.
Sanoin tietäväisenä, vaikka en ole ollut sellaisessa minäkään, että kukaan ei tarkasta mukana olevia syömisiä.
Voi ottaa halutessaan mukaan, vaikka puoliskan härkää turnipsipikkelssillä, tai Akselinvoileivän tuplana (Akselinvoileivässähän on vähintään 6 siivua leipää ja jokaisessa välissä herkkua monenmoista).
- Minä aion ostaa kauniin termospullon ja...enempää en ehtinytkään sanomaan, kun Magnus sanoo, jotta ikoolalaaset tarijuaa kahavit. -Sitäpaitti meillon monta termospullua kaapis, hän jatkoi tomerana.
-Minä en kehtaa niitä lommopottuja ihmistenilmoille viedä! Ne on junttaantunu sulla kaivinkoneessa pinnaltaan kuin pesulaudoiksi.
- Mutta noon sisuksiltansa ehejiä! Magnus muistutti.
En enää tavoistani poiketen vastannut mitään, koska muistin, ettemme pääse edes koko kirkkoon sunnuntaina, saatikka piknikille.

Jos sinä olet päässyt tänne asti reportaasin tutkailussa, niin tahdon onnitella, ynnä kiittää.
Tiedän siitä, että jatustelut eivät olekkaan vönyneet liian pitkiksi ja voin jatkaa seuraavalla kerralla VIELÄ nuukemmin asioiden tarkastelua ;)

T: Kaisa Tirksten-Nokander
------------------------------------
Jumalan kymmenen käskyä.
Kolmas käsky:
Muista pyhittää lepopäiväsi.

12 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Sami oli feispuukista lukenu Autan-nimisen ötökkämyrkyn mainoksen, joka lupasi suojan sääskiltä, paarmoolta ja punkeilta. Testattiin peltoseuroissa, kun paarmaparvi iski mustana kimppuun heti kun autosta noustiin. Ja tepsi! Ja haisookin hyvältä, ei yhtään myrkyltä. :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Kaisa
Huomenna, jahka päivä valkenee, ja saan auton taas käyttöön, menen paarmamyrkkykauppaan ja ostan Autania :D
Olenhan minä nähnyt mainoksiakin, kun oikein ajattelen, mutta en yhtään muistanut.
On niin varmaan parmat (nimenomaa yhellä aalla) sekottanu muistinystyrät!

Aila kirjoitti...

Kappas, kun miehestäsi löytyy yhä lisää ihastuttavia piirteitä. Nostan hattua, taikka pyöräilykypärääni, pyöräilevälle miehelle, joka käyttää termarinkin loppuun ennen kuin hommaa uutta...
Tuo piknikki kirkon jälkeen kuulostaa hyvältä ja käyttökelpoiselta idealta. Meilläkin taitaisi sopivaa numrikenttää löytyä kirkon likeltä ilman, että tarvii mennä hautuumaan puolelle.

Anitta kirjoitti...

Passaa näitä sun juttuja lukea pitempäänkin, on ne sen verran kiinnostavia. Oma blogi vuodatuksessa odottaakin uusia vermeitä. Ja vuodatuksen kirjoitan harmituksissani pienellä.
Piknikit on kivoja näin kesällä ja kauniilla ilmalla.

Deme kirjoitti...

Älä nyt enää tuosta tiivistä, en minä ainakaan haluaisi lukea tekstarimuotoista ja -pituista (156 pokstaavia) viikkoraporttia:

AP MAIL 70PAARMAA :( => RAID...

Täällä idässä ei ole tänä kesänä minkäänlaisia epyktin vitsuksia, ei paarmoja, ei sääskiä ei rakeita eikä edes pimeyttä. Muutama sirkka on siritellyt mutta se on mieluummin mukava asia, kun huomaa vielä kuuulevansa sirkan äänen.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Magnus ei ainakaan vuoteen joudu polkupyörämieheksi ;)
Ooppeli meni NAKKAAMALLA testien läpi.
Ja kyllähän me sopuisasti samaan autoon vielä sovimme. On aika samat retketkin.
MUTTA ON MEILLÄ ERI RETKIÄKIN JA MULLA PITÄÄ OLLA TIETOISUUS SIITÄ, ETTÄ PÄÄSEN LÄHTEMÄÄN TÄÄLTÄ KESKELTÄ EI MITÄÄN HETI, KUN SILTÄ TUNTUU!!!(Raskasta hengitystä...)

On tosiaan tosi hieno idea tuo piknikki.
Laita vain kiertoon. :D
Oikein ottaa pattiin, etten pääse sunnuntaina mukaan, mutta luulen, että asia pannaan uusiksi ens kesänä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Olen kummastuksissani ja ihmeissäni seurannut vuodatuksen vuotoja (tai paremminkin vuotamattomuuksia).
Ne ei varmaan toimi ollenkaan?

Joo, ei muuta, kun idea kiertämään.
Kirkkoherralle tekstiviestiä:
ME VAATIMME...

