maanantai 20. elokuuta 2012


Yllä kuvasaalista taannoisilta 1700-luvun markkinoilta.

Vatsaontelo täynnä makeaa riisipuuroa alan kirjoittaa teittille kaikille lukijoilleni kaikista viime viikon supermielenkiintoisista häppeningeistä.
Tulkoon muuten sivumennen tähän mainittua, että ainoa oikea tapa syödä riisipuuroa on ripsutella sen päälle kanelisokeria! Piste!

Markkinoilla, kun käväisin myyntisession välissä syömässä ohraryynipuuroa, tein tutkimustyötä ihmisten mieltymyksistä samaisen puuron syömisessä.
(Ainoa oikea tapahan syödä ohraryynipuuroa on nautitsia se marjakeiton kera. Se, mistä marjoista keitto on väsätty, on täysin se ja sama).
Siis: ihan aluksi nuori äiti istuutui viereeni penkille ohraryynilautasensa kanssa.
Hänellä oli puuron päällä kanelisokeria, voiklunssi ja marjakeittoa. Kaikki siististi omalla puuro-alueellaan samalla lautasella siis.
Kukaan muu hänen perhekunnastaan ei puuroa syönyt kuin hän.
Täytyy myöntää, että hänen tapansa näytti herkulliselta ja kokeilemisen arvoiselta.
Eräällä miehellä, joka puolestaan istui minua ja lautastani vastapäätä, oli ainoastaan marjakeittoa puuron kyytipoikana. Itseasiassa puurosta ei näkynyt vihnettäkään punaisen kiisselin alta.
Heti, kun alkoi ryynit näkymään, kävi mies lisäämässä lientä.
Tämä tapa ei saanut varauksetonta hyväksyntääni.
Ohraryyni kiisselissä huutamassa toiselle ryynille, eikä saa vastausta, ei ole mieleeni lainkka.
Eräällä naisella vuorostaan, minusta viistoon vasemmalle, oli puurot paljaana lautasellaan, mutta hänpä kiskaisikin ison kannellisen kannun käsväskystään ja lorotti rusinakeittoa runsain mitoin puuronsa päälle.
Oma syömiseni oli tyssätä siihen, kun jäskähdin silmäilemään hänen syömistään.
Olen tosi kova jäskähtelemään paikoilleni ja katselemaan ihmisiä, vaikka he eivät söisikään.
En tee sitä uteliaisuuttani (ainakaan tietoisesti),vaan kerään materiaalia tulevaa kirjaani varten (yskähdys).
Olen muuten tehnyt katselmusta jo kymmenet ja taas kymmenet vuodet.
Olen saanut tavastani satikutiakutiakin. Ainakin lapsena.
Jos olin erehtynyt vastapuolen mielestä VAHTAAMAAN liian intenssiivisesti, läväytti tämä suunsa ilkeästi ammolleen ja suurenteli silmiään valkuaiset välkkyen vihaisesti.
Sitäpaitsi kirjakin, johon matskua olen ikäni keräillyt, on vielä työstösuunnitteluasteella ja melko varmasti myös siinä pysyy.
Runokirjaan "Nummer två" olen sentään hiukan uusia värssyjä jo saanut aikaan.
Siihenkin kirjaan toki pitää tehdä huomioita ja kuunnella asioita, että sivumäärää saisi enennetyksi.

Tiistaina käväisin Kauhavalla KD:n piirihallituksen kokouksessa.
Sanaista arkkuani jouduin avaamaan ainakin kahvia ja ihastuttavaa piirakkaa moheltaessani.
Tässä kohtaa onkin hyvä ilmoittaa, että olen perunut kunnallisvaaliehdokkuuteni.
Ilmoitan sen siksikin näin kirjallisesti, että kaikki kaksi äänestäjääni ehtivät katsella uuden ehdokaskohteen itselleen.

