maanantai 13. elokuuta 2012


Kaikkia tälläisiä upeita kostyymejä bongasin 1700-luvun markkinoilla, mitä näissä ottamissani kuvissa vilisee.
Minulla on vielä varastossakin kuvia ja laitankin niitä tänne seuraavilla kerroilla, kun kirjoitan sarjaani MIELENKIINTOISIA TAPAHTUMIA LETKUTIEN VIERUSTOILTA JA MUUALTA.

Ihmiset olivat markkinoita varten oikein paneutuneet pukemiseen (ainakin kaikki me kaupustelijat).
Oli hauska katsella ja kuvata heitä ja hienoksi tuunattua ympäristöä ennenkö todellinen HUMU alkoi.
Itse pukeuduin viimevuotiseen sotisopaani.
Kaikki tietysti muistavat kuvan joissain edelliskesän postauksessa, jossa seison viljapellon pientareella nojaten aidanseiväsaitaan katse suunnattuna taivon rantaan?
Tosin kauhukseni huomasin tämän vuoden markkinoiden edellis-edellis päivänä, että minullahan oli viimevuonna Even 1/2-mekko ylläni.
Kaikki, jotka tuntevat Even ja minut, tietävät myös, että Eve on yli 1/2 soukempi&lyhyempi minua, mutta Even hame se kumminkin oli.
Hame oli gumminauhaliitinkinen (suom. kumminauha vyötäröinen)ja muutenkin venyvää sorttia.
Kirkolla kaupoilla käydessäni juoksin Kirppikselle ja löysin kuin löysinkin itselleni markkinahamosen.
Sellaisen tummansinisen krimplene-vekkihameen, joita 1700-luvulla kaikilla kynnellekykenevillä naisihmisillä oli päällään markkinoilla kuleksiessaan.
Yritin myös tehdä hampunvärisestä purkulangasta itselleni uudet hiusletit, mutta ne eivät mollanneet markkinalookkiini ollenkaan.
Leteistä tuli niin paksutkin kuin ne pitkot, joita myydään ISOÄIDIN PAREMPI LENDI-nimellä (tai jollain sen tapaisella).
En voinut kertakaikkisesti niitä korvallisilleni tumuloida.
Aivan oikein!
Olisihan niitä voinut ohentaa, mutta into oli nollilla.
Olen sen sorttinen ihminen, että jos ei joku (varsinkaan markkinaletti) onnaa kerralla, saa olla onnaamatta :(

Leivoimme naisten kanssa markkinoille kaikenlaista hyväskää:
kakkuja kaikesta sortista, leipää, nisua, sämpylää ja limppua.
Minä leivoin nisusia ja limppua.
Limput painoivat kuin tiiliskivet (eivätkä muutenkaan erottuneet jälkimmäisistä).
Hermostuksissani ajattelin jo limppujen nimenvaihtoakin.
Tuoteselosteessa luki fiinisti: MALLASLEIPÄ. Nasevampi ja osuvampi nimi olisi ollut KATISKAN MERKKILIMPPUNEN.
Paistamani nisuset muistuttivat mielestäni ammunnassa käytettäviä savikiekkoja, mutta -MAKU ON PAREMPI, lohduttelin empiviä ostajia.
Ihmettelin Hannaselle, joka kanssani oli myyntivuorossa, että koska ihmeessä minä olen alkanut pitämään itseäni pitokokkina?
Loppu kuitenkin hyvin, kaikki hyvin.
Saimme myötyä jok´ikisen savikiek...leivonnaisen ja kakkelin, vaikka välillä tihutti vettäkin niskaan.

Kävin myyntityön välissä syömässä (siitä siihen, ettei vesi valahda suupielestä asiaa muistellessani) ohrapuuroa vieressämme olevassa kotiseututalossa.
Söin ainakin pari saunanapollista (a 1 litra) puuroa ja hörppäsin nisukaffit päälle.
Ihmettelin illalla kotiuduttuamme Magnukselle, kuinka ihmeen kauan ohraryynipuuro pitääkään nälän tiessään.
Magnus ei sanonut mitään.
Avioliittoleirillä varoitettiin aikoinaan aviopareja luulemasta, että ovat toistensa ajatuksenlukijoita.
-Tälläisellä täysin väärällä luulolla on taipumus muuttua täysin vääräksi tietämiseksi, mitä vanhempi aviopari on kyseessä, painottivat luennoitsijat vakavan näköisinä.
No, minä en luullut mitään, vaan mielessäni selvästi KUULIN Magnuksen ajatukset:
- Kyllä näläkä katuaa aina joksiki aijjaksi, jos syää saunaparallisen ohorankryynipuurua nupiiksi ja nisusian viälä päälle.
-Röyh, sanon minä.

