maanantai 12. marraskuuta 2012



Koska kameramme on aina koteloituneena piirongin laatikossa, eikä uusia näpsäyksiä ole siis laittaa esille, pistän parinvuoden takaiselta Israelin matkalta näytille muutaman kuvan.
Ovat ehken jo kertaalleen (ainakin) olleetkin, mutta väliäkös sillä. Ovat niin hyviä, että kestävät useamman kerran tarkastelun! ;)
Näitä kuvia katsellessa iskee aina armoton kaukokaipuu tuohon  maahan. Pääsisipä saapasteleen taas sen kamaralle.
Silloin, parivuotta sitten, ajattelin matkalta kotiin palattuani laittaa nenäliinan nurkkaan aina jokusen senttisen seuraavaa matkaa varten, mutta laittamatta on jäänyt :(

Taas on maanantai ja reportaasin aika. Tuntuu, että yhtämittaa on reportaasin aika. Onkohan aikarautaa siirretty hieman muutenkin kuin vain tunti johonkin kulloiseen suuntaan? Onkohan laitettu ihan nopeudensäätöä hiukan löysemmälle, tai kierretty tiukemmalle?

Joka tapauksessa istuskelen jälleen tässä vanhan läppärini ääressä haikeana, mutta onnellisena kirjaamassa häppeninkejä luettavaksenne.
Vieressäni höyryää kasvislientä muumikupissa ja tuttu kalenterinikin  loistaa valkoisena ja tahrattomana liemikupin vieressä.
Haikeutta sisikuntaani aiheuttivat kaikki nuo ihanat matkakuvat ja onnellisuutta on omiaan lisäämään juuri elämäni viikonloppu ja tottakai koko viikkokin.
Mutta aloitetaan alusta.
Maanantai ja tiistai loistavat poissaolollaan, mitä merkintöihin tulee. Muistan kuitenkin kirkkaasti, että siivosin sinisen perintökaappini (rakkaan, ajat sitten edesmenneen,  Lyyli-mummuni kettiöstä) laatikot ja kaapit.
Muistan sen siksikin, että eilen isänpäivänä Catherine etsi loodasta teippiä ja ihmetteli, kuinka jollain voi olla niin siisti keittiönkaapin laatikko.
Pakko oli tunnustaa, että ei voisikaan, ellei olisi juuri männä viikolla siivottu. (Olipa kerrankin hyvään saumaan teippi hakusessa).
Siivoskelin myös jostakin muutsakin syystä. Meillä, täälä Hälvänmutkalla, on kotiseurat kuluvan kuun 20 päivä.
Ankara siivoussessio aina kotitilaisuuksia ennen on jäänne aikaisemmista tapauksista.
Minulle on elävästi jäänyt mieleen, kuinka kaupungissa asuissamme ja seuroja pitäissämme. pappi erehtyi ovesta ja meni meidän vaatehuoneeseemme. Täytyy siis siivota kaikki huoneet ja komerot, jos joku sattuisi niihin eksymään.
Minulla on tietenkin muutenkin oma lehmä ojassa tässä siivousasiassa. Samalla nimittäin tulee kuitattua joulujynssäykset.
Mahtavaa, kun tulee siivoukset kerrankin tehtyä ajoissa ja koko joulukuun (ja jämät marraskuustakin) saa vaan maaskennella ja räiskennellä kattoon ja kuunnella joululauluja.