Torstakina ja perjantakinakin aivan varmasti tapahtui jotakin MIELENKIINTOISTA, mutta kalenterissa on kelmeät kohdat molempien päivien kohdalla. Plättipäiviä siis.
Luultavsti riiputin kieltäni ja nypin kynnensivut vereslihalle, jos en muuta.
Ajattelin tietenkin, että tämän muistan kirjoittaa ilman ylöspanoa.
Siis sen, miksi riiputin kieltäni ja nypin kynnennauhakkeet vereslihalle, mutta en muista pätkääkään.

Lauantaina oli sensijaan oikein mukavaa tapahtumaa tiedossa meille Letkutieläisille.
Olimme saaneet kutsun Nikolainkaupungin Asevelikylään AIKUISSYNTTÄREILLE.
Aikuinenkin (Eerikki) kyllä oli täytellyt vuosia tässä hiljakkoin, mutta oikeasti vietimme Joonathanin ja Viviannin (12 ja 10) synttäreitä, johon me vanhatkin saimme osallistua.
Kaverisynttärithän vietetään nykyisin, joko minogolfin merkeissä, tai pizzeriassa, tai hohtokeilaamassa hohtokeilahallissa.
Kaikista niistä minäkin tykkäisin, vaikka en olekaan enää kaveri-iässä. Kaikissa niissä voisin viettää MUMMUSYNTTÄRIT, jos synttäreitä viettäisin.
Olen lopettanut mummusynttärien vieton :(
En koskaan täytä enää pätkääkään. (Voin kyllä harkita, jos minut talutetaan hohtokeilaamaan, tai pizzeriaan).
Sensijaan lahjojen vastaanottoa en ole lopettanut, enkä ikinä aiokkaan lopettaa.

Aikuissynttäreille saavuimme oikeinkin hyvissä ajoin. LYLLAN ilahtui kuitenkin suunnattomasti.
Viviannikin juoksi naapurista toivorikkaana meitä vastaanottamaan.
Hän oli kuulemma jo mietiskellytkin, mitä lahjakympillään ostaisi.
Muistutin neitiä, että olemme jo lahjan antaneet. Oikeana hetkenä kesäkuun korvilla.
Nyt antaisimme lahjan vain Joonathanille, jonka synttärit olisivat syyskuun korvilla.
Tilanteesta selvittiin ihan hyvin ja neiti ilmoitti, että se saamansa lahja oli ollut paremminkin vauvoille sopiva ja että hän ei siitä ollut erityisemmin tykännyt. (Kyseessä oli joku pallopeli, jota peliä ei etsinnöistä huolimatta enää edes löytynyt).
-Lahjahevosen hampaisiin ei tavata katsoa, sanoin minä lapsenlapselleni opettavaisesti.
Sain samalla piston sydämeen. Minähän olen arvostellut mm. ilmapuntareita ja kobeliineja, vaikka en ole edes saanut sellaisia lahjaksi.

Sunnuntaina meillä oli rukoushuone Rauhalla kylien jumalanpalvelus.
KYLIIN kuuluu tässä tapauksessa Yryselä ja Palhojainen.
Saa niihin jumalanpalveluksiin aina muistakin kylistä tulla. Niihin saa itseasiassa tulla kaupungeistakin ja muista maistakin. Että tiedoksi ensivuotta silmälläpitäen.

Minä hankin jumalanpalveluksen jälkeen pidettävään kirkkokaffihetkeen puodista tarjottavat, pahvimukikupposet ynnä kermat.
Magnus leipoi hätäprätiköitä.
Hätäprätiköiden voittokulku vaan jatkuu.
On vain ehkä onneksi, että niiden kokokin kasvaa kasvamistaan. Rauhalle leivotut prätikät olivat melkein jälkiruokalautasen kokoisia, mutta sitä enemmän ihmiset hurrasivat.
Tässä muuten HÄTÄPRÄTIKKÄ (pikanisu) resepti:

6dl vehnäjauhoja
4tl leivinpulveria
1dl (runsas) sokeria
150gr margariinia (tai tietenkin voita)
2 kananmunaa
1dl maitoa
Rusinoita (alkuperäisreseptissä näitä ei ole, mutta ne antavat mukavat kiksit kohdalle tullessaan. En tiedä missä vaiheessa ne taikinaan laitetaan, mutta mielikuvituksen käyttö ei ole kiälletty).