Kampaajalla kävin ottamassa uuden lookin itselleni tässä jonain päivänä.
Olen hyvin tyytyväinen ko. lookkiin.
Toiselta syrjältä jätettiin pidemmäksi, niska lyhykäiseksi, korvantauskiharat (!) pidemmiksi ja otsatukka saksittiin "revityn" näköiseksi, päälaelta hiukset klipattiin "möyheän" linjaiseksi ja: TADAAA!!!
Naamanikaan ei näytä nyt päivääkään yli 66-vuotiaalta, kuten asianlaita ennen kampaajakäyntiä tuppas olemaan.



Tässä vaiheessa haluan toivotta upo-uuden lukijani, Heekan, erittäin sydämellisesti, mutta lämpöisesti tervetulleeksi sivustoni lukijaksi.
(Kuva tuossa yläpuolella ei liity mitenkään Heekaan. Kuva vaan pomahti tuohon kohtaan, vaikka tarkoitus oli, että peräkanaa olisivat.Kuvat.)

Olen useasti sen sanonutkin,mutta sanonpahan vielä, että saan aina iloisen ja mukavalta tuntuvan sähköiskun, kun älyän, että seuraajanumero on muuttunut :D
Terveoloa vaan taas samalla kaikille jo oleville lukijoille. On ensiarvoisen mukavaa, että luet näitä. Ainakin jolloinkin.

Kurikkaan saimme Magnuksen kanssa ajella tässä iltana muutamana ja järjestys oli taas vanha tuttu. Magnus puhui ja minä runoilin.
Minulle tuotiin pyynnöstä motillinen vettä sen vanhan vaivan nujertamiseksi.
Sain lausumisen hyvin suoritetuksi, enkä ihmeekseni tuntenut oloani erityisen typeräksikään.
Kirjojakin ostettiin 7 kappaletta!

Keskellä torstaipäivää poljin ainolla (en ole paljon ainolla poleksinut tänä kesänä) meikkikutsuille.
Keskellä kirkasta päivää tuijottelu suurentavaan peiliin nuorten ja kukoistavien ihmisten viereillä ei ole omiaan nostattamaan mielialaa montaakaan piirua itsetuntoasteikolla.
Tarkkaavainen lukijani muistaakin, että itsetuntoviiruni ylsi testitilanteessa, kymmeniä vuosia sitten, numero kolmen (3) kohdalle.
Käytössä oli asteikko, jossa oli numerointi 1-10.
Voin luottamuksella kertoa, että siinä kolmosen kohilla se pysytteli nytkin ko. makeuppisituatsuunissa.
Mutta, meikäläinenhän ei kauaa mittaustuloksia surkua.
Ei ole mikään pakko tuijotella peiliin, ainaaan suurentavaan ja ainakaan koko keskipäivää!
Ilokseni sitäpaitsi huomaan myös, että aina tulee niitäkin hetkosia, jolloin itsetuntomittarin asteikosta loppuu numerot kesken.
Sellainen hetki tapahtui, kun tepastelin peilin edessä uposen uusi viitta harteillani tässä sunnuntai-iltana.
Viitta on putipuhdasta villaa, kirkkaanpunainen, markkinoilta ostettu ja Mansikin tekemä.

Itseni ja mittarit unehutin myös lausuessani runoja eilisessä seuratilanteessa täällä kotikylälläni.
Ihan vaan muutaman kerran mietin, miltä pallohame näyttää palloisen vartaloni verhona, enkä tarvinnut vesihörppyä ollenkaan.
Ajattelin sensijaan siinä lausuellessani, kuinka Jeesus on hyvä ja rakastaa minua.
Hän, Jeesus, rakastaa myös sinua, kuka ikinä oletkin, mistä tuletkin ja kunne menetkin.

T: Kaisa Bollklänning-Pullerström
------------------------------------------------------
Jumalan kymmenen käskyä.
Seitsemäs käsky:

Älä varasta.


16 kommenttia:

Anitta kirjoitti...