Torstaina kokoonnuimme kirjastoon runopiiriin ja luimme runoja puoliin ja toisiin.
Luin kirjoittamani runon piiriläisille (Eve ja Kylli), jonka ehkä tänä vuonna lausuisin adventtina, Mielirunoni-tilaisuudessa, Pappilassa.
Siinä sitä ulos kakistessani päätin, että jos jotain, niin sitä runoa en lukisi missään tapauksessa.
Kirjoitan ihka uuden. Piste.
Kulttuuriasioissa vielä pysytelläkseni sain tilausrunonikin lähetettyä tilaajalle viime viikolla.
Saatesanoiksi kirjoitin, että kaiken saa muuttaa, kirjoittaa uudelleen, tai olla peräti kokonaan lausumatta siinä juhlatilaisuudessa.
Mitään vastauksentapaistakaan ei kuulunut muutamaan päivään. Olin varma, että värssyt olivat olleet niin ontuvia, että ne oli välittömästi joutuneet öö-mappiin.
Magnuksen olkapäätä vasten rääkyessäni (noin kuvaannollisesti) minulle moljahti toivonkipinä mieleen:
Oliko viesti mennyt perille lainkka? EI OLLUT!
Olin yrittänyt väärän kautta laittaa sitä eteenpäin.Charles ei voi käsittää, kuinka joku OSAA laittaa asiat niin pieleen kuin minä osaan tuon sähköpostin kanssa.
Olinko sitten iloinen, kun oikein toimittuani ja runon tullessa luetuksi määränpäässä, se otti kelpaakseen? :D
Kirjoitinkin onnesta huumaantuneena uuden runon tulevan viikonlopun tilaisuuteen.(Siis siihen, joka on nyt jo mennyt menojaan).
Viikonlopun tilaisuuden nimi oli "ELÄMÄN KIPUPISTEET JA NIISTÄ SELVIÄMINEN".
Runo on liian pitkä "mielenkiintoisia häppeninkejä varrelta viikon"-bloggaukseen liitettäväksi, mutta se tulee uuteen runokirjaani. Ostamalla runokirjan (jahka se joskus näkee päivänvalon) voit sen lukea.

Mennäkseni vielä, tässä välissä ,siihen mahdolliseen uuteen kirjaan, sain jo Magnukselta sellaista viestiä, että hän keittäisi ja hoitaisi huushollin minun puolestani, jos minä runoja rustailisin.
Valitin nimittäin hänelle, kun hän kyseli, koska mä rupian kirijoottohon, että eivät ne runot noin vain soossia kährästäessä, pyykkiä ripustellessa, leipiä leipoessa jne. synny ja jää mustaa valkoiselle.
-Kyllä mä teen tuallaaset hommat omien hommieni sivussa, jotta saat runoolla, sanoi Magnus.
- Minä tarvitsen TYÖTILAN, TYÖRAUHAN ja TYÖINNON ja SEN SEMMOSTA, lisäsin tuohtuneena.
- Raivatahan sellaaset. Eihän se sen kummeet oo! Magnus loihe lausumaan.

Lauantaina siis meitä naisia ympäri maakuntaa kokoontui virkistysviikonloppuun Härmän Kuntokeskukseen.
Järjestäjänä oli Eteläpohjanmaan Kansanlähetys ja nimenä se "Elämän kipupisteitä...
Luentosarjan meille piti oikein psykoloogi. :D
Rakas serkkuni Elitzabethy tuli hakemaan minua ja niin kaahasimme onnellisina, mutta iloisina Härmäländiin.
Onnistuimme Elitzabethyn kanssa tapamme mukaan olemaan paikalla melkein ensimmäisinä.
Ruokasalissa olimmekin ensimmäisinä!
Minä olin onnistunut karistamaan kokonaista kaksi kiloa painoa pois viikossa omavirittämälläni kuurilla.
Jota kuuria nyt siis olen taas jatkamassa (vrt. höyryävä liemikuppi vieressä).
Omavirittämäni kuuri:
Aamulla: Kahvia. Sämpylä, jonka päällä hulppeesti Keijua.
Päivällä: salaattia (niin paljon kuin kupuun mahtuu, eli kilon (!) verran) ja tonni-tai muuta
kalaa.
Illansuussa: Salaattia (katso kohta: "päivällä") ja hedelmä.
Väliaikoina: Kasvislientä niin paljon, kun pystyy juomaan (so. puolilitraa kerralla).
Nälkä ei tällä kuurilla ole ja mieliteotkin  saa kutakuinkin pienin ponnistuksin pysymään aisoissa.
Jaa, mitenkäkö? Pitämällä suun tiukasti ummessa ja ajattelemalla jotain päivänpolttavaa ajankohtais-asiaa Jos ei onnistu ilman apuvälineitä, on ne otettava avuksi.
Apuväline on  LAASTARI.