Kiitos kannustavista jatkokannustuksista, mitä reportointiini tulee :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Nuin nasevasti en osaisi asioitani kirjottaa, vaikka pitäis.
Kauppalappuihinkin tekisi mieleni kirjoittaa 1/2 elämänkertaa.

Tänään muuten oli kummallisen paarmaton päivä.
Yht´äkkiä niiden sankka suku olikin hävinnyt kuin sukupuuttoon (noin kuvaannollisesti).
Kannatti vikistä asiasta täälä blogissa.
Ehkä joku lukija muisti asian tiimoilta Häntä, joka voi asioihin vaikuttaa :D
Magnus kyllä sanoi, että tämä paarmalajike oli vasta ns. SUPPOPAARMOJEN(?) suku-ja lajiheimo.
Odotettavissa tänä kesänä on vielä leipälapionkokoinen littana-paarmalajike, joka lentää oksalle möyhäämään ihon pinnoilta rouhasemiaan palasia.

Heinäsirkkojen ääntä en ole kuullut enää vuosikausiin :(
En edes kuulokojeen avulla.
ONKO NIITÄ VIELÄ OLEMASSA?

pau kirjoitti...

Voi, Kaisa, mikä ilontuottaja sinä olet :D
Olen täällä hohotellut lukiessani taas kerran, kuten joka kerta.
Valitettavasti en ole kenenkään muun sivuja jaksanut lukea tänä kesänä kuin sinun, mutta täällä sentään olen silloin tällöin jaksanut käydä nauramassa :)

Tuokin paarmojen leipälapiotulemus on tosi KAAMEAN HIENO KUVAUS :) puhumattakaan RASKAASTA HENGITYKSESTÄ :D

Huomenna saan pikkuisen neidin, lapsenlapsen luokseni muutamaksi päiväksi perheensä kanssa. Mikäs sen mukavampaa.

jk. Ei niitä ole enää muutamaan vuoteen ollut olemassa... ainakaan näillä seuduilla.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Kiitos kannustuksen kohottavasta tunteesta, jonka puolestaan kommenttisi aikaan saipi meikäläisen tunnekeskuksessa :)

Kone on reistaillut, mutta on taas reistailukirjaamokäynnin jälkeen hyvässä vireessä (tai sellaisessa vireessä, kun nyt kohta 7vuotta vanha päle voi olla).

Joo, kyllä lapsenlapset, neidit, tai poikaset ovat ihastuttavia aina!

vilukissi kirjoitti...

Täälä vuaratuksen unohtama ihiminen, meni ja tempaasi kiriootuksistani kuvat huitsinnevadaan ja ei anna tehrä enää mitään. Tähän ei kyllä sovi sanonta, notta ahneella on pakaanen loppu. Minen mitään plokisnani ahnehtinu. Suunnittelin bloggerin avaamista, mutta ku ei tahtoosi enää jaksaa opetella uutta. Huoh.

Sä saat arkisen päivänki vaikutamaan tosi mukavalta, vaikka siihen sisältyyskin voimistelua ja elukootten hätistelyä. Olis ollu kiva olla teirän kans samas autos, ku olitta aina vääräs paikas, heh. Siinä on varmaan sanaaset arkut ollu auki. Muavaaluvahalla mä yritän 3,5 vuatiasta pitää aloollaan, ei niin, notta sitä laittaasin sen persustan ja lavittan kannen välihin, vaan muavaalemalla sen kans jotain. Kun mä pääsen vauhtihin, niin poika jo huutaa, notta tuu mumma pelaamaan ja niin on mumma vahaa käret täynnään yksin keittiön pöyrän ääres ja poika oottaa kärpääslätkät (pestyt) käsisnään pelikaveria. Ilimapallolla on lupa pelata sisätiloos, nii ei kaikki hämmmähäkitkään peljästy pallon osues kattohon.
Ne teirän vanhat termospullot; Airamit, on pian vinagea, niis pitääki olla käytön jäliet!

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Aikoonani,ku perustin lokin, niin tuli heti tua lokspotti etehen.
En eres tiäänny, jotta on muitaki maharollisuuksia.
Kuule kyllä sen pian oppiisit, jos vaihtaasit.
Ku minäki oon oppinu, nii kyllä taatusti säki. Soon ilaman muuta selevä.
Kannattaas ainaki harkita sitä uuren perustamista, ku sun lokia on nii hauskaa ja miälenkiintoosta tuteerata.

Meirän serkuksien kesken on puheet sivistynysiä, vaikka joutuusimma vähä outoohin tilanteehinki.
Yhyren kerran mainaastihin tuallaki reissulla joku sellaanen sana, jokon nuarisolla palijoki käytös.
Vaikka olimma viittävaille pökertyä, niin puheemma oli viksua ja vilimaattista.

Tua ilimapallopeli kuulosti tosi mukavalta.
Muistaas hankkia pari loosua ja kärpääslätkää, nii pääsis kokeelohon.