Voi, voi. Taas jäi nuo markkinat näkemättä kun olin/olen flunssassa. Jospa ensi kesänä vihdoin onnistuisi.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
No höh! Kesäflunssat varsinkin ovat kuulemma kamalan kureeta.
Sanovat ne, joilla sellanen on ollut. Sitkeitäkin kun mitkä.
Itselläni ei ole koskaan kesäflunssaa ollut ja toivonpa totisesti, ettei hetihätää tulisikaan.
Ensi vuonna onneksi on uudet kujeet ja markkinat :D
Minä ainakin aion olla skarppina ja uudistaa markkinavaatetustani aika lailla. Opettelen myöskin leipomaan NÄTTIÄ pulleroisia, joita kehtaa esitellä sieltä kopasta hilkun alta.

Nils- Aslak kirjoitti...

Hyviä kuvia ovatten! Joka puolella Suomea järjestetään kesäisin ja muulloinkin miljoona erilaista tapahtumaa ja se on hieno asia.

Lamalla taas uhkaavat, mutta tällainen kansa nousee ensimmäisenä Euroopassa lamasta ja seviää!

kaisa jouppi kirjoitti...

Nils-Aslak
Kuvista en kyllä menisi kehuja jakelemaan, mutta MALLIT olivat tosiaan mainioita.
En käsitä, mimmonen mämmipää minä olen kameran käytössä.
Kamera on lajissaan voittanut miltei Noopelin palkinnon, mutta kun ei pelitän niin ei :(
En kylläkään ole jaksanut lukea käyttöohjeita. Siitäkin voisi olla hyötyä ehkä ;)

On tosiaan totta, että Suomi on kaikkien tapahtumien ja häppeninkien luvattu maa.
Eniten ilakoitsen niistä lukuisista hengellisistä tapahtumista, joita Suomenniemellä kesäisin järkätään.
Missään muualla maailmassa ei moista tapahdu.
Tämä seikka edesauttaa vuorenvarmasti myös tuota jälkimmäistä asiaa, johon kommentsuunissasi viittasit :D

TuulisMumma kirjoitti...

Hei Kaisa...alan herätä kesäkoomasta...täällä viileässä.
Hiljalleen pimenee.
Ihania kuvia ja juttua...varsinkin savikipot kiehtoo.
Ja puvut kerrassaan upeita...tämmöselle ittetekijälle mieleen.
Siunattua syksyn alkua!

Rosina kirjoitti...

Ihan ehdoton juttu markkinoilla on tuo ohrapuuron nautiskeleminen.
Mukava oli lukea markkinajuttuasi, kiitos.

kaisa jouppi kirjoitti...

TuulisMumma
Onpa mukavaa, ettet ihan talviunosille täälä hyisessä Pohjolassa ole joutunut rupeemaan.
Mahtaa olla huikeat erot lämpimäisyydessä siellä etelänmailla ja näillä leveysasteilla.

Markkinoilla kun kiersi kaikki kojut läpi, ei voinut kuin ihailla sitä kädentaidon määrää, joka suorastaan tursusi kojuista silmille.
Vaatteet olivat myös tosi taidokkaita, niin myytävät kuin ylläolevat.
Olen kyllä huomannut, että sinä kuulut siihen "kadehtimaani" taitohyppysten heimoon!

Runsaasti siunausta myös sinulle ja perhekunnallesi! :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Joo, mua itteeki pakkas naurattamaan, kun olin sielä puurokupilla.
Istuin vastapäätä erästä miestä, jolla oli tasan puolet vähemmän putrua lautasellaan kuin minulla ja hänelläkin oli lautanen täynnä!

Mukavaa on lukea, jos markkinajuttu oli mieleen.
Hyvät olivat markkinat taas. Mikäs niistä on kirjoitellessa :D

Deme kirjoitti...

Luulen että katiskan merkkilimppusen tulisi olla tiiliskiveä pienempi ominaistiheydeltään, kun sen tarkoitus on pinnalla lilluen kavaltaa omistajalle ja muillekin katiskan olinpaikka. Kokonaan toinen juttu on että raskaamman limppusen voi tietysti laittaa kevytrakenteisen rapusumpun pohjalle varmistamaan etteivät pohjavirtaukset vie sumppua Vuokseen ja sitä kautta Laatokan mereen. Sumputettujen rapusten aikakin menisi rattoisasti kun ne yrittäisivät saada ruokaa saksituksi limpunsyrjästä.

kaisa jouppi kirjoitti...