Härmäländin naistapahtumassa sain siis taas lausua  runoja ja kaikki hurrasivat. Tunsin olevani paksu, mutta typerä, eli uskon, että hurraahuudot eivät tulleet turhasta ;)
Luento jatkui sunnuntai  aamulla, mutta 1/2 päivän tietämissä lähdimme koteihimme viettämään Isänpäivää.
Toki heti aamusta otin ja soitin lasteni isälle ja onnittelin häntä vuolaasti.
Samalla kysyin, jos hän ehtisi kuoraista perunat ja porkkanat, ennenkö lähtee seurakuntatalolle isänpäivälounaan talkooporukkaan.
Ehtihän Magnus.

Illansuussa Catherine, Eerikki, Joonathan, Vivianni ja Lyllan tulivat Letkutielle syömään.
Unohdin antaa Lyllanille nimenomaa sille säästetyn maksalaatikon lopun. Täytyy hyvittää seuraavalla kerralla.
Mukana illallisvierailla oli tietenkin lahjuksia Magnukselle ja itseväsätty onnittelukortti, kuten asiaan kuuluu. Isänpäivät ovat mukavia.
Söimme Magnuksen lahjaksi saamat vihreät kuulat  pois kuleksimasta, eikä käpykakustakaan jäänyt pipenöäkään seuraavaksi päiväksi.

Nämä kaikki teille ylös kirjoitti Kaisa Grönkuula- Käpynen
----------------------------------------------------------------------------
Psalmi 20 jakeet 2-5

Herra vastatkoon sinulle hädän päivänä, suojatkoon sinua Jaakobin Jumalan nimi!
Lähettäköön Herra sinulle avun pyhäköstä, vahvan tuen Siionista!
Hän muistakoon kaikki sinun ruokauhrisi, ottakoon vastaan lihavat polttouhrisi!
(sela)
Täyttäköön hän hartaat toiveesi ja antakoon toimillesi menestyksen!

17 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

No mä ihmettelinkin, että mikä juuri hurraus sieltä Kuntsarilta kuuluu, kun ajeltiin siitä ohi sataveejuhlista tullessa... :D

Aila kirjoitti...

Ihan aluksi ihmettelen suureen ääneen: mitä ihmettä varten piti Magnuksen kuoria potut ja porkkanat, jos kerran oli isänpäivälounastalkoisiin menossa?

Toiseksi ihmettelen vielä suurempaan ääneen: Onko todella jonkun huushollissa mahdollista. että etukäteen tehdyt joulusiivoukset säilyttäisivät jälkensä pyhiin asti?

Jo jos on mahdollista edelleen korottaa ääntään, niin: onpa sinulla upea kannustava mies!

kaisa jouppi kirjoitti...

Kaisa
Meikällehän sielä hurrailtiin.
Tosin pikkasen ihmettelin, ettäkö ihan siihen tielle astikko ne kummiski kuuluivat, kun minäkin vain mielessäni niitä koitin kuullella...;)

kaisa jouppi kirjoitti...

Aila
No ku...minä siellä Härmässä olin virkistymässä ja serkkutytön oli puhe tulla ehkä kaffeelle ja minulla kauheat ihottumat käpälissä ja kuorintavesi äityisi ne ihan sikakauheiksi ja saisihan se Magnus siellä talkoopalkaksi kuoritut perunat nautiskella ja, ja...
Muuten, kun tulin ensimmäistä kertaa NÄYTILLE anoppilaan( kohta puolivuosisataa sitten), niin Magnus kuori lautaselleni perunat valmiiksi. Anoppi ja appi loivat toisiinsa pitkiä, mutta merkitseviä silmäyksiä.

Ei säily siistit meillä jouluksi, mutta kun KERRAN ollaan siivottu, niin toista kertaa ei siivota! Nih! Piste. :D


On minulla kyllä sellainen miesi, että ei paremmasta väliä.(Sydän, sydän).
Hän se varmaan käsivarsillaan minua kanniskelisi ylt´ympäriinsä , mutta kun on kyseessä todella tuhti kanneltava, niin selkävaivaisena ei pysty.
(Ehkäpä sitten kasvisliemikuurin jälkeen onnistuu) ;)

Mansikki kirjoitti...