Jauhot, leivinp. sokeri ja margariini "nypitään".
Kananmunat vatkataan maitoon ja lisätään seokseen.
Pyöritellään jauhotetuilla käsillä pallukoita ja paistetaan 200 asteessa 20 minuuttia.

Kylien jumalanpalvelus oli hieno tapahtuma, kuten aina.
Tapahtui sellainenkin ihme, että kahvi loppui pannuista, ennekö taas uusi satsi oli valunut.
Siihenhän olisi ollut helppo lääke: etukäteiskeitto pumppupulloon.
AINA on kumminkin systeemi ennen pelannut kahdella pannulla, joten en ollut ymmärtänyt varautua.
Iloinen asia on aina, kun joku loppuu hengellisessä tilaisuudessa VÄENPALJOUDEN vuoksi.
Tässäkään tapauksessa ei mikään oikeesti loppunut, kunhan väki vaan jaksoi odottaa ja meidän kylän väkihän jaksaa.

Tyytyväisinä, mutta iloisina entäydyimme sitten aikanaan kotiin ja otimme päikkärit ennen seuraavaan paikkaan siirtymistä.
Tai minä aloin tutkia päivän sanomalehteä, johon tutkimiseen vuorenvarmasti aina nukahdan.
Herään siihen, että pää retkottaa milloin mihinkin suuntaan ja on erittäin vaikeasti ja hitaasti ylösnostettavissa.
Suu on vuorenvarmasti myös aina apposen auki ja on samoin erittäin vaikeasti suljettavissa.
Kaikesta kuitenkin aina selvitään, niin nytkin. Tuona kirkkaana, kuulaana ja onnellisena sunnuntai-iltapäivänä.
Suuntasimme sitten Laalaan ja Raymondin luo kylille.
Ryystimme kahvia, juttelimme ja rukoilimme toinen toistemme puolesta.
Niin kului ehtoo ja palasimme Letkutielle ja painuimme pehkuihin.
Tähän päätän viimeviikon tapahtumakertomus-jakson tällä erää.

Ilmoitusluontoisena asiana ilmoitettakoon, että ensi maanantaina sarjassa "mielenkiintoista happeninkia Letkikseltä" bloggauksessa on katke.
Matkustan Venäjän maalle, enkä ota läppäriä mukaan. Ja muutenkaan.
Siunausta kaikille sivustoillani käväisijöille, ynnä lukijoille, plus kannanottajille.

T: Kaisa Joupinovits-Garamantsehov
------------------------------------------------------------
Jumalan kymmenen käskyä
Kahdeksas käsky:

Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

22 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Siinä olin minäkin tai mun koppani, heh. Vai venäjänmaalle lähret. Mulla on muuten samanlaanen juttu, seuraan ihmisiä, en ole huomannut seuraavani syömisessä vaan muutoin...yskähdin minäkin, kirjaani varten, heh. Ei puutu kuin aikaa. Taivaan Isä loi ajan, eikä puhunu mitään kiiruhista. Toivotan sulle ja teille oikein mukavaa, antoosaa ja turvallista matkaa!

vilukissi kirjoitti...

Tulikohan kommenttini...

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Joo, siinoli niin hyvä se ERULLISTA-ilimootus siinä sun kauppapuarin erustalla.
Olis teheny miäli kuvata vilimille kaikenlaasta joka paikasta, ku
kaikki oli nii komiasti ylöspantu.