Deme
Kun nauruntyrskeeni otti hiukan laantuakseen, tuli tosiaan mieleeni, että tietenkin jos jonkun merkin halutaan pysyvän veden pinnalla, se ei saa olla kuten meikäläisen limppu.
Synkeänä totesin, että ei ollut musiikinopettaja kovinkaan väärässä sanoessaan minusta:
- Noin viisaan näköinen ja noin tyhmä!
(Runsasta niiskehdintää).
Hiukan haluaisinkin puolustella kirjoituksiani eri esineiden pinnallapysymisistä ja merkeistä. Ajattelin luultavastikkin niitä valtamerten laivoja, jotka pysyvät pinnalla, vaikka painavatten enämpikin kuin tuhannet tiiliskivet.
Sitäpaitsi en ole oikein kunnolla nähnytkään katiskaa, saatikka merkkipallukkaansa.
Liioin en ole koskaan syönyt krapuja (siis sellaisia saksikrapuja), enkä niitä ole ikinä joenuomista pyydystellyt.
Mielelläni niille kyllä limppuani syöttelisin ennen kiehuvaan pataan paiskaamista :D

vilukissi kirjoitti...

Vai sellaanen klänninkiakka siälä kiriootteloo. Mulla meinas isoon pellavaroitin alla oleva musta hame purota, pikkusiskoo käski kiristää kumminauhaa , sanoon, notten tee sitä...sain yhyren viikonlopun kuvitella laihtuneheni. Toki hame meni aina välillä kengänki alle ja rapaantui mutta sou vot...sellaasta se on, meillä laihoolla! Kuka hörähti?

pau kirjoitti...

Kilometrin letka on kommentsuuneja, jos en ehdi minuutin päästä julkaisustasi laittaa postia :O

Tiirailin noita hamoskuvia, ja jokaisen eukkosen kohdalle yritin sovittaa Kaisasen naamaa, mutta en onnistunut! Liekö uusi Lookkisi niin tyrmäävä, etten tunnista, vai mahdatko tosiaan itse jääräpäisesti seisoa kamera kädessä joka kuvassa. Luultavasti niin.

Noille markinoolle en ennättäny, mutta jospa sitten ensi vuonna taas. Olen käynyt joka toinen vuosi yleensä: aloitin viime vuonna käymisen...

Onnea, menestystä ja siunausta sinne Letkutien joka mutkaan ja perille myös :)

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Minen ainakaa meinannukkaa hörährellä :D
Sinähän näytit oikeen erustavalta ja sopusuhtaaselta niis klerijuus.
Soli hiano asu ja mä imehtelen kuinken mä sitä vilimannu?
Noh, pitää ensvuanna ottaa vahinko takaasi.
Kyllä soon tosi, jotta jonsei mikää kinnaa liitingin kohoralta, nii tuntoo ittensä viittävaillen luufiuuliksi.
Sevverran kannattaas kyllä hamehen helemoja kumminauhoolla pitää ylähällä, jottei käyysi niinku Keltakalle kävi. Nyssoon sitte käsi paketis pestyyne kauloonensa.
Se itte mullen kertoo, jotta oli seisny lavittalla ja trohonannu jalakansa siihe pitkähän hameehinsa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Minä se toivon aina, että olisi patrinkilometrin kommenttiletka bloggauksieni perässä.
Minun entinen työkaverini, joka oli ruotsinkielinen, sanoi aina LETKU.
Kerrankin hänen edellään oli ollut pitkä autoletku, kun oli tullut töihin.
Hän vähän ihmetteli, mikä niin naurattaa, kun on liikenteen hidastamisesta kyse.
Sen jälkeen meilläkin on puhuttu vain autoletkuista :D

Kyllähän minusta kuvia näpsittiin, muistaakseni Magnuskin niitä otti, mutta ne eivät läpäisseet blogini ankaraa valintaseulaa.
Minäkin olin viimevuonna ensimmäistä kertaa 1700-luvun markkinoilla.
Aion kyllä mennä taas ensivuonnakin, jos Herra suo ja elämme.
Leivon myös jatkossakin niitä limppuja, jonka reseptin siskolta kerran sain.
Sinähän voisit myös tulla sinne myömään niitä pussukoita,kirjojasi ynnä muita käsitöitäsi.
Limput ja kakkelit menevät myös kaupaksi liukkaasti.

isopeikko kirjoitti...

No onhan siellä lämpöisesti puettuja tyttöjä :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Hyvin sanottu ja ytimeen osuttu!
Hiukan asioihin vihkimätönkin pystyi melko pian havaitsemaan, että kyse ei ole piitsvolleyn karsintakisoista :D