Ota ihmees vastahan Maknuksen tarjous töistä ja työtilan ym. järjestämisestä, jotta saarahan pian luettavaksi sun uusin kirja ja sen jälkeen taas uusin jne. Ja täällähän se on präntättynä toristeena, jos M rupiaa esmentelmähän. Tehokas on sulla tua liemikuuri, ei muuta voi visertää.

kaisa jouppi kirjoitti...

Mansikki
Kyllä mun täytyy tosisnani alakaa harkittohon...
Rupiaa jo melekeen muistaan ulukua tuan ensimmääsen möllerin runot, ku niiton ny vuaren veivannu erestakaasi.

Mä pelekäävvaan, jotta meillon läskisoosia joka päivä, jos Maknus saa päättää syämisiistä :(

Rosina kirjoitti...

Kasvisliemikuuri tässä pitäisi minunkin ottaa käyttöön, muuten ei vanhat talvihousut jalkaan mahdu:(
Lehdetkin ovat kohta väärällään joululeivonnaisohjeita, ne on vaan ohitettava kylmästi.
On meillä eri murheet kuin niillä, joilla ei ole edes tietoa jokapäiväisestä leivästä.
Eikö vaan?

Ailakki kirjoitti...

Joo kun kevätaurino rupiaa komiasti paistamaan niin johan sydän rupiaa sykkimään pyhälle maalle jospa vielä kerran pääsis sinne tallustelemaan on siellä lepoonen ja rauha sydämmessä.meillä jäi isänpäivä lounas lähetyksen hyväksi tänä vuonna syömättä tään mun kovan flunssan takia enkä voinut mennä keittiö vuoroonkaan mutta toisella kertaa sitten .SIUNAUSTA alkaneeseen viikkoon laulun sanoin.Kun joku on lähellä Jeesusta hän pieneksi tulla saa..

kaisa jouppi kirjoitti...

Rosina
Onneksi meidän porukka ei odotakkaan, kuin itsetehtyjä joulutorttuja (äitini vanha patentti).
Ruotsalaiset ohuet piparit ovat toinen laji ja niitähän saa kaupasta ;)

Niin, kovasti on kaitaset murheet meillä tosi murehien tilalla :(

Sinulla se riittää kyllä yksi kasvisliemiPÄIVÄ, kun meikäläinen tarttee kasvisliemiVUODEN.

kaisa jouppi kirjoitti...

Ailakki
Minä en liioin päässyt kökkimään, kun olin sielä Härmässä, mutta onneksi Magnus pääsi.

Olisi kyllä mahtavaa, kun vielä Israeliin pääsisi.Saisi vielä viedä tuota jälkijälkikasvuakin mukanaan.

Hienon laulun sanat kommenttiisi ylös pränttäsit! :D

pau kirjoitti...

Hienoa, että liemikuuri tehoaa ja jaksat sitä noudattaa. Minä täällä röyhtäilen iltaruokailun jälkeen, jonka jälkiruuaksi söin loput litran jätskiloodasta, jonka aamulla aloitin.
On niin kaamia yskä, ja se tuntuu helepottavan kylymää syömällä. Mutta valitettavasti se ei ole ainoa syy, vaan olen totaalisesti sortunut ojanpieleen tai suorastaan ojaan, mitä sorjana pysymiseen tulee :(
Allasjumpat ja uimiset on pitäny jättää jatkuvan yskimisen takia, mutta ei tilalle tietysti syömistä pitäisi ottaa.

Mutta tällainen heikko parka minä olen. Turha sitä on kaunistella. Eikä kauhistelu auta yhtään enempää. Jospa sitten joulun jälkeen taas pääsisi liikkumaan enemmän ja syömään vähemmän.

Kakkosrunokirjaasi odotellessa :)

vilukissi kirjoitti...