Venäjälle lähären ja oon yätämyäri pussittanu kakaroota varti lyijjypänniä, pyyhetkummia, teroottimia, viivaamia, färityskyniä ja ruutuvihkoja.
Saimma niitä lahajootuksena.
Meemmä matkalla yhyrelle koulullekki johona tiätenki jaamma kakaroolle nuata pussia.
Pirämmä myäs seuroja ihmisten koriissa.
Mä hairaan kyllä kameran joukkohon matkallen.

Osuut naulan kantahan tuas aijjan-luamisasias.
Moon kuullu mainaastun, jotta jos molisimma viisahia, nii me nukkuusimma 8 tiimaa, tekisimmä tyätä 8 tiimaa ja 8 tiimaa olisimma perheen kans, harrastaasimma, tapaasimma tuttuja ja tuntemattomia ja istuusimma kirkos ;)

Kirja-asioos sulla ei liioon oo viimeenen sana sanottuna, eikä viimeesen kerran yskäästynä.
Ainesta ja taitua löytyy.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Kommentti on tullu perillen tänne larvoolle (vai taitaaki olla niin, jotta sinoot larvoolla?) ja moon jo vastaallukki siihen.
Yleensä en laita pahkuloontia (jos imehrellään, jotta tuliko miälipiret perille, vai menikö se pittitaivaasehen), mutta nymminen malttanu olla laittamati :D!

Aila kirjoitti...

Kaisa oo huoleta, sitei räknätä jos kattoo sellaasen lahajahevoosen suuhun, jota ei oo itte saanu. Emmä ainakaa räknääsi.

Jaahampsista, mullon kans vissi mielipires kriiskryynipuurosta ja sen silimästä, muttoon hilijaa.

Kai se Magnus ny kumminki on eherolla? Meinasin kysäästä, jotta kuka se toinen sun äänestäjäs olis ollu, mutta non salaasia asioota. Meirän huushollista sain prissattua mieheni KD:n eherokkahaksi, niin ei mun tartte, kun jos vaaliasiamieheksi.

Rosina kirjoitti...

Kyllä me nyt matkustellaan!
Mukava, että vielä ehdin toivottamaan;: Hyvää matkaa, hyvää matkaa, Kaisa-ystäväni!
Ja kiitokset "Hätäprätikkä-ohjeesta", veikkaanpa, että moni yllätysvieras niitä meillä vielä nautiskelee.
Magnushan niitä teillä leivoskelee vai muistanko oikein?

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Joo, ja oli hyvä opetus, miltä antajasta tuntuu, jos lahjansaaja alkaa valtavan valitustulvan.
Viviannikin tosin YRITTI peitellä pettymystään ja sanoi, että MIKS TE TOITTE JO LAHJAN?

Älä, älä ole hiljaa puuronsilmästä, vaikkakin olet ehken luultavastikkin väärässä! Kjeh, kjeh ;)

Magnus on ehdolla.
Ja voit hyvin kysäistä, kuka toinen äänestäjä on. Ensimmäinenhän olisi tietenkin
ollut Magnus. Minä puolestani äänestän AINA Magnusta niissä vaaleissa, joissa hän on ehdokkaana ja vaikka ei olisikaan.

Mutta se toinen...LUULEN, että yks Gun-Lög (nimi muutettu kolmeen (3)kertaan) olisi heikkona hetkenään antanut äänensä minulle.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Innolla tosiaan odotan VENÄTTÄN-matkaa.
Kiitos hyvänmatkantoivotuksista :)
Hyviä matkoja myös teille, jos vaikka innostutte vielä vaunuilemaan tms.

Yritän hiukan tikistää syömisissäni silmälläpitäen juuri tuota tulevaa matkaa, että mahtuisi sielä perillä ollessa mahdollisimman paljon piirakoita vatsakassiin :)

Magnuksen bravuureita ovat hätäprätikät.En ole niitä kertaakaan itse väsännyt.

Anitta kirjoitti...

Voi, miten mukava bloggaus.
Minusta riisipuuron voi syödä kanelin kanssa jouluna, mutta muulloin marjasopan tai rusinasopan kanssa. Ja minäkin kyllä lisään sitä soppaa puuron päälle. Eihän sitä puuroa voi kuiviltaan syödä. :=)
Täytyypä muistaa pysytellä sun selkäpuolella, jos satutaan samoille kylille, ettei tule kitalaki mainituksi sun kirjassas. :=) :=)
Minä vietän edelleen synttäreitä ja nimppareita, synttärit tosin viattomainpäivän kahvikutsuina.
Aika hämäävää, jos juhlitaan eri päivänä kuin varsinaisena syntymäpäivänä.
Noita hätäprätiköitä pitääkin kokeilla. Olisivat nopeita tehdä vieraiden yllättäessä.
Mukavaa Vennään reissua!

Aila kirjoitti...

Hullua yllyttää... Mulloli monta vuotta, jotten viittiny itte keittää riisipuuroa eres jouluksi, kun olin syöny siittä itteni mukulana ireti ja kun luulin, jottei meirän mukulakkaa siitä piittaa. Nyk kun keitän tai johonaki saan riisipuurua, niin kyllä mä paan siihen margariinikimpalehen silimäksi sulamahan. Mukulat syöö kaneli-sokurin kans.

Jaa, tekö sopevasti ootta äänestäny toistanna ristihin? No siksi mäki toivoon, jotta mieheni asettuus eherolle. Jotta tierän ketä äänestää.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Kiitos mukavista kehuista :D

RIISIPUURO pitää ehdottomasti syödä VAIN kanelisokerin kaa ;)
Tuolla markkinoilla syötiin OHRApuuroa. Molemmat puurot ovat maailman hyviä.
Muistan kansakoulussa (!) kun oli riisipuuroa ja rusinakeittoa, minä sain hakea niitä erikseen.
Olin silloinkin sitä mieltä, että kahta niin hyvää ei saa sekottaa.
Kotona taas, kun oli makkarasoppaa, sain oman osuuteni makkaroista "raakana" lautasen viereen.
En nimittäin tykännyt LÄMPÖISISTÄ makkaranpaloista.
Nykyään ei ole väliä ovatko makkarat kylmiä, haaleita, tai tulisenkarvaita.

Minä vietän kyllä innokkaasti muiden synttäreitä ja nimppareitakin, mutta omat haluaisin jo unehuttaa.
(Se on tosin mahdotonta juhlahullujen sukulaisten seassa) :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
En ollenkaan ymmärrä, että jostain voi syödä ittensä irti! :D
Magnus on syönyt ittensä irti ruispuurosta, jota mä hämmästelen kauhiasti.
Yritin kerran, työelämässä ,ruokatuntisin kokeilla syödä kaalilaatikkoa niin kauan, että alkaa kyllästyttämään.
Muutaman kuukauden söin ja kyllästyin...kokeiluun. En kaalilaatikkoon.

Noh, nyt meinas tulla ENSIMMÄINEN ristiinäänestys ;)
En ole ollut koskaan ehdolla, enkä ikuna enää toistakertaa mee!

Anitta kirjoitti...

Ohrapuuro pitää olla uunipuuroa ja syödä lakkahillon kanssa, hätätilassa käy vadelmahillo.
Kokeilin tehdä noita hätäprätiköitä. Piti tehdä puoli annosta, mutta vehnäjauhot ei riittäneet. Kävin kyllä välillä kaupassa kahdestikin, mutta en muistanut ostaa vehnäjauhoja, joten vain 1/4 annosta sitten kehiin. Kananmuna piti puolittaa. :=D
En muutenkaan tehnyt ihan ohjeen mukaan. En nyppinyt jauhoja vaan sekoitin kauhalla. Ja kun jauhot kerta oli vähissä, niin en pyöritellyt pallosiakaan jauhotetuin käsin, vaan kauhalla kaapasin kökköset pellille.
Juu, ja kun rusinoista tykkään, niin muutama niitäkin joukkoon loppuviimeksi. Tosin ne ei menneet tasan, johonkin tuli monta ja johonkin vaan ehkä yksi rusina.
Ai, mutta laitoinhan minä lusikallisen kaurahiutalepaketin pohjamuruakin.
Oli muuten mureita ja hyviä iltateen kanssa.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Olen syönyt uuniohrapuuroa ja myönnettäköön, että maikiaa oli.
Lakkahillosta ei meikäläinen enää näe edes unta, niin harvinainen herkku se on.
Juustoportista olen viimeksi parivuotta sitten (tai jotain) ostanut sellaisen pikkaraisen purkin, johon mahtuu kaksi ruokalusikallista (tai jotain) tuota ihanaa herkkuva.

Magnusta nauratti, (ja meitä molempiakin) kun luin ääneen sinun prätiköiden leipomisesta.
Joo, färskinä ne maistuvat parhaimmilta.

vilukissi kirjoitti...

Blogillani on sulle tunnustus, prenikka, käy siappaamas.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Minä kuule käyn, vaikkahan toiset joutuus orottohon autos mun Venäjänmaalle lähtyä :D
Se onki ainua ikänä saamani renikka ja on kovasti mialuunen, vaikken oo viälä nähänykkää.
Kiitos vaan! :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Mä kattelin sitä renikkaa monta minuuttia silimilläni, mutten ny joura muuta tekemähän.
Sitte ku tuun kotio, mä alakaan tuteeraan, kuinka sen kans toimitahan.

isopeikko kirjoitti...

Maailma on niin avara pikku pikku Kaisa :) muista katsoa myös sivuille :)

Aila kirjoitti...

Kyllä mä sitte heti kohta muistin, jottoot liesus, kun tulin tänne värkistelemähän, jotta miksei Kaisa oo mitää kirioottanu...

Minen liioon käsitä, jotton joku syöny ittensä irti ruispuursota. Taikka me sanoomma sitä ruisvelliksi. Äitee pani sitä kamiinalle hautumahan ennen kun lähti navettahan, niin meilloli aina aamupala valamihina ennen kouluhun lähtyä. Minen vain saa tehtyä niin makoosta kun äiteen velli oli.
Se, että moon vältelly riisipuurua, johtui vain siittä, kun jouluna ensi piti ähtää kaikensorttista looraa mahansa täytehen ja sitte viä puolipakolla puurua... Äitee sitä tyrkytti joka välis, jottei solis muijonnu.
Moomma kulukenehet mieheni kans hillamettäs joka kesä, viimeeset vuoret Lapis asti, niin oomma saanu herkutella valokiilla.
Jaahas, olikohan se Vilukissin renikka se "Stick-it I love your blog", jonka mäki meinasin sulle nakata - ja kai mä nakkaanki, kun kerta lempiblogiille se kehootettihin lähettämähän.

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Maailma on todella avara :D
Ainakin se kolmentoistatunnin köröttelyn jälkeen siltä tuntui.
Mitä pikku-adjektiiviin tulee, on se ehken hivenen liioitellun tuntumoista meiksin kohdalla ;)

Katson aina sivuille!!! Juurikin niin tein.

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
Juuri melkein äsken tultiin.
Sen verran, että ehdin syödä osan tuliaisista, puolet litrat tikkelpääriä ja muutaman maahan pudonneen omenan.
Aikalailla päässä sihisee, mutta yritän huomenissa kirjoitella MATKAraportaasin.

Kivaa, että on prenikkaa tulossa toisellekkin rinnustalle :D

Aila kirjoitti...

Hauskaa! Kohta Kaisalla keltainen lappo molemmiis kikiis!
No nyt täytyy mennä lukohon matkaselevitystä. Jonkun kuvan kerkisin jo havaata.