maanantai 17. syyskuuta 2012


Pikkuinen varoitus ja lisäys lukijoille:
Teksti näyttää suoltuneen yhtenä pötkönä näkyville, vaikka taatusti tinttasin asiayhteyksien välille rakoa!!!
En tiedä, mistä johtuupi, enkä jaksa alata korjailemaan :(
Bloggaus on nyt lähenpänä katkoa kuin koskaan :(



Sateista, sumuista, pilvistä, mutta kaunista maanantaipäivää kaikille. Varsinkin teitteille, jotka täällä käytte lukaisemassa mielenkiintoa tihkuvia reportaasejani.(Merkittävä rykäisy). Kalenteri tuossa vieressäni näytti kovasti vaalealta, kun sitä muistin verryttelemiseksi hiukan tutkailin, kunnes ymmärsin, että se oli auki väärästä kohtaa. Oikeasta kohtaa aukaistaessa maanantai-loossissa lukee jykevällä käsialalla: DRAAMA 1/2 7 lähkäri. Se tarkoittaa sitä, että maanantaina olisi Nikolainkaupungissa KL: lähetyskodissa ollut ensimmäinen kokoontuminen draamaryhmällä, johon olen lupautunut menemään följyyn. Noh, erinäisistä syistä juohtuen jouduin loistamaan poissaolollani. Sain sitten kuulla, että poissaoloni ei ollut haitannut paljoakaan. Minulle päinvastoin oli löytynyt lellusti sopiva roolikin jouludraamanäytelmää silmälläpitäen. Saan esittää suurlapsisen perheen äitiä. Ilahduin kovasti, koska siinä roolissa ei oletettavastikkaan ole paloja repliikkejä. Varmaan sellaista tuskanpuhuvaa huountaa paljoltikkin. Oletan, että ne vähäiset ovat sellaisia "nyt lopetatte tappelun, miksi minä joudun siivoomaan kaikkien sotkut, kukaan ei välitä,nyt läksyjen kimppuun, päät tyynyyn!...jne. jne. Ymmärrän myös hyvin, että Maria osan ohi ovat vuodet jo lipuneet. Onneksi olen kaksi kertaa elämässäni saanut näytellä Mariaa (Magnus oli Joosef). Tämä onnenkantamoinen tapahtui samana jouluna ja osaan pyytäneet tahot olivat täysin toisistaan tietämättömiä. Silloinkin olimme Magnuksen kanssa jo siinä iässä, että viittävaille sopiko osat esittäjiin, tai päinvastoin. Mielenkiinnolla aion kuitenkiin tähän suurperhe suur-rooliini tutustua. Keskiviikko on typösen tyhjä, mitä merkintöihin tulee. Luultavasti se oli myös toiminnallisesti tyhjä. Erittäin varmasti se oli tuijottelua seiniin ja laipioon. Ehkä tuijotin myös paljonpuhuttuihin tekarikynsiini, jotka ovat tänään tulleet tiensä päähän :( Yksi kynsistä on nimittäin ruokaa laittaessani kadonnut. Kuin tuhka tuuleen. Pahinta on tässä tapauksessa, että se on voinut kadota myös laittamaani ruokaan. Tein LOUNAAKSI makarooni/tomaatti/maustetonnikala/paprika/sipuli/sieni/ketsuppi-mussakkaa ja kynsi on voinut pudota viipalointi&tyhjennysoperaatiossa mussakan sekaan. Charles sanoi ruokalautasta tutkiessaan ja siinä haarukkaa pyöritellessään, että hän ei ole ruskeiden papujen ystävä.(Hän ei tiennyt kynnen katoamisesta vielä yhtään mitään). Lohduttelin häntä sanomalla, että pavut eivät ehkä tällä kertaa ole se pahin juttu. Kerroin epäilyksistäni kynnen suhteen. Ei auttanut, vaikka sanoin, että pesin käteni ja kynteni hyvin ennen ruoanlaittoa ja että se on voinut pudota sataan muuhunkin paikkaan kuin ruokaan. Charlesin ilme oli paljonpuhuva, kun hän "söi" sapuskaa. Nauran harvoin, jos koskaan. Siis nauramisella, tarkoitan sellaista naurua, että vesi suihkuaa silmistä, happi loppuu ja pallea kramppaa. Nyt en saanut nauruani lakkaamaan ja edelläkirjittamani tuntomerkitkin sopivat muutenkin nauruun jetsulleen. Herettyäni, tiesin sanomattakin, mitä meikäläinen joutuu syömään seuraavat pari päivää. Mössykkää! Ehkäpäihan KYNSImössykkää! Ruokaahan ei pois heitetä ja kynnenhän saa aina laitettua taltrikin reunalle. Magnus söi ILOMIELIN toissapäiväisen juustokeiton lopun. Hän ei edes nostanut mössykkäpilkkumin kantta. Toissapäivänä meillä oli tuttuja Jyväskylänkaupungista vierailulla. Nimittäin Äkku ja Tyttityllerö. Keitin viisi (5) litraa juustokeittoa vieraiden ja oman väen nautittavaksi Sipulsin vajaan kilon verran leipä/maalais/dalmaatialais/narinajuustoa keittoon sekaan, että kerrankin olisi kunnolla sattumia, eikä tarvitsisi niitä erikseen onkia. Silmät innosta säihkyen kehoitin väkeä pöytään. Mauno rukoili ruokarukouksen. Ilmenikin kauhukseni, että kaikista maailman pöperöistä juuri dalmaatialaisjuusto ei kuulunut Äkun lemppariruokiin. Hän kertoi sitten pelkkää perunaa ja lientä ryystäillessään, kuinka hän kerran nuorenapoikana oli erehtynyt laittamaan ko. juustoa palan suuhunsa. Oli se juustonen pyörinyt poskesta toiseen koko päivän ja osan seuraavaakin, ennenkö hän oli voinut sylkäistä sen pois. Piti näet olla varma, ettei kukaan näe, koska siihen aikaan ei ollut muotia syleksiä ruokaa pois, eikä liioin heittää menemään. Tyttityllerö onneksi piti juustosta ja sai syödä Äkunkin sattumat. Joskus on oikein onnellista, kun on keskenään naimisissa ja toinen ei tykkää jostakin, joka on taas toisen herkkua. Meillä asia pelaa suuntaan Magnukselta minulle, (vrt. graavilohi, munuaiset, maksa, kieli jne, joita Magnus ei suostu unissaankaan suuhunsa ottamaan. Sellaista kertaa, että Magnus joutuisi syömään jotain minulle maistumatonta ei ole. Minulla ei yksinkertaisesti ole sapuskaa, josta en pidä (senhän voi satunnainen ohikulkijakin kyllä hyvin havaita). Ehkä valkosipulietanat ja kamelinkyttyrästä tehdyt lihapullat voisivat hivenen nikotuttaa, mutta uskon, että niihinkin tottuisin. Kyllähän asianlaita toki niinkin on, että nuo kaupasta ostetut nitinänatinajuustot ovat vain kalpea kuulto niistä ensimaidosta tehdyistä todellisista leipäjuustoista, joista nykyihminen ei enää näe edes unta. Itseasiassa leipäjuusto ei oikein maistu miltään. Mutta se nitinä onneksi pelittää näissä nykyisissäkin juustoissa, joten juustosoppaa keitetään meillä vieläkin, mutta ei enää vieraille ;) Yhtenä iltana männäviikolla olin liikunta&vapaa-aikalautakunnan miitingissä kunnantalolla. Iloittiin kovasti liitokiekkoradasta, josta idea on tullut nimenomaa meidän lautakunnastamme. Rata on kuulemma ihan sellaista tasoa, että sielä voitaisiin järjestää sm-kilpailutkin. En ole itse käynyt pelaamassa, mutta kuulin, että kovasti siinä ainakin aluksi saa liikuntaa. Kiekkoa joutuu näet etsimään pitkistäkin matkoista, kun se tuppaa liitelemään vähän sinne sun tänne, ennenkö oppii tekniikan ja osoittelemaan sihdin suoraa kettinkitelineeseen. Menkää hyvät ihmiset etsim...öh heittelemään kiekkoja Isonkyrön Ylipään kuntoradan tienoille. Kiekkoja saa ostaa kiekkokaupoista, eli urheiluliikkeistä. Sunnuntaina olimme tietenkin kirkossa. Kirkko oli kivasti kansoitettu, koska olihan Herättäjäjuhlien kiitosjumalanpalvelus ja seurat. Oi, miten virret kajahtivat komeasti, kun suuri innokas kansanjoukko oli veisaamassa. Mielessäni kiittelin (ties kuinkamonennen miljoonannen kerran) vanhaa tyttökoulun musiikin opettajaani, joka opetti meille tytöille runsaasti virsiä aikoinaan. Melkeinpä unehutin hänen "nuin viisaan näköinen ja nuin tyhmä"- lausahduksensa. Anteeksihan olen sen kyllä antanut. Pappi piti hyvän ja raamatunmukaisen puheen. Minä olen huono siteeraamaan puheita ja siksipä kehoitankin kaikkia teitä lukijoitani ja kaikkia muitakin, menemään sunnuntaisin kirkkoon ja kuuntelemaan itse. Kirkonmenojen jälkeen tarjoiltiin seurakuntatalolla lihakeittoa ja nisukahvit. Keskustelimme samassa pöydässä istuvien kanssa tarjolla olevasta ruuasta. Ihmettelomme, että mitenkä se voikin aina olla niin mahdottoman hyvää ja maistuvaista? Mitenkä emännät onnistuvat saamaan maut kohdilleen, kun keitettävänä on sata litraa? Sanoin pöydässä tuntemattomille ihmisille, että lihaakin on kuin sukuhaudassa. Magnuksen naama meni niin peruslukemille, että kuiskasin punastuen, että vertaus oli väärä ja ontuva. Lupasin, etten sitä enää käytä. Olen kyllä luvannut muistaakseni ennenkin, mutta nyt toivon pystyväni pitämään sen. Hohhhhhoijjaa :( Sunnuntai-iltana meillä oli Ystävyydenkulmassa (Isonkyrön Tervajoella) Kansanlähetyksen KOHTAAMISPAIKKA-seurat. KOHTAAMISPAIKKA-seurat ovat tismalleen samat kuin sunnuntaiseurat. Nimi on vain muutettu. Aikaa täytyy seurata, mitä nimiin tulee. Nimestä on aikomus ajan saatissa pudottaa vielä seura-sana veks. Tevetuloa KOHTAAMISPAIKKAAN kalskahtaa paremmalta kuin tervetuloa SUNNUNTAISEUROOHIN. Oikein komealta vaikuttaisi SUNDAY MEETINGPLACE IN FRIENDCORNER ja aionkin ehdottaa sitä seuraavassa ystäväkokouksessa ;) Puheet ja laulut ja todistukset ovat aina Jeesus-keskeisiä se on selvä se. Oli nimi mimmoinen tahansa. Niin tälläkin kertaa. Lehti-ilmoituksessa oli maininta seurojen lopuksi nautittavista hätäprätikkäkahveista. Prätiköille hurrattiin taas valtavasti ja ajattelinkin, että hätäprätikästä kehkeytyy tällä menolla ehkä Isonkyrön kansallispulla. Minusta puolestaan on kehkeytymässä Letkutien kansallisrunoilija. Sain lausua seuroissa yhden runon, jonka aikana päänsisässä kutkutti tuttu tunne. (Tuttu tunne: minä se vaan oon tälläinen surkimus. Vaatteet on nypyissä ja leukoja liikaa, enkä mä osaa mitään, enkä ikinä opikkaan, kahvista tulee tietenkin liian väkevää jne. jne). Vettä ei sentään tällä kertaa tarvinnut hörppiä. YHDEN runon kun pystyy sönköttöhön (pakko laittaa tuo sana murteella, kun se on niin maikee), vaikka kuivin suinkin kieli kitalakeen niittaantuneena. Viimeviikolla soitettiin myös keräämään Nälkäpäivä- keräystä. Olen sanonut olevani käytettävissä niin kauan kuin huoku kulkee. -Yksi huono aika olisi enää jäljellä, sanoi keräilyvastaava puhelimessa pahoitellen. "Huono aika" oli perjantai-ilta 18-20 ja sopi minulle mainiosti ja oli kaikinpuolin hyvä. Ihmiset olivat erittäin positiivisia ja auttavaishaluisia. Varsinkin nuoret miehet tulivat ilahduttavan runsaasti keräyskippoa pitelevän punaliivimumskin tykö. Samoin pikkumuksut, joiden pikkusiin kätösiin äidit kauempana asettelivat rahoja. Samoin miehet, naiset...kaikki. En ehtinyt syödä evääksi varaamiani suklaakuorrutteisia pähkinöitä enempää kuin lutkuttaa sitruunakivennäisjuomaakaan. Nyt loppuu sönkötys tällä haavaa jatkuakseen taas ensi maanantain aikoihin. T: Kaisa Söncrenius-Pulppuräng Ps. Kuvat tämänkertaisella bloggaussivustalla ovat, kuinkas muuten, Venättän matkalta. Ylimmässä kuvassa lämpiää sauna jossainpäin tuota suurta maata. Keskimmäisessä on kuva Kuittisten koululta, jossa kävimme pitämässä seurat. Koulu ei enää avannut oviaan oppilaiden tulla tänä syksynä. Alimmassa kuvassa on näpsäys aamupalakattauksestamme, joka pala nautittiin aina Aunuksen kirkon tarjoilutilassa. Keittiö on siinä ihan samassa paljeovilla erotettuna. Otan siitä köökistä sitten kuvan, jos joskus vielä matkalle mukaan pääsen ja maapallo pyörii. --------------------------------------------------------------- Jumalan kymmenen käskyä: 1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita jumalia. 2. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimeänsä turhaan lausuu. 3. Muista pyhittää lepopäivä. 4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. 5. Älä tapa 6. Älä tee huorin. 7. Älä varasta. 8.Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. 9.Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. 10. Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa, palvelijoita, karjaa äläkä mitään, mikä on hänen omaansa.

22 kommenttia:

Mansikki kirjoitti...

Onkohan tuo sun juustosoppas samaa ku piimävelli, jos on, sitä minäkään en suuhuni laita. Sain siitä kammon eksluokalla koulus, ku isoolle ja syvälle posliinilautaselle kipattihin saunanapollinen sitä muikiaa (anteeksi ilmaisu) liäntä. Ja kaikki piti syärä, opettaja vahtii pöyrän toises pääs. En viäläkään pysty juamahan piimää. Mutta hätäprätikööstä mä tykkään, nam. Kiitos viälä kerran eilisestä illasta ja kyröön kansallispullasta! Se resepti?

Aila kirjoitti...

Aina mulla tuloo nuota lukuvikoja. Mä luin jotta "DRAAMA ½7 LÄÄKÄRI" - ja ajattelin, että mitäs dramatiikkaa lääkärissäkäyntiin liittyys.
Mitä tuloo kirkoskäyntiihin, niin eri kirkoos tahtoo olla eri sunnuntaina aiva eri saarnat, ja samooski kirkoos ne vaihteloo pyhästä toisehen. (Onneksi)
Som muuten tiämmä tuo liitokiekko tullu Suomehen Kauhajoen kautta, sinne Ameriikoosta takaasi muuttanehen opettajan följys.
En saattanu olla havaattemati, jotta Aunuksen kirkon aamupalapöyräs on kertakäyttöastiat. Eikö sinne oo lahajootettu oikeeta taltriikkeja? Vai eikö siä saa tiskivettä mistää?

kaisa jouppi kirjoitti...

Mansikki
Ei ollut kyse piimävellistä!
Oliski, että vielä joskus sais piimävelliä, joka kuuluu hyperherkkuruokiini :D
Tuo oli kyllä hykerryttävä ilmaus tuo SAUNANAPOLLINEN MUIKIAA LIÄNTÄ.
Onneksi Äkku sai itse ammentaa kattilasta. Minä olisin innoissani tehnyt saman virheen, että olisin öösännyt rakkaille vieraille saunanapollisen tätä HERKKUVA.
Siis ei tietoakaan piimävellungasta, vaan soppa oli keitetty kuni makkarakeitto, mutta makkarien tilalla leipäjuuston sipareita.


Kyröön kansallispullan resepti on paljastettu, jos ei ihan edellisessä, niin toiseksi edellisessä bloggauksessani.
Jos et löydä, niin laitan sen uudestaan, jos vaan vink, vink.

Kiitos ittellenne, ku tulitta :D

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
No hyvä, että selkis :D
Mutta kyllä sitä aina lääkärissäkäyntiin hiukkasen draamaakin liittyy. Muistelen vaan sitä kipeetä polvilumpsukkaani.
Se on muuten parantunut aikamoisella vauhdilla, josta kiitos Herralle!

Joo, saarnoja on monenmoisia ja erilaisia jokapaikassa.
Meillä Isossakyrössä on aina samanlaisia saarnoja: hyviä! :D

Oli sielä kirkossa kruusiastiatkin, mutta niin suurta ruplatukkua nokkani edessä ei kukaan olisi huiskuttanut, että tiskaamaan olisin suostunut.
Muut ajattelivat vissiin samaan sähtiin, kun suostuivat kertakäyttöserviisin ostamaan.
Puhdasta vettäkin lorisi kraanasta, mutta sekään ei ketään inspiroinut.
Koska kertakäyttökattiloita ei vielä ole keksitty (tai itse itsensä porstaavia) emme keittäneet puuroakaan.

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Olit laittanut edelliseen postaukseeni kiperän kysymyksen irtokynsien tarpeellisuudesta&tarpeettomuudesta ja vastaan tähän pötkyläpostaukseni loppuun:
eivät ole tarpeellis-kannatettavia kapistuksia!
Kauniita ovat ja somia, mutta sinkoilevat ihan minne sattuu ja huomaamatta.
Noh, suussa kynnen varmaan viimeistään huomaa :(

Nyt olen ajatellut alkavani hoitelemaan hiukan paremmin noita kymmentä omaa luomukynttäni.
Hillitty lakka ja ehjät kynnenreunat sopivat minulle (ja perhekunnan ruokailua ajatellen) parhaiten.

pau kirjoitti...

Piimävelli oli meillä päin huituvelliä ja ihan hyvää sellaista. Äiti tapasi keittää sitä usein, kun isä tykkäsi siitä, mutta en tiedä, onko äiti keittänyt enää, kun isä kuoli. Minäkin siitä tykkäsin, ja voisinkin pyytää äitiä laittamaan sitä, kun taas menen käymään.

Onnistuin saamaan pöytäkoneen toimintaan, joten nyt voin lukea juttujasi ilman että teksti hyppii sinne tänne :)

Kerro sitten, jos KADONNEEN KYNNEN ARVOITUS ratkeaa ;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Piimävelli on tosi makoisaa ja entäs sitten kaljavelli?
Jälkimmäistä äitini myös aina keitti jouluna jälkkäriksi!
Siihen laitettiin runsaasti leipäjuustonpalasia. (Slurp&maiskis).

Laitan ilman muuta tarkan selonteon kynnestä, jos se löytyy esimerkiksi siitä keittämästäni mössäkästä.
Ko. ruokaa on vielä huomiseksikin minulle syötävänä (muuthan sitä eivät ole tietystä syystä syöneetkään).
Kynsiä on myt LAILLISESTI irronnut 3 lisää. Laillisuus meriteeraa sitä, että ne ovat irronneet tarkan silmälläpidon alla.
En ole vielä kokeillut, pitääkö kutinsa, että asetooni irrottaa kynnet iisisti.
Hohhohhoijjaa, että tuo kauneus vaatii punnerruksia!

Nils- Aslak kirjoitti...

Tuo aamiaiskuva oli terveellisen ravitsevan näköinen.

Join eilen kahvia mökkiterassilla ja tuuli oli lennättänyt havunneulasia kaffekuppiin. Isäntä ei huomannut kahvia kaataessaan.

Minä huomasin hyvin, kun kaksihaarainen neulanen tarttui kurkkuuni. Lähti onneksi melkoisella kakomisella.

Irtokynsi voisi myös olla kiusallinen, jos menee väärinpäin kurkkuun.

Nuo koristellut kertakäyttöastiathan ovat aivan aidon näköisiä ja tyylikkäitä. Iso tiskipino on kiusallinen ja vaivaa jo aamiasta nauttivaa seuruetta. "Pakko lupautua tiskiin, ei nuo kumminkaan; ota, ota nyt vielä uusi lautanen siihenkin".

kaisa jouppi kirjoitti...

Nils-Aslak
Joo, söimme mahdollisimman niukkaeleisen aamiaisen, että kupuihimme mahtuisi paljon seuratuvissa tarjottavia makoisia piirakoita ynnä muuta hyväskää.
Nuo komeanfäriset kertakäyttölautaset ostimme AINOASTAAN siksi,kun siinä superhypermarketissa ei ollut niitä tylsiä ja halpoja valkoisia taltrikkeja.
Minä en ole koskaan ollut mikään himotiskaaja. Matkoilla olletikkaan ;)

Magnuksen paappa horaisi kerran puisen tupakkaholkin kurkkuunsa! Oli nukahtanut holkki suupielessä.
Faari sai apteekissa lääkettä "outoon puristavaan näverrykseen" hakiessaan, kauhean yskänkohtauksen.
Siinä tuoksinassa holkki holahti apteekin lattialle.

Anitta kirjoitti...

Iltaväsyn aikaan rupesi naurattamaan tuo "suurilapsisen perheen", eikö monilapsisen vai onko lapset suurikokoisia/aikuisia.

Ai, ai, kun saiskin huituvelliä. Pitäisköhän itse tehdä, ois pari rusinaakin pussin pohjalle. Siirappia ei ole, mutta jos sulattais sokeria.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Pakkas minuakin ruveta naurattamaan ja olisin nauranutkin, mutta kun meinas hiukan itkettääkkin ;)
Minä likka se kyllä kirjottelen mitä sattuu!
Kas, kun ei rooliksi tullut suuripäisten lasten moniavioisena isoäitinä!!!

Minä luulen, että se huituvellunka vaatii ehdottomasti sen siirapin.

Ailakki kirjoitti...

Voihan piimävelli ja siihen kun viälälaittaa kotijuuson palasia .mutta toinen velli mikä meillä käy parhaiten kaupa on kaljavelli kotikaljasta tehtynä.hyvään rooliin oot päässyt .hyvän näköisiä kuvia oomma saaneet katsella aunuksen matkaltanne kuvien kera tuntuu kun olis ittekin saanut olla mukana niitä katsellessa .on teillä ollut siunattu reissu.meillä tässä on elelty hissukseen pakottavista syistä mutta hyvä näin päiväkerrallaan kohti huomiseen.Siunauta loppuviikkoon...

Rosina kirjoitti...

Vesi tippuu minunkin silmistä, viimeistään silloin, kun luen Kaisan blogiin kirjoitettuja kommentteja. :))
Piimävellit, juustovellit ja suuripäiset lapset, hah, hah..
Ei, en suostu syömään saunanapollista muikiaa liäntäkäkään, saati sitten jotain piimävelliä.
Piimä ja rusinat eri kuppiin, kiitos.
Anteeksi nyt vaan.

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Ne sinun tekemät leipäjuustot ovat ihan luku erikseen!!!
Vesi kihahtelee kielnpäälle, kun vaan ajatteleekin asiaa.

Kaljavelli on myös meidän lempparivelli :D

Olemme muistaneet veljeä hänen asiassaan.
Nyt on varmaan hyvä kaikella lailla ja kuntokin nousee kohisten, mikäli yhtään asianomaista tunnen ;)
Hyvää loppuviikkoa sinne myös.

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Siis mitä? Löytyykö maan päältä joku, joka ei tykkäjä piimävellistä? ;)


Tuosta erikseen syömisestä muistan, miten minä sain koulussa syödä riisipuuron ja rusinasopan erikseen.
Molemmista tykkään ylikovaa, mutta ei sekaisin sotkettuna!!!
Kotona taas minä sain oman makkaranpalaseni (about 5cm) KYLMÄNÄ ja erikseen, kun muiden palaset killuivat keitossa.
Minä en tykännyt lämpöisestä makkarasta.
Nyttemmin asiat ovat muuttuneet niin, että kaikki tyylit käyvät kuin myös kaikki makkarasortimentot.

isopeikko kirjoitti...

Nyt peikko meni ihan solmuun ja jäi sinne :)

kaisa jouppi kirjoitti...

isopeikko
Ehei, ei solmuun jäädä, vaikka luulis.
Suoristus vaan ja lumpsista, niin mukana ollaan.
Paljon pahempi on ns UMPPARI, eli UNPISOLMU.
Siihen voi jäädä takkuun, mutta ei lopullisesti siihenkää olleskaa :D

vilukissi kirjoitti...

mäkään en tykkää piimävellistä. olipas hyvä nimi juustolle, heh, dalmatialaanen. Sitä syön sellaisenaan, mutten mihinään nimes lämmitettynä enkä ny ainakaan lakkahillolla. mä oon outo ja kuitenkin näytän siltä, että voisin syödä kaiken, mikei tajua edestä paeta. vai kynsiviillokkia menit mahdollisesti tekemähän. ei sunkans tuu elo pitkäksi, ei. tai ei ainakaan arkiseksi, heh. olipas se kurjasti sanottu opelta susta, se oli itte tyhmä! tosi tyhmä. mulle on tulos ruakaviarahia ja yritän nopiaa kommentoora. sulla oli niin palio asiaa, tyhyjä kalenterikin, sen kantsiikin aina avata väärästä kohorosta, kun haluaa olla rauhas. vaikka het ens helemikuun kohoralta.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Tätä kirioottaessa ootta jo varmahan syäny hyvän kurmehen.
Joo,ei siinä palijua kerkiä lokiihin kirijootella, ku tuloo syämäviarahia. Mulla ainakin aharistaa nousohon jo kuurelta, vaikken keittääs ja laittaas, ku nötköttisoppaa.

Vai et syä lakkahillua ralmaatialaasjuuston päällä. Sisso!
Mummiälestä soon parasta, mutta ku se ryäkäles on niin tyyristä. Ei likikää joka kerta malta sitä kyytipoijjaksi ostaa.
Munki miälestä maalaasjuusto on parahultaasta kylymänä :D

Magnus ei oo kyllä valittanu, jotta mun kaa tulis aika pitkäks, mutta sitä soon pahkuloonu, kuinka kestää loppuhun asti ;)
Moon aika kränkyn luantoonen.
Tasaanenki moon (aina vihaanen).

Anitta kirjoitti...

Jos vaan onnistuu, niin minä lämmitän sitä dalmatialaisjuustoa ja laitan päälle sekä lakkahilloa eli linttejä ja kermaa/kermavaahtoa.
Hätätilassa juusto menee kahvin kanssa ilmankin kun pistää kuppiin likoon.
Vielä hätäisemmässä syön lakat kerman kanssa. En sentään kermaa pelkästään (vielä).
Muistanpa ajan kun äiti nosti 3 litran linttipurkin pöytään ja sanoi että syökää. Ei ole ajat entiset, ei.

kaisa jouppi kirjoitti...

Anitta
Sehän se onkin ihana tapa d-juustoa syödä, kun SIPULTAA sitä kahvin sekaan :D
Lakkahillo kermavaahdon kanssa kuulostaa myös hemaisevalta.
Pelkkää kermaa juon joskus salaa, jos se on KUOHYKERMAA, eikä sellaista laihdutelientä.

Mutta nyt tekee mieli tarttua syömiseen nimeltä LINTTI!
Hyvät ihmiset, onko minulta päässyt luiskahtamaan sivu suun joku merkittävä herkku?
Mitä ja mikä on lintti?
Tulee mieleen joku lituskainen, hunaja-rapeainen pisketti.

Anitta kirjoitti...

Lintti eli lakka eli suomuurain.
Hyvällä lapsella on monta nimeä.
Meillä lapsuudessa käytiin lintissä ja syötiin linttejä, sellaisia kypsiä, keltaisia, mehukkaita ja makeita. Ei niin hyviä saakaan kaupasta kun ne on poimittu puoliraakana ja hillokin niistä tulee harmahtavaa.