Hei vaan Grönkula! Sitä ollaan sielä pääs niin niin energisen oloosia, nottei paremmasta väliä. Mä yritän tehrä rannelämmitintä mutta ku mikään ei jotenkin ny vaan kulie. Se on sitä ressiä avattavasta takataskun joulusta se. Mä kans orottelen kakkoskiriaasi innolla! Laita ny kiriojasi kasahan ja tuu 24-26.11 niitä tuamahan!

kaisa jouppi kirjoitti...

Pau
Ei hätiä mitiä!
Hyvin ehdit konkoamaan ylös sieltä ojanpientareen pohjalta, vähintäinkin ojan reunalle, ennen joulua.
Kannattaa kongota, sillä mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät, tulee jouluna syötyä (vaikka ei aikoisi ja olisi visusti päättännä, jotta ei) muutama ylimääräinen pisketti.
Sitten se vasta vaikeeta on sieltä pientareelta nousta. No mitä, ku on ihan ojan pohjalla ja tukevasti.
Kilon ehtii hyvin, jos kaksikin, tipauttaa elopainoa ennen joulua! Sitten joulun jälkeen ollaankin samassa kuin ennen joulua siellä pientareella kutvehtiessa, eikä ollenkaan allikossa....
ääh...taidan mennä juomaan kupposen kahvia ja sämp...öh...RIISIKAKUN.

kaisa jouppi kirjoitti...

Vilukissi
Kyllä minoon ihimetelly teitä taskulaasia, ku painatta niska tanas tyässä ja yäkauret istutta tikkuneulet käsisnännä ja hoiratta viälä huushollinna, ukkonna, kersaankersanna ja kaikkia muuta maharollista siinä välis.
Älä yhtää surkoa, jos kaluumensuajat ei kokoaijjan ota pykääntyäkseen
Minä se täälä mökisnäni makaan pualillepäivin ja syän toisenpualen päivää ja meen taas oikoosiin töihin.
Minen oo yhtää niin enerkinen, ku aina maanantakisin annan ymmärtää.
Lenhaasta mä kyllä tykkään ympäri maakuntaa, mutta teherä minen "jaksa" mitää.
Muistan aikoonansa, ku viaraaltihin anoppilas aina viikottaasin, kuinka mä paiskasin aina maate oven auaastuamme. Anoppi kattoo vaan iloosesti ja alakoo täärätä kaffia tarijolle. Minen tiärä, mitä se miälesnänsä hunttaali, mutten usko, että mitää oikeen häjyä. Sei ikänä källänny ketää.Soli tosi ihimeellinen nainen.
No, tälläänen moon. Rupian muistelohon vanahoja asioja.
Kyllä mä tuan sitte niitä kirijoja. Mä laitoon oikeen muistipaperillen ylähä, jotten nuku onniani ohi :D

isopeikko kirjoitti...

Olisiko mukavaa mennä asemalle seisomaan ja huutaa runoja ääneen? Peikko on nähnyt yhden sedän, joka kävi aina sunnuntaina torilla huutamassa ääneen mustasta kirjasta lukemiaan runoja, sitten se lauloin päälle.

kaisa jouppi kirjoitti...

Isopeikko
Ei olis!
En ollenkaan uskaltaisi ja sitäpaitsi on kaikista kauheinta, kun kukaan ei kummiskaan kuuntelisi.
Olen lausunut sellaisessa paikassa joskus, että yleisö rupes vaan puhumaan ja kertomaan kuulumisiaan toisilleen ;)

Minulla on myös tuttu mies, joka aina kesäisin on torilla ja lausuu megafooniin runojaan ja laulaa säveltämäsanoittamiaan lauluja.
Sitten hän lukee Raamattua ja kertoopa joskus lopuksi vitsin.
Ihailen häntä kovasti :D

Aila kirjoitti...

Juu ei Kaisa... en mä sitä ihmetellyt, että mikset sinä kuorinu ja miksi M:n piti, vaan kun sain sen kässtyksen, että teillä kotonakin kuorittiin pottuja omaa ruuanlaittoa varten, vaikka isänpäivälounastakin oli luvassa (ilmeisesti teilläkin srk:n "lähetyslounas